Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
ante diem XVIII Kalendas Decembres
Monesti puhutaan eläinsuojelusta ja se on varsin asiallinen puheenaihe. Mutta kasvinsuojelukin on hyvin tärkeä asia varsinkin jos sitä tarkastellaan aivan uudesta näkökulmasta. Kyse ei ole siitä että torjunta-aineiden käyttöä rajoitettaisiin vaan pikemminkin siitä että ihmisten asenteet kasveja kohtaan ovat monesti aivan väärät. Miten se mitä olemme luulet kasvinsuojeluksi ei välttämättä ole ollut oikeata kasvinsuojelua. Jotkut ovat kuulleet puhuttavan henkilöstä jonka nimi on Vihannes Kostaja. De Re Allii Sativin toimitus on täysin vakuuttunut siitä että tällainen henkilö on todellakin olemassa ja hän toimii. Kukaan ei häntä ole koskaan nähnyt mutta seuraukset tunnetaan ja ne tullaan tuntemaan yhä enenevämässä määrin.
Mutta millainen henkilo tämä Vihannes Kostaja sitten on? Voidaanko häntä verrata vaikkapa luomutarkastajaan vai pitääkö esikuvaa ja mahdollista vertailukohtaa etsiä jostain muualta. Jos olemme ihan rehellisiä niin ainoa henkilö joka voi tulla mieleen kun pohdimme Vihannes Kostajan syvintä olemusta on roomalainen verokantaja. Roomalaisen veronkantajan saapuminen paikalle oli vuoden kauhein päivä ja kaikki paikat käännettiin ympäri ja nurin ja monet olettavat että sanonta ”viekää sitten tuhkatkin pesästä” juontaa juurensa roomalaisen veronkantajan tehokkuudesta. Kun kristillisesä kuolinmessussa on osa ”Dies ira” uskotaan yleisesti että se olisi tullut tarkoittamaan yleistä ja yhtäläistä aikojen lopulla koittavaa tuomiopäivää. Kyseessä on kuitenkin harhaluulo ja kristityt ovat omaksuneet käsiteen ”Vihan päivä” tietenkin roomalaisesta kulttuurista. Nimittäin alkuperäisessä yhteydessään Dies ira tarkoitti päivää jolloin roomalainen veronkantaja saapui paikalle henkivartijoineen.
Luomuviljelijä ei voi luomutarkastajaa viime kädessä pakoilla, muuten on aika pian entinen luomuviljelijä. Tosin vapaa kasvattaja ja täysin itsenäisen omalla maineellaan, kunniallaan ja uskottavuudellaan toimiva viljelijä voi katsoa häntä halveksivasti ja toivottaa hänet hevonbrysselin-tuuttiin. Mutta kukaan, ei luomuviljelijä eikä kukaan mukaan pääse pakoon Vihannes Kostajaa.
De Re Allii Sativi on saanut tietoja huonolaatuisen kynsilaukan toimittamisesta myyntiin ja on olemassa telemetria-havaintoja siitä, että Vihannes Kostajan liikehdintä on kasvanut erityisesti tämän vuoden toisella puoliskolla. Mistä on siis kyse? Asiakirja-aineistoa on kertynyt monta mapillista mutta ne ovat salaisimmista salaisimpia asiakirjoja, ja ns. ”paratiisin papereihin” verrattuna ne ovat aivan eri tärkeysluokan dokumentteja. Asiaa voidaan kuitenkin lähestyä jälleen kerran roomalaisten avulla. Tästä salaisesta materiaalista voidaan paljastaa seuraavaa:
I Vihannes Kostaja, kasvinsuojelun ylivalvoja tällä planeetalla, on erityisen huolestunut ruokahävikin, luomuväärennösten, perusteettoman GM-kasvivihan ja monen muun yksittäisen ilmiön lisäksi aivan erityisesti ihmisten yleisestä vieraantumisesta ruuantuotannosta, niin yksittäisen ihmisen harjoittamasta kuin intensiivisestä, suurempia ihmispopulaatioita palvelevasta toiminnasta eriytyneiden ammattien sivilisaatioissa.
II Koska kynsilaukka on suurenmoisin asia mitä kasvikunta voi ihmiselle täällä tarjota niin siihen tulisi hänen suhtautua myös kaikista suurimmalla vakavuudella. Että kynsilaukkaa tuotetaan kyseenalaisilla menetelmillä herättää sellaista ärtymystä Vihannes Kostajassa että sitä ei ole nähty sitten Kaksoisvirranmaan salinaation.
III Ei ole väärin päätellä etteikö Vihannes Kostaja olisi pienimuotoisen ja korkealaatuisen tuotannon puolestapuhuja. Yleensäkin tämä liittyy siihen että ihmisen tulisi palata lähemmäs luontoa ja tuottaa ainakin osa ravinnostaan itse. Maalle muuttaminen ei ole kuitenkaan mahdollista kaikille ja menossa on useita projekteja lähes kaikissa kehittyneissä maissa joissa kaupungistuminen on jo hyvin pitkällä. Omaehtoinen ruuantuotanto voi olla mahdollista osalle ihmisistä myös kaupungeissa hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa. ”Close proximity” sanoisi amerikkalainen.
IV Oikean kasvinsuojelun edistämisessä kynsilaukka tulee olemaan keskeisessä asemassa. Pääministerisipilämäisesti sanottuna se tulee olemaan kärkihanke. Kaikista irvokkaimmaksi näyksi tällä planeetalla on kuvailtu pitkälle mekanisoidun kynsilaukan viljelyn sadonkorjuu ja käsittely. Kasvin yli ajetaan suurilla maatalouskoneilla ja ne revitään maasta hyvin väkivaltaisella tavalla. Sitten varsi pätkäistään poikki ja multineen päivineen ne ahdetaan isoihin säkkeihin. Kuivaus tehdään nopeasti ja hyvin väkivaltaisella tavalla. Lopulta jakeluun tulee rujolla tavalla käsitelty ja kolhiintunut tuote joka ei säily pitkään. Maku on luonnollisesti käsittelyn jälkeen kaukana siitä mitä se oikein käsitellyssä ja perinteisillä menetelmillä tuotetussa kynsilaukassa on. Tietyllä tavalla esimerkiksi broilerintuotannossa kaikki tehdään paljon yleislaupeammalla tavalla kuin monen kasvin viljelyssä. Kynsilaukan viljelyyn liittyviä stressitestejä on tehty ympäri maailmaa ja tulokset ovat karmaisevia.
Erityisesti kohta IV on tässä yhteydessä hyvin puhutteleva. Ajatellaanpas nyt vaikka meitä ihmisiä. Miltäpä meistä tuntuisi jos jalat vedettäisiin poikki viikatteella nilkan korkeudella. Sitten tuhti lyönti leukaperiin, potra potku palleaan ja talteen isoon säkkiin josta et pääse pois sadan muun lajitoverin kanssa. Ja sitten säkin sisältö kaadetaan ovettomaan kuivaan saunaan jossa et saa vettä muutamaan päivään. Sitten koneeseen jossa tukka revitään päästä ja hyrskytellään viimeisen päälle. Kovinkohan moni meistä olisi tajuissaan kaiken tuon jälkeen? Kasvit ovat tuntevia olentoja ja nekin kokevat stressiä siinä missä ihmisetkin.
Vihannes Kostajallla ei ole kovin suurta eksekutiivista valtaa asioiden suhteen. Mutta samoin kuin hänen veljensä, jonka nimeä ei tässä ole lupa paljastaa, on saanut aikaan valtaisia edistysakeleita eläinsuojelun ja eläinten oikeuksien tiedostamisen alalla niin on Vihannes Kostajakin saava aikaan vallankumouksen joka lähtee ruohonjuuritasolta. Kulutustottumukset muuttuvat pikku hiljaa ja vallankumous etenee. Vihan päivä: https://www.youtube.com/watch?v=0T7eMctuJLQ
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Hyvä puolustuspuhe hellävaraisen kynsilaukan käsittelyn puolesta. On sillä merkitystä kuinka sipuleitasi käsittelet, ronski käsittely lyhyempi säilyvyys ja hometauti tappiot. Hellävarainen pitempi säilyvyys ja parempi homeiden kesto sekä aromiaineiden säilyminen.
VastaaPoistaniitos kommentista! ei taida olla tuolle kiistäjää!
VastaaPoista"kiitos kommentista" piti sanomani!
PoistaAika mukavasti viskelet noita ajatuksen siemeniä, myös kuivaan ja joskus kulottuneeseenkin maaperään. Samansuuntaisia ajatuksia olen joskus itsekin miettinyt omassa tekemisessäni, kun leipätyötäni teen yhden kasvikunnan lajin orgaanisella lopputuotteella. Kuolleella sellaisella, joka kuitenkin tavallaan elää ja hengittää. Ei ole varmasti puullakaan olemisen ja elämisen tavoite ja korkein päämäärä päästä kaadettuna ja piiluttuna korottamaan jonkun torpan seinää. Uskon itsekin, tai pidän totena, että myös kasvikunnassa eri lajeilla on tietoisuus omasta olemassaolosta. Erilainen ja eritasoinen, kuin meillä eläinkunnan edustajilla, mutta kuitenkin tietoisuus olemassaolosta.
VastaaPoistaSamoin varmasti kaikilla kasvikunnan edustajilla, olemassaolon korkein päämäärä on monistaa omaa lajiaan ja täyttää maa, niinkuin meille siellä sanassakin sanotaan. Ei voi olla tavoiteltavaa päästä meidän ruokalautaselle. Ihminen on kaiken mitta vain ihmisen näkökulmasta katsottuna.
Kalevi Tikalle kiitos Kiehtova kynsilaukka -kirjan julkaisemisesta! Se on lisätty nyt meidän kirjakokoelmaamme!
kynsilaukka on sellainen kasvi että jos sitä ei vaali ja hoida niin se äkkiä hväiää muille kasveille ja lopettaa kukoistuksensa. asiaa voisi jotenkin kuvitella liittosuhteena. ihminen takaa sille "ikuisen" elämän ja tästä hän saa palkkiona käyttää sadosta suurimman osan. tämä on varmasti mystinen lähestymistapa, mutta uskon että oikeamielinen viljelijä saa palkkion kukoistavan viljelmän muodossa. kynsilaukan ja ihmisen liitossa molemmat hyötyvät, ehkä paljon enemmän kuitenkin kynsilaukka.
PoistaKyllä, varmasti hyvä liitossuhde kummallekin! Ihmisellä on ollut ja on kyky ja ymmärrys jalostaa ja tuottaa omaan tarpeeseen sopivaksi muita eläin- ja kasvikunan lajeja. Ainakin hyötysuhde on ollut molemminpuolinen. Ehkä myös jalostussuhde.
Poista