Taikakesä 2018

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem VI Kalendas Iunias

Tietysti otsikon olisi voinut muotoilla muotoon ”Onko meillä taikakesä?” Nyt kuitenkin kirjoitetaan reilusti että Taikakesä. Tässä julkaisussa on joskus kirjoitettu siitä mitä vaatisi oloissamme tuottaa oikeita kynsilaukan siemeniä, niitä pieniä ja mustia. Siihen tarvitaan lämmin kevät ja hyvin lämmin kesä joka jatkuu syyskuulle saakka. Käytännössä meillä oli lähes Taikakesä vuonna 2002 jolloin lämmin jakso alkoi huhtikuulla. Tosin vuonna 2002 oli ainakin Kymenlaaksossa jossa päätoimittajamme silloin eleli yöpakkasia huhtikuussa varsin monena yönä.

Tänään ei koeviljelmällä nähty vielä kukkavarren alkuja. Vaikka nyt on ollut näin lämmin toukokuu niin olemme jäljessä jonkin verran vuodesta 2016 jolloin ensimmäiset kukkavarret olivat esillä toukokuun kahdeskymmenesseitsemäs päivä. Ilmojen jatkuessa tällaisina viiden päivän ajan ollaan samassa kuin oltiin kaksi vuotta sitten juuri nyt. Tietenkin Vanhalla Suomella on etulyöntiasema muuhun Suomeen verrattuna. Sekään ei kuitenkaan kerro totuutta sillä merkitystä on paljon syksyllä tehtävillä valmisteluilla. Se on nyt kerrottava että Iso venäläinen ja Siperialainen ovat lähteneet kasvuun hitaammin kuin takavuosina. Raapeja käsiteltiin todella korkeissa lämpötiloissa loppukuivatuksessa mahdollisten virusten kurittamiseksi.

Vuonna 2016 skeippejä päästiin leikkaamaan juhannusta edeltävällä viikolla ja siihen päästään tänäkin vuonna ellei peräti 4-5 päivää aiemmin. Kyseisenä vuonna kaksi lajiketta korjattiin juhannuspäivänä. Sen mahdollisti erittäin lämmin joulukuu vuonna 2015 joka nosti muutaman Turbaanin ja Artisokan nelituumaisiksi versoiksi jouluaattona. Erilaisiin ilmiöhin saa siis tottua.

Mutta lähtekäämme siitä että nyt on todellakin koittanut ”Taikakesä.” Kirjallisuutemme tuntee tällaisen kuvauksen eikä se ole enempää eikä vähempää kuin Kiven Seitsemässä veljeksessä. Tuon kesän muisto säilyi heidän mielessään aina vanhuuden päiviin saakka. Sinä kesänä oli aurinkoista ja luonto antoi antimiaan ylen runsaasti. Tähän kuvaukseen palaamme vielä kesän edetessä. Nyt on aika katsoa mitä tämä kesä tuo tullessaan jos, sanotaan sen nyt vielä yhden kerran, Taikakesä, on sittenkin totta. Tietysti nyt puhumme Vanhan Suomen horisontista:

I Skeippien leikkaus alkaa ensimmäinenkolmatta kesäkuuta.

II Useimpien Turbaanien, Aasian purppuroiden ja Lasipurppuroiden sadonkorjuu tehdään kesäkuun loppuun mennessä.

III Kynsilaukka-tanssiaisten ajankohta aikaistuu kuukaudella ja jos kaikki menee kuten toivotaan ja uskotaan niin jäljelle jätetyt kukkavarret oikenevat suoriksi kesäkuun lopussa täydenkuun aikaan.

IV Varsinainen sadonkorjuu alkaa heinäkuun kymmenes päivä.

V Aitojen siementen tuottamiseen tähtäävä kukintojen manipuloiminen voidaan tehdä ennen heinäkuun puoltaväliä.

VI Saattokuivatus tapahtuu poikkeuksellisen kuivan ja lämpimän sään vallitessa ja se lyhentää loppukuivauksen aikaa oleellisesti.

VII Pääsato on valmista jakeluun elokuun lopussa.

Kaikkinensa huiman hieno aikataulu. Jos katsomme mitä tapahtuu kaikkien kynsilaukkafarmien esikoisella eli Pohjois-Amerikan Washingtonin osavaltion, Okanoganin piirikunnan, ja Omakin taajaman Filareella niin voidaan todeta että siellä ainakin ollaan normaalia edellä todella reippaasti. Filareella leikataan skeippejä kohta täyttä päätä ja häkää.

 
Kohta puhutaan siis skeipeistä täälläkin. Vielä viivähdämme Taikakesän lumoissa ja hekumoimme asialla oikein kunnolla. Ehkä saamme lukea De Re Allii Sativin annaaleista joskus vuoden 2055 tietämillä tällaisen:

—————————————————-

De Re Allii Sativin annaalit. Taikakesä 2018.

Huomattavan lämmin kesä alkoi jo toukokuun puolivälissä. Sellaista kesää oli odotettu useita vuosia ellei peräti vuosikymmeniä. Kukkavarsien kasvu alkoi toukokuun lopussa ja ne tulivat leikatuiksi kesäkuun kahdenteenkymmenenteen päivään mennessä. Lämmin sää jatkui Syyskuun loppuun saakka. Kynsilaukka-tanssiaiset toteutuivat kesäkuun lopussa täydenkuun aikaan kuukautta laskettua aikaa aiemmin. Sadonkorjuu sujui helposti ja saattokuivatus sujui onnellisissa merkeissä. Joka oli pystynyt huolehtimaan kastelusta kesäkuun loppuun saakka saattoi korjata ennätyssuuren sadon. Koeviljemällä onnistuttiin ensimmäisen kerran tuottamaan itäviä, aitoja kynsilaukan siemeniä. Läpimurto oli sitäkin merkittävämpi kun tämä tapahtui peräti kolmen Raitapurppuran osalta. Myös yksi marmoripurppuroiden kasvuryhmään kuuluva lajike, Siperialaisen, tuotti siemeniä. Näistä siemenistä saatiin kaikkiaan 30 uutta kantaa jotka numeroitiin koodeilla IF 1-30. Näiden tunnisteiden elinvoimaisimmat kannat muodostavat vielä tänäkin päivän aidon Suomessa syntyneiden kynsilaukkojen ryhmän. Siperialaisen tuottamien aitojen siementen hyvin elinvoimainen IF47-kanta tunnetaan kaikkialla Suomessa ja maailmassa nimellä ”Länsisiperialainen.” Vuoden 2018 Taikakesä ja sen hurja luomisvoima jäi historiaan ja seuraavan kerran samanlainen ilmiö saatiin kokea vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

——————————————————-


Otsikkokuvassa on tällä kertaa kuvan koeviljelmän liepeillä kasvavasta päärynäpuusta jossa oli noin 5000 kukkaa ja käytännössä melekin kaikki niistä ovat jostain pöllyttyneet. Ja mikäpäs sopisi tähän loppumusiikiksi? Tässä ei enää muista eikä tarpeen ole plärätä kaikkia julkaisuja ja senkin uhalla että tämä biisi on soitettu jo aiemminkin niin pistetään soimaan eniwei Fredi ja Katso luontoa ja huomaa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.