Kylläpäs teki Havrani temput!

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Nonis Maiis

Viimeiset kuusi vuorokautta ovat olleet varsin painajaismaisia. Nyt asia alkaa olla selvitetty ja kaiken jälkeen on vain aika hämmästellä. Havranilla tässä ei tarkoiteta tsekkiläistä marmoripurppuraa vaan sitä itseään sanan varsinaisessa merkityksessä. Koko episodi De Re Allii Sativin hisoriassa näyttäytyy nyt uudessa valossa ja kaiken jälkeen ollaan todellakin viisaampia. Asia vaatii nyt pienen setvyksen eli mistä tässä nyt sitten oikein oli kyse?

Vapunpäivänä huomattiin että kirjastopenkkien tunnistepuikkoja oli kiskottu ylös penkistä ja näytti siltä että niitä oli heitelty ympäriinsä. Sama ilmiö toistui seuraavina päivinä ja tähän päivään mennessä muovisia putkenpätkiä on saanut laittaa takaisin paikoilleen parhaimmillaan kolme kertaa päivässä. Viime päivinä tahti on vähän hellittänyt. Samalla arvoitus on ratkennut. Luonnon ystävä ja ihmismielen petollisimmat puolet tunteva henkilö ei tietystikään aivan ensimmäisenä epäile tarkoituksenmukaisen eläinmaailman edustajia. Tietysti ihminenkin on samaa sakkia eläinkuntaa mutta ei ole kovinkaan usein tarkoituksenmukaisen ja järkevä. Sitä lähtee kovin helposti epäilemään ihmisiä joilla voisi olla motiiveja sinnikkääseen kiusantekoon.

Luvalla sanoen elämässä on joutunut kohtaamaan monia häiriköitä ja joiltakin henkilöiltä on pitänyt sulkea kaikki mahdolliset väylät jotka mahdollistavat häiriköinnin, ja sanoa hyvin tiukasti että on todellakin oman etusi mukaista että jätät nyt minut rauhaan. Joskus on pitänyt käyttää ”korkkari-englannin” karkeita ilmaisuja vähän kovempaakin volyymia. Onneksi monet ulkoiset tekijät luovat hyvän suojan. Mutta itsepintaisimmaltakaan ”ihailijalta” ei voi sulkea kaikkia kanavia ja yksi sellainen on tietysti tämä De Re Allii Sativi-blogi. Toimitukseen kuuluu kyllä muutama avustaja mutta päätoimittajan henkilöllisyys ei liene suuri salaisuus. Ja kun edellisessä avauksessa tuli puhuttua suuresta sproutti-paraatista ja lausuttua rakkaimman lapsen, eli Tristanin nimikin, ja kun lopulta sen ja Tantalin tunniste-putket katosivat, niin ajatukset lähtivät käymään varsin korkeilla hertseillä.

Tunnisteputkia oli parhaimmillan vedetty ylös penkeistä 20 kappaletta. Osa kuuden päivän aikana ylös vedetyistä tunnisteista on lopullisesti kateissa, mutta kirjaston kasvuryhmä-, ja lajikejärjestys on kuitenkin kirjattu tarkasti ylös. Eipä siis aihetta huoleen. Kavalia lajitovereita, Homo Sapiens-lajin edustajia, tuli kyllä väijyttyä perusteellisesti muutamana iltana ja aamuna. Mitään läpimurtoa näissä ”rikostutkimuksissa” ja hyvin pitkälle menneissä profiloinneissa ei kuitenkaan tapahtunut. Olo oli kieltämättä kovin outo kun sisätiloissa vietetyn puolitoistatuntisen aikana oli taas tehty tihutöitä. ”Parhaana” päivänä ilmiö toistui kolme, ehkä jopa neljäkin kertaa. Omassa psykologiassa ei ole mitään vikaa ja kun vielä on vietetty pitkä aika ilman mitään aistien toimintoja haittaavia aineita niin ihmetys kasvoi päivä päivältä. Joku ystävä saattoi jopa epäillä että onko nyt kaikki kunnossa!? Neljäntenä päivänä saattoi lausua että nyt tunnelma kuin Edgar Allan Poen kauhunovellissa.

Neljäntenä päivänä asia lähti purkautumaan aivan yllättävästi. Vastaukseksi tarjottiin sitä että eräs Aves-luokan edustaja olisi asialla. Pica pica eli harakka on varsin veikeä lintu joka kerää pesäänsä ja sen liepeille kaikkea mahdollista mitä se saa napattua ihmisiltä. Asialla on monesti  urospuolinen yksilö joka haluaa tehdä vaikutuksen naaraaseen. Kun asiaa sitten kypsytteli päivän verran niin alkoihan tuo tuntua jopa luontevalta ja palaset loksahtelivat paikalleen pikku hiljaa paikoilleen. Se ei olekaan koira joka on pureskellut joidenkin tunnistekeppien päitä vaan asialla onkin ollut vanhvanokkainen lintu. Mieleen tuli lintu joka retosteli soidinmenoissaan sillä että oli onnistunut nappaamaan Indyn viljelmän kirjastopenkistä peräti Tristanin ja Tantalin tunnisteputket: ”Kraak, kuules beibi. Ei oo moni poika rakentanut sellaista pesää jossa on tämmöset värkit. Mä oon kuule huijannu ite Indyä ja saanut sen mielipuolisuuden partaille. Kjähi-Kjähi… Tuus tänne niin mä takaan sulle parhaat bileet ja vibrat!” Harakka on kyllä varsin älykäs lintu, mutta tuollaiseen ajatuksenjuoksuun se ei tiettävästi pysty vaan siihen tarvitaan hiukan älykkäämpi lintu ja se on korppi!

———————————————-

Ekskurssi. Korppi.

Korppi eli kaarne (Corvus corax) on suurikokoinen musta varisten heimoon kuuluva lintu. Täysikasvuisina korpit ovat jopa 55–70 cm:n kokoisia ja levitettyinä siivet voivat olla kaksi kertaa tätä pidemmät. Korpit ovat poikkeuksellisen älykkäitä, ja nykytiedon mukaan ainoastaan ihminen, eräät isot apinat ja korppi pystyvät suunnittelemaan tulevaisuutta. Lisäksi korpin itsehillintäkyky on huomattava. Se osaa hillitä itsensä jopa seuraavaan päivään, jos odottamisesta on luvassa jotakin hyvää.  Ihmiseltä tämä vastaava onnistuu vasta nelivuotiaana. Niiden itsehillintä on siis hyvin korkealla tasolla eläinkunnassa. Ihmisen lisäksi korppi on ainut eläinlaji, jonka on todettu ymmärtävän, että muilla yksilöillä on oma tietoisuus, tunteet ja aikeet. 

——————————————-

De Re Allii Sativin koeviljelmän liepeillä ei ole nähty koskaan harakoita, mutta tänään iltayhdeksän pintaan tehtiin sitten havainto ihan oikeasta kornaakkelista vieläpä hyvin rienaavan oloisen ja lajille ominaisen äännähdyksen kera. Kuvakin siitä saatiin otettua ja se on tietenkin otskkkokuvana. Sitten kaikki välähti mieleen. Korppi on tsekin kielellä Havran ja tästä tsekkiläisestä kynsilaukka-lajikkeesta on tullut viime viikkoina vouhkattua ihan riittämiin.

Korppi, mustavaris… Jos ollaan kuitenkin hyvin tarkkoja niin varsinaisesti Havran polní on mustavaris ja varsinainen korppi on Krkavec velký. Nämä kaksi ovat tietenkin enemmän kuin lähisukulaisia ja ne voivat jopa risteytyä keskenään. Mustavarista ja korppia ei ole kovin helppoa erottaa toisistaan ja tsekin suussa Havran tarkoittaa korppia siinä missä mustavaristakin. Kun tsekki lukee Edgar Allan Poen novellia Korppi niin kirjan kannessa lukee Havran eikä Krkavec velký. Poen kertomukseta tehdyt fimatisoinnitkin on nimetty nimellä Havran. Katsokaa tästä jos ette usko. Vähän tuli mieleen oliko paikallisen korpin laittaneet asialle Tsekinmaan lajitoverit? Tsekit ovat tunnetusti hyvin älykkäitä ja rationaalisia ihmisiä noin keskimäärin, mutta myös armoitettuja humoristeja. Ja mitä ihmiset perässä sitä korpit edellä! Ehkä korpin kanssa lähempääkin ystävyyttä kevään ja kesän mittaan. Nyt ei ole kyllä kahta kysymystä siitä mikä on loppulaulu. Ei suinkaan Tsekinmaan kansallislaulu vaan tuulahdus 1970-luvulta; Jeannette ja ”Korppi sylissä!”

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.