Vielä kerran skeipeistä — ”skeippi-viini.”

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem III Idus Iulias

Siitäpä puhe mistä sesonki ja vielä elämme skeippi-aikaa, vaikka varsinainen sadonkorjuu on kohta käsillä ja Turbaanit ovat jo käytännössä korjuuvalmiita. Oli aika kerätä kymmenkunta Ison venäläisen mehevää skeippiä ja toteuttaa se mitä päässä oli liikkunut jo muutaman päivän ajan. Oli tullut aika valmistaa skeippi-mehua jolle luontevampi nimi olisi kuitenkin ”skeippi-viini.” Oli aika hienontaa tehosekoittimessa 100 grammaa kukkavarren mehukkainta osaa ja puristaa siitä mehua. Mutta nyt ei ollutkaan kyse mistään smoothie-juomasta.

Mukaan tarvittiin toki yhden sitruuna mehu ja desilitra vettä. Sittruuanllahan on se ihana ominaisuus että se kohentaa mitä tahansa minkä kanssa se joutuu tekemisiin, ja sillä on myös tietynalainen emulgaattorin ominaisuus. Se on myös luontainen säilöntäaine. Öljyisyyttä se ei tuo juomaan; tämän asian ajaa 40-prosenttinen väkiviina-tisle.

Lopulta juoma oli yhdessä Duraflex lasissa ja oli aika tarjota sitä satunnaiselle vieraalle joka on kuitenkin päässyt aistinvaraisesti arvostelemaan hyvin harvinaisia kynsilaukka-lajikkeita vuosien saatossa. De Re Allii Sativin päätoimittaja luonnollisestikin joi 5 desin shottilasin tyhjäksi tuota skeippi-sitruunamehua sukkana todeten että onhan tuota pahemmankin makuisia juomia nautittu matkan varrella. Satunnainen vieras sai vaivoin alas ensi hörpyllä kaksi senttilitraa. Miehen kasvojen väri vaihteli sen jälkeen ensin punaisesta valkoiseen, valkoisesta vihreään muuttuen taas punaiseen ilmiselvien tuskankarpaloiden puristuesssa tuossa vaiheessa otsanahasta. Sen jälkeen miehen oli pakko käydä kohti kylppäriä sillä kurkkuun nousi mieltäkääntävä seos. Kaikki pysyi kuitenkin miehekkäästi sisuksissa. Varttitunnin viivytystaistelun jälkeen koko shottilasin sisältö oli kiduksissa ja  kauhun tunne väistyi muuttuen ihanaksi polttavan raukeuden jälkitilaksi. Kieltämättä päätomittajakin oli istunut autuaan näköisenä tuolillaan koko ajan.

Nautittu allsiiinipitoisuus mietitytti kaveruksia illan mittaan. Skeipin makuhan on varsin mieto ellet pureskele sitä reilusti ja pitkään. Skeippi sisältää alliinia ja allinaasia kuten valmiin raapin kynnetkin, mutta skeippi pitää möyhentää kunnolla ja uuttaa siitä mehua pienen nestemäärän kanssa jotta tätä himoittua skeippi-viiniä ylipäänsä päästään nauttimaan. Lopulta tultiin sellaiseen tulokseen että allisiini-pitoisuuden on täytynyt vastata samaa mitä hyvinkin on yhdessä 70-grammaisessa posliini-raapissa.

Siinä istuivat kaverukset jo tummuvassa heinäkuun kahdennentoista ilta-auringossa miettien kaiken tarkoitusta. Siitä oltiin varsin yksimielisiä että tästä juomasta ei tule mitään suurta hittiä. Ehkäpä viiden sentin skeippi-viinin juomisesta voisi tulla jonkinlainen sisäänpääsy-rituaali kynsilaukan tosiharrastajien joukkokuntaan periaatteella NIELAISE—KÄRSI—JA UNHOITA. Skeipeistä on nyt tullut poristua muutaman avauksen verran, mutta siitä puhe minkä aika on…

Loppu-juutuupiksi tähän sopii kohtaus Fred Zinnemannin elokuvasta Sheriffi. Siinä Will Kane vierailee entisen hoitonsa Helena Ramirezin luona. Sheriffi-elokuvasa näemme kauttaaltaan varsin tuskaisen Gary Copperin. Kyse ei ole siitä että ohjaaja Zinnemann olisi juottanut Cooperille Skeippi-viiniä tai muuta vastaavaa vaan yksinkertaisesti Cooperia vaivaannesta vatsahaavasta. Toisaalta jos Cooperin vatsahaavan syynä olisi ollut heliobakteeri, niin varmastikin yksi shotti skeippi-viiniä olisi tappanut kyseisen bakteerin miehen pötsistä. Kahtokeeppa ja ihmetelkää: https://www.youtube.com/watch?v=XNTYnXbcFl

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.