Sadonkorjuu on käsillä — skeippejä ja tuoretavaraa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kalendis Iuliis MMXVII

Näinä aikoina voi maasta nostaa huoleti yhden kasvin joka päivä ja syödä sen tuotetavarana. Tästä meille kielii otsikkokuvakin. Skeipit kasvavat ja niiden keräys alkaa varsinaisesti vasta ensi viikolla. Ilmoja on päivitelty kuukausitolkulla, mutta juuri nyt eletään aikaa jolloin kärsivällisyys palkitaan. Vaikka skeippien suhteen ollaan kolme viikkoa viimä vuotta jäljessä niin ainakin Vanhan Suomen horisontista katsoen kasvien vihermassa on paljon suurempi. ”Paljon suurempi” tarkoittaa tässä kohden noin 30%. Suurempi vihermassan määrä näkyy kasvien pituudessa ja paksuudessa. Turha valitus huonosta kasvusta voi olla siis aivan turhaa ja moni on toivottavasti kokeva iloisen yllätyksen kun sadonkorjuu koittaa.

Mutta mikä voi selittää hyvän kasvun vaikka on ollut näennäisesti ihmisen kannalta huono ilma? Olisiko selitys runsaissa sateissa ja siinä, että parasta kastelua on todellakin oikea vesisade. Pehmeä ja tislaantunut vesi joka tulee taivaalta ja kastelee maan. Varmasti tuossa on perää ja siinä että kasvit ovat saaneet kasvaa viileässä ja pitkään. Ensi viikolla Rocambole-lajikkeiden kuten myös Posliinien, Raitapurppuroiden ja Marmoripurouroiden raapien kasvu tulee tarkkailun alaiseksi, ja silloin voidaan jo tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä tulevasta sadosta. Turbaanien ja artisokkien kasvu näyttää lupaavalta, joissakin lajikkeissa on halkaisjaltaan jo kahden tuuman raapit.

Muuallakin pohjoisella pallonpuoliskolla sadonkorjuu on aika tavalla myöhässä. Utahilaisilla kynsilaukka-farmeilla sato on korjattu, muuta meille niin tutulla Filareella ollaan jäljessä keskimääräisestä vuotuisesta sadonkorjuu-ajankohdasta parisen viikkoa. Joka vain vieraikeekin Filareen Instagram-sivulla löytää sieltä viimeisimpien päivitysten joukosta kuvan joka kertoo siitä että aikaisimmat turbaanit ovat tuleentuneet ja korjattu kuivumaan. Tuo kuva on itse asiassa ehkä paras näkemistämme kuvista jotka kuvaavat sitä missä vaiheessa turbaanit on syytä nostaa maasta. Rohkenemme laittaa tuosta kuvasta, kiitos De Re Allii Sativin toimituksen hyvien suhteiden ko. farmille johdosta, leikkaus-otoksen opetusmielessä tähän:

Instagram-päivityksen kuvateksti kuuluu alkuperäisellä kielellä seuraavasti: "A few early Turbans got harvested yesterday! We typically harvest when the top 4-5 leaves are still mostly green and the lower leaves have dried out."  Omalle kielellämme tuo kuuluu dynaamisen käännöksen mukaisesti näin: ”Muutamat aikaiset Turbaanit tulivat korjatuksi eilen! Teemme sadonkorjuun tämän lajityypin osalta kun 4-5 ylintä lehteä ovat pääasiallisesti vielä vihreitä, ja alimpien lehtien kuivahdettua täysin.”

Lajiketta on vaikea päätellä kuvan perusteella. Siinä on kuitenkin yhdeksän varsinaista lehteä ja kukkavarsi joka on leikattu pois. Filareella on tapa poistaa maasta nostetusta kasvista vielä 2-3 alinta lehteä pois ennen kuin se laitetaan kuivatukseen. Tämänkin kasvin valmiiseen raapiin jää 5 täysin ehjää wrapperia kun viimeinen trimmaus on tehty ja se on valmis myyntiin. Tällä kaikkien kynsilaukkafarmien esikoisella päästään sadonkorjuuseen todennäköisesti noin kymmenen päivän sisään. Filareen Facebook-sivut ja Instagram-tili antavat hyvä kuvan siitä mitä tuolla farmilla oikein tapahtuu. Viimeinen kuorma skeippejä lähti markkinoille muutama päivä sitten.

Vanhan Suomen horisontissa skeippejä päästään siis leikkaamaan toden teolla viikko tästä eteenpäin, ja ensimmäiset lajikkeet ovat valmiita nostettavaksi Ranskan kansallispäivän tietämillä. Turbaaneja ne ovat täälläkin. Varsinaista Turbaani-laulua ei tähän löytynyt, mutta tämä Teijo Joutselan ja Humppa-Veikkojen "Sulamith" ajakoot tällä kertaa asian.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Pesäpäivien mietteitä, iso kesä alkaa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem IX Kalendas Iulias

Tällä kertaa tähän alkuun pitkähkö lainaus Kustaa Vilkunan teoksesta ”Vuotuinen ajantieto.”

Vanhoista kalentereista ja almanakoista löydämme moniaita eri päiviä, jotka on merkitty vuoden pisimmäksi päiväksi ja siis kesäpäivän seirauksiksi. Agricolan rukouskirjassa solsticium Estitua on 10.6., minkä lisäksi 12.6. on merkintä auringon varhaisesta noususta. Sigfried Aronus Forsiuksen almanakassa v- 1608 Eskil on vuoden pisin päivä, samoin Gezeliuksen kalenterissa 1668, mutta Jonas Raumanuksen kirkkokäsikirjaan 1646 painettu muistovärssy siirtää sen kolme päivää lähemmäksi juhannusta: ”Lucia (13.12) pisimmän yön anda, Vitus (15.6) pisimmän päivän canda,” mitä vastaava säe on myös jo Agricolalla: ”Vitus peiuen pitä ja niiden ikä on sitä suurempi, jota lähempänä ne ovat juhannusta. Ne ovat juliaanisen ajanlaskun mukaisia ja ovat eri vuosisadoilla syntyneitä. Ajanlaskumme alussa näet päivänseisaukset sattuivat suunnilleen juhannukseen ja jouluun, mutta kun aina 128 vuodessa tuli vuoteen täysi vuorokausi liikaa, siirtyivät tasauspäivät saman verran taakse päin, kunnes roomalaiskatolisen krikon piirissä ajanlaskua 1572 korjattiin 10 päivällä, jolloin kesäpäiväntasaus tuli kesäkuun 22. päivään. Suomessa korjaus toteutettiin 1753. Senjälkeisissä amanakoissa 1700-luvulla on 22.6.: ”Kesä päivän seidsomus”. Agricolan merkintä 10.06 oli 1500-luvulla verraten lähellä oikeaa seisauspäivää. Vanha kansa on puhunut  p e s ä p ä i v i s t ä, joilla se tarkoittaa vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla. Aurinko on saavuttanut pesänsä ja kääntyy loppuvuodeksi rendin puolelle, joulusta taa isännän puolelle.

Ennen vanhaan puhuttiin myös pienestä kesästä ja isosta kesästä. Pieni kesä oli ennen juhannusta ja iso kesä juhannuksen jälkeen. Kasvusta ollaan jäljessä ainakin Vanhan Suomen horisontissa kolme viikkoa. Viimä vuonna näinä päivinä leikattiin skeippejä. Tänä vuonna nuo kukkavarret ovat vasta tuloillaan ja vasta muutama lajike on niitä lykännyt. Vuosi on muuten ollut otollinen ja ehkä kaikki tapahtunut tulee vielä ymmärretyksi. Mitään ei ole menetetty, päinvastoin. Kesäkuun sateetkin koituvat siunaukseksi. Näyttää siltä että pehmeä taivaalta satanut vesi on saanut kasvit parempaan kasvuun. Vaikka skeippejä ei vielä näy niin kasvien viherkoneet ovat massaltaan paljon suuremmat kuin vuosi sitten.

Pienen kesän päättyessä näinä päivinä pitäisi kasvin yhteyttävän vihreän osan olla valmis mitä kokoon tulee. Tässä suhteessa ollaan paljon pitemmällä mitä oltiin viime vuonna toukokuun lopulla. Tuolloin Ison Venäläisen kasvusto oli yhden jalan verran vaatimaatomampi kuin se on nyt ja kukkavarret olivat tuloillaan. Tuo 30 senttiä on todellakin järkyttävän paljon. Kaikkinensa kasvien vihreä massa näyttäisi olevan 25 prosenttia suurempi kuin vuosi sitten. Näkyykö se sitten tulevien raapien koossa samassa suhteessa onkin eri asia. Yleensä voidaan luottaa siihen, että mitä isompi viherkone, sitä isompi raapi. Koleaa on ollut aurinkoisinakin päivinä, mutta siitä eivät kasvit välitä. Auringonvalo on auringonvaloa koleanakin päivänä kunhan vauhtiin on vain päästy.

Otsikkokuvassa posliinien kasvuryhmän Viron Kasepään kylästä löydetty lajike joka on nyt saanut nimen "Avvakum" kukkavarsi alkaa olla jo varsin mallikkaassa kasvussa. Näinä päivinä on julkaistu myös aito De Re Allii Sativi-elokuva.

Kun kerran puhuttiin Isoista venäläisistä jälleen kerran niin loppumusiiksi käynee varmaan jotain kesäistä Bachia, vaikkapa Sonetti II BWW, Fuga. Esittäjänä tietenkin valkovenäläinen Tatyana Ryzhkova.

https://www.youtube.com/watch?v=olW6-jhSgMg

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Lupaava artisokka ja muita havaintoja.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem XVIII Kalendas Iulias

Kesäkuu on puolivälissään ja aivan aluksi pitää toteaman että arktisella alueella jääpeitteen laajuus on nyt vaihteluputken sisällä vaikka koko talvi mentiin käytännössä pienemmällä jäälaajuudella. Eri asia onkin sitten se kuinka paksua jää oikein onkaan? Kansakunta odottelee jännityksellä millainen säätila vallitsee juhannuksena. Eniwei on aika katsella miten eri kasvuryhmät voivat ja onko jotain mielenkiintoista ilmassa muutenkin.

Otsikkokuvan lupaava artisokka on lajike joka tulee läheltä Pärnun kaupunkia Virosta. Nyt kasvissa on jo peräti yhdeksän lehteä ja viherkone on käytännössä valmis. Kasvin ulkonäkö muistuttaa enemmänkin kovavartisia lajikkeita mutta helakka vihreä erottaa sen niistä. Kyseessä on se artisokka joka oli tehnyt versot paksun katteen alla jo joulukuulla. Kevään järkyttävän kovat joka kymmenessä, kahdessatoista miinuksessa liikkuneet yöpakkaset ja pykriittipolte tappoivat vajaan sadan kasvin komppaniasta kaksi kolmasosaa mutta mitä on jäljellä niin se on todella hyväkasvuista. Seuraavina vuosina pitää varmistua siitä että kevätvaurioita ei sitten tule ainakaan suuressa määrin. Tarkoituksenahan olisi löytää artisokka joka on vapaa kasvuhäiriöistä. Artisokkien penkissä on muitakin lupaavia lajikkeita. Kroatialaisen kokoelman artisokista on vielä vaikea sanoa mitään. Istutetut kynnet olivat varsin pieniä. Lähiviikot näyttävät sitten mitä tuleman pitää.

Monta muutakin mielenkiintoista ilmiötä on näköpiirissä. Tehdäänpä listausta roomalaisilla:

I Mitä pitemmälle kesä etenee niin näyttää siltä että rocambolet Bjetin, Velika Gorica ja Killarney Red voisivat todellakin olla sama lajike kuin Spanish Roja/Kreikan sininen.

II Lajikkeet jota tuotiin Peipsijärven vanhauskoisten kylistä elokuulla 2016 ovat näyttäneet elinvoimansa. Tuolloinhan De Re Allli Sativin asiamiehet tutkivat käytännössä kaikkien sipulitien myyntiinasettajien valikoimat. Nyt kasvatuksessa on komea penkki raitapurppuraa koodinimellä ”Kolkja.” Samoin kukoistaa Kolkjan kylästä eräältä myyjältä kerätty rocambole Punainen venäläinen.

III Todella suuri yllättäjä on kuitenkin varsin vaatimaatoman kokoisesta raapista lähtöisin oleva posliini koodinimellä ”Kasepää.” Kyseessä on yksi posliini-raapi joka löytyi Punaisten venäläisten joukosta. Sen kynsien koko oli vain noin 40 prosenttia alkukeväästä komeasti kasvuun lähteneestä toisesta posliinista joka on nimeltään ”Tallin.” Kesäkuun puoliväliin saavuttaessa Kasepään viherkone on samaa luokka kuin Tallinin. Siis kerrataan vielä uudelleen: Kasepää-posliinin kynsien koko oli kiikan kaakan 40 prosenttia massiivisista lähes 30 grammaisista Tallinin kynsistä, mutta kasvu on ollut hämmästyttävää.

Sipulitien lajikkeiden kasvit ovat olleet erinomaisen terveitä ja viallisia ja penkeistä poistettavia kasveja ei ole juuri ollut. Elinvoima kiirii suhteellisen virusvapaista kannoista. Miksi ne ovat ”suhteellisen virusvapaita” onkin sitten eri asia. Hypoteeseja voidaan toki esittää mutta ennen kuin mitään voidaan varmasti sanoa pitää tehdä tutkimusta usemman kasvukierron ajan. Siinä voi mennä jopa 6-7 vuotta. Avauksen musiikkivalinta on aina oma lukunsa ja se ei aina liity mitenkään aiheeseen. Buttaeniweivanofthousbestvöösönsoffwootsingmatilda! Kailimeitit! 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Tapahtuu näinä päivinä — kuinka kynnet syntyvät. vol II.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem V Idus Iunias 

On kesäkuun kahdeksas päivä ja huomenna kello 13.09 on täysikuun hetki. Kesäkuun Idus-päivä meidän roomalaisten ajatuksissa on vasta kuitenkin 13 päivä. Alun perin roomalaisten kalenterissa Idus ja täysikuun sattuivat aina yhteen. Kalenterista, muista ja säistä puheenollen pitää todeta, että pohjoisen pallonpuoliskon päivittyvään jääkarttaan on tullut uusi kartta joka kuvaa jään ”vahvuutta.” Saapas sitten nähdä miten käy kun tästä vielä mennään eteenpäin kuutisen viikkoa. Pienimmilleen jääpeitteen laajuus ja vahvuus varmasti käy mitä koskaan on ollut. Kylmiä ilmoja on kuitenkin tuo kutistuva pohjoinen jääpeite tänne generoinut! Ihannekevättä ei sitten tullut vaikka maaliskuun puolivälissä oli jo lupaavia sproutteja. No, ehkä sitten ensi vuonna…  https://nsidc.org/arcticseaicenews/

Kynsilaukkaan kasvina pätee vähän sama kuin vaikkapa tarkan harkinnan jälkeen kaadettavaksi tulevaan jo reilurunkoiseen hyötypuuhun kuten koivuun, mäntyyn tai kuuseen. Vielä penkissä ollessaan vaikkapa artisokkien kasvuryhmään kuuluvan tunnisteen 19-2017 pienemmän kokoluokan mittaan ”1”10” yltänyt kasvi  näyttää siinä ollessaan kovin vaatimaatomalta. Mutta kun se tuodaan sisälle ja laitetaan puiselle leikkuulaudalle niin se onkin jo varsin suurikokoinen kaveri. ”1”10” elikkä jalka ja kymmenen on siis 55 senttiä.

Näinä päivinä voi siis ryhtyä poimimaan joka päivä kasvi sieltä ja kasvin täältä iltalisukkeeksi leivän päälle ja salaattiin ytyä antamaan. Samalla voi tutkia kasvin sisusta myöten, ja vakuuttua jälleen kerran siitä että kyllä niitä kynsiä vielä tulee. Tosin tänä vuonna kaikki tulee vähän myöhässä. Mustikan kukintakin on pari viikkoa jäljessä ainakin Vanhan Suomen horisontissa. Mutta kynsien aihioita löytyi otsikkokuvan artisokasta ainakin seitsemän kappaletta.

Muutoin on todettava että kasvu näyttää pääsevän jo hyvään vauhtiin. Tänä vuonna on tehty jo joitan havaintoja ja yksi niistä on se, että juuri turbaanien kasvuryhmään kuuluvissa lajikkeissa on poikkeuksetta ollut liehkehdintää. Siis muutamien lehtien päät ovat aivan punertavia (Alla olevassa kuvassa isoista sinkuista kasvatettuja Casablanca-lajikkeen mukaisia turbaaneja joissa tuo feliminki on jopa hallitun kaunista.).

 

Turbaani on läpimien seutujen kynsilaukka joka on kyllä kotoutettavissa meidänkin leveysasteille kärsivällisellä työllä. Turbaani lähtee kasvuun nopeasti ja on ensimmäinen joka tulee korjuuvalmiiksi. Kooltaan turbaani jää viherkoneen, siis kasvin suhteen, puolet pienemmäksi kuin oikeat kukkavartta tuottavat lajikkeet. Sen vihersävy on paljon helakampi kuin meillä paremmin tunnettujen reilusti kukkavarren tekevien kasvuryhmien edustajien. Varsin pienestä kasvista (Itse en käytä sanaa naatti aktiivisesti.) huolimatta raapit ovat varsin suuria.

Onko tultava siihen johtoppäätökseen, että turbaanit ovat huonoja typenottajia jos kevät on viileä huhti-toukokuussa. Tänä vuonna siis kaikki turbaanit liekehtivät eli muutaman lehden kärki on punertava. Kyse on siis typenpuutteesta ja mitä ilmeisimmin siitä, että tämä kasvuryhmä tarvitsee paljon nimenomaan pelkistynyttä ammonium-typpeä.

Viime vuonna raapein synnystä porinoitiin näin: http://derealliisativi.blogspot.fi/2016/05/tapahtuu-naina-paivina-kuinka-kynnet.html

Ja kun kerran puhutaan liekehtimisestä niin eiköhän oikea kappale loppuun ole Jose Felicianon tulkinta Doors-klassikosta: https://www.youtube.com/watch?v=5QJyyznbqUg

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.