Kylmä, mutta ihana kevät!

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem III Kalendas Maias

Aivan aluksi pitää todeta:

”Joku on sanonut, ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mutta minä sanon teille ettei pidä nielaista ennen kuin jotain on suussa ja hyvin pureskeltu.”

Niin… Ihanteellisissa olosuhteissa edettiin maaliskuun puoliväliin saakka ja kaikki näytti mukamas hyvältä. Aprillipäivänä piti olla monella lajikkeella jo nelituumaiset versot. Sitten kun ollaan lähempänä huhtikuun loppua niin on tullut lunta, räntää ja Jäämeren viimaa. Hyvin on erilainen kevät 2017 kuin siitä edellinen. Viime vuonna huhtikuu oli hyvä kuukausi ja luontoäiti näytti kevät-intoilijoille mahtiaan vain yhden kerran. Tästä avauksesta pääsemme muistelemaan viimäkeväisiä tunnelmia.

Nyt pitäisi siis kaiken olla hyvin. Pohjoisen pallonpuoliskon napaseudun jääpeite on 2 miljoonaa neliökilometriä pienempi kuin vuosien 1981-2010 keskiarvo. Mitä pitäisi oikein ajatella? On kuitenkin syytä palauttaa mieliin muutama asia:

I Jos ajattelemme geologian kannalta planeettamme asiantilaa niin viimeisen puolen miljoonan vuoden ajanjaksoa arviomalla puolueeton ulkopuolinen tarkkailija luonnehtisi tämän planeetan ”jääkausi-planeetaksi.”

II Nykyinen interglasiaali, holoseeni, on kestänyt jo noin 500 vuotta pitempään kuin kolme sitä edeltänyttä interglasiaalia keskimäärin. Interglasiaali on siis jääkausien väliin sijoittuva lämmin ajanjakso. Holoseeni on nyt kestänyt 11560 vuotta.

III Planeettamme on nyt siinä pitkäaikaisen aurinko-suhteisen elliptisen vaihtelun aukossa jolloin pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköiden pitäisi lähteä kasvamaan eli meidän pitäisi elää uuden jääkauden koitossa. 40 vuotta sitten ajateltiin että jos ihminen käyttää yltiömääräisesti fossiilisia polttoaineita, eli polttaisi kaiken öljyn, kivihiilen ja metsät siinä sivussa  niin jääkauden tuloa voidaan hidastaa noin 500 vuotta. Noissa laskelmissa ei kuitenkaan otettu huomioon metaanin vapautumista ilmakehään.

IV Nyt kokemamme kylmähkö kevät Vanhassa Suomessa ja Suomessa ylipäänsä ei oikeuta vielä mihinkään johtopäätöksiin puoliin ja toisiin. Kurjempiakin keväitä on toki ollut.

Nyt kun laajemmat asianyhteydet on tiedostettu niin on palattava varsinaiseen asiaan eli kynsilaukka-asiaan. Turbaani Sumsikil toki sprouttasi ensimmäisenä, mutta yöpakkasten kuukausi on osoittanut että sen versot eivät ole kovin kylmänkestäviä; ne ovat siinä suhteessa samaa tasoa kuin Artisokat. Versojen kylmäkestävyyttä arvioidessa Rocambolet ovat näyttäneet kyntensä ja sen mitä niistä lähtee. Paljon mainostettu Posliini Zieminiai teki toki sproutit samoihin aikoihin kuin Sumsikil, mutta ilmiselvästi ne ovat lämpimämmän kevään kasveja. Kasvuryhmätoverit Ornak ja Dukat ovat vasta tekemässä lohikäärmeen hampaita maan pinnalle. Toisaalta tällaisista havainnoista on turha puhua yhden talven jälkeen. Kyseiset Zieminiait ovat kotoisin Pihkova-järveltä 20 kilometriä länteen olevalta farmilta Viron ja Venäjän rajamailta. Ehkä vasta keväällä 2019 niiden sprouttausta voidaan arvioida samoista lähtökohdista kuin Ornakin ja Dukatin.

Otsikkokuvassa on vielä vähän kyöpytetty ja pinnalle jo päässyt turbaanien kasvuryhmään kuuluva ”Rosso di Sulmono.” Eli italialaisperäinen Turbaanien kasvuryhmään kuuluva kynsilaukka. Syksyllä kirjastopenkkiä rakennettaessa se luokiteltiin Turbaaniksi ja nyttemmin on todettava että arvio piti mitä suurimmalla todennäköisyydellä paikkansa. Rosso di Sulmonan maanalinen kasvu ennen varsinaista sprouttausta muistuttaa sitä mitä on sanottava Sumsikilista ja Espanjassa suuressa mittakaavassa viljeltävästä Morado de los Pedronerasta. Ne ovat ainakin kaikki Turbaaneja ja nyttemmin voidaan sanoa että niiden suhteen on löydetty yksi tunniste lisää. Sama ominaisuus voidaan löytää muistakin Turbaaneista. Kyse on ominaisuudesta jota voidaan nimittää vaikkapa ”lehtikoteloksi” tai ”lehtivaipaksi.” Otsikkokuva kertoo mistä on kyse. Turhaanin ensimmäinen maan pinnalle tuleva osa on vaaleanruskea ontto pussi jonka sisällä varsinainen lohikäärmeenkynsi on. Pussi kasvaa maan pinnalle saavuttuan reilun tuuman verran, ja vasta sitten se puhkeaa vapauttaen vihreän lehtiterän. Mistä kaikesta tämä sitten kertoo? Ainakin tämän kasvin suurenmmoiesta geneetisesetä vaihtelusta. Kyöpyttely kannattaa ja sen verran sitä on tullut että että voidaan sanoa että tuo lehtivaippa on Turbaaneille ominainen asia. Paljon muitakin havaintoja kylmän sprouttikuun aikana on tehty, mutta niistä puhumme tulevissa avauksissa. Kuulemisiin ad Kalendis Maiis ja siihenhän ei ole kovin montaa päivää. Loppuun pitäisi löytää jotain keväistä, mutta käykööt tämä muistutuksena siitä millä leveyksillä oikein elelemme.  

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.