Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Maailmalla on todennäköisesti noin 400 eri muunnosta kynsilaukkaa. Niistä voitaneen kasvattaa menestyksekkäästi parhaimmissa suomalaisissa oloissa käytännössä noin kolmeasataa eri muunnosta. Niistäkin saman kasvuryhmän kynsilaukat ovat aika lähellä toisiaan. Posliinien kasvuryhmän sisällä geneettinen vaihtelu on hyvin pientä mutta jo vähäinen tutustuminen eri muunnoksiin kertoo suuresta vaihtelusta jonka kyllä huomaa. Se on sanottava alkuviikon kokemuksen ja edellisen avauksen jälkeen että tuota armenialaista tulta on vaikea ohittaa. Mutta kysehän on vain posliineista.
Että voimakkaan makuisessa kynsilaukassa olisi vielä eroja ja jopa sävyeroja! Kyllä niitä on ja kuvailu ei ole mitenkään helppoa. Suomalaiset kynsilaukan harrastajat ovat vian tottuneita yhdentyyppiseen kamaan. Rocambole ei ole ainoa kynsilaukka vaikka se onkin esim. Yhdysvalloissa, kiitos Ron L. Engelandin ja muiden nykyajan ihanteiden mukaisten kynsilaukan viljelijöiden, kaikkein tunnetuin gourmet-kama. Suomalaisillahan on pääasiassa yhden Rocambolen, Ison venäläisen, useita paikallisia sopeumia. Joku tuntee sen Alexandrana ja joku viljelee sitä suuressakin määrin aivan toisella nimellä. Joku ei viljele sitä ollenkaan koska se on niin tavanomainen ja kaikki viljelevät sitä.
Amerikkalainen kynsilaukan harrastaja pitäisi tätä kotoista herkkuamme varsin robustina ja kovin maalaisena, ehkä jopa junttimaisena kamana. Nimittäin tuossa maassa kaikki kyselevät aina hyvän ja orgaanisesti viljellyn Spanish Rojan perään. Kirjoittajan ensikokemus joka perustui kahden gramman annokseen tämän vuoden juhannuksen alla vahvisti kyllä amerikkalaisten väitteen. Isolla venäläisellä ei ole mitään jakoa sen kanssa jos hienostelemaan aletaan. Voisiko asian ilmaista vaikka vertailu-parilla Dr Pepper tavallinen Cola-juoma. Tavalliseen Cokikseen tottuu, mutta jos kerran erehtyy juomaan Dr Pepperiä niin sen jälkeen tavallinen Cokis on vain hyvin tavallista Cola-juomaa. Tässä vertailussa Sininen kreikkalainen / Spanish Roja on Doctor Pepper ja Iso venäläinen on tavallinen Cokis/Pepsi. Doctor Pepper on vain sen verran hintavaa että se pitää lukea ylellisyystavaraksi. Halvan hintatason etelänaapurissamme Eestinmaalla Super-Alkossa Dr Pepperin hinta asettuu tavallisen peruslaagerin ja tuplapukin välimaastoon.
Spanish Roja tunnetaan myös nimillä egyptinvalkosipuli, vuorivalkosipuli, kreikan sininen tai sininen kreikkalainen. Se on hyvin vaikeasti kotoutuva ja väitetään, että parhaiten se kasvaisi juuri Okanoganin piirikunnassa Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltiossa. Tulevat vuodet näyttävät sen miten se kotoutuu Suomen oloihin. Vaivaa sen kotouttaminen varmasti vaatii eikä pikavoittoja noin vain saada. Voi vain kuvitella miten joskus sitä kasvaa penkeittäin. Penkeittäin tuota siroa Rocambolea joka näyttää todellakin kauempaa katsottuna ja oikeassa valaistuksessa siniseltä kasvilta.
Mutta miten kynsilaukkaa on sitten maisteltava? Tapoja voi olla monia. Joku pureskelee ne kuorineen, joku syö ne raakana pienellä kahvi-lusikalla ja joku on voikkarin kannalla. Mielestäni neutraali vehnästä valmistettu voileipäkeksi on paras vaihtoehto. Sen päälle voi laittaa niukalti vähäsuolaista margariinia ja sitten halunsa mukaan sopivan annoksen puristettua ja muutaman minuutin tekeytynyttä kynsilaukka-puristetta. Neutraalin makuinen voileipäkeksi on sopiva alusta maisteluun ja pehmeä rasva vain korostaa kynsilaukalle ominaisia makuja. Polttavuutta ne eivät vie mennessään. Tietysti tästäkin asiasta saadaan aikaan koulukunta-eroja ja varmasti suuria kiistojakin.
Otsikkokuvassa kahdeksas päivä kuluvaa kuuta maahan laitettu lasipurppura Unikat on jo tehnyt ihan luontevat juuret. ”Tsekkiläinen" osoittaa kotoutumisen merkkejä 1400 kilometriä pohjoiseen kotoseudultaan. Tsekkiläiset ja slovakialaiset tosiharrastajat eivät kuulemma ole kovin innoissaan näistä maailmalla jo tunnetuksi tulleista lähettiläistään. Tsekeissä kun kaikki viljelevät sellaisia muunnoksia kuten Dukat, Unikat, Lukan ja Vekan.
https://www.youtube.com/watch?v=g9CbMomXlOk
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Hyvin monelta osalta olen kanssasi samaa mieltä mitä kynsilaukkoihin tulee. Koko oman valkosipuliharrastuksen johtavana ajatuksena on ollut viljelyvarmojen lajikkeiden löytäminen. Vastaus tavoitteeseeni löytyy noista Venäjän kautta tulleista valkosipulikannoista. Mutta kun tuo kasvukausi on pidentynyt ja talvi lyhentynyt ovat muutkin kynsilaukat kuin Siperialaiset tulleet kasvatusvalikoimaan siten, että saa kelvollista satoa myyntiin asti.
VastaaPoistaValkosipulin ruuaksi käytössä on minun helpompi luetella ne ruuat joihin en valkosipulia ole laittanut. Kahviini en ole valkosipulia laittanut ja täytekakkua kera valkosipuli en ole tehnyt. Voi olla jotain muutakin johon kynsilaukkaa ei ole tullut laitettua. Mutta se perusmaku ja makuhermojen helliminen se maistellaan leipäpalasen päällä joko kynsi ohuina viipaleina tai sitten murskana. Vielä vihje oluen ystäville, pieni kynsi siivuna olutlasin pohjalle ja olutta päälle, siitä ei olut parane.
siperialaiset ovat kovin aliarvostettuja. viljelyvarmuus on tärkeää, mutta moninaisuus auttaa meitä ymmärtämään tämän kasvien kuninkaan arvon kokonaisuudessaan. kahviin en ole vielä kynsilaukkaa laittanut, mutta tänään ryhdyn kokeiluihin. päässä on jo monta ideaaa asian tiimoilta. palaan asiaan joulun alla kirjoituksen muodossa....
VastaaPoista