Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Valon määrä lisääntyy ja toivolla on hyvä olla muuallakin kuin lapamadossa. Vai menikö se nyt oikein päin? Meni tai ei mutta kevät lähestyy ja nyt on kolmas päivä maaliskuuta, pälvikuuta. Kohta näkyy päivä pälvessä ja lumen valta häviää. Maa sulaa ja kasvun ihme vahvistuu päivä päivältä.
Syömällä kynsilaukkaa joka päivä puolen vuoden ajan vähintään 20 grammaa päivässä mukauttaa elimistönsä aivan varmasti aivan tietyille asetuksille. 20 grammaa on käytännössä yliannostus vaikka sen nauttisi kahdessa satsissa vaikkapa aamulla ja illalla. Allisiini hajoaa ihmisen elimistössä 16 tunnin kuluessa. Luonnollisestikin 40 tunnin tauko kynsilaukan suhteen saattaa ajaa elimistön vakavaankin stressitilaan. Mutta miten tuo stressi sitten ilmenee?
Ensinnäkin herääminen uuteen päivään on vaikeaa. Kaikelta näyttää puuttuvan tarkoituksettomuus. Myönnät vain itsellesi aina toipumislomaan puolen tunnin jaksoissa. Kohta kello on jo yhdeksän ja jotain olisi tehtävä. Et vain tiedä mistä on kysymys ja mitä on tehtävä. Jokin kalpea aavistus asiantilasta kyllä on…
Elämä muuttuu hidastetuksi filmiksi ja minkä tahansa rutiiniasian tekeminen muuttuu vaikeaksi. Skeptisyys valtaa mielen ja mieleen tulee ikivanhat manalan kuvaukset. Liut hetki hetkeltä syvemmälle heikennetyn elämänvoiman maille. Katselet omaa elämääsi kuin Orfeus Eurydiken haamua manalassa. Jotain tuttua siinä on mutta elämän kudosta kaivataan.
Jos ylös päästään ja kahviakin kiduksiin saadaan niin se ei miestä auta ja tuskin naistakaan. Töihinkin voi joutua lähtemään ja mieltä kalvaa edelleen ajatus siitä mikä on pielessä. Masennukseksi sitä ei halua mieltää. Tilanne on aika sietämätön. Kovat epäilykset kalvavat mieltä ja epäilys herää. Onko tämä lopun alkua. Kun auringonlasku lähenee mietit kuinka ankea päivä onkaan ollut ja sijoitat sen viiden keljuimman joukkoon mitä ensteks ikinä on ollut! Eihän se siinä että et olisi saanut mitään aikaan, mutta kuinka paljon yksinkertaisenkin asian toimittaminen voi sitten vaatia? Sellaisena päivänä pieneenkin saavutukseen voi olla todella tyytyväinen.
Kun illalla sitten ollaan vihdoin kotona niin tosiasian voi myöntää. Jos tunnet yksinkertaiset päättelytaidon perusteet ymmärrät mistä on kyse. Yksinkertaisin selitys on aina paras. Tässäkin kysymyksessä. Täydellisen heikennetyn elämänvoiman tunteessa kaivat esille parasta kamaa ja toivo herää. Voisiko se todella johtua kaman puutteesta? Ja koska joku on joskus terottanut mieleesi empirismin saloja niin ainoa keino on kokeilla. Toisaalta olet aivan varma siitä että asia todellakin on niin…
Jos vielä maaliskuun koittaessa on on jäljellä kunnon Rocambolea niin ei auta mikään muu kuin uhrata viimeiset kamat elvytykseen. Pelkkä Rocambolen kuoriminen nostattaa toivon tunteen aivan uudelle tasolle. Mikään muu kynsilaukka-tyyppi ei tuoksu yhtä hyvälle. Rocambolen tuoksu on viettelevän huumaava. Siinä missä säkillinen artisokkaa tuo mieleen vanhanajan tuhkakupin joka on täynnä natsoja niin yksi kuorittu Rocambolen kynsi herättää paratiisin tunnun. Puristimen rusahdus ja pursuava öljyinen neste on jo elvyttävä kokemus. Ja kun suuhun sitten saadaan oikeaa kamaa niin helpotus valtaa mielen jo muutamassa minuutissa. Kun Rocambolen suloinen polte kiertää suussa niin se suorastaan polttaa kaiken ahdistuksen sielusta. Viiden minuutin päästä olet jo uudestisyntynyt. Puolen tunnin kuluessa olet nauttinut hiljaa kaksikymmentä grammaa kamaa ja tiedät mistä päivän ahdistus johtui. Sellaista päivää et halua kokea enää koskaan. Et iki kuuna pänä.
Mitä äsken yritin kuvailla on kalpeasti kerrottu vaikutelma siitä tunteesta jonka vallassa olin tänä olympiavuonna 29 helmikuuta eli armon vuoden MMXVI karkauspäivänä. Edellä kerrottu ei ollut tahallisesti suoritettu empiirinen koe vaan jotenkin se vain pitää lukea epäpäivän ilmiöksi. Vuoden 2020 karkauspäivään valmistaudun sitten tuplayliannoksella viikon ajan, siis seitsemänä edeltävänä päivänä. Olen valmis tekemään suuria inhimillisiä uhrauksia ja myös taloudellisia panostuksia, että kun lauantai 22 helmikuuta vuonna 2020 koittaa niin allekirjoittaneen varastossa on ainakin 700 grammaa parasta laatua Rocambolea, mieluummin punaista venäläistä.
https://www.youtube.com/watch?v=aFp7MeTtwaE
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.