Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Kyllä ne niin tekevät ja allekirjoittaneen penkeissä kahdeksan eri muunnosta sprouttaa oikein kunnolla ja muutama aivan erityisesti. Kaiken lisäksi kössi-kissatkin luulevat että penkkien katteet on poistettu aivan heitä varten, ja kun heillä on aivan oma käsityksensä siitä mitä sprouttaus on niin minkäs sitten siinä teet. Vihainen ei passaa noille luontokappaleille olla sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Sprouttaus tarkoittaa luonnollisestikin sitä että kynsilaukan verso tulee maasta ylös ja lähtee kasvamaan. Sain itse kaikki syyslajikkeet maahan marraskuun puoliväliin mennessä. 90% kaikista kynsistä oli tosin maassa jo pyhänpäivään mennessä, ja sitten leuto alkutalvi jatkui ja jatkui aina joulupäivään saakka, jonka jälkeen lämpötila asettui nollan alapuolelle. Aatonaattona huomasin erään lajikkeen tehneet ihan muutamamssa päivässä kolmen-neljän tuuman päättäväisen näköiset versot. Laitoin noille Pure White-lajikkeen versoille kunnon katteen joulupäivän aamuna. Katteena käytin syyskuussa siimaleikkurilla silputtua heinää. Katekerroksen paksuus oli 7-8 tuumaa eli hyvin reilusti. Tuossa vaiheessa melkein kaikki penkit olivat kauttaaltaan katettuja. Mitä muuta joulupäivänä sitten tapahtui; siihen ehkä palataan toukokuun alussa…
Tapanina ilma sitten muuttui hyvin dramaattisesti ja talven ensimmäinen lumi oli paksu härmä joka muodostui siten että maaperä luovutti muutaman tuuman paksuudelta pinnastaan kaiken kosteuden. Pitää uskoman, että penkkien hohkaiseksi tullut pintakerros muodosti katteen alla eristävän kerroksen jossa ilma ei päässyt kiertämään. Mitä itse epäilin oli että nopea ja raju pakkastuminen olisi tuhonnut maassa olevat kynnet kuten kävi kahdeksalle ruukuissa olevalle kynnelle. Alan klassikot, ja aivan erityisesti Ron L. Engeland, aikakauden avaavassa teoksessaa "Growing Great Garlic," varoittavat tällaisesta. Kynnet olivat olleet syvällä penkeissä, viimeisenäkin istutetut, jo tuohon hyytävvän tapaninpäivään tultaessa 45 päivää ja ensimmäisenä istutetut rocambolet ja siperialaiset lähes 70 päivää. Ne olivat tehneet kunnon juuret, ehkä joka 8-10 tuumaiset. Pure White oli ollut maassa Tapaniin tultaessa jo 55 päivää.
Sitten tuli kylmää ja lunta. Välillä kaikki lumi suli miltei pois ja taas sitä tuli uudelleen. Sekin kärsi suojasään myös kunnes kolmas lumentulo jäi pysyväksi ja niin oltiin maaliskuun puolivälissä. Pääsiäisen koittaessa penkkien peittona ollut lumi sitten suli ja eilen kun oli maaliskuun 29 päivä astelin sitten toiveikkaana katselemaan mitä Pure White-osastolle kuului. Katse kiinnittyi kuitenkin naapuripenkkiin jossa katteen lävitse oli puskenut komea 90 kasvin komppania Germidouria, tuota aikaisin sprouttaavaa Artisokkaa. Tosin Germidourit olivat saaneet jo lokakuuhun tultaessa kovan kylmäkäisttelyn eräässä kasvimyymälässä jonka huonelämpötila oli lähempänä viittätoista Celssiusta. Moni noista kynsistä oli jo sprouttaamassa lokakuun lopulla kun ne maahan joutuivat. Ne ovat voineet kasvaa lämpimässä penkissä ja runsaan katteen alla joulunpyhien jälkeen, tai sitten ne ovat tehneet nuo todella terveen näköiset kolmituumaiset versot jäisestä penkistä viimeisen kahden viikon aikana.
Ihmeellisintä tässä on nyt sitten se, että Pure White-kasvit ovat elossa ja paksun katteen alta paljastuneet versot ovat saaneet tänään jo vihreämmän värin. Toki on myönnettävä, että Pure White-joukkue on kärsinyt kahden kynnen tappiot. Mutta toiveissa on nyt saada 25 oikein mallikasta raapia tuota muunnelmaa. Väitetään että kynsilaukan verso kestää joka -12 astetta pakkasta. Ilmeisesti katteen alla on ollut minimissään tuo lämpötila, mahdollisesti penkin pinnan yläpuolella on voinut olla vain muutamia pakkas-asteita kun lumi on toiminut vielä eristävänä kerroksena. Nyt on talvi mennyt ja takatalvi ei saa enää aikaan tuhoa. Huoli maassa olevasta puolestatoista pataljoonasta on ollut läsnä koko ajan ja muutaman kerran pelko puserossa on äitynyt kauheisiin mittoihin. Näyttää siltä, että se on ollut täysin turhaa. Huhtikuun puoleenväliin mennessä kaikki lajikkeet ovat sproutanneet ja silloin on aika laskea talven tappiot.
Talvi on osoittaneet monen vanhan viisaan opetukset todeksi. Kynsilaukka on sitkas ja äärimmäisen kestävä kasvi. Kattamisen oli toki voinut tehdä vieläkin paremmin, ja ehkä jopa hivenen aikaisemmin. Ällistyttävin opetus on siinä, että kynsilaukka voi aloittaa kasvun routakerroksen alla ja puskea verson sen läpi. Turha huolehtia ylimääräisestä. On vain yritettävä olla ahkera ja luottaa intuitioon.
Eilen illalla piti julkaista kynsilaukka-moodiin viritetty ikivanha kirjoitus Rooman kansalliskirjailija Vergiliuksen Georgica-teoksesta. Se saa nyt odottaa julkaisuaan muutaman päivä. Nyt on kynsilaukan sproutti-aika ja tänään on myös mahla lähtenyt valumaan, ei nyt oikein kunnolla vielä mutta kuitenkin. Huomenna saadaan ensimmäistä kertaa nauttia vuoden 2016 sadosta koivunmahlan muodossa. Se on sitä meidän kotoista Dom Perignonia. Maalla kaikki on paljon helpompaa. Koivujahan riittäisi kaikille suomalaisille, mutta meneppäs nyt vaikka Hesassa Kaivariin aamulypsylle. Keskuspuiston metsissä se voi onnistuakin, ja onnistuukin.
Mahlan nousu ja kuohuviinin keksiminen liittyvät yhteen sillä juuri Dom Pierre Pérignon ja kumppanit huomasivat, että viiipullojen korkit alkoivat poksahtelemaan keväällä kun mahla alkoi nousemaan. Tuo ilmiö sai nimen paholaisviini. Kysehän oli siitä, että edellisenä vuonna korjattu ja pullotettu viini alkoi käydä uudelleen. Loppu onkin viinin historiaa. Varmasti Pérignonkin ymmärsi jotain kynsilaukastakin…
https://www.youtube.com/watch?v=_AWX9m42Gtc
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.