Valkosipuli ja virustorjunta

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Peruskamaa riittävästi ja Rocamboleakin on saatu vielä parin viikon satsi, ja ihan kohtuuhintaan. Mikäs olisi laskeutuessa perinteistä talvilomaviikonloppua kohden. Helmikuun toinen puolisko on menossa ja kahden viikon päästä on maaliskuu. Itsestäänselvyyksiä, voisi joku sanoa. Omalta kohdalta voi vielä sanoa että toistaiseksi "ei flunssaa."

Niin, voisi todellakin sanoa, että kuluvana talvikautena on päässyt tuntemaan elimistössään jotain sellaista mistä voisi ehkä käyttää nimeä virustorjunta. Menossa on jo kolmas flunssaton kausi ja syitä voi aina miettiä. Viljaton ruokavalio on keino jolle on olemassa vankka näyttö, mutta sekään ei selitä tiettyä ilmiötä tai tuntemusta. Kuvaillaanpas tilannetta hieman.

Kolme kertaa käytännössä kuuden viikon välein olen huomannut seuraavan oireketjun:

I päivänä lievää arkuutta kurkussa, ei kuitenkaan bakteeripeitettä. Lievä arkuus häviää päivän mittaan.

II tai III päivänä edelleen lievää arkuutta kurkussa. Kolmantena päivänä viimeistään aistimus siitä, että ruuminlämpö voisi olla reilusti koholla. Pientä kuumotusta on myös havaittavaissa ylähengitysteissä. Tarkistusmittaus ei kuitenkaan kerro kovempaa lämpöä kuin 37C.  Pieni lihasjäykkyys on huomattavavissa. Ollaan siinä rajoilla, että vedetään kiduksiin yksi kuusisatananen ibuprofeeni. Mitään toimintarajoitteita ei ole, toisaalta on varsin mukavaa ottaa ylimääräiset päiväunet.

IV Neljäntenä päivänä kehuhkoissa ei enää kuumotusta ja lihäsjäykkyyskin on poissa. Nyt kurkussa kasvanutta limaisuutta ja viimeistään viidentenä päivänä nenässä lievää räkäisyyttä.

V Viikon päästä olo on ihan normaali.

Mitäpä edellisestä voisi johtaa? Itse kärsin tavattoman paljon ylähengitysteiden infektioista ikävuosina 12—45. Laskin joskus , että pelkästään vuosina 1985-1999 erinäiset lääkärit määräsivät minulle noin 45 antibioottikuuria. Edellinen lääkekuuri jonka olen nauttinut on ns. Tamiflu syyskuussa 2013. Sekin oli ehkä aivan tarpeeton. Edellinen kuvaus siitä miten jokin yrittää päälle ja joutuu torjutuksi on omissa olissani jotain aivan uutta. Jotain sisuksissa tapahtuu. Tietysti tuollaista on varsin turhaa mennä selittämään sellaisen tekniikan kuin länsimaisen koulu-lääketieteen edustajille. Heillehän on aivan turhaa mennä selittämään klassista esimerkkiä viljojen vaarallisuudesta. Mutta kukapa haluaisi kerralla myöntää sen tosiasian, että ”Hei, meitähän on petetty.”

Internetistä löytää luonnollisestikin monia sivustoja jotka puhuvat valkosipulin terveysvaikutuksista. Ne ovat myös paljon suositumpia kuin tämä vähäinen yritys edistää asiaa. Minkä tahansa asian terveysvaikutuksista puhuminen ei ole helppoa ja siinä on myös omat vaaransa. Elämmä asiantuntijoiden maailmassa ja em. lääkäreiden ammattikunnalla on käytännössä lainsäätäjien tuki takanansa. Jos joku alkaa saarnaamaan valkosipulin terveysvaikutuksista hankkii todennäköisesti itselleen monta vastustajaa. Helpompaa on puhua viljojen vaarallisuudesta sillä sen ilmön ympärillä kytee suuri maailmanlaajuinen kapina joka näkyy suoraan kulutustottumuksissa ja jo kaupan hyllyilläkin.

Sen uskaltaa kyllä sanoa, että kun ihminen holoseeniin saapuessaan ryhtyi syömään kedon ruohojen siemeniä oli se hänen suurin onnettomuutensa. 95% kaikista nyky-ihmisen vaivoista, kaikki sairaudet myös mielenterveysongelmat mukaan lukien, johtuu noista kirotuista kedon ruohoista: triticum aestivum, secale cereale, hordeum vulgare ja avena sativa. Olisivathan aamuun lähdöt toki tehokkaampia kunnon aveniini-pöllyssä, siis kaurapuuroa pötsissä ja aineenvaihdunnassa ja hermosolujen buusterina, mutta parempi rauhallinen tasaisuus ja harkintakyvyn tasaisuus. Mitään töitä ei ole jäänyt tekemättä…

Itse kuitenkin uskon että runsas raa’an valkosipulin nauttiminen parantaa vastustuskykyä ja selittää alussa kuvailemani ”oireketjun.” Valkosipulia olen aina syönyt käytännössä joka ainut päivä, ja nimenomaan raakana ja puristettuna vähintään noin 6-7 grammaa päivässä noin 35 vuoden ajan. Lääkekemiasta ja siihen verrattavasta ei kannata lähteä puhumaan kun sitä ei riittävästi tunne. Joka tuntee sen siitä todistakoot,  joka tuntee valkosipulin voi puhua siitä. Nykyannos 20 grammaa päivässä voi tuntua paljolta, mutta kaikkeen tottuun ja kuorimisen ja pusertamisen vaivana se on varsin pieni kun muistelee millaista jatkuvaa helvettiä jatkuvan ylähengitystyeiden tulehduksen kanssa tappelu aikoinaan oli.

Niin… Vuodessa on 365 päivää ja jos syöt joka päivä 20 grammaa raakaa ja puristettua valkosipulia niin sehän tekee seuraavat:

—viikossa 140 grammaa
—kuukaudessa 560 grammaa
—vuodessa 6720 grammaa elikkä 6,72 kiloa eli melkein 7 kiloa…

Kyllä siinä menee aika helposti 100-120 raapia vuoden mittaan yksineläjälle kissojen toistaiseksi hylkiessä kamaa. Onnellinen se jolla on tuo määrä omasta takaa. Tietysti olisi juhlallista syödä joka päivä Rocambolea, mutta kreolisiakin päiviä tulee ja joskus on myös artisokka-päiviä, raitapurppuraa ja muita unohtamatta. Beatles-fanin vuosisatsi on sitten muuten 8340 grammaa vuodessa.


https://www.youtube.com/watch?v=n7wqTzONvaY

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.