Mietteitä vuoden 2022 sadonkorjuun jälkeen. Vol II.

Iloitse saavutuksistasi yhtä lailla kuin suunnitelmistasi. Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi, olipa se kuinka vaatimaton tahansa; se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa.
Max Ehrman

I
Maaseudulla on menneisyys mutta sillä on aina myös tulevaisuutensa. Suomeen mahtuu kyllä montakin isoa ja suuren lajikemäärän kynsilaukkaa-farmia joiden tuotanto perustuu orgaaniseen käsityömenetelmään. Uskokaamme että niitä vielä onkin. Kynsilaukan viljely tulee olemaan Suomessa uusi trendi mutta sen täytyy varjeltua monelta vaaralta. Niitä ovat ahneus, liika kiirehtiminen ja asia josta voidaan lyhyesti käyttää nimitystä ”kepulaisuus.”

Oloissamme olisi suurenmoista nähdä isohko ja oikea orgaaninen kynsilaukkafarmi volyymiltaan 40 000 kynttä. Lajikevalikoimaan kuulusi 20 lajiketta ja farmin näyttelypellolla kasvaisi jopa 60 eri lajiketta skaalassa 32-144. Raapien keskipaino olisi 70 grammaa ja vuosituotanto siten noin 3000 kiloa. Tyhjästä aloittaen tuohon hankkeeseen menee 10 vuotta ja mitään kepulikonsteja ei todellakaan ole olemassa.

Toivo lepää kuitenkin pienissä ja keskisuurissa kasvattajissa ja 1000-4000 kynnen skaalassa. Jos 1000 kasvattajaa tuottaisi huippulaatuista tavaraa 2000 kynnen viljelmien puitteissa olisi tuloksena 140 000 kiloa eli 140 tonnia. Mutta se ei riitä kuin 56 000 ihmisen tarpeisiin jos mennään periaatteella kynsi päivässä ja kynnen paino 7 grammaa. Tuo määrä on  hyödynnettävissä oleva annos päivittäiskäytössä puhuttaessa funktionaalisesta, terveydellisessä mielessä hyödyllisestä elintarvikkeesta.

Silloin maaseutukin näyttää jo paikka paikoin aivan erilaiselta. Ehkä näemme silloin myös erilaiset, oikeat kynsikaukkafestivaalit, kaikenmaailman Sherwoodin markkinoiden hölynpölyn sijaan. Paljon on vielä tehtävää. Mutta uskon että tilanne on aivan erilainen kuin vaihdamme ajatuksia 10 vuoden päästä.


II
Kloonituotannon suhteen havaitsin että kärsivällisyys palkitaan ja tämä koskee Raitisia, Lasikkaita ja Posliineja. Todellakin; mitä pitempään kasvit saavat olla pellola sitä isompia tulee klooneista. Ja mitä isompia ovat kloonit sitä suurempi on seuraavan vuoden yksönen. Kyse on siis varsinaisen sadonkorjuun jälkeen maahan jätetyistä kasveista. Jos haluaa paljon isoja klooneja noista kasvuryhmistä pitää uhrata muutama raapi. Kuukauden jälkeen tällaisten kasvien raapin wrapperit on menetetty mutta pienellä vaivalla saa kuitenkin runsaasti puhtaita kynsiä joita voi syksyn mittaan käytää tai tehdä vaikka hunajamarinoituja kynsiä.


III
Kesä oli lämmin mutta ei lähelläkään ihanteellista jos haluaisi tuottaa aitoja siemeniä. Vuonna 2017 kylmän kevään sain itse tuotettua oikeita siemeniä mutta ne eivät itäneet. Unelmaa aidosta Suomessa syntyneestä kynsilaukasta ei pidä unohtaa. Kaikki on mahdollista kun seuraavat tekijät saadaan kohdalleen:

—Tarkoitukseen sopiva lajike. "Amerikan Siperialainen" marmoriini tai vastaava; Raitiset Samarkand, Red Grain tai joku muu.

—Riittävän suurikokoisia kynsiä, käytännössä 7-8 grammaisia, em. lajikkeista.

—Kasvupaikkka suotuisimman kasvun alueelta.

—Aikainen ja lämmin kevät. Sprouttaus tapahtuu jo maaliskuun alussa.

—Tasaisen lämmin ja aurinkoinen kasvujakso huhtikuulta syyskuun loppuun.

Mieleen tule ihanteellinen kesä 2002. Huhtikuussa silloin oli tosin yöpakkasia mutta vapun tietämillä koivunlehtikin oli jo puolessa kasvussa.

Otsikkokuva ja loppumusiikki ovat tänään ehkä jopa yhteismitallisia. Otsikkokuvassa cartoon-suodatettu Jean-François Milletin El Ángelus. Soikoon Gennaro Mannan Gloria Patri.