Marinon pohjoinen ulottuvuus. Lapissa kaikki kasvaa nopeasti.

De Re Allii Sativi magna voluptate annuntiantis — De Re Allii Sativi suurella ilolla esittää.

Hannu-Pekka Leppälän Marino-raportti lokakuulla 2022.
Kasvatuspaikka Maulan kylä Keminmaalla.


Nyt kun Marinon kasvukierto tulee ympyrän lähtöpisteeseen, eli syksyiseen istuttamiseen, on aika muistella kauden kasvutapahtumia. Marino on viljelmilläni kevään viimeinen sprouttaaja, se nousee sikäli myöhään, että täydellisen talvikatastrofin mahdollisuus riipii mieltä joka kevät. Sproutti ajoittuu hetkeen, jolloin turbaanit tekevät jo neljänsiä lehtiään ja etelärinteen rauduksista saa muhkean, kevääntuoksuisen vihtan. Kolme viikkoa sprouttauksesta Marino kuitenkin ottaa kiinni ja painelee ohi jopa Dukatista ja Siberian Redistä, jotka olen oppinut tuntemaan vahvoina ja nopeina vihermassan kasvattajina. Samalla Marino on hehkeimmillään: se loistaa antosyaanin sinistä pehmeästi kärjistään taipuvilta viideltä lehdeltään, leveiltä kuin kurjenmiekat. Julkaisukelpoisia kuvia sinisestä hurmaajasta minulla ei valitettavasti ole, tämän pyrin korjaamaan ensikesänä.

Alkukesän ydinkohdat:

1.Myöhäinen sprouttaus.
2.Valtavan nopea kasvu ensimmäiset kolme viikkoa sprouttauksesta.
3. Uniikki lehtien väri, mustikkamainen, antosyaanin sininen.
4. Pitelemätön yleinen elinvoima, ei minkäänlaisia lehdenkärkien kellastumisia yms.

Skeippi tulee kahdeksantena tai yhdeksäntenä lehtenä vasta heinäkuun toisella viikolla. Se ei kiemurtele, vaan nousee eleettömästi kuin alaspäin aukeava paraabeli. Latvasilmukotelo on valkoinen ja erehdyttävästi jalopenon muotoinen, kuin aasialaisilla. Heinäkuun loppuun mennessä on jalopenon sisään muodostunut kahdesta neljään pyöreää latvasilmua, jotka vasta alkavat kasvaa kokoa. Elokuun lopulla niillä on kokoa keskimäärin 7mm. Suurimmat kasvavat kaksittain ja ne voivat olla olla halkaisijaltaan jopa 15mm. Marinon latvasilmut ovat käytännössä "yksösiä". Niistä myös kasvaa täysi monikyntinen raapi skeippeineen kaikkineen jo ensimmäisenä vuonna. Kyllä kasvaa. Tämä ominaisuus kasvattaa hänelle, ken pyrkii saamaan lajikkeesta isoja yksösiä, harmaita hiuksia. Kun sitten syyskuun puolella skeippi on viimein suora ja suurimmat yksittäiset latvasilmut lasipissin kokoisia, ei viherkone osoita vielä minkäänlaisia tuleentumisen merkkejä. Tällöin tulee peräpohjassa ensimmäiset yöpakkaset, joista Marino ei tietenkään ole milläskään. -5 astetta yöpakkasta on kuitenkin ylösnoston merkki viljelijälle ja tällöin hän saa käsiinsä maailman erikoisinta kynsilaukkaa!

Juhannuksen jälkeisiä ydinkohtia:

1. Runsas lehtimäärä, viherkoneen kasvu jatkuu pitkälle heinäkuun puolelle.
2. Myöhäinen skeippi.
3. Erikoinen latvasilmujen muodostuminen, yksittäinen silmu aivan kuin rocambolen yksönen.
4. Erittäin myöhäinen tuleentuminen ja uskomaton hallan kestävyys.
5. Myös keväällä istutetuista latvasilmuista kasvaa täysi raapi skeippeineen. Yritä siinä sitten saada isoja yksösiä!

Raapi itsessään on violetin laikukas. Laikkujen yli kulkee vaaleat raidat navalta navalle, säntillisin välein kuin maapallon pituuspiirit. Muodoltaan raapi on rokambolemainen, korostetun perspuolinen. Kuoret, elikkä wrapperit, ovat ohuita mutta tiiviitä ja kestäviä. Niitä jää Keskimäärin kuusi täysin ehjää kerrosta kahden alimman lehden poistamisen jälkeen. Pentti perusraapi sisältää kuusi kynttä, jotka ovat keskenään erikokoisia ja kahdella leijerillä. Hän painaa tällä haavaa 40g, mutta hänen painonsa nousee vuosi vuodelta. Suurin yksilö on painanut kuivattuna 60g ja isojen yksilöiden suurin kynsi on poikkeuksetta täysin uniikin muotoinen ennen näkemätön murkula. Raapeja kynsiessä, eli kynsiä sipulista erotellessa tulee tutuksi myös Marinon poikkeavan hienostunut tuoksu: Jalohomeinen ja maan läheinen, hieman kuivattua taatelia muistuttavalla makeudella. Tänä syksynä Marinon maku on ollut edellisiä vuosia yksinkertaisempi. Aiempia mehevämpi ja raikkaampi kylläkin, sisältäen hienoimmista marmoriineista tuttuja merisuolan, sinisimpukan ja katkaravun merellisiä viboja. Aiemmille vuosikerroille tyypillinen rasvainen sinihomejuusto on tästä poissa.

Niinpä niin, savi on kylmää ja tulevaisuus epävarmaa, mutta tänä syksynä upposi pyhään peräpohjolan maahan niin usea laadukas istukas, että ensi kesäksi odotan pintaan kahtasataa todella elinvoimaista sinistä hurmaajaa.

Ja loppuun meitä kaikkia koskettavaa viljelijän psykologiaa:

Oletteko muut hurahtaneet Marinoon? Miksi minä olen? Onko Marinossa mitään erikoista vai liekö niin, että pellossani on jokin kummallinen muunnos lajikkeesta? Näyttää, että toiset Marinoa viljelevät suhtautuvat siihen coolisti kuin Onnen päivien Fonzie ja se jos mikä pistää miettimään…

 

————————————

Commentarium Editoris

Marino in Finniam venit primum in ruinam 2016 et prima 
seges sequentis casus messuit. Marino Rocambole in 
classificatione Europaeae fuit. Nec necesse fuit aliquid 
speciale circa modum crevisse. Marino distributio in 
De Re Allii Sativ YYA programmatis primum anno 2018 
ad paucos eculeos incepit. In 2018, iam 160 varietates 
in fundo iudicii erant, et footage omnium non comprehensiva. 
Aliquot nuntios accepi de peculiari habitu incrementi aestate 
anni 2020, et ipse operam dedi. Notae a duobus eculis similes 
fuerunt. Mutatio facta est in methodo crescenti et pro tempore 
2017-2018 ingravescentium horarium fieri potest. Nihilominus, 
cum Marino venit ad villam iudicii De Re Allii Sativ in casu 2016, 
DC chiliometra septentrionalis ulteriorem movit. Fundus Leppälä 
circiter DCC chiliometrorum Aurae septentrionalis est sicut 
corvus volat. Generaliter, videtur quod iactatio aurae et iactatio 
Maulae magnas plantas similes gignunt, haec vero aliquanto 
robustiores sunt. Fortasse tamen caute loqui possumus de 
dimensione septentrionali Marini. In genere, Marino 
(gs. sandbergiensis) quae nunc in Finnia crescit, signanter 
differt a Marino qui in aliis mundi partibus crescit.

Toimituksen kommentti

Marino tuli Suomeen ensimmäisen kerran syksyllä 2016 ja
ensimmäinen sato korjattiin seuravana syksynä. Marino oli erään eurooppalaisen toimittjaan luokittelussa Rocambole. Kasvutavassa
ei ollut välttämättä mitään erikoiseen viittaavaa. Marino lähti jakeluun
De Re Allii Sativin YYA-ohjelmassa ensi kerran vuonna 2018 muutamille kasvattajille. Vuonna 2018 lajikkeita oli koeviljelmällä jo 160 ja kaikista
ei ole kattavaa kuvamateriaalia. Sain muutamalta kasvattajalta viestejä erikoisesta kasvutavasta kesällä 2020 ja kiinnitin siihen huomiota itsekin. Referenssit kahdelta kasvattajalta olivat samansuuntaisia. Kasvutavassa
oli tapahtunut muutos ja se on ajoitettavissa kasvukauteen 2017-2018. Kun Marino tuli De Re Allii Sativin koeviljelmälle syksyllä 2016 siirtyi se kuitenkin kertaheitolla 600 kilometriä pohjoisempaan. Leppälän viljelmä
on linnuntietä noin 700 kilometriä pohjoiseen. Pääsääntöisesti näyttää
siltä että Auran kanta ja Maulan kanta tuottavat pitkälti samanlaisia kasveja, mutta jälkimmäinen on huomattavan paljon kasvuvoimaisempi. Ehkä voidaan kuitenkin puhua varovaisestikin ottaen Marinon
pohjoisesta ulottuvuudesta. Ylipäänsä se Marino (gs. sandbergiensis)
joka nyt kasvaa Suomessa on huomattavassa määrin erilainen
kuin se Marino joka kasvaa muualla maailmassa. 

 

Tämän raportin äärellä tulevat mieleen Jesajan kirjan 
luvun 55 jakeet 10-11:

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee:
se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, j
onka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken,
mitä varten sen lähetän.

Otsikkokuva kesältä 2020 Aurasta De Re Allii Sativin koeviljelmältä. 

 

                 Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.