Kalendis Augustis
Ilmavasti ja enteillen.
Monet muistavat vielä ajan viime vuosituhannella jolloin suomalainen olutkulttuuri oli vielä lapsenkengissään. Silloin juotiin pääasiassa vaaleaa lager-tyyppistä olutta. Jos jotain varianttia oli niin se oli sitten maakunnallisuus. Sellaiset oluet kuten Olvin Vaakuna, Pyynikin täysmallasolut Amiraali ja tietenkin Koffin portteri erottuivat valtavirrasta. Näistä vaaleista oluista tieteenkin Tornion panimon Kota-Kola oli luonut kulttimaineen ja sitä myytiin neljännen veroluokan vahvuisena Alkossa Sinebrychoffin valtakunnassa eli Helsingissä enemmän kuin kuusykköstä eli Koffin nelosta.
Nyt ovat asiat toisin. Enää ei vaahtoava olut ole petoksen symboli ja oluen paneminen mikrotasolla on käytännössä jokamiehen oikeus. Marketeista saa valtaisan määrän erilaisia kotimaisia ja tuonti-oluita. Suomalaisten viinituntemus on kasvanut tietysti myös huimasti 1980-luvun lopusta jolloin De Re Re Allii Sativin päätoimittaja työskenteli ALKO:n myyjänä. Viinin valmistus on niistä ajoista kokenut Euroopassakin valtaisan muutoksen. Vanhaa rutikuivaa Soavea ei enää saa koska sellasista ei valmisteta. Lämpökontrolloitu tankkikäyminen on ollut päivän sana jo neljännesvuosisadan. Nuoremmat polvet puhuvat viinistä eri tavalla kuin juuri sotien jälkeen syntyneet. Monenlaisilla lähestymistavoilla on kannattajansa ja viimeisin trendi ovat alkohollittomat juomat. Niidenkin tyyli ja laatu ennen kaikkea makuominaisuuksien suhteen on parantunut huimasti. Mutta miten on kynsilaukka-tuntemuksen ja sen maun laita.
Kynsilaukan viljely itsessään voisi olla, eikä vain konditionaalisesti, vaan varman on oleva suuri voimavara tulevaisuuden maaseudulle kaupunkejakaan unohtamatta. De Re Allii Sativi o tietysti orgaanisen vöähällä konevoimalla hoidetun viljelyn ja pienen ja keskisuuren kannalla. Tuotantotapa asettaa tämän rajoituksen ja hajautettu toiminta on aina varmemmalla pohjalla. Asiasta on puhuttu tässä blogissa aiemmin joten se tuosta. Mutta jos vielä todetaan, että huolellisesti tehty viljely takaa hyvän perustuotteen jota voi lähteä käyttämään siten että kynsilaukan moninaisuus tulee ilmi.
Kynsilaukasta voidaan puhua kuin viinistä. Rypälelajikkeita josta viiniä valmistetaan on lukuisia ja ne antavat viinille sen perusluonteen. Viinin kirjo on valtaisa, mutta niin on kynsilaukankin jos siihen ottaa ja vain perehtyy. Monet viinit ovat eri lajikeiden sekoituksia. Bordeauxin parhaimpien punaviinien valmistukseen käytetään edelleenkin neljää eri rypälelajiaketta; Cabernet Sauvignon; Merlot; Cabernet Franc ja Petit Verdot. Samppanjat valmistetaan päässäntöisesti kahdesta eri rypäleestä joista toinen on punainen. De Re Allii Sativin toimituksessa valmistellaan maistajaisten sarjaa jossa uusien puristimien hankinnan jälkeen tullaan maistelemaan vaikkapa Posliinin ja Artisokan sekoitusta. Kiehtovaa olisi myös sekoittaa myös Rocambolea, Silverskiniä ja Lasipurppuraa. Ehkäpä De Re Allii Sativin yhteistyökumppanilla eli Sandbergilla päästään syksyllä kokeilemaan raapimestarin sekoitusta jossa on mukana Rocambole IGOR; Posliini Ornak; Artisokka Stephan ja Marmoripurppura Havran. Sekoitussuhde voisi olla prosenttijakaumana raakapainoa 40—30—15—15. IGOR tuo siihen perusvoimaa, Ornak taas rikkisyyttä, Stephan vihanneksellisuutta ja Havran velhomaista mausteisuutta. Ehkä siinä olisi peräti kynsilaukka-mailman Chateuau Latour? Mieleen tulee tietenkin myös Kynsilaukkamaailman Chateau Lafitte jossa voisi olla seuraava sekoitus: IGOR; Karpaatialainen; Vessalico ja Havran. Siinä sitten kiisteltäisiin kumpi on parempaa. Latuuri on jämäkän polttava ja mausteinen johon vihanneksellisuus tuo leveyttä ja Lafitteen toisi Karpaatialainen rienaavaa rasvaisuutta ja Vessalico eleganssia joka täydentäisi Havranin velhomaista vivahdetta.
Kynsiulaukkaa voi myös leikata ja tästä De Re Allii Sativi on toki kirjoittanut niinkin kaukaisessa historiassa kuin kesäkuun kolmas päivä vuonna 2016. NIHIL NOVE SUB SOLE. Varmastikin kun joskus pääsemme puhumaan kynsilaukkaviina valmistuksesta niin käydään keskustelua siitä mikä lajike tuohon tarkoitukseen on parasta. Aikansa sillekin on tuleva.
Mutta miten aloittaa kynsilaukan maistelu ja kehittyvämpi kulinaristinen käyttö. Sarvesta härkää sanotaan ja nyt voisi sanoa raapista kynteen. Aluksi pitää saada hankittua korkealaatuista kamaa ja mieluummin useamman kasvuryhmä lajikkeita hyvää tuottajaa unohtamatta. Sitten pitää olla hyvä puristin joka kestää. En ryhdy sinänsä mainostamaan mitään, mutta jos nyt jotain sanon niin kynsilaukan ystävän kannattaa investoida hieman hankkia otsikkokuvan mukainen HEIROL-puristin. Ehkä siinä vähän närästää muoviset ja kieltämättä guttaperkkamaiset muoviosat, mutta jos välinettä käsittelee varovasti voi sillä olla jopa 30 vuoden käyttöikä. Astianpesukonetta pitää vältää.
Mutta miten tästä eteenpäin. On vain yksi teie eteenpäin ja se on hankkia puristimen jälkeen korkeatasoista kynsilaukkaa luotettavalta orgaanisen viljelytavan tuottajalta. Pitäisi varmistua siitä että kynsissä on makeutta ja vihanneksellisuutta. Seuraavat kysymykset on tuossa vaiheessa esitettävä tuottajalle:
I Eihän kynsilaukkaa ole tuotettu muovikatteen alla?
II Mihin kellonaikaan tavara on korjattu?
III Eihän korjattu tuote ole ollut tekemisissä auringonvalon kanssa?
IV Kuinka pitkään tavaraa on pidetty saattokuivatuksessa ja onko se kuivattu kokonaisena?
Tähän lyhyt kommentaari.
Muovi ei nyt vain käy.
Jos tavara korjataan aamun kolmen ensimmäisen tunninaikana varmistetaan se että tulevan tuotteen allisiinipitoisuus tulee olemaan korkein ja paras mahdollinen.
Jopa varttitunti auringonvaloa pilaa kynsilaukan maun. Siihen ei kehity kypsymisvaiheessa entsyymien vaikutuksesta riittävästi sokereita ja makuaineita kun auringonvalo tappaa entsyymit. Väkivaltaisesti kuivatussa ja stressatussa kynsilaukassa ei ole enää estereitä. Viinien kohdalla esterisyys tarkoittaa karkkimaista makua joka voi olla banaania, mansikkaa, vadelmia tai muita hedelmiä. Kynsilaukan kohdalla esterisyys tarkoittaa eri vihannesten makuvivahteita ja mausteisuutta. Kynsilaukan mausta voi löytää palsternakkaa, porkkanaa, naurista ja monta maustetta mm. korianteria, anista ja jopa eukalyptuksen vivahdetta.
Pystykuivattu kynsilaukka on gastronominen huipputuote joka on kynsilaukka-maistelijana unelma.
Huomaamme vasta pääsevämme alkuun. Tästä oli kuitenkin aloitettava. Emme päässeet edes siihen mitä voisi olla kynsilaukan bouquet ja jälkimaku. Sadonkorjuu on aina suuri tapahtuma ja se huipentuu huomenna ja lauantaina kun maasta nousevat isomman skaalan venäläiset Rocambolet Igor ja Ivan sekä posliinien tunnisteet I12-I19 ja tietenkin Silverkinit ja maahan kuukaudeksi jätetyt Aasian purppurat jotka tuottavat isoja klooneja. Pystykuivattua kynsilaukkaa saadaan tänä vuonna Ukrainalaisesta kaunokaisesta ja sitten on tietysti vielä yritettävä jälleen kerran aitojen siementen tuottamista.
Kun puhutaan Beatles-nimisestä soitokunnasta niin aina puhutaan vain Tsonista ja Poolista. Asia on kuitenkin varsin suuressa määrin siitä että bändin tärkein henkilö oli kitaristi George Harrison joka loin tuon bändin bukeen. Loppumusiikiksi vähän vartuuneempaa Tzoossia.
Ilmavasti ja enteillen.
Monet muistavat vielä ajan viime vuosituhannella jolloin suomalainen olutkulttuuri oli vielä lapsenkengissään. Silloin juotiin pääasiassa vaaleaa lager-tyyppistä olutta. Jos jotain varianttia oli niin se oli sitten maakunnallisuus. Sellaiset oluet kuten Olvin Vaakuna, Pyynikin täysmallasolut Amiraali ja tietenkin Koffin portteri erottuivat valtavirrasta. Näistä vaaleista oluista tieteenkin Tornion panimon Kota-Kola oli luonut kulttimaineen ja sitä myytiin neljännen veroluokan vahvuisena Alkossa Sinebrychoffin valtakunnassa eli Helsingissä enemmän kuin kuusykköstä eli Koffin nelosta.
Nyt ovat asiat toisin. Enää ei vaahtoava olut ole petoksen symboli ja oluen paneminen mikrotasolla on käytännössä jokamiehen oikeus. Marketeista saa valtaisan määrän erilaisia kotimaisia ja tuonti-oluita. Suomalaisten viinituntemus on kasvanut tietysti myös huimasti 1980-luvun lopusta jolloin De Re Re Allii Sativin päätoimittaja työskenteli ALKO:n myyjänä. Viinin valmistus on niistä ajoista kokenut Euroopassakin valtaisan muutoksen. Vanhaa rutikuivaa Soavea ei enää saa koska sellasista ei valmisteta. Lämpökontrolloitu tankkikäyminen on ollut päivän sana jo neljännesvuosisadan. Nuoremmat polvet puhuvat viinistä eri tavalla kuin juuri sotien jälkeen syntyneet. Monenlaisilla lähestymistavoilla on kannattajansa ja viimeisin trendi ovat alkohollittomat juomat. Niidenkin tyyli ja laatu ennen kaikkea makuominaisuuksien suhteen on parantunut huimasti. Mutta miten on kynsilaukka-tuntemuksen ja sen maun laita.
Kynsilaukan viljely itsessään voisi olla, eikä vain konditionaalisesti, vaan varman on oleva suuri voimavara tulevaisuuden maaseudulle kaupunkejakaan unohtamatta. De Re Allii Sativi o tietysti orgaanisen vöähällä konevoimalla hoidetun viljelyn ja pienen ja keskisuuren kannalla. Tuotantotapa asettaa tämän rajoituksen ja hajautettu toiminta on aina varmemmalla pohjalla. Asiasta on puhuttu tässä blogissa aiemmin joten se tuosta. Mutta jos vielä todetaan, että huolellisesti tehty viljely takaa hyvän perustuotteen jota voi lähteä käyttämään siten että kynsilaukan moninaisuus tulee ilmi.
Kynsilaukasta voidaan puhua kuin viinistä. Rypälelajikkeita josta viiniä valmistetaan on lukuisia ja ne antavat viinille sen perusluonteen. Viinin kirjo on valtaisa, mutta niin on kynsilaukankin jos siihen ottaa ja vain perehtyy. Monet viinit ovat eri lajikeiden sekoituksia. Bordeauxin parhaimpien punaviinien valmistukseen käytetään edelleenkin neljää eri rypälelajiaketta; Cabernet Sauvignon; Merlot; Cabernet Franc ja Petit Verdot. Samppanjat valmistetaan päässäntöisesti kahdesta eri rypäleestä joista toinen on punainen. De Re Allii Sativin toimituksessa valmistellaan maistajaisten sarjaa jossa uusien puristimien hankinnan jälkeen tullaan maistelemaan vaikkapa Posliinin ja Artisokan sekoitusta. Kiehtovaa olisi myös sekoittaa myös Rocambolea, Silverskiniä ja Lasipurppuraa. Ehkäpä De Re Allii Sativin yhteistyökumppanilla eli Sandbergilla päästään syksyllä kokeilemaan raapimestarin sekoitusta jossa on mukana Rocambole IGOR; Posliini Ornak; Artisokka Stephan ja Marmoripurppura Havran. Sekoitussuhde voisi olla prosenttijakaumana raakapainoa 40—30—15—15. IGOR tuo siihen perusvoimaa, Ornak taas rikkisyyttä, Stephan vihanneksellisuutta ja Havran velhomaista mausteisuutta. Ehkä siinä olisi peräti kynsilaukka-mailman Chateuau Latour? Mieleen tulee tietenkin myös Kynsilaukkamaailman Chateau Lafitte jossa voisi olla seuraava sekoitus: IGOR; Karpaatialainen; Vessalico ja Havran. Siinä sitten kiisteltäisiin kumpi on parempaa. Latuuri on jämäkän polttava ja mausteinen johon vihanneksellisuus tuo leveyttä ja Lafitteen toisi Karpaatialainen rienaavaa rasvaisuutta ja Vessalico eleganssia joka täydentäisi Havranin velhomaista vivahdetta.
Kynsiulaukkaa voi myös leikata ja tästä De Re Allii Sativi on toki kirjoittanut niinkin kaukaisessa historiassa kuin kesäkuun kolmas päivä vuonna 2016. NIHIL NOVE SUB SOLE. Varmastikin kun joskus pääsemme puhumaan kynsilaukkaviina valmistuksesta niin käydään keskustelua siitä mikä lajike tuohon tarkoitukseen on parasta. Aikansa sillekin on tuleva.
Mutta miten aloittaa kynsilaukan maistelu ja kehittyvämpi kulinaristinen käyttö. Sarvesta härkää sanotaan ja nyt voisi sanoa raapista kynteen. Aluksi pitää saada hankittua korkealaatuista kamaa ja mieluummin useamman kasvuryhmä lajikkeita hyvää tuottajaa unohtamatta. Sitten pitää olla hyvä puristin joka kestää. En ryhdy sinänsä mainostamaan mitään, mutta jos nyt jotain sanon niin kynsilaukan ystävän kannattaa investoida hieman hankkia otsikkokuvan mukainen HEIROL-puristin. Ehkä siinä vähän närästää muoviset ja kieltämättä guttaperkkamaiset muoviosat, mutta jos välinettä käsittelee varovasti voi sillä olla jopa 30 vuoden käyttöikä. Astianpesukonetta pitää vältää.
Mutta miten tästä eteenpäin. On vain yksi teie eteenpäin ja se on hankkia puristimen jälkeen korkeatasoista kynsilaukkaa luotettavalta orgaanisen viljelytavan tuottajalta. Pitäisi varmistua siitä että kynsissä on makeutta ja vihanneksellisuutta. Seuraavat kysymykset on tuossa vaiheessa esitettävä tuottajalle:
I Eihän kynsilaukkaa ole tuotettu muovikatteen alla?
II Mihin kellonaikaan tavara on korjattu?
III Eihän korjattu tuote ole ollut tekemisissä auringonvalon kanssa?
IV Kuinka pitkään tavaraa on pidetty saattokuivatuksessa ja onko se kuivattu kokonaisena?
Tähän lyhyt kommentaari.
Muovi ei nyt vain käy.
Jos tavara korjataan aamun kolmen ensimmäisen tunninaikana varmistetaan se että tulevan tuotteen allisiinipitoisuus tulee olemaan korkein ja paras mahdollinen.
Jopa varttitunti auringonvaloa pilaa kynsilaukan maun. Siihen ei kehity kypsymisvaiheessa entsyymien vaikutuksesta riittävästi sokereita ja makuaineita kun auringonvalo tappaa entsyymit. Väkivaltaisesti kuivatussa ja stressatussa kynsilaukassa ei ole enää estereitä. Viinien kohdalla esterisyys tarkoittaa karkkimaista makua joka voi olla banaania, mansikkaa, vadelmia tai muita hedelmiä. Kynsilaukan kohdalla esterisyys tarkoittaa eri vihannesten makuvivahteita ja mausteisuutta. Kynsilaukan mausta voi löytää palsternakkaa, porkkanaa, naurista ja monta maustetta mm. korianteria, anista ja jopa eukalyptuksen vivahdetta.
Pystykuivattu kynsilaukka on gastronominen huipputuote joka on kynsilaukka-maistelijana unelma.
Huomaamme vasta pääsevämme alkuun. Tästä oli kuitenkin aloitettava. Emme päässeet edes siihen mitä voisi olla kynsilaukan bouquet ja jälkimaku. Sadonkorjuu on aina suuri tapahtuma ja se huipentuu huomenna ja lauantaina kun maasta nousevat isomman skaalan venäläiset Rocambolet Igor ja Ivan sekä posliinien tunnisteet I12-I19 ja tietenkin Silverkinit ja maahan kuukaudeksi jätetyt Aasian purppurat jotka tuottavat isoja klooneja. Pystykuivattua kynsilaukkaa saadaan tänä vuonna Ukrainalaisesta kaunokaisesta ja sitten on tietysti vielä yritettävä jälleen kerran aitojen siementen tuottamista.
Kun puhutaan Beatles-nimisestä soitokunnasta niin aina puhutaan vain Tsonista ja Poolista. Asia on kuitenkin varsin suuressa määrin siitä että bändin tärkein henkilö oli kitaristi George Harrison joka loin tuon bändin bukeen. Loppumusiikiksi vähän vartuuneempaa Tzoossia.
