ante diem V Idus Iulias
Tasavaltalaisella tyylillä.
Kesän lämpö on hiipunut ainakin tooistaiseksi mutta monella kynsilaukan kasvattajalla kuumottaa päässä yksi asia; milloin aloittaa sadonkorjuu? Sadonkorjuun aloittaminen on liukuva asia jos viljelyssä on useampai kasvuryhmiä ja lajikkeita. Nyrkkisäädöstönä voidaan sanoa seuraavaa:
I Sadonkorjuu aloitetaan kukkavarsien leikkauksesta. Se tehdään vielä siinä vaiheessa kun kukkavarret ovat riittävän pehmeitä. Tänä vuonna De Re Allii Sativin koeviljelmällä harjaannuttiin menetelmässä vetää kukkavarren pehmyt osa lehtivarren (Engl. ”pseudostem.”) sisältä siten että satona saadun kukkavarren kokonaispituus oli jopa 60 senttiä joillakin lajikkeilla. Kaikista mehevimmät kukkavarret tuotti mihinkään kasvuryhmään luokittlematon tsekkiläinen lajike Bjetin.
II Kun kukkavarret leikataan kannattaa kunkin lajikkeen joukkoon jättää muutama kasvi intaktina olemaan indikaattori oikealle lajikekohtaiselle sadonkorjuun hetkelle. Kun kukkavarsi on suoristunut voidaan sadonkorjuu pääsääntöisesti aloittaa kahdeksan päivän kuluttua siitä.
III Ensimmäisenä korjataan Aasian purppurat koska niiden lehdet ovat kaikista hauraimpia. Tämä näkyy jo vihreän kasvun vaiheessa. Aasian purppurat on korjattava silloin kun kasvusto on vielä vihreä. Pitää kuitenkin muistaa että parhaassakin tapauksessa kokeneinkin viljelijä tuskin saa kuivattuun raapiin enempää kuin kolme kunnollista wrapperia. Aasian purppuroiden suhteen kukkavarren leikkaamisella ei ole merkitystä raapin kokoon. Tämän lajikeryhmän suhteen lisäysmateriaalin koolla on eniten merkitystä. Kakikista isoimmat kynnet kannattaa laittaa maahan jotta kasvi saa paljon kasvuenergiaa ensikasvussaan. Viherosa on valmis jo yleensä kesäkuun alussa ja sen massa jää aina kovin pieneksi. Mitä enemmän lähtöenergiaa kynnessä on sitä suurempi on viherosa.
IV Vaikka Aasian purppurat ovat aikaisia niin yksi Lasipurppuroiden edustaja voittaa ne vuosi vuodelta mennen tullen. Kyse on lajikkeesta Early Purple. Tänä vuonna se tuli korjuukypsäksi Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain kansallispäivän tietämillä ja jopa ennen sitä. Lajike sai olla maassa kuitenkin muutaman ylimääräisen päivän. Korjattujen yksilöiden parhaimman kolmanneksen diametri oli yli 54 millimetriä. Early Purple häviää raapien painossa kasvurymä-tovereilleen, mutta on silti paras gramantuottaja jos katsotaan kasvin maanpäälisen osan massaa.
V Aasian purppuroiden ja Lasipurppuroiden aikaisimman lajikkeen ohella tuleentuvat Turbaanit. Turbaanien sadonkorjuu on jossain määrin henkimaailman asia ja oikea ajoitus löydetään vain viljelijäkokemuksen kautta. Kun Turbaaneja on vielä kolmea sorttia niin tekemistä ajoituksen kanssa on. Turbaanien lehdet ovat kuitenkin kaikista sitkaimpia Silverskinien ohella joten raapi saa rauhassa paisua. Turbaanien sadonkorjuu ei ole välttämättä heikkohermoisten puuhaa.
VI Kun kukkavarsi on suoristunut voi ryhtyä tarkkailemaan raapin kasvua ja kehitystä ellei sitä ole jo aiemmin tehnyt. Vanha hokema kun kaksi tai kolme alinta lehteä johtaa harhaan ja siihen että sato korjataan usein liian aikaisin vaikka kasvupotentiaalia olisi ollut vielä jopa 20% mitä raapin painoon tulee. Huomio tulee kiinnittää vielä vihreiden ja energiaa tuottavien lehtien lukumäärään. Kirjaimellisesti otettuna hokema ”kaksi tai kolme lehteä kuvahtaneena” voi johtaa jopa siihen että puolet kasvupotentiaalista menetetään. Ja vaikka tuottavienkin lehtien yläosat olisivat kellastuneet niin suurin osa lehdestä voi vielä yhteyttää. Kavia on tarkasteltava aina kokonaisuutena.
VII On mahdollista että joidenkin kovavartisten lajikkeiden kasvit eivät menetä raapin koossa vaikka kukkavarsi jätettäisiinkin leikkaamatta. Kyse on maan laadusta ja multavuudesta, yksinkertaisesti kasvuolosuhteista. De Re Allii Sativin annaalit tuntevat tapauksia että leikkaamaton iso venäläinen on tuottanut jopa yli 140-grammaisen raapin kuivaa painoa. Kyse oli kasvupaikasta joka oli muokattu puolen metrin syvyyteen saakka ja kohopenkillä oli korkeutta silloin 20 senttiä. Raapin säilyvyyden kannalta leikkaamattomuus olisi parasta. Em. tapauksissa kun kukkavarsi oli jätetty leikkamatta ja latvakloonit olivat täysin kehittyneitä saatiin Ison venäläisen raapeihin vielä 5-6 täysin virheetöntä wrapperia.
VIII Pehmytniskojen suhteen on katsottava kasvia myös kokonaisuutena. Pehmytniskojen kuoret ovat sitkaampia kuin kovaniskojen.
IX Tänä vuonna on opittu Silverskinien suhteen uutta mitä tulee viljelytekniikkaan ja sitä tullaan soveltamaan jo ensi vuonna. Silverskineillä on taipumus nostaa raapi ylös penkistä ja kun kasvi kokonaisuutena on herkkä kaatumaan siihen on varauduttava. Ensinnäkin Silverskinien istutusalusta tulisi olla multaisa ja hiekkapitoinen. Syksyllä kynnet on istutettava tuuman verran syvempään kuin muiden kasvuryhmien edustajat. Tämän lisäksi ei ole pahitteeksi jos Silverskin-kasvustot mullataan kesäkuun alussa. Siis kohopenkin päälle laitetaan kevyttä multahiekka-seosta jopa kymmenen sentin verran tasaiseen. Näin estetään Silverskinien kaatuminen. Kyse on aika tavalla samasta asiasta kuin perunoiden multaamisessa.
Otsikkokuvassa tietenkin pari nippua Aasian purppuroita ja lajike taitaa olla Big Japanese. Loppumusiikiksi ei löytynyt Silverskin-laulua, mutta kuitenkin jotain hopeaan liittyvää kuitenkin.
Tasavaltalaisella tyylillä.
Kesän lämpö on hiipunut ainakin tooistaiseksi mutta monella kynsilaukan kasvattajalla kuumottaa päässä yksi asia; milloin aloittaa sadonkorjuu? Sadonkorjuun aloittaminen on liukuva asia jos viljelyssä on useampai kasvuryhmiä ja lajikkeita. Nyrkkisäädöstönä voidaan sanoa seuraavaa:
I Sadonkorjuu aloitetaan kukkavarsien leikkauksesta. Se tehdään vielä siinä vaiheessa kun kukkavarret ovat riittävän pehmeitä. Tänä vuonna De Re Allii Sativin koeviljelmällä harjaannuttiin menetelmässä vetää kukkavarren pehmyt osa lehtivarren (Engl. ”pseudostem.”) sisältä siten että satona saadun kukkavarren kokonaispituus oli jopa 60 senttiä joillakin lajikkeilla. Kaikista mehevimmät kukkavarret tuotti mihinkään kasvuryhmään luokittlematon tsekkiläinen lajike Bjetin.
II Kun kukkavarret leikataan kannattaa kunkin lajikkeen joukkoon jättää muutama kasvi intaktina olemaan indikaattori oikealle lajikekohtaiselle sadonkorjuun hetkelle. Kun kukkavarsi on suoristunut voidaan sadonkorjuu pääsääntöisesti aloittaa kahdeksan päivän kuluttua siitä.
III Ensimmäisenä korjataan Aasian purppurat koska niiden lehdet ovat kaikista hauraimpia. Tämä näkyy jo vihreän kasvun vaiheessa. Aasian purppurat on korjattava silloin kun kasvusto on vielä vihreä. Pitää kuitenkin muistaa että parhaassakin tapauksessa kokeneinkin viljelijä tuskin saa kuivattuun raapiin enempää kuin kolme kunnollista wrapperia. Aasian purppuroiden suhteen kukkavarren leikkaamisella ei ole merkitystä raapin kokoon. Tämän lajikeryhmän suhteen lisäysmateriaalin koolla on eniten merkitystä. Kakikista isoimmat kynnet kannattaa laittaa maahan jotta kasvi saa paljon kasvuenergiaa ensikasvussaan. Viherosa on valmis jo yleensä kesäkuun alussa ja sen massa jää aina kovin pieneksi. Mitä enemmän lähtöenergiaa kynnessä on sitä suurempi on viherosa.
IV Vaikka Aasian purppurat ovat aikaisia niin yksi Lasipurppuroiden edustaja voittaa ne vuosi vuodelta mennen tullen. Kyse on lajikkeesta Early Purple. Tänä vuonna se tuli korjuukypsäksi Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain kansallispäivän tietämillä ja jopa ennen sitä. Lajike sai olla maassa kuitenkin muutaman ylimääräisen päivän. Korjattujen yksilöiden parhaimman kolmanneksen diametri oli yli 54 millimetriä. Early Purple häviää raapien painossa kasvurymä-tovereilleen, mutta on silti paras gramantuottaja jos katsotaan kasvin maanpäälisen osan massaa.
V Aasian purppuroiden ja Lasipurppuroiden aikaisimman lajikkeen ohella tuleentuvat Turbaanit. Turbaanien sadonkorjuu on jossain määrin henkimaailman asia ja oikea ajoitus löydetään vain viljelijäkokemuksen kautta. Kun Turbaaneja on vielä kolmea sorttia niin tekemistä ajoituksen kanssa on. Turbaanien lehdet ovat kuitenkin kaikista sitkaimpia Silverskinien ohella joten raapi saa rauhassa paisua. Turbaanien sadonkorjuu ei ole välttämättä heikkohermoisten puuhaa.
VI Kun kukkavarsi on suoristunut voi ryhtyä tarkkailemaan raapin kasvua ja kehitystä ellei sitä ole jo aiemmin tehnyt. Vanha hokema kun kaksi tai kolme alinta lehteä johtaa harhaan ja siihen että sato korjataan usein liian aikaisin vaikka kasvupotentiaalia olisi ollut vielä jopa 20% mitä raapin painoon tulee. Huomio tulee kiinnittää vielä vihreiden ja energiaa tuottavien lehtien lukumäärään. Kirjaimellisesti otettuna hokema ”kaksi tai kolme lehteä kuvahtaneena” voi johtaa jopa siihen että puolet kasvupotentiaalista menetetään. Ja vaikka tuottavienkin lehtien yläosat olisivat kellastuneet niin suurin osa lehdestä voi vielä yhteyttää. Kavia on tarkasteltava aina kokonaisuutena.
VII On mahdollista että joidenkin kovavartisten lajikkeiden kasvit eivät menetä raapin koossa vaikka kukkavarsi jätettäisiinkin leikkaamatta. Kyse on maan laadusta ja multavuudesta, yksinkertaisesti kasvuolosuhteista. De Re Allii Sativin annaalit tuntevat tapauksia että leikkaamaton iso venäläinen on tuottanut jopa yli 140-grammaisen raapin kuivaa painoa. Kyse oli kasvupaikasta joka oli muokattu puolen metrin syvyyteen saakka ja kohopenkillä oli korkeutta silloin 20 senttiä. Raapin säilyvyyden kannalta leikkaamattomuus olisi parasta. Em. tapauksissa kun kukkavarsi oli jätetty leikkamatta ja latvakloonit olivat täysin kehittyneitä saatiin Ison venäläisen raapeihin vielä 5-6 täysin virheetöntä wrapperia.
VIII Pehmytniskojen suhteen on katsottava kasvia myös kokonaisuutena. Pehmytniskojen kuoret ovat sitkaampia kuin kovaniskojen.
IX Tänä vuonna on opittu Silverskinien suhteen uutta mitä tulee viljelytekniikkaan ja sitä tullaan soveltamaan jo ensi vuonna. Silverskineillä on taipumus nostaa raapi ylös penkistä ja kun kasvi kokonaisuutena on herkkä kaatumaan siihen on varauduttava. Ensinnäkin Silverskinien istutusalusta tulisi olla multaisa ja hiekkapitoinen. Syksyllä kynnet on istutettava tuuman verran syvempään kuin muiden kasvuryhmien edustajat. Tämän lisäksi ei ole pahitteeksi jos Silverskin-kasvustot mullataan kesäkuun alussa. Siis kohopenkin päälle laitetaan kevyttä multahiekka-seosta jopa kymmenen sentin verran tasaiseen. Näin estetään Silverskinien kaatuminen. Kyse on aika tavalla samasta asiasta kuin perunoiden multaamisessa.
Otsikkokuvassa tietenkin pari nippua Aasian purppuroita ja lajike taitaa olla Big Japanese. Loppumusiikiksi ei löytynyt Silverskin-laulua, mutta kuitenkin jotain hopeaan liittyvää kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.