Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Kalendis Aprilibus
Paljon on asioista joista ei tule kerrottua ihan kohtuudenkaan vuoksi. Liiallinen julkaisutahti vie asian inflaation puolelle kovin helposti. Pitäisi pystyä julkaisemaan myös monipuolisesti eri asioista. Sitten on asioita joista ei oikein kannata puhua niiden keskeneräisen luonteen vuoksi. Tänään on aika kuitenkin kertoa jostain joka on jo enemmän totta kuin haave. Kyse on uudesta lajikkeesta.
Lajikkeen työnimi on ”Purple fantasy.” Tuo englanninkielinen nimi voi tietysti ihmetyttää, mutta meillä ei ole oikein vielä oikeanlaista nimeämiskulttuuria kielessämme suuri kynsilaukan suhteen. Lajiketuntemus on vielä heikkoa niiden keskuudessa jotka harrastavat asiaa, ja sellaisia henkilöitä meillä ole vielä montakaan joilla olisi riittävän suuri lajikevalikoima ja kokemusta viljelystä ja siitä kuinka uusia lajikkeita voi syntyä.
Kirjassaan ”Growing Great Garlic” puhui Ron L. Engeland siitä kuinka suurin osa uusista lajikkeista jotka syntyvät mutaation kautta syödään pois. Engelandin sanojen mukaan herää tietenkin kysymys siitä kuinka usein mutaatioita sitten syntyykään. Yksi asia mikä näyttää olevan todennäköistä on se, että pohjoisemmassa eri lajikkeita kasvatetaan niin sitä enemmän syntyy mutaatioita ja epigeneettisiä muutoksia.
Mutta mennäänpäs vähän siihen Purple Fantasyyn. Kyse on lajikkeesta joka on osoittanut jättiläismäistä kasvua. Kaikki on saanut alkunsa yhdestä vuoden 2015 sadon kynnestä. Uuden kannan josta voimme käyttää tässä yhteydessä nimeä ”Purppura-unelma” alkuperä on lajikkeessa ”Iso venäläinen.” Lajike tuottaa erilaisen fenotyypin kuin Iso venäläinen jonka yhdestä kynnestä lajike on saanut alkunsa. Se voidaan luokitella jo mutaatioksi. Tavoite on saada kanta kasvamaan ja tuottamaan yksilöitä joita saa levitykseen kolmen kasvukauden päästä. Lajike on nyt kasvatuksessa klahdessa paikassa Pohjois-Amerikassa jonne se on toimitettu latvakloonien muodossa. Mutta ehkä on pienen lajikekuvauksen aika:
Purple fantasy — Purppura-unelma 2022
Fenotyypin kuvaus. Lajike näyttää tuottavan helposti yli 120-grammaisia raapeja. Kavutavassa on erikoisia piirteitä. Kynnet ovat selkeästi Rocambolelle tyypillisiä ja niitä on raapissa 5-6. Varren kasvutapa on todella rehevä ja lehtiä on jopa 13-14. Kasvi on todella ryhdikäs. Kasvin kiehkura on posliinille tyypillinen sydänkiehkura ja latvakloonit ovat sellaiset kuin perinteisesti posliineilla nähdään. Raapiin saa helposti 7-8 ehjää wrapperia. Mikä erottaa lajikkeen muista on sen kuorten väritys. Pari päällimmäistä kuorta ovat aivan valkeita mutta mitä enemmän kuoria poistetaan sitä purppuraisemmaksi käy väritys.
Kynnet ovat syvän violetteja ja kypsyessään niiden väri muuttuu tummanruskeaksi jossa pohjalla syvän punertavia juovia. Kuoret ovat samalla tavalla kovan keraamisia kuin rocambole-ryhmään kuuluvissa lajikkeissa Karpaatialainen ja Saksan punainen.
Mitä säilyvyyteen tulee niin ajike on parhaimmillaan ennen tammikuun puoliväliä ja se saatetaan tuntea tulevaisuudessa todellisena joulu-kynsilaukkana. Lajin kasvupotentiaali voi olla 180-grammaa hyvässä maassa. Massakasvatuksessa kompromissit syönevät kokoa 100-gramman tietämille.
Maku on polttava ja pitkä ja pärjää voimakkaimmillekin posliineille. Otsikkokuvassa kolme 100-grammaista purppura-unelmaa syksyltä 2017.
Loppuun jotain purppuraista ja coverina.
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.