Kynsilaukan pohjoinen ulottuvuus

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

Päätoimittajan syvällä äänenpainolla

Idibus Aprilibus

Välillä askasrtelee sellaisen ajatuksen kanssa että miten viljelisi kynsilaukkaa pohjoisessa entisillä syntymäkotikonnuilla. Eli tulee mieleen kynsilaukan pohjoinen ulottuvuus. Kun vierailin viimä syssä pohojoisessa ja katselin kauppojen valikoimia niin yksi asia tuli tietysti selväksi. Paikallisesti tuotettua ruokaa ei juuri löydä. Poronlihaa saa varmasti jos on suhteita ja jotkut metsästävät omiksi tarpeikseen ja tietysti kalastus on vanha elinkeino siinä missä marjastuskin. Moni kasvattaa tietenkin puikuloita, mutta siinä se sitten onkin. Voi olla että joku kasvattaa kynsilaukkaakin. Vai kasvattaako!

Kysehän ei ole siitä, etteikö pohjoisessa, Saariselän pohjoispuolella olisi edellytyksiä kasvattaa kynsilaukkaa jos oikea viljelymentelmä löytyisi ja lajike olisi oikea ja kärsivällisesti olohin kotoutettu. Kun puhutaan Inarista (Kunnan maantieteellinen alaraja on 68°54’18’’N) on kuitenkin kyse paikasta joka on suurin piirtein samalla korkeudella kuin Alaskassa oleva Wisemanin (67°24’ 34’’) arktinen kylä. Tuossa paikassa vuorokauden keskilämpötila on plussan puolella vain kolmen kesäkuukauden aikana kun taas Inarin korkeudella keskilämpötila on plussan puolella toukokuusta syyskuulle. Valoa on enemmän kuin etelässä ja älykäs kasvi oppii aivan varmasti hyödyntämään sen jos se saa aikaa kotoutua. Hyvä kovavartinen lajike sietää pieniä yöpakkaisia erinomaisesti joita voi olla alkukesän mittaan useasti ja joskus jo elokuullakin. Maaperä ei ole ongelma. Kunnan alueelta löytyy hyviä hiekkamaita joita voi terästää kompostoidulla karjanlannan ja turpeen seoksella. Urean käyttäminen keväällä lisätyppenä ei ole rikollinen teko. Katemateriaaliksi kelpaa paikallisesti kasvatettu heinä tai varta vasten kasvupaikalla kasvatettu kevätohra joka ei tietenkään tee kunnon tähkää eikä tuleennu.

Kynsilaukan kasvatus niinkin pohjoisessa voisi muodostaa viitseliäälle henkilölle hyvän keinon hankkia sivutuloja ja se voisi olla myös arktisen maatilan kulmakivi. Arktisen maatilan, jolla viljeltäisiin myös vaikkapa puikulaperunaa ja Väinönputkea. Sellainen hanke luodaan hitaasti mutta siihen ryhtyvä voi olla varma siitä että kärsivällisyys kyllä palkitaan. Mutta jos nyt pysyisimme kynsilaukassa ja tarkstelemme edellytyksiä, mahdollisuuksia ja aikataulua perustaa 10000 kasvin viljelmä jonnekin Saariselältä pohjoiseen!

Viljelyala. 10000 kasvin viljelyyn De Re Allii Sativin suosittelemalla viljelymenetelmällä tarvitaan 8 aarin ala yhtä vuotta kohden. neljän vuoden viljelykierrossa tarvitaan siis 32 aaria mikä on vain neljäsosa hehtaarista. Oikeantyyppistä maata löytyy lähes kaikkialta, mutta ihanteellisin paikka ollee jossain Törmäsen kylän liepeillä Ivalojoen varressa lähellä lentokenttää.

Potentiaalien tuotto. On olemassa lajikkeita jotka aivan varmasti sopeutuvat niinkin pohjoiseen kuin Inari. Kasvukautta kasvin maanpäällisen osan tuottamiseen tarvitaan 70 vuorokautta Vanhan Suomen korkeudella ja runsas valo ja pitkä päivä kompensoivat pohjoisen kasvupaikan tuoman haittakertoimen. 35 päivää tarvitaan raapi kasvamiseen ja tuleentumiseen. Ensisijaisen tärkeää on tietysti istuttaa kynnet jos ennen syyskuun puoliväliä ja kattaa ne huolella. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä tärkeämmäksi tulee se että kasvi tekee juuret jo syksyllä. Jos päästään 55 gramman keskipainoon per raapi niin satoa saadaan silloin 550 kiloa. Suurempikin keskipaino on mahdollinen, mutta tuossa on ajateltuna minimi pienellä lisällä. Jos viljelymenetelmä pystytään optimoimaan ja lajike valitaan ja kotoutetaan huolella on 70 gramman keskipainokin mahdollinen. Se nostaisi sadon määrän seitsemäänsataan kiloon. Mutta puhutaan satomäärästä 550 kiloa. Jos viljelmän kokoa ei kasvateta niin lisäysmateriaaliksi menee sadosta 70-110 kiloa riippuen siitä tuotetaanko viljelmällä isohkoja yksösiä latvaklooneista. Kahden gramman painoinen yksönen vastaa kasvupotentiaaliltaan aina 5-6 gramman painoista kynttä. Jos tavaraa saadaan myyntiin 400 kiloa oman tarpeen ja hyvien kavereiden muistamisen jälkeen niin kyse on menestyksekkäästä toiminnasta. Tuollaisesta tavarasta kehtaa pyytää 48 euroa kilolta jos se on saatettu luovutuskuntoon huolellisesti. Tällöin liikutaan 18 000-20000 euron bruttotuotossa. Kukkavarsia tämän kokoinen viljelmä tuottaa tietenkin myös. 12-grammaisista kukkavarsista saadaan sadan kilon sato ja jos brändäys ja markkinointI on saatu kuntoon kasvuvuosien aikana niin niistä saadaan kahden tonnin lisätuotto.

Työmäärä. 10000 kasvia on määrä jonka yksi ihminen voi sivutoimenaan kasvattaa jos hänellä on muutamaan otteeseen auttavia käsiä. Yksi asia on kuitenkin muistettava. Jotta hanke olisi uskottava niin se pitää toteuttaa hitaasti ja huolellisesti.

Viljeltävä lajike. Kyseeseen tulee ilman muuta kaikista sopeutuvimman kasvuryhmän eli Marmoripurppuroiden edustajat. Tällaisia lajikkeita kasvaa jos monessa paikassa maatamme. Kyseeseen tulee kuitenkin vain muutaman tämän kasvuryhmän edustaja. Joku voi tietysti tämän luettuaan tuottaa 100 kiloa tavaraa vaikkapa jostain Ukrainasta, mutta se on teko jota ei voi missään tapauksesa suositella. Lajikkeen menestyksestä ei ole takeita ja jos viljelymenetelmää ei tunne kokemuksen kautta ollaan suurissa vaikeuksissa. Neljä kiloa hyvää marmoripurppuraa mahdollistaa kasvavan viljelyskaalan perustamisen. Kun ensimmäistä istutusvuotta seuraavan keväänä maahan laitetaan riittävä määrä latvakooneja päästään toteuttamaan seuraava skaala:


I vuosi. Lisäysmarteriaali 4 kg josta 300 kynttä. Seuraavana keväänä maahan 300 latvakloonia. Voidaan odottaa 17 kilon satoa. Tästä menee maahan lisäysmateriaalina puolet. Lisäksi maahan laitetaan sata suurinta yksöstä jolloin maahan saadaan 800 kynttä. Jakeluun saadaan jo muutama kilo tavaraa harvoille ja valituille oman tarpeen jälkeen.

II vuosi. Lisäysmarteriaali 8 kiloa ja 100 suurinta yksöstä. Yhteensä noin 800 kasvin varastoyksikköä. Voidaan odottaa 45 kilon satoa. Toisen vuoden keväällä maahan laitetaan edellisen kasvukauden pienemmät yksöset ja uusi erä latvaklooneja. Jakeluun saadaan jo jopa 25 kiloa tavaraa.

III vuosi. Lisäymateriaali 15 kiloa ja noin 300 yksöstä. Yhteensä noin 1600 kasvin varastoyksikköä.  Voidaan odottaa 90 kilon satoa. Latvakloonien määrää lisätään ja yksösiä saadaan maahan vuosi vuodelta enemmän. Jakeluun saadaan kolme vuotta viljelyn aloittamisen jälkeen jo 50 kiloa tavaraa.

IV vuosi. Takana on nyt kolme viljelyvuotta ja lisäysmateriaalia on 30 kiloa ja yksösiä 600. Varastoyksiköitä  saadaan maahan nyt jo noin 4000 kappaletta. Nyt voidaan odottaa jo niinkin suurta satomäärää kuin 220 kiloa. Tässä vaiheessa on oltava kärsivällinen ja varattava vielä sadosta 40 prosenttia lisäykseen. Myytniin saadaan kuienkin 110 kiloa korkeatasoista tavaraa.

V vuosi. Maahan laitetaan nyt 10000 varastoyksikköä ja voidaan katsella luottavaisesti viidennen kasvatusvuoden loppuun. Satoa on luvassa 550 kiloa josta saadaan myyntiin 400 kiloa. Viljelijä tuntee tässä vaiheessa lajikkeensa ja menetelmänsä. Hän nauttii arvostusta paikallisten keskuudessa ja hän on luonut merkittävän hankkeen jolla on paljon seuraajia.

Otsikkokuvassa juuri napattu kuva Marmoripurppurasta joka on nyt saanut nimen Sinij tsvetok eli Sininen kukka. Lajikkeen alkuperä on Venäjällä.

Kyllä se on nyt tietyn laulun aika. Tapio Rautavaara saa laulaa Inarinjärven. Snat ovat tietysti mitä ovat. Järvi ei enää ole mitenkään hyljätty ja pian kynsilaukkakin ilmestyy sinne. Siis Inarinjärvi Tapio Rautavaaran esittämänä. Jonain päivänä voidaan laulaa: ”Hein’ajalla käy skeippejä myös lappalainen leikkaamaan." Näinhän se on nähtävä. Mutta se laulu.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.