Reiwa on koittanut — monenlaisia unelmia mielessä…

 

Kalendis Maiis

Tänään on Maiis-kuun Kalendae-päivä. Roomalaisia ja heidän järjestystään ihailevalle henkilölle kuten De Re Allii Sativi päätoimittajalle numerot ja järjestys merkitsevät paljon. Niiden pitäisi merkitä muillekin, elämme maailmassa joka tarvitsee järjestystä ja luokittelua jotta ymmärtäisimme kaiken kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden paremmin. Maia oli roomalaisille kasvun jumalatar. Tänä vuonna kevät on aikaisessa ja sen huomaa tietysti DRAS-koeviljelmän liepeillä ja muutenkin. Tätä kirjoitettaessa muutama lajike on jo 1”3’ eli 38 senttiä on voitettu kanta. Flooran päivänä IGORIN Sinij Tsevetokin ja muutaman muun korkeus on jo kaksi jalkaa eli reilut 60 senttiä ellei sitten enemmänkin. Kaikkein korkeimmalla keikkuu kuitenkin erään Turbaanin kirjastopenkin yksilö jolla on korkeutta jo 43 sennttiä. Lannoitus tuntuu olevan kohdallaan tänä vuonna sillä jokaisen lajikkeen kasvusto on kauniin vihreää. Luvassa on hyvä vuosi ja viileäkään jakso tulevan kuun aikana ei hidasta millään lailla kasvua.

Näillä näkymillä voidaan elää seuraavan ennusteen mukaan:

Ensimmäiset kukkavarret tulevat esiin marmoripurppuroilla 25.05 alkaen
Useimpien lajikkeiden viherosa valmis 25.05 alkaen
Ensimmäiset kukkavarret voidaan leikata 03.06 alkaen
Vihertavaraa voidaan korjata 10.06 alkaen
Kukkavarsien pääsato korjataan 15.06 alkaen
Aasian purppurat tulevat korjuukuntoon 04.07
Varsinainen sadonkorjuu alkaa 15.07
Lasipurppurat kuivia ja luovutuskunnossa 15.08
Kaikki tavara kuivattu ja luovutuskunnoissa 10.09

De Re Allii Sativi on aina välttänyt tiettyjen sanojen käyttöä. Viherosalla tarkoitettan kasvin maanylistä osaa. Kasvu on nyt todella runsasta ja siihen on yksi hyvä syy. Kynsien talvehtiminen sujui hyvin. Iloita ei pidä pelkästään Aasian purppuroiden suhteen sillä myös Kreolien kirjastopenkissä on tekeillä todella valtaisa yllätys.

Tänä vuonna Aasian purppurat eivät mene yli sillä menneistä on otettu opiksi. Sadonkorjuu tehdään viikkoa aikaisemmin kuin muilla ottaen huomioon kasvin elinkaaren. Tämän kasvuryhmän edustajien wrapperit ovat kaikista hauraimpia ja sadonkorjuu tulee tehdä silloin kun useimmat lehdet ovat vielä tuoreita.

Aasian purppurat ovat siis hyvässä kasvussa ja ehkä kärsivällisyys viimein palkitaan. Yksi lajikkeista on tekemässä hyvää viherosaa ja kasvu on tasaista. Kärsivällisyys palkitaan ainakin yhden lajikkeen suhteen. Big Japanese on viettänyt koeviljelmällä ja Sandbergilla jo kolme talvea ja vasta nyt voidaan odotella parempaa lisäysmateriaalia. Kärsivällinen on oltava vielä ainakin tämä kausi ja seuraavakin. Massa-lajiketta siitä ei tule ja jos josku Sandbergilla maahan laitetaan ne melko kaukaisessa tulevaisuudessa, vuosikymmenen päässä, siintävät 168 000 kynttä niin tämän lajikkeen kynsien lukumäärä ei koskaan tule olemaan suurempi kuin 180-216.  No onhan siinäkin jo 10 penkkimetriä. Tänä vuonna on kuitenkin tarkoitus ensi kertaa maistella tätä lajiketta oikein kunnolla.

Olkoot edellinen pitkähkö johdanto siihen mitä Auringon kehdon maassa tapahtuu. Japanissa siirrytään toukokuun ensimmäisenä päivänä uuteen aikakauteen. Uuden kauden nimi on Reiwa ja mitä sillä tarkoitetaan on yksinkertaisesti rauha — harmonia — kauneus. Tänään on tämä De Re Allii Sativin avaus omistettavan Auringon kehdon maan kynsilaukalle. Varmasti tulevaisuudessa muutama muukin japanilaista alkuperää oleva kynsilaukka löytää tiensä koeviljelmälle. Pitää tietysti muistaa että kynsilaukka on aikoinaan ollut tuontitavaraa Auringon kehdon maahan kuten se on sitä Suomeenkin.

Japanilaiset etsivät siis rauhaa, harmoniaa ja kauneutta. Ajatus ei ole ollenkaan huono. Sitä on hyvä kaikkien etsiä. Japani tulee olemaan muutenkin tapeetilla tulevan vuoden aikana sillä XXXII olympiadin kisat järjestetään Tokiossa ensi vuonna; ensivuonna2020.

Kaikella on paikkansa ja järjestyksensä. De Re Allii Sativin koeviljelmällä kaikki 170 lajiketta on myös järjestetty tietyllä tavalla. Kukapa ei etsisi rauhaa, harmoniaa ja kauneutta. Sanoihin rauha, harmonia ja kauneus sisältyy paljon. Kun katselen tämän blogin julkaisuhistoriaa ja menneitä vuosia näen paljon. On jo viides kalenterivuosi jonka aikana on nähnyt päivänvalon 186 kirjoitusta tämä mukaan lukien. On haluttu kirjoittaa kokonaisvaltaisesti jättämämättä mitään pois. Jos on ollut tarpeen sanoa jotain ikävään sävyyn niin sekin on tehty. Jos on ollut tarpeen arvostella jotain huonon julkaisun vuoksi niin se on tehty, ja jos on ollut tarpeen julistaa Pyhä Sota Alexandra-asiassa niin sekin on tehyt.

De Re Allii Sativi tarkoittaa yksinkertaisesti ”Kynsilaukan asiasta” tai paremminkin ”Kynsilaukan puolesta.” Tuntuu siltä että nämä 186 kirjoitusta ovat olleet vasta harjoitusta tulevaa varten. Paljon on sanottu, mutta se on vielä kovin vähän. Istun tätä kirjoitellessani ulkosaunan kammarissa. Kevään koleus puree aurinkoisen päivän illassa ja olen laittanut tulen pystyuuniin, odottelen että lämpö alkaisi hehkua. Aion kirjoittaa pois yksinäisyyttä ja unelmoida tulevasta kesästä johon kuuluu kysnilaukkaa, kissoja ja varmasti myös ihmisiä. Kynsilaukkoja on tullut istutettua seuraksi melkoinen määrä ja kissat ovat aina seurana, mutta ihmistä ymmärtää vain ihminen. Ajattelen sitä millainen voisi olla uusi ja parempi maailma kuten usein teen. Uuden maailman visiossani on ihminen joka elää lähellä luontoa ja maata. Hän tuottaa itse huomattavan osan ravinnostaan monipuolisella tavalla. Hän ei kuormita luontoa ja liikkuu vain sen verran mitä on tarpeen. Varmasti hän etsii rauhaa, harmoniaa ja kauneutta.

De Re Allii Sativi etsii myös uutta ja kaunista maailmaa jossa kynsilaukalla on tietenkin tärkeä osansa. Onhan kynsilaukka kasvien kuningas ja ehkä luonnon antamista erityislahjoista hyvin suuri ja tärkein. Mutta hyvin suuri ja tärkeä joutuu olemaan vain osa kokonaisuutta. Se tarvitsee kuitenkin ihmisiä edistämään sen asiaa suurella innolla ja suurella asiaan paneutumisella. Ihmiskunnan tuleviasuus ei ole helppo. Auringon kehdon maassa ihmiset ovat päättäneet etsiä kohtuutta. Kohtuus näkyy kansakunnassa jonka koko tulee olemaan paljon pienempi tulevaisuudessa. Yhtä kaikki, De Re Allii Sativi tervehtii Auringonnousun maata. Reiwa on koittanut.

Nimi Reiwa on syntynyt japanilaisen Man’yoshu-runoantologian (tarkemmin Man’yōshūn) innoittamana. Ilmaus muodostuu kahdesta kanji-merkistä, ja se herättää positiivisia mielikuvia tulevaisuudesta. Ensimmäinen merkki tarkoittaa lupaavaa, valoisaa tai kaunista kevättä ja toinen rauhaa, runokontekstissa rauhallista ja hiljaista tuulen virettä. Tein tänään käänöksen tuosta nelirivisestä runosta josta nimi Reiwa on japaniksi johdettu. Japania en osaa joten käännös on tehty englannin kielestä. Ehkä se välittää jotain kaikessa pelkistettävyydessään, turhat olla-verbit pois.

tulee nuori kevät, kaunis kuukausi
tuuli käy lempeästi ja ilma kirkas
pellot ja suot täynnänsä vihreyttä
ruohoa paljon, tiiviinä ja sakeana

Japanilaiset asiat ja japanilainen huilu-musiikki on aina ollut De Re Allii Sativin päätoimittajan sydämmessä suurella sijalla. Siispä tänään Hiromi Motomiya: https://www.youtube.com/watch?v=fPYxUa1ZVAY

 

Kynsilaukan pohjoinen ulottuvuus

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

Päätoimittajan syvällä äänenpainolla

Idibus Aprilibus

Välillä askasrtelee sellaisen ajatuksen kanssa että miten viljelisi kynsilaukkaa pohjoisessa entisillä syntymäkotikonnuilla. Eli tulee mieleen kynsilaukan pohjoinen ulottuvuus. Kun vierailin viimä syssä pohojoisessa ja katselin kauppojen valikoimia niin yksi asia tuli tietysti selväksi. Paikallisesti tuotettua ruokaa ei juuri löydä. Poronlihaa saa varmasti jos on suhteita ja jotkut metsästävät omiksi tarpeikseen ja tietysti kalastus on vanha elinkeino siinä missä marjastuskin. Moni kasvattaa tietenkin puikuloita, mutta siinä se sitten onkin. Voi olla että joku kasvattaa kynsilaukkaakin. Vai kasvattaako!

Kysehän ei ole siitä, etteikö pohjoisessa, Saariselän pohjoispuolella olisi edellytyksiä kasvattaa kynsilaukkaa jos oikea viljelymentelmä löytyisi ja lajike olisi oikea ja kärsivällisesti olohin kotoutettu. Kun puhutaan Inarista (Kunnan maantieteellinen alaraja on 68°54’18’’N) on kuitenkin kyse paikasta joka on suurin piirtein samalla korkeudella kuin Alaskassa oleva Wisemanin (67°24’ 34’’) arktinen kylä. Tuossa paikassa vuorokauden keskilämpötila on plussan puolella vain kolmen kesäkuukauden aikana kun taas Inarin korkeudella keskilämpötila on plussan puolella toukokuusta syyskuulle. Valoa on enemmän kuin etelässä ja älykäs kasvi oppii aivan varmasti hyödyntämään sen jos se saa aikaa kotoutua. Hyvä kovavartinen lajike sietää pieniä yöpakkaisia erinomaisesti joita voi olla alkukesän mittaan useasti ja joskus jo elokuullakin. Maaperä ei ole ongelma. Kunnan alueelta löytyy hyviä hiekkamaita joita voi terästää kompostoidulla karjanlannan ja turpeen seoksella. Urean käyttäminen keväällä lisätyppenä ei ole rikollinen teko. Katemateriaaliksi kelpaa paikallisesti kasvatettu heinä tai varta vasten kasvupaikalla kasvatettu kevätohra joka ei tietenkään tee kunnon tähkää eikä tuleennu.

Kynsilaukan kasvatus niinkin pohjoisessa voisi muodostaa viitseliäälle henkilölle hyvän keinon hankkia sivutuloja ja se voisi olla myös arktisen maatilan kulmakivi. Arktisen maatilan, jolla viljeltäisiin myös vaikkapa puikulaperunaa ja Väinönputkea. Sellainen hanke luodaan hitaasti mutta siihen ryhtyvä voi olla varma siitä että kärsivällisyys kyllä palkitaan. Mutta jos nyt pysyisimme kynsilaukassa ja tarkstelemme edellytyksiä, mahdollisuuksia ja aikataulua perustaa 10000 kasvin viljelmä jonnekin Saariselältä pohjoiseen!

Viljelyala. 10000 kasvin viljelyyn De Re Allii Sativin suosittelemalla viljelymenetelmällä tarvitaan 8 aarin ala yhtä vuotta kohden. neljän vuoden viljelykierrossa tarvitaan siis 32 aaria mikä on vain neljäsosa hehtaarista. Oikeantyyppistä maata löytyy lähes kaikkialta, mutta ihanteellisin paikka ollee jossain Törmäsen kylän liepeillä Ivalojoen varressa lähellä lentokenttää.

Potentiaalien tuotto. On olemassa lajikkeita jotka aivan varmasti sopeutuvat niinkin pohjoiseen kuin Inari. Kasvukautta kasvin maanpäällisen osan tuottamiseen tarvitaan 70 vuorokautta Vanhan Suomen korkeudella ja runsas valo ja pitkä päivä kompensoivat pohjoisen kasvupaikan tuoman haittakertoimen. 35 päivää tarvitaan raapi kasvamiseen ja tuleentumiseen. Ensisijaisen tärkeää on tietysti istuttaa kynnet jos ennen syyskuun puoliväliä ja kattaa ne huolella. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä tärkeämmäksi tulee se että kasvi tekee juuret jo syksyllä. Jos päästään 55 gramman keskipainoon per raapi niin satoa saadaan silloin 550 kiloa. Suurempikin keskipaino on mahdollinen, mutta tuossa on ajateltuna minimi pienellä lisällä. Jos viljelymenetelmä pystytään optimoimaan ja lajike valitaan ja kotoutetaan huolella on 70 gramman keskipainokin mahdollinen. Se nostaisi sadon määrän seitsemäänsataan kiloon. Mutta puhutaan satomäärästä 550 kiloa. Jos viljelmän kokoa ei kasvateta niin lisäysmateriaaliksi menee sadosta 70-110 kiloa riippuen siitä tuotetaanko viljelmällä isohkoja yksösiä latvaklooneista. Kahden gramman painoinen yksönen vastaa kasvupotentiaaliltaan aina 5-6 gramman painoista kynttä. Jos tavaraa saadaan myyntiin 400 kiloa oman tarpeen ja hyvien kavereiden muistamisen jälkeen niin kyse on menestyksekkäästä toiminnasta. Tuollaisesta tavarasta kehtaa pyytää 48 euroa kilolta jos se on saatettu luovutuskuntoon huolellisesti. Tällöin liikutaan 18 000-20000 euron bruttotuotossa. Kukkavarsia tämän kokoinen viljelmä tuottaa tietenkin myös. 12-grammaisista kukkavarsista saadaan sadan kilon sato ja jos brändäys ja markkinointI on saatu kuntoon kasvuvuosien aikana niin niistä saadaan kahden tonnin lisätuotto.

Työmäärä. 10000 kasvia on määrä jonka yksi ihminen voi sivutoimenaan kasvattaa jos hänellä on muutamaan otteeseen auttavia käsiä. Yksi asia on kuitenkin muistettava. Jotta hanke olisi uskottava niin se pitää toteuttaa hitaasti ja huolellisesti.

Viljeltävä lajike. Kyseeseen tulee ilman muuta kaikista sopeutuvimman kasvuryhmän eli Marmoripurppuroiden edustajat. Tällaisia lajikkeita kasvaa jos monessa paikassa maatamme. Kyseeseen tulee kuitenkin vain muutaman tämän kasvuryhmän edustaja. Joku voi tietysti tämän luettuaan tuottaa 100 kiloa tavaraa vaikkapa jostain Ukrainasta, mutta se on teko jota ei voi missään tapauksesa suositella. Lajikkeen menestyksestä ei ole takeita ja jos viljelymenetelmää ei tunne kokemuksen kautta ollaan suurissa vaikeuksissa. Neljä kiloa hyvää marmoripurppuraa mahdollistaa kasvavan viljelyskaalan perustamisen. Kun ensimmäistä istutusvuotta seuraavan keväänä maahan laitetaan riittävä määrä latvakooneja päästään toteuttamaan seuraava skaala:


I vuosi. Lisäysmarteriaali 4 kg josta 300 kynttä. Seuraavana keväänä maahan 300 latvakloonia. Voidaan odottaa 17 kilon satoa. Tästä menee maahan lisäysmateriaalina puolet. Lisäksi maahan laitetaan sata suurinta yksöstä jolloin maahan saadaan 800 kynttä. Jakeluun saadaan jo muutama kilo tavaraa harvoille ja valituille oman tarpeen jälkeen.

II vuosi. Lisäysmarteriaali 8 kiloa ja 100 suurinta yksöstä. Yhteensä noin 800 kasvin varastoyksikköä. Voidaan odottaa 45 kilon satoa. Toisen vuoden keväällä maahan laitetaan edellisen kasvukauden pienemmät yksöset ja uusi erä latvaklooneja. Jakeluun saadaan jo jopa 25 kiloa tavaraa.

III vuosi. Lisäymateriaali 15 kiloa ja noin 300 yksöstä. Yhteensä noin 1600 kasvin varastoyksikköä.  Voidaan odottaa 90 kilon satoa. Latvakloonien määrää lisätään ja yksösiä saadaan maahan vuosi vuodelta enemmän. Jakeluun saadaan kolme vuotta viljelyn aloittamisen jälkeen jo 50 kiloa tavaraa.

IV vuosi. Takana on nyt kolme viljelyvuotta ja lisäysmateriaalia on 30 kiloa ja yksösiä 600. Varastoyksiköitä  saadaan maahan nyt jo noin 4000 kappaletta. Nyt voidaan odottaa jo niinkin suurta satomäärää kuin 220 kiloa. Tässä vaiheessa on oltava kärsivällinen ja varattava vielä sadosta 40 prosenttia lisäykseen. Myytniin saadaan kuienkin 110 kiloa korkeatasoista tavaraa.

V vuosi. Maahan laitetaan nyt 10000 varastoyksikköä ja voidaan katsella luottavaisesti viidennen kasvatusvuoden loppuun. Satoa on luvassa 550 kiloa josta saadaan myyntiin 400 kiloa. Viljelijä tuntee tässä vaiheessa lajikkeensa ja menetelmänsä. Hän nauttii arvostusta paikallisten keskuudessa ja hän on luonut merkittävän hankkeen jolla on paljon seuraajia.

Otsikkokuvassa juuri napattu kuva Marmoripurppurasta joka on nyt saanut nimen Sinij tsvetok eli Sininen kukka. Lajikkeen alkuperä on Venäjällä.

Kyllä se on nyt tietyn laulun aika. Tapio Rautavaara saa laulaa Inarinjärven. Snat ovat tietysti mitä ovat. Järvi ei enää ole mitenkään hyljätty ja pian kynsilaukkakin ilmestyy sinne. Siis Inarinjärvi Tapio Rautavaaran esittämänä. Jonain päivänä voidaan laulaa: ”Hein’ajalla käy skeippejä myös lappalainen leikkaamaan." Näinhän se on nähtävä. Mutta se laulu.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Purple fantasy — Purppuraunelma

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

Kalendis Aprilibus

Paljon on asioista joista ei tule kerrottua ihan kohtuudenkaan vuoksi. Liiallinen julkaisutahti vie asian inflaation puolelle kovin helposti. Pitäisi pystyä julkaisemaan myös monipuolisesti eri asioista. Sitten on asioita joista ei oikein kannata puhua niiden keskeneräisen luonteen vuoksi. Tänään on aika kuitenkin kertoa jostain joka on jo enemmän totta kuin haave. Kyse on uudesta lajikkeesta.

Lajikkeen työnimi on ”Purple fantasy.” Tuo englanninkielinen nimi voi tietysti ihmetyttää, mutta meillä ei ole oikein vielä oikeanlaista nimeämiskulttuuria kielessämme suuri kynsilaukan suhteen. Lajiketuntemus on vielä heikkoa niiden keskuudessa jotka harrastavat asiaa, ja sellaisia henkilöitä meillä ole vielä montakaan  joilla olisi riittävän suuri lajikevalikoima ja kokemusta viljelystä ja siitä kuinka uusia lajikkeita voi syntyä.

Kirjassaan ”Growing Great Garlic” puhui Ron L. Engeland siitä kuinka suurin osa uusista lajikkeista jotka syntyvät mutaation kautta syödään pois. Engelandin sanojen mukaan herää tietenkin kysymys siitä kuinka usein mutaatioita sitten syntyykään. Yksi asia mikä näyttää olevan todennäköistä on se, että pohjoisemmassa eri lajikkeita kasvatetaan niin sitä enemmän syntyy mutaatioita ja epigeneettisiä muutoksia.

Mutta mennäänpäs vähän siihen Purple Fantasyyn. Kyse on lajikkeesta joka on osoittanut jättiläismäistä kasvua. Kaikki on saanut alkunsa yhdestä vuoden 2015 sadon kynnestä. Uuden kannan josta voimme käyttää tässä yhteydessä nimeä ”Purppura-unelma” alkuperä on lajikkeessa ”Iso venäläinen.” Lajike tuottaa erilaisen fenotyypin kuin Iso venäläinen jonka yhdestä kynnestä lajike on saanut alkunsa. Se voidaan luokitella jo mutaatioksi. Tavoite on saada kanta kasvamaan ja tuottamaan yksilöitä joita saa levitykseen kolmen kasvukauden päästä. Lajike on nyt kasvatuksessa klahdessa paikassa Pohjois-Amerikassa jonne se on toimitettu latvakloonien muodossa. Mutta ehkä on pienen lajikekuvauksen aika:

Purple fantasy — Purppura-unelma 2022

Fenotyypin kuvaus. Lajike näyttää tuottavan helposti yli 120-grammaisia raapeja. Kavutavassa on erikoisia piirteitä. Kynnet ovat selkeästi Rocambolelle tyypillisiä ja niitä on raapissa 5-6. Varren kasvutapa on todella rehevä ja lehtiä on jopa 13-14. Kasvi on todella ryhdikäs. Kasvin kiehkura on posliinille tyypillinen sydänkiehkura ja latvakloonit ovat sellaiset kuin perinteisesti posliineilla nähdään. Raapiin saa helposti 7-8 ehjää wrapperia. Mikä erottaa lajikkeen muista on sen kuorten väritys. Pari päällimmäistä kuorta ovat aivan valkeita mutta mitä enemmän kuoria poistetaan sitä purppuraisemmaksi käy väritys.

Kynnet ovat syvän violetteja ja kypsyessään niiden väri muuttuu tummanruskeaksi  jossa pohjalla syvän punertavia juovia. Kuoret ovat samalla tavalla kovan keraamisia kuin rocambole-ryhmään kuuluvissa lajikkeissa Karpaatialainen ja Saksan punainen.

Mitä säilyvyyteen tulee niin ajike on parhaimmillaan ennen tammikuun puoliväliä ja se saatetaan tuntea tulevaisuudessa todellisena joulu-kynsilaukkana. Lajin kasvupotentiaali voi olla 180-grammaa hyvässä maassa. Massakasvatuksessa kompromissit syönevät kokoa 100-gramman tietämille.

Maku on polttava ja pitkä ja pärjää voimakkaimmillekin posliineille. Otsikkokuvassa kolme 100-grammaista purppura-unelmaa syksyltä 2017.

Loppuun jotain purppuraista ja coverina.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.