Penkkien kattaminen — joitakin huomioita

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem VI Idus Novembres

Tasavaltalaiselle tyylillä ja yleisesti.

Näinä päivinä istutukset ovat kaikkialla lähes valmiit. Keskustelua käydään siitä, miten penkit tulisi oloissamme kattaa. Kokemuksista kerrotaan toisille ja otetaan oppia.Käsityksiä on kuitenkin monia ja minkä toinen kokee hyväksi ei toiselle sitä ole. Usein katteeksi tulevan materiaalin suhteen kaikki eivät ole tasa-vertaisessa asemassa. Säännöllisesti on kuitenkin tarpeen kerrata perusteet. Etenemme päätelmää kiihdyttäen roomalaisilla.

I Kun kynsilaukkaa kasvatetaan ja viljellään lähinnä käsityömentelmällä kuuliuu siihen kaikkialla maailmassa penkkien kattaminen. Tässä puhutaan nimenomaan penkeistä ja kasvatustavan uomista jotka ovat tulleet tutuiksi lähinnä Ron L. Engelandin kirjan ”Growing Great Garlic” jälkeen.

II Pohjoisissa oloissa katteen ensisijainen ja tärkein tarkoitus on estää penkkien jäätyminen äkillisesti. Vaikka ulkona olisi 10 pakkasastetta Celsius-asteikolla äkisteen voi penkien sisällä olla vielä lämpöasteita. Kattamisen ansiosta penkit jäätyvät hitaasti ja kynnet ehtivät virittyä talveen.

III Kate hillitsee kasvukauden kesällä rikkaruohojen, ei toivottujen vieraiden, kasvua. Kynsilaukan kasvu taantuu helposti jos penkkejä ei huolleta.

IV Kate pitää kosteuden paremmin maassa kesäkaudella.

V Sopiva ja oikealla tavalla käsitelty kate luovuttaa penkkeihin typpeä kasvukauden aikana.

VI Hyvin ja vain tarpeellisella määrällä katetut penkit pysyvät optimiläpötilassa kasvukauden aikana. Kattamattomissa penkeissä ja varsinkin avopellolla liian korkea lämpötila lyhentää kasvukautta jopa 5-10 prosenttia. Mitä aikaisempi tuleentuja lajike on, sitä optimoidumman katteen se tarvitsee.

Omatarve ja ystäväpiiri-kasvattajalla kate ei yleensä ole ongelma. Ruohosilppu on tässä tapauksessa kaikista paras ratkaisu sillä se on myös parasta lannoitetta. Mutta kun siirrytään pieneen viljelmään jonka rajana voimme pitää tuhannenkahdensadan kasvin rajaa eli kohtuullisilla huoltokäytävillä varustettua aarin alaa on tarvittavan katemateriaalin  hankkiminen jo vaativa hanke.

Isommilla viljelmillä käsityön määrä kasvaa ja tarvitaan jo pientä mekanisointia. Silputtu olki on varsin hyvä kompromissi. Muutoinkin viljelmän kasvaessa lisääntyy myös kompromissien määrä ja tietenkin raapien koko pienenee. Joku on kysellyt eräänlaisen ”tuore-heinän” perään. Menetelmä olisi kokeilemisen arvoinen. Kavatettaisiin siis heinää jota säilöttäisiin syksyyn saakka. Tällaisessa heinässä typen määrä olisi korkea vielä lokakuulla. Heinäsilppu pitäisi saada säilymään homeettomana ja jokseenkin freesinä istutuksen jälkeiseen aikaan. Ideaali kompromissi voisi olla levittää tätä typpiruohoa syksyllä penkin pinnoille tasainen kerros ja kaikkialle viljelyalan päälle silputtua olkea.

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.