Päätoimittajan omalla äänellä.
Aivan aluksi hieman teknis-luontoista asiaa ilmastosta ja muusta. Asia joka jää usein huomiotta kun puhutaan ilmastonmuutoksesta on se, että nykyinen interglasiaali, holoseeni, on kestänyt jo 500 vuotta pitempään kuin kolme edellistä interglasiaalia. Ulkopuolinen tarkkailija, vaikkapa maailmankaikkeuden toiselta puoleta tuleva tasoisemme älyllinen olento, näkisi kaiken aivan eri tavalla jo tarkastelisi maapalleroistamme ja sen ilmiöitä. Kaksi havaintoa hän tekisi:
I Vaikka maan asukkaat muuta väittävät on heidän elävä planeettansa osa kaksoisplaneetta-järjestelmää. Maa ja kuu muodostavat parin jossa eloton antaa monipuoliset elämän mahdollisuudet elävälle.
II Maa luokiteltaisiin nykyaikaiselta statukseltaan jääplaneetaksi.
Niinpä onkin aika katsoa mitä planeetan katolla tapahtuu näiden kuumien säiden kesänä 2018.
Koillisväylä on aukitten ja vielä on muutama viikko jolloin jääpeite pienenee. Nähtäväksi jää miten planeetan yleislämpötila sitten kehittyy tulevien kuukausien aikana. Mutta tulee syksy ja joulukuu ja kynsilaukkapenkit peittyvät lumeen ja on aika tunnelmoida jälleen Kielon jäähyväsiten tahdissa. Kuumana kesänä on saatu tuotettua ihan kelpo-kokoisia kreoleja ja monta muutakin ilmiötä on nähty. Nyt kun tavara on kuivamassa helpon alkukäsittelyn jälkeen saamme kokea saman mistä kynsilaukankasvattajat pääsevät osallisksi leudoimmilla ilmastovyöhykkeillä. Tavara kuivaa ulkovarastossa ja loppukuivatusta ei välttämättä tarvita ollenkaan. Jos alkukäsittelyn yhteydessä poisti kaksi päällimmäistä wrapperia niin tilanne parin viikon päästä on se että perinteistä trimmasuta joka tarvitaan kaikista korkeimmantasoisen kynsilaukan tuottamisen yhteydessä ei tarvitse tehdä.
Viime lauantaina julkaisn omalla insta-tililläni kuvan ja sen muassa seuraavan tekstin:
”Have You ever heard of Rocambolization? I guess not. So let me tell You something. When Ron L. Engelands schema was proved to be true by DNA-analyses we have known that in the Group of Porcelains there is two sub-group both having a different isozyme signatures. After my own investigations of Porcelains during years 2015-2018 based on morphological facts I now posses that there really is two different types of Porcelains. Some Porcelais like Ornak, Music, Zemo, Barettas Sunshine, Armenian and Yampolskij are just keeping ”the original” way of growth even in the very north (Latitude of 60° at Aura, Finland.) Some Porcelains are chanching their fenotype in same latitude. Best examples of this are Ziema, Havel, Bzenecky Palicak and Litauen. I would call this ”Rocambolization.” They are making two layers and the plant is getting more robust like those Rocamboles of Giant Russian and German Red. But the curls of scapes are still the same that we have known of Porcelains, and bulbilbs are typical of Porcelains too. For example Ziema which usually have one layer in its original growing area in Lithuania is making two layers in North and even 9-10 cloves. In this Picture we tee a true Porcelain Barettas Sunshine (Left)
and Ziema, a Rocambole-like Porcelain (right)."
Lienee syytä myös kirjoittaa sama suomeksi:
Oletko koskaan kuullut rocambolisaatiosta? Luulenpa ettet ole. Joten saanko kertoa jotain. Kun Ron L. Engelandin skeema tuli osoitettua paikkansa pitäväksi DNA-analyysien jälkeen olemme tulleet tietämään että Posliinien kasvuryhmässä on kaksi eri alaryhmää joilla kummallakin on erilainen isoentsyymi-sormenjälki.
Omien Posliineja koskevien tutkmimusteni ja havaintojeni jälkeen vuosina 2015-2018 jotka perustuvat morfologisiin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Morfologia_(biologia) havaintoihin väitän että todellakin on olemassa kaksi erilaista Posliini-tyyppiä. Jotkin Posliinit kuten Ornak, Music, Zemo, Barettas Sunshine, Armenialainen ja Yampolskij pitävät ”alkuperäisen” kasvutapansa jopa hyvin pohjoisessa (Leveysaste 60°, Suomen Aurassa.). Jotkin Posliinit muuttavat ilmiasuaan samoissa olosuhteissa. Parhaat esimerkit tästä ovat Ziema, Havel, Bzenecky Palicac ja Litauen. Kutsuisin tätä Rocambolisatioksi. Ne tekevät kaksi leijjeriä (Kynsipussi.) ja kasvista tulee paljon robustimpi muistuttaen Rocambole-ryhmän lajikekita Giant Russian ja German Red. Mutta kukkakiehkurat ovat edelleen samanlaisia jotka olemme tottuneet tuntemaan Posliineilla ja latvakloonit ovat myös kasvuryhmän mukaisia. Esimerkiksi Ziema jolla on normaalisti vain yksi leijjeri sen alkuperäisellä kasvualueellan Liettuassa tekee kaksi leijjeria pohjoisessa ja jopa 9-10 kynttä. Tässä kuvassa näemme aidon Posliinin, lajike Barettas Sunshine (Vasemmalla.), ja Zieman rocambolisoivan Posliinin (Oikealla.).
Yllätyksekseni Pete Rasmussen Utahin Sandhillfarmilta vastasi seuraavalla tavalla: ”Nice. I’ve seen this rocambolization on music too.” Siis tämä kokenut farmari jonka viljelykset ovat melkein ”mile-high” on nähnyt kuvausta vastaavan ilmiön ja jopa Music-lajikkeen kohdalla. Sandhillfarm sijaitsee 1520 metriä merenpinnan yläpuolella 70 kilometriä Salt Lake Citystä pohjoiseen. Vuoristo-olosuhteet voivat selittää paljon.
Tässähän ne tärkeimmät. Palaamme Posliineihin ja muihin seuraavissa avauksissa joissa liikumme vuoden 2018 sadonkorjuun jälkimietteissä. Ja tähän loppuun mukava pieni iltakatselmus. Viime päivänä on tullut nysvättyä viime lokakuun lopulla saapuneiden ja istutettujen romanialaisten lajikkeiden parissa. Korppi kävi hämmentämässä kirjastopenkkejä toukokuulla, mutta lajikkeiden järjestys oli vielä rekonstruoitavissa uudelleen. Ai niin se iltakatselmus. Tietenkin Romanian Nadia Comaneci kauniissa posliininvaleassa edustusasussaan sellaisena kuin me hieman varttuneemmat haluamme hänet muistaa Montrealin Olympia-kesänä 1976.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.