Ankkalinnan väkeä

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem IX Kalendas Augustus

De Re Allii Sativi herättää kiinnostusta ja toiveita kirjoitusten aiheista on esitetty paljonkin. Kynsilaukan korkeajännityksen ilmestyttyä pyydettiin oitis sellaista kirjoitusta jossa pohdittaisiin kynsilaukan kasvuryhmiä ja lajikkeita Aku Ankan maailman läpi katsottuna. Asia on täysin mahdollinen ja DRAS-toimimus ihmetteleekin sitä miksi asia ei tullut mieleen sen omassa keskuudessa. No eniwei asiahan täytyy korjata ja yrittää olla vielä enemmän avantgardistinen.

Aivan aluksi pitää kiittää Carl Barksia siitä että hän aikoinaan kansoitti Ankkalinnan niin ilmeikkäällä tavalla. Disney itse oli varsin huumorintajuton mies joka ei noita hahmoja sitten niin paljoa luonutkaan. Sanotaan että tuossa yhtiössä ei edes saanut nauraa kuin yhdelle hyväksytylle tavalle nähdä maailma, ja se oli Disneyn varsin totinen tapa tulkita todellisuutta. Mutta me olemme täällä eri maata ja olemme todellinen Aku Ankka-kansakunta. Siispä asiaan.

Aku Ankka on luonnollisestikin marmoripurppura siperialainen. Akuhan on pohjimmiltaan luuseri jonka olemusta juuri tuo paradoksi pitää pystyssä. Kynsilaukkojen maailmassa ja jopa sen omassa kasvuryhmässä on monta arvostetumpaa lajiketta. Siperialainen on kuitenkin kokonaisuutena kaikista paras ja ilman sitä kynsilaukkojen maailma olisi Ankkalinna ilman Akua. Akussa on jotain mikä lumoaa ja viehättää ja hän on hyvin sopeutuvainen kaveri aivan kuten Siperialainen joka pärjää Alaskassa Fairbabksin korkeudella ja sitten jos se viedään Teksasiin Houstonin korkeudelle niin ei mitään ongelmia. Ja tietenkin toisinpäin. Omassa kasvuryhmässään se on tietysti yhdessä asiassa ylivoimainen ja se on allisiinipitoisuus; vain Posliinien kasvuryhmän lajikkeilla on korkeammat alliisiini-pitoisuudet. Siperialainen on kynsilaukkojen Wayne Gretzky. Gretzkyhän ei ollut paras luistelija eikä tietenkään nopein luistelija eikä laukauskaan ollut kummoisen kova eikä edes tarkka jos sitä verrataan vaikka hänen aikalaisensa Raymond Bourquen laukaukseen. Mutta jotain maagista hänessä oli ja hän meni aina sinne minne kiekko menee seuraavaksi ei sinne minne muut menevät. Tämän asian hänen isänsä Walther takoi Waynen päähän hänen ollessaan vielä alle kouluikäinen. Kun New York oli voittanut Stanley Cupin neljä kertaa alkoi Edmontonin dynastia vaikka epäiltiin että kovissa loppupeleissä homma ei toimisikaan. Liigan parhaan puolustajan ja parhaan taklaajan Islandersin Dennis Potvinin uskottiin tekevän hänestä hakkelusta. Potvinilta kysyttiin miksei hän taklaa Gretzkyä ja vastaus oli ettei hän saa miestä hollille. Siinä oli osa hänen maagisuuttaan. Ei hyvä oikeastaan missään mutta se kokonaisuus. Ankkalinnaa on vaikeaa kuvitella olevan olemassakaan ilman Akua ja kynsilaukkojen maailmaa ilman Siperialaista, ja meillä ei tietenkään olisi nykyisen kaltaista jääkiekko-urheilua ilman Wayne Gretzkyä.

Siskonpojat Tupu, Hupu ja Lupu. Tässä kohden DRAS-toimitus oikaisee asian ja puhuu noista kolmesta oikean sukulaissuhteen mukaisesti. Vähän hankala juttu kieltämättä. Pitäisi siis löytää jostain samasta kasvuryhmästä kolme hyvin samankaltaista lajiketta vain miten se menee? Menee kyllä Raitapurppuroiden puolelle ja sieltä otamme kolme georgialaista, nimittäin Shatilin, Shvelisin ja Dzambulin. Nuo kolme lajiketta jotka muistuttavat ulkonäöltään toisiaan niin että vaaditaan käytännössä noituutta että ne voisi erottaa toisistaan ellei raapia avata ja tarkaan tiedetä kuka on kukin.

Iines on ilman muuta hienohelmojen hienohelma eli Rocambole-ryhmän Spanish Roja. Tästä ei ole epäilystäkään.

Hannu Hanhi. Kävisikö tähän joku ruotsalainen kynsilaukka? Kävisi varmasti mutta kun ei oikein ole olemassa ruotsalaista kynsilaukkaa. Valinta on vaikea, mutta jos jotain sanotaan ja jos hanhihan ei ole ankka niin sitten etsitään jotain kummallista. Vai etsitäänkö sittenkään. Pitäisikö sitten etsiä vain jotain joka on hyvin tavallista? Ja mikähän sellainen sitten olisi? Asiaa ei tietenkään tarvitse katsoa aina suomalaisten näkökulmasta joten Kaliforniakin käy ja sitten kyseessä on varmasti yksi maailman eniten viljellyistä lajikkeista eli Kalifornia late. Kyseinen lajike pärjäisi varmasti meilläkin jos se kotoutettaisiin. Tai sanotaan sitten että joku artisokka. Kasvaa kaikkialla ja ihan vahingossa ja se on vain.

Roope Ankka. Tähän pitänee sanoa että joku monikyntinen Silverskin. Monta kynttä elikkä monta kolikkoa. Joissakin Silverskineissä voi olla jopa 6-7 lehtipussia ja 45 kynttä. Kerran DRAS-toimituksessa avattiin yksi egyptissä kasvanut Silverskin-raapi jossa oli 45 kynttä.

Touho on tietenkin joku kurittomasti kasvava artisokka. Sanotaan vaikka Germidour.

Pelle Peloton elikkä jotain innovatiivista ja hulluako? Ehkei sentään. Pellehän etsii jotain valtavirrasta poikkeavaa. Tähän sopii jokin rocamboloiva posliini oli se sitten Ziema tai joku muu. Eniwei luova ja mukautuvainen mutta hieman kömpelö. Pellen keksinnöt eivät aina ole niin kontekstuaalisia. Ziema luulee olevansa innovatiivinen, mutta kriittisen kynsilaukka-harrastajan näkökulmasta katsottuna hieman hassu ja epätarkoituksenmukainen.

Mummo Ankka on tietenkin varmasti ja tasalaatuisesti kasvava vaatimattomuus ja jollain tavalla korvaamaton. Sanotaan nyt sitten että artisokkien kasvuryhmään kuuluvaa Messidoria on vaikea sivuuttaa tästä ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna.

Hansu on ilman muuta Iso venäläinen. Kasvaa hyvin ja on aina ruokapöydässä. Sitä ihaillaan ja passataan ja se vain on iso ja paksu eikä olomuoto ole todellakaan ryhdikäs eikä hieno mutta raapit ovat aina suurimmat.

Beagle Boys eli Karhukopla. Kyseessä on hieman surkuhupaisa rikollinen joukko joka toistuvasti syyllistyy identiteettivarkauteen. Ilman muuta Alexandra joka ei ole lajike eikä oikeastaan mitään muutakaan. Miten se voisikaan olla jos sen nimikkeen alla myydään viittä tai kuutta eri lajiketta. Surkuhupaista mutta rikollista.

Milla Magia. Noitia eikä heihin liittyvää arkkityyppistä maailmaa saa missään tapauksessa halveksia. Loppujen lopuksi Milla Magiahan on hyvin cool beibi jos sen oikein oivaltaa. Jos itse olisin Aku Ankka niin kyllä tavoittelisin enemmän hänen ystävyyttään kuin Iineksen. Milla Magia on ilman muuta velhomaisen ihana tsekkiläinen Marmoripurppura Havran.

Kroisos Pennanen. Kovasti yritystä mutta ei vakuuta. Tähän jätetään kynsilaukka nimeämättä tai muuten Vihannes Kostaja vierailee toimituksessa.

Tero Tulppu ei sinänsä ole mikään lajike, mutta sanotaan että se on oikeiden kynsilaukkaharrastajien näkökulmasta kiinalainen kynsilaukka noin ihan yleisellä tasolla.

Mikki Hiiri ei ole ankka eikä hanhikaan. Siis jotain joka liepeillä viihtyy muttei ole kynsilaukka. Sanotaan sitten vaikka Ulpicum eli elefantti-kynsilaukka.

Hessu Hopo. Elikkä jotain hyväntahtoisen koomista ja superia Superhessun muodossako? Niin, ketäänhän ei saisi aliarvioida. Sanoisin että Hessu Hopo on ainakin De Re Allii Sativin koeviljelmän näkökulmasta katsottuna Turbaanien kasvuryhmään luokiteltu Humpgrid joka on koottu kahdesta erillisestä Casablanca-kannasta. Eli kysessä on artisokka joka voi ottaa Turbaanien kasvumoodin.

Loppumusiiksi sopii hyvin Tex Ritterin High Noon. Pyhä sota Alexandraa kohtaa on vasta aluillaan. Rohkeutta siis tarvitaan ja sitä tämä laulu on aina tuonut lisää.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.