Kauden 2018 Skeippi-aika on alkanut

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem XVI Kalendas Iulias

Päätoimittajan omalla äänellä.

Eilen oli aika leikata ensimmäiset vielä kovin hennot skeipit. Se tapahtui ehtookellojen soitua ja Lauantain toivottujen levyjen ensimmäisten kappaleiden soidessa. Tunne oli ilta-auringossa kieltämättä juhlava. Tällä kertaa tuli katsottua hyvin tarkasti se mistä ensimmäiset varret leikattaisiiin. Koska Marmoripurppura Havranin kasvusto on muita edellä niin koossa kuin kasvukypsyydessään niin tietkin nuo vuoden 2018 6 ensimmäistä skeippiä otettiin sieltä.

Skeipeistä on puhuttu täällä kahtea edellisinä kesänä ja niin puhutaan nytkin. Hyvästä asiasta tulee puhua asian muistamisen vuoksi jatkuvasti, ja omakin tietämys ja näkemys on aina kehittyvä. Nyt kerrataan muutamia asioita ja julkaistaan peräti päivitetty skeippipeston ohje.

Kynsilaukan kukkavarret eli skeipit ovat meillä kovin aliarvostettu ja suorastaan tuntematon raaka-aine ruuanlaittoon. Skeipeissä on on kaikki samat funktionaaliset terveysruuan edut kuin pääsadossakin eli varsinaisissa kynsissä. Skeippien allisiinipitoisuus on hyvin korkea, lähennellään jopa posliinien kasvuryhmän lajikkeiden kynsien pitoisuuksia. Allisiinhan muodostuu kun kynsiä tai skeippejä murskataan jolloin allinaasi-entsyymi ja alliini pääsevät reagoimaan keskenään.
Kynsilaukan maku, siis aivan perinteisen kynsien, maku on kovin ärhäkkä ja pitkällisten kokeilujeni jälkeen saatoin jo noin 10 vuotta sitten todeta etttä varsiselleri on paras ruoka-aine tasaamaan kynsilaukan voimakasta makua yleensä. Skeipit ovat täyttä tavaraa elleivät jopa intensiivisempi kokemus. Varsisellerin ”yrttitäyteinen” maku tuo yhdistelmään sellaista jota kutsutaan viidenneksi mauksi eli umamiksi makean, suolaisen happaman ja karvaan ohella. Itse en käyttäisi umamista termiä ”lihaisa,” vaan puhuisin enemmänkin suuntäyteisyydestä.

Mutta asiaan ja tässä pistetään jakoon Indyn skeippipeston viime kesältä paranneltu ja tuliterä resepti. Maistettu on ja hyväksi todettu.

tarvittava määrä tuoreita skeippejä. Tässä tapauksessa 50 grammaa

yksi keskikokoinen varsisellerin ruoti

hyvää oliivi-öljyä kaksi ruokalusikallista

15 grammaa murskattuja cashew-pähkinöitä

15 grammaa parmesaania

Aluksi skeipit ja varsiselleri pilkotaan pieneksi ja tehdään sauvasekoittimella tasainen massa ja laitetaan kulhoon tai huhmareeseen. Oliiviöjy sekoitetaan siihen kaataen tasaisena ja pienenä norona. Lopuksi lisätään murskatut cashew-pähkinät ja parmesaani. Annetaan tekeytyä vartin verran ja käytetään miten parhaaksi nähdään. Skeippipeston voi nauttia vaikka ”perinteisesti” pastan kanssa, mutta on monta monituista tapaa käyttää sitä:

— skeippipesto korvaa hyvin tomaattikastikkeen

— skeippipestoa voi nauttia katkarapujen ja äyriäisten kera

— skeippipestoa voi käyttää tomaatin sijaan lasagnessa

— skeippipesto on levitteiden levite

— skeippipesto korvaa salaattikastikkeen

— skeippipesto korvaa sinapin tai kastikkeen liharuuan kanssa
 — ”oikea” kirnuvoi ja skeippipesto on hyvä yhdistelmä lampaankyljyksen tai minkä tahansa pihvin kanssa
— munavoin voin voi korvata skeippipestolla

— skeippipesto on hyvää mozzarella-salaatissa

— ja tuhat muuta tapaa

Skeippejä ei ole ehkä niin helppo löytää Marketeista eikä kyllä toreiltakaan, mutta tulevaisuudessa niitä on saatavilla enenevissä määrin. Ja mikäpä sopisi tähän loppumusiikiksi. Vaikkapa Idas sommarvisa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.