Taikakesä 2018

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem VI Kalendas Iunias

Tietysti otsikon olisi voinut muotoilla muotoon ”Onko meillä taikakesä?” Nyt kuitenkin kirjoitetaan reilusti että Taikakesä. Tässä julkaisussa on joskus kirjoitettu siitä mitä vaatisi oloissamme tuottaa oikeita kynsilaukan siemeniä, niitä pieniä ja mustia. Siihen tarvitaan lämmin kevät ja hyvin lämmin kesä joka jatkuu syyskuulle saakka. Käytännössä meillä oli lähes Taikakesä vuonna 2002 jolloin lämmin jakso alkoi huhtikuulla. Tosin vuonna 2002 oli ainakin Kymenlaaksossa jossa päätoimittajamme silloin eleli yöpakkasia huhtikuussa varsin monena yönä.

Tänään ei koeviljelmällä nähty vielä kukkavarren alkuja. Vaikka nyt on ollut näin lämmin toukokuu niin olemme jäljessä jonkin verran vuodesta 2016 jolloin ensimmäiset kukkavarret olivat esillä toukokuun kahdeskymmenesseitsemäs päivä. Ilmojen jatkuessa tällaisina viiden päivän ajan ollaan samassa kuin oltiin kaksi vuotta sitten juuri nyt. Tietenkin Vanhalla Suomella on etulyöntiasema muuhun Suomeen verrattuna. Sekään ei kuitenkaan kerro totuutta sillä merkitystä on paljon syksyllä tehtävillä valmisteluilla. Se on nyt kerrottava että Iso venäläinen ja Siperialainen ovat lähteneet kasvuun hitaammin kuin takavuosina. Raapeja käsiteltiin todella korkeissa lämpötiloissa loppukuivatuksessa mahdollisten virusten kurittamiseksi.

Vuonna 2016 skeippejä päästiin leikkaamaan juhannusta edeltävällä viikolla ja siihen päästään tänäkin vuonna ellei peräti 4-5 päivää aiemmin. Kyseisenä vuonna kaksi lajiketta korjattiin juhannuspäivänä. Sen mahdollisti erittäin lämmin joulukuu vuonna 2015 joka nosti muutaman Turbaanin ja Artisokan nelituumaisiksi versoiksi jouluaattona. Erilaisiin ilmiöhin saa siis tottua.

Mutta lähtekäämme siitä että nyt on todellakin koittanut ”Taikakesä.” Kirjallisuutemme tuntee tällaisen kuvauksen eikä se ole enempää eikä vähempää kuin Kiven Seitsemässä veljeksessä. Tuon kesän muisto säilyi heidän mielessään aina vanhuuden päiviin saakka. Sinä kesänä oli aurinkoista ja luonto antoi antimiaan ylen runsaasti. Tähän kuvaukseen palaamme vielä kesän edetessä. Nyt on aika katsoa mitä tämä kesä tuo tullessaan jos, sanotaan sen nyt vielä yhden kerran, Taikakesä, on sittenkin totta. Tietysti nyt puhumme Vanhan Suomen horisontista:

I Skeippien leikkaus alkaa ensimmäinenkolmatta kesäkuuta.

II Useimpien Turbaanien, Aasian purppuroiden ja Lasipurppuroiden sadonkorjuu tehdään kesäkuun loppuun mennessä.

III Kynsilaukka-tanssiaisten ajankohta aikaistuu kuukaudella ja jos kaikki menee kuten toivotaan ja uskotaan niin jäljelle jätetyt kukkavarret oikenevat suoriksi kesäkuun lopussa täydenkuun aikaan.

IV Varsinainen sadonkorjuu alkaa heinäkuun kymmenes päivä.

V Aitojen siementen tuottamiseen tähtäävä kukintojen manipuloiminen voidaan tehdä ennen heinäkuun puoltaväliä.

VI Saattokuivatus tapahtuu poikkeuksellisen kuivan ja lämpimän sään vallitessa ja se lyhentää loppukuivauksen aikaa oleellisesti.

VII Pääsato on valmista jakeluun elokuun lopussa.

Kaikkinensa huiman hieno aikataulu. Jos katsomme mitä tapahtuu kaikkien kynsilaukkafarmien esikoisella eli Pohjois-Amerikan Washingtonin osavaltion, Okanoganin piirikunnan, ja Omakin taajaman Filareella niin voidaan todeta että siellä ainakin ollaan normaalia edellä todella reippaasti. Filareella leikataan skeippejä kohta täyttä päätä ja häkää.

 
Kohta puhutaan siis skeipeistä täälläkin. Vielä viivähdämme Taikakesän lumoissa ja hekumoimme asialla oikein kunnolla. Ehkä saamme lukea De Re Allii Sativin annaaleista joskus vuoden 2055 tietämillä tällaisen:

—————————————————-

De Re Allii Sativin annaalit. Taikakesä 2018.

Huomattavan lämmin kesä alkoi jo toukokuun puolivälissä. Sellaista kesää oli odotettu useita vuosia ellei peräti vuosikymmeniä. Kukkavarsien kasvu alkoi toukokuun lopussa ja ne tulivat leikatuiksi kesäkuun kahdenteenkymmenenteen päivään mennessä. Lämmin sää jatkui Syyskuun loppuun saakka. Kynsilaukka-tanssiaiset toteutuivat kesäkuun lopussa täydenkuun aikaan kuukautta laskettua aikaa aiemmin. Sadonkorjuu sujui helposti ja saattokuivatus sujui onnellisissa merkeissä. Joka oli pystynyt huolehtimaan kastelusta kesäkuun loppuun saakka saattoi korjata ennätyssuuren sadon. Koeviljemällä onnistuttiin ensimmäisen kerran tuottamaan itäviä, aitoja kynsilaukan siemeniä. Läpimurto oli sitäkin merkittävämpi kun tämä tapahtui peräti kolmen Raitapurppuran osalta. Myös yksi marmoripurppuroiden kasvuryhmään kuuluva lajike, Siperialaisen, tuotti siemeniä. Näistä siemenistä saatiin kaikkiaan 30 uutta kantaa jotka numeroitiin koodeilla IF 1-30. Näiden tunnisteiden elinvoimaisimmat kannat muodostavat vielä tänäkin päivän aidon Suomessa syntyneiden kynsilaukkojen ryhmän. Siperialaisen tuottamien aitojen siementen hyvin elinvoimainen IF47-kanta tunnetaan kaikkialla Suomessa ja maailmassa nimellä ”Länsisiperialainen.” Vuoden 2018 Taikakesä ja sen hurja luomisvoima jäi historiaan ja seuraavan kerran samanlainen ilmiö saatiin kokea vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

——————————————————-


Otsikkokuvassa on tällä kertaa kuvan koeviljelmän liepeillä kasvavasta päärynäpuusta jossa oli noin 5000 kukkaa ja käytännössä melekin kaikki niistä ovat jostain pöllyttyneet. Ja mikäpäs sopisi tähän loppumusiikiksi? Tässä ei enää muista eikä tarpeen ole plärätä kaikkia julkaisuja ja senkin uhalla että tämä biisi on soitettu jo aiemminkin niin pistetään soimaan eniwei Fredi ja Katso luontoa ja huomaa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

DOGMA 2018

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem IX Kalendas Iunias

Erilaisten sääntöjen ja määräysten luominen on aina kyseenalaista. Vaikka joku pystyisikin jossain suhteessa ja jollain alalla kurinalaisuuteen ja järjestelmällisyyteen niin samaa hän ei voi vaatia muilta. Ja viime kädessä kaikenlaisten dogmien tulokset voivat olla varsin epäkuranttia tavaraa. Tässä kohden eräs taiteellinen hanke voi avata näkökulmia moneen asiaan kaikilla mahdollisilla aloilla. Kyse on tanskalaisten elokuva-ohjaajien Dogma 95-julistuksesta. Tätä ei ole kätkeä hyperlinkin taakse vaan on ekskurssin aika.

—————————————————————————————-
Dogma 95 (tansk. Dogme 95) elokuvataiteen  suuntaus. Koulukunnan laittoivat alkun vuonna 1995 tanskalaiset elokuvaohjaajat Lars von Trier, Thomas Vinterberg, Kristian Levring ja Søren Kragh-Jacobsen.

Dogma-suuntauksen tarkoituksena on lisätä elokuvanteon ”puhtautta” pyrkimällä eroon kaikista tekijöistä, jotka tuovat elokuvaan ylimääräistä pintakiiltoa ja kikkailua, on keskittyttävä vain elokuvan sisällön kannalta olennaisiin asioihin. Tarkoitus on, ettei elokuvan ohjaaja ei ota ”taiteellista” näkökantaa, vaan kertoo totuuden hahmoista, paikoista ja tilanteista. Hankkeet keskeiset puuhamiehet Trier ja Vinterberg keksivät tätä pyrkimystä silmällä pitäen säännöstön, ”siveyslupauksen”, johon kuuluvat seuraavat kohdat:

I Elokuva tulee kuvata vain aidoilla kuvauspaikoilla. Rekvisiittaa tai lavasteita ei saa tuoda paikalle. (Jos tiettyä esinettä tarvitaan juonen kannalta, kuvauspaikka on valittava niin että sellainen löytyy valmiina.)
 
II Ääntä ei saa tuottaa kuvista irrallaan, tai päinvastoin. (Musiikkia ei saa lisätä elokuvaan jälkeenpäin, vaan sitä saa kuulua elokuvassa vain, jos sitä sattuu kuulumaan kuvaustilanteessa taustalla.)
 
III Kameran kuuluu olla käsivaralla. Vain kehon aikaansaama kameran liike tai vakaus on sallittua. (Ei saa kuvata jalustalta tai muulta tuelta. On kuvattava paikassa, jossa kuvattavat tapahtumat tapahtuvat.)
 
IV On käytettävä värifilmiä. Erityistä elokuvavalaistusta ei saa käyttää. (Yhden kameraan liitetyn valaisimen käyttö on sallittu. Alivalottuneet kohtaukset on leikattava pois.)
 
V Optiset tehosteet ja suotimet ovat kiellettyjä.
 
VI Elokuvassa ei saa olla pinnallista toimintaa. (Murhat, aseet, ja niin edelleen ovat kiellettyjä.)
 
VII Ajalliset ja paikalliset siirtymät eivät ole sallittuja. (Elokuvan on tapahduttava tässä ja nyt, ikään 
kuin reaaliajassa.)
 
VIII Genre-elokuvat eivät ole sallittuja.
 
IX Elokuva pitää siirtää 35 millimetrin filmille käyttäen normaalia 4:3 kuvasuhdetta.
(Aiemmin sääntö vaati, että elokuva on myös kuvattava 35 mm filmille, mutta sääntöä löysättiin pienen budjetin elokuvien tekemisen helpottamiseksi.)
 
X Ohjaajaa ei saa mainita elokuvan tiedoissa.
 
Lisätietoa asiasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Dogma_95

————————————————————————————————

Jos ajattelemme asiaa vaikkapa kynsilaukan viljelyn suhteen niin sitä koskevan dogma-julistuksen tekeminen olisi tarpeen. Kyse on matkalle lähdöstä jotain päämäärää kohden ei siitä että ihanteista pitäisi pystyä pitämään kiinni alusta alkaen. Tietysti hankkeella ja julistukselle pitää olla lähtökohta josta se voi nousta. Perusteluina voidaan esittää vaikkapa seuraavat näkökohdat:

I  Ihmisellä tulee olla oikeus tuottaa itse mahdollisuuksien mukaan ruokaa omiin tarpeisiinsa halunsa mukaan korkeatasoisella tavalla.

II Kasvit ovat eläviä ja tuntevia organismeja ja niitä pitää kohdella kunnioittavasti elinkaarensa aikana. Valmista tuotetta pitää kohdella arvostavalla tavalla kiitollisuutta tuntien.

III Kynsilaukka on yksi elokehän aivan erityisimmistä antimista. Vaikka maailmankatsomus olisi materialistinen tulee siihen suhtautua kuin se olisi meille annettu ”erityislahja.” Kynsilaukan kasvattamiseen pitää kiinnittää suurta huomiota.

DOGMA 18 eli julistus korkeatasoisen kynsilaukan tuottamisen edistämiseksi:

I  Kasvatuksen ja viljelyn järjestämisessä pitää pyrkiä perinteiseen menetelmään joka ei tunne väkilannoitteita. Viljeltävä ala tulisi mahdollisuuksien mukaan valmistella orgaanisesti mahdollisimman pitkällä prosessilla. Maan kalkitseminen on mahdollista ja teollisesti valmistetun urean lisääminen kohtuullisessa määrin keväällä. Orgaanisen aineksen suhteen jolla maata rikastetaan pitää pyrkiä paikallisuuteen.

II  Kasvatuksessa tulee vaalia kasvin monimuotoisuutta. Kynsilaukan suhteen se tarkoittaa viljelmää jonka lajikekirjoon kuuluu eri lajikkeita mahdollisimman monesta kasvuryhmästä.

III  Myyntiin tulevan kynsilaukan tulee olla omaa, kotoutettua kantaa jota on kasvatettu viljelmällä vähintään kahden vuoden ajan. Lajikkeen alkuperä ja nimi  tulee olla selvillä.

IV  Kasvin käytön moninaisuutta tulee vaalia ja sen tunnettuutta edistää. Hyvä kasvattaja ja viljelijä voi tarjota halukkaille kevätversoja, tuoreita kukkavarsia ja kypsiä kukkavarsia, tuoretavaraa lähinnä artisokka-, ja silverskin-lajikkeista ja varsinaista pääsatoa eil kuivattuja raapeja.

V  Kemiallisia torjunta-aineita ei saa käyttää missään viljelyn vaiheessa.

VI  Rikkaruohot tulee kitkeä mekaanisesti. Liekitystä ei saa käyttää. Kitkentärobottia voi käyttää jos se toimii viljelmän yhteydessä tuotetulla aurinko-energialla.

VII  Sadonkorjuu tulee tehdä manuaalisesti. Kasvin nostossa ei saa aiheuteta kasville ylimääräistä stressiä eikä lehtiä ja valevartta vahingoiteta.

VIII  Ravinnoksi tarkoitettavia kasveja ei saa pitää auringonvalossa muutamaa minuuttia pitempää aikaa. Lisäysmateriaalia voidaan sitä vastoin pitää auringossa tarpeen mukaan jotta se saa mahdollisimman paljon viruksia tuhoavaa ultravioletti-säteilyä.

IX  Kasveja tulee pitää auringonvalolta suojattuna saattokuivatuksessa vähintään kolme viikkoa ennen loppukuivatusta.

X  Kynsilaukka tuotteena toimitetaan sitä haluaville täysin kuivana ja trimmattuna. Ihanne on että valmiissa tuotteessa on 5 virheetöntä wrapperia. Toimitettavassa raapissa ei saa olla kolhuja eikä vaurioituneita kynsiä. Kasvattaja ja viljelijä sitoutuu toimittamaan korvaavan ja virheettämän tuotteen epäkurantin toimituksen sattuessa.

XI  Maahan laitetaan vain silmämääräiseti tarkistettuja kynsiä käsin avatuista raapeista. Hyvä kasvattaja tai viljelijä etsii aina mahdollisia poikkeavan näköisiä yksittäisiä raapeja tai kynsiä löytääkseen mutaatiot.

XII  Kynsilaukka on istutettava käsin.

XIII Kasvattaja on aina sivuosassa, kasvi pääosassa.

Loppukevennykseksi ei mitään lauluja vaan Melbrooksia.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Vuoden toinen sato

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Idibus Maiis

Hyvä lukija! Seuraavassa kirjoituksessa esitettävä asia on vision tasolla vaikka De Re Allii Sativin toimitus on varma että siinä esitettävät faktat pitävät paikkansa.

Useimpien harhaluulo on se, että kynsilaukasta voidaan saada vain yksi varsinainen sato. Asian suhteen valistuineita voi kyllä löytää muualtakin kuin tosiharrastajien keskuudesta. Yleensä oikea vastaus on kuitenkin harvinainen. Jos kysyt asiaa vaikkapa huippuluokan suomalaiselta keittiömestarilta pystyy hän ehkä vähän aikaa mietittyään vastamaan että kynsilaukasta saadaan kolme tai neljä erilaista satotuotetta. Oikea vastaus on tietenkin viisi eri satotuotetta:

I talviversot
II kevätversot
III kukkavarret
IV tuoresato
V pääsato

Nyt eletään toisen sadon aikaa ja joka on osannut laittaa oikeaan aikaan maahan kynsiä voi suotuisimman kasvun alueella nauttia kevätversojen taiasta. Kevätversoilla olisi pieni kaupallinenkin mahdollisuus, mutta se odottaa vielä toteuttajaansa. Kevätversojen tuottaminen ei vaadi paljon pintalaa. Neliömetrin alalla voi tuottaa jopa 500-600 kevätversoa. Tuollainen määrä olisi keskimäärin neljä kiloa. Rikastumaan moisella tuotannolla ei pääse, kyse on jostain muusta jota ei tässä kohden voi rahalla mitata. Jos kevätversoja tuottaisi kymmenen neliön alueella voisi satoa saada 40 kiloa. Tuollainen määrä kevätversoja riittäisi yhden ison kaupungin ravintolan kevätsesonkiin. Sellaisia ravintoloita jotka tilaisivat yksittäiseltä viljelijältä 40 kiloa kynsilaukan kevätversoja ei vielä oloissamme näe.

Kynsilaukan kevätversoja voi tuottaa kahdella tavalla. Tietysti aivan aluksi on mietittävä sitä mikä on paras kasvuryhmä ja sopiva lajike tälle tuotannolle. Jos tavoitellaan pehmeyttä ja mehukkuutta, vienoa makua ja myös hienostunutta ulkonäköä niin katse kiinnittyy joihinkin artisokkiin ja turbaaneihin. Kevätversojen tuotanto on luontainen lisä tuotannon kirjoon, mutta siihen voidaan päästä vasta perusasioiden vakiintumisen jälkeen. Vaikka artisokat periaatteessa kasvavat meillä hyvin ja siinä samassa turbaanitkin niin tässä jos missä vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Jälleen pitää lähteä liikkeelle omiin kasvuolosuhteisiin mukautuneista omista kannoista. Kurinalainen kasvu on kaiken taikasana.

Periaatteessa kevätversoja voi tuottaa kahdella menetelmällä. Tarkoitukseen valitut kynnet voi laittaa maahan tiheään asetelmaan syys-lokakuun vaihteessa. Raapit voi laittaa maahan myös niitä purkamatta jolloin saadaan helposti valmiita 6-8 verson kimppuja. Jos on varma siitä  nahistumisherkät artisokat ja turbaanit saa säilymään maaliskuulle saakka niin voi ajatella versojen kasvattamisesta kasvihuoneessa. Kasvualustaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jos neliömetrille laittaa 80-90 raapia vieri viereen ja kahdeksaan riviin ymmärtää kyllä ensi kuulemaltakin mistä on kyse. Kun verso kasvaa tuumaa paria vaille jalan korkeuteen (25-28 senttiä) käyttää se luonnollisestikin kaiken voiman mitä se kynnestä saa ja juuret kasvavat nopeasti, mutta juuri varten tarvitaan todella syvään muokattu ja ravinteikas maa. Muokkaus on syytä tehdä jopa 40-50 sentin syvyyteen ja maa on terästettävä hyvällä kompostimullalla ja isojen hyötynisäkkäiden tekeytynyttä lantaa ei koskaan voi laittaa liiaksi. Kaninlanta jonka etuja jo Ron L. Engeland ylisti teoksessaan Growing Great Garlig ei ole myöskään kiellettyjen aineiden listalla. Kaninlanta ei sisällä itämiskelpoisia heinänsiemeniä ja se luovuttaa ravinteensa nopeasti.

Että omasta tuotannosta voisi irrottaa 80-raapia tällaiseen kokeiluun vaatii jo aika paljon. Kyse on viiden-kuuden kilon erästä kynsilaukkaa. Jos viljelijän maine on kunnossa kuudesta kilosta hyvää artisokkaa saa syyskaudella noin 120-150 euroa. Kuusi kiloa kynsilaukkaa tuottaa kevätversoja vain noin 4-5 kiloa. Jotta päästäisiin niin sanotusti omilleen pitäisi silloin kevätversoista saada noin 30 euroa kilolta. Joku keittiömestari voisi kyllä sellaisen hinnan maksaakin ja enemmänkin jos oman tuotekehittelyn kautta on löytynyt oiva toukokuun toiselle puoliskolle ja kesäkuun alkuun sopiva menu johon kevätversot sopivat. Työsarkaa siis siinäkin että valistetaan ja ohjataan myös kulinarismin ammattilaisia. Kyse on siis tässä kohden työstä jossa ei saada minkäänlaista voittoa. Asia ja sen edistäminen vaatii kuitenkin myös tällaista toimintaa.

De Re Allii Sativin koeviljelmällä suoritetaan tämän vuoden lokakuussa alkavan kasvuvuoden 2019 aikana koe johon varataan hyvin kasvuun lähteneestä tsekkiläisestä Artisokkien kasvuryhmään kuuluvasta Stepan-lajikkeesta 40 raapia jotka laitetaan kasvamaan reilun puolen neliömetrin syvämuokattuun kasvualustaan. Tarkoitus on tuottaa 2,5 kiloa kevätkynsilaukkaa eli kevätversoja. Otsikkokuvassa on tämän vuoden kevätversoja ennen perkausta. Maahan jäi syksyllä kolmisenkymmentä raapia jotka olivat kasvattaneet kukkavarren. Ne on siis nostettu vanhoista penkeistä. Kyse on lähinnä posliini-lajikkeista kuten Ziema, Ornak ja Dukat. Varret eivät ole yhtä pehmeitä, mehukkaita, vienon makuisia ja kauniin vaaleanvihreitä kuin artisokilla ja turbaaneilla mutta parempaa ei nyt ole tarjolla.

Nyt on aika soittaa tämä biisi kun kaikki kasvaa ja kerrankin on lämmintä. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kylläpäs teki Havrani temput!

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Nonis Maiis

Viimeiset kuusi vuorokautta ovat olleet varsin painajaismaisia. Nyt asia alkaa olla selvitetty ja kaiken jälkeen on vain aika hämmästellä. Havranilla tässä ei tarkoiteta tsekkiläistä marmoripurppuraa vaan sitä itseään sanan varsinaisessa merkityksessä. Koko episodi De Re Allii Sativin hisoriassa näyttäytyy nyt uudessa valossa ja kaiken jälkeen ollaan todellakin viisaampia. Asia vaatii nyt pienen setvyksen eli mistä tässä nyt sitten oikein oli kyse?

Vapunpäivänä huomattiin että kirjastopenkkien tunnistepuikkoja oli kiskottu ylös penkistä ja näytti siltä että niitä oli heitelty ympäriinsä. Sama ilmiö toistui seuraavina päivinä ja tähän päivään mennessä muovisia putkenpätkiä on saanut laittaa takaisin paikoilleen parhaimmillaan kolme kertaa päivässä. Viime päivinä tahti on vähän hellittänyt. Samalla arvoitus on ratkennut. Luonnon ystävä ja ihmismielen petollisimmat puolet tunteva henkilö ei tietystikään aivan ensimmäisenä epäile tarkoituksenmukaisen eläinmaailman edustajia. Tietysti ihminenkin on samaa sakkia eläinkuntaa mutta ei ole kovinkaan usein tarkoituksenmukaisen ja järkevä. Sitä lähtee kovin helposti epäilemään ihmisiä joilla voisi olla motiiveja sinnikkääseen kiusantekoon.

Luvalla sanoen elämässä on joutunut kohtaamaan monia häiriköitä ja joiltakin henkilöiltä on pitänyt sulkea kaikki mahdolliset väylät jotka mahdollistavat häiriköinnin, ja sanoa hyvin tiukasti että on todellakin oman etusi mukaista että jätät nyt minut rauhaan. Joskus on pitänyt käyttää ”korkkari-englannin” karkeita ilmaisuja vähän kovempaakin volyymia. Onneksi monet ulkoiset tekijät luovat hyvän suojan. Mutta itsepintaisimmaltakaan ”ihailijalta” ei voi sulkea kaikkia kanavia ja yksi sellainen on tietysti tämä De Re Allii Sativi-blogi. Toimitukseen kuuluu kyllä muutama avustaja mutta päätoimittajan henkilöllisyys ei liene suuri salaisuus. Ja kun edellisessä avauksessa tuli puhuttua suuresta sproutti-paraatista ja lausuttua rakkaimman lapsen, eli Tristanin nimikin, ja kun lopulta sen ja Tantalin tunniste-putket katosivat, niin ajatukset lähtivät käymään varsin korkeilla hertseillä.

Tunnisteputkia oli parhaimmillan vedetty ylös penkeistä 20 kappaletta. Osa kuuden päivän aikana ylös vedetyistä tunnisteista on lopullisesti kateissa, mutta kirjaston kasvuryhmä-, ja lajikejärjestys on kuitenkin kirjattu tarkasti ylös. Eipä siis aihetta huoleen. Kavalia lajitovereita, Homo Sapiens-lajin edustajia, tuli kyllä väijyttyä perusteellisesti muutamana iltana ja aamuna. Mitään läpimurtoa näissä ”rikostutkimuksissa” ja hyvin pitkälle menneissä profiloinneissa ei kuitenkaan tapahtunut. Olo oli kieltämättä kovin outo kun sisätiloissa vietetyn puolitoistatuntisen aikana oli taas tehty tihutöitä. ”Parhaana” päivänä ilmiö toistui kolme, ehkä jopa neljäkin kertaa. Omassa psykologiassa ei ole mitään vikaa ja kun vielä on vietetty pitkä aika ilman mitään aistien toimintoja haittaavia aineita niin ihmetys kasvoi päivä päivältä. Joku ystävä saattoi jopa epäillä että onko nyt kaikki kunnossa!? Neljäntenä päivänä saattoi lausua että nyt tunnelma kuin Edgar Allan Poen kauhunovellissa.

Neljäntenä päivänä asia lähti purkautumaan aivan yllättävästi. Vastaukseksi tarjottiin sitä että eräs Aves-luokan edustaja olisi asialla. Pica pica eli harakka on varsin veikeä lintu joka kerää pesäänsä ja sen liepeille kaikkea mahdollista mitä se saa napattua ihmisiltä. Asialla on monesti  urospuolinen yksilö joka haluaa tehdä vaikutuksen naaraaseen. Kun asiaa sitten kypsytteli päivän verran niin alkoihan tuo tuntua jopa luontevalta ja palaset loksahtelivat paikalleen pikku hiljaa paikoilleen. Se ei olekaan koira joka on pureskellut joidenkin tunnistekeppien päitä vaan asialla onkin ollut vanhvanokkainen lintu. Mieleen tuli lintu joka retosteli soidinmenoissaan sillä että oli onnistunut nappaamaan Indyn viljelmän kirjastopenkistä peräti Tristanin ja Tantalin tunnisteputket: ”Kraak, kuules beibi. Ei oo moni poika rakentanut sellaista pesää jossa on tämmöset värkit. Mä oon kuule huijannu ite Indyä ja saanut sen mielipuolisuuden partaille. Kjähi-Kjähi… Tuus tänne niin mä takaan sulle parhaat bileet ja vibrat!” Harakka on kyllä varsin älykäs lintu, mutta tuollaiseen ajatuksenjuoksuun se ei tiettävästi pysty vaan siihen tarvitaan hiukan älykkäämpi lintu ja se on korppi!

———————————————-

Ekskurssi. Korppi.

Korppi eli kaarne (Corvus corax) on suurikokoinen musta varisten heimoon kuuluva lintu. Täysikasvuisina korpit ovat jopa 55–70 cm:n kokoisia ja levitettyinä siivet voivat olla kaksi kertaa tätä pidemmät. Korpit ovat poikkeuksellisen älykkäitä, ja nykytiedon mukaan ainoastaan ihminen, eräät isot apinat ja korppi pystyvät suunnittelemaan tulevaisuutta. Lisäksi korpin itsehillintäkyky on huomattava. Se osaa hillitä itsensä jopa seuraavaan päivään, jos odottamisesta on luvassa jotakin hyvää.  Ihmiseltä tämä vastaava onnistuu vasta nelivuotiaana. Niiden itsehillintä on siis hyvin korkealla tasolla eläinkunnassa. Ihmisen lisäksi korppi on ainut eläinlaji, jonka on todettu ymmärtävän, että muilla yksilöillä on oma tietoisuus, tunteet ja aikeet. 

——————————————-

De Re Allii Sativin koeviljelmän liepeillä ei ole nähty koskaan harakoita, mutta tänään iltayhdeksän pintaan tehtiin sitten havainto ihan oikeasta kornaakkelista vieläpä hyvin rienaavan oloisen ja lajille ominaisen äännähdyksen kera. Kuvakin siitä saatiin otettua ja se on tietenkin otskkkokuvana. Sitten kaikki välähti mieleen. Korppi on tsekin kielellä Havran ja tästä tsekkiläisestä kynsilaukka-lajikkeesta on tullut viime viikkoina vouhkattua ihan riittämiin.

Korppi, mustavaris… Jos ollaan kuitenkin hyvin tarkkoja niin varsinaisesti Havran polní on mustavaris ja varsinainen korppi on Krkavec velký. Nämä kaksi ovat tietenkin enemmän kuin lähisukulaisia ja ne voivat jopa risteytyä keskenään. Mustavarista ja korppia ei ole kovin helppoa erottaa toisistaan ja tsekin suussa Havran tarkoittaa korppia siinä missä mustavaristakin. Kun tsekki lukee Edgar Allan Poen novellia Korppi niin kirjan kannessa lukee Havran eikä Krkavec velký. Poen kertomukseta tehdyt fimatisoinnitkin on nimetty nimellä Havran. Katsokaa tästä jos ette usko. Vähän tuli mieleen oliko paikallisen korpin laittaneet asialle Tsekinmaan lajitoverit? Tsekit ovat tunnetusti hyvin älykkäitä ja rationaalisia ihmisiä noin keskimäärin, mutta myös armoitettuja humoristeja. Ja mitä ihmiset perässä sitä korpit edellä! Ehkä korpin kanssa lähempääkin ystävyyttä kevään ja kesän mittaan. Nyt ei ole kyllä kahta kysymystä siitä mikä on loppulaulu. Ei suinkaan Tsekinmaan kansallislaulu vaan tuulahdus 1970-luvulta; Jeannette ja ”Korppi sylissä!”

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.