Talvimietteitä I — noston jälkeinen puhdistus ja saattokuivaus.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem XIII Kalendas Decembres

Talvi on luonamme. Siitä ei päästä mihinkään. Talvi on kuitenkin suurenmoista aikaa ja ennen kaikea se on odotuksen aikaa. Näinä päivinä avataan joulukadut ja tuon keskitalven juhlan odotus, oli siinä kristillisiä piirteitä tai ei, voimistuu. Läntisessä kristikunnassa katolisen kirkon Milanon arkkihiippakunnassa vietetään pitkää eli kuuden sunnuntain adventtia. Siihen Suomen kirkossa tuskin koskaan siirrytään vaikka se olisikin hyvin luonteva ratkaisu. Mutta mitä kirkko ei tee sen on jo kaupan maailma tehnyt. Joulun odotus on siis jo nyt käsin kosketeltava. Jouluun on aikaa 34 päivää mutta kynsilaukan sprouttaukseen 114. Lukemassa 114 on kyse tietenkin Vanhan Suomen horisontista ja keskimääräisestä ennusteesta.

Nyt saamme nauttia luonnon rauhasta vaikka lunta ei olisikaan maan peittona. Yksi suurenmoisimmista hetkistä on auringonlasku marras-joulukuisena päivänä jolloin on kuulasta. Talveen kuuluvat eri asiat kuin toisiin vuodenaikoihin ja yksi niistä on talvinen musiikki. On puupuhaltimien ja klassisten kitarakonserttojen aika. Vaikka muuten kasvusto näyttää lakastuvan niin kynsilaukka-penkeissä tapahtuu. Eilen havaittiin vihdoin Marmoripurppura Siperialaisen isossa prestiisi-penkissä juurten lähteneen muodostumaan. Alut ovat pieniä, mutta alkuja kuitenkin. Perusteellinen kuivatus ja lepotilassa oleminen aivan ihanteellisessa lämpötilassa kaikki seitsemän viikkoa ennen istutusta varmastikin syynä tähän. Toinen on tilanne siperialaisen sisarpenkissä johon laitettiin kaikista kauneimpien Havran-raapien parhaat kynnet. Juuret ovat jo neljän-viiden tuuman pituisia parhaimmillaan. Havran saapui tsekinmaalta ja varmastikin sen säilytyslämpötila ennen Suomeen saapumista oli aivan jotain muuta kuin +21. Otsikkokuvassa joka tapauksessa Siperialainen ja Havran.

Kuten tiedämme on kaikista korkealaatuisimman kynsilaukan tuottaminen monta työvaihetta käsittävä käsityömenetelmä johon maaperän laatu voi tuoda yhden kokonaisuutta tarkastellen todella paljon aikaa vievän pullonkaulan. Harvemmin pääsemme viljelemään kynsilaukkaa suuressa määrin lähinnä puhtaassa hiekkamaassa jossa orgaanisen aineen osuus on pienempi kuin hiekan. Toinen ääripää on savinen maa ja silloin juuristo on kovin kokkareinen ja touhu on muutenkin aika rapaista. Tietysti muutaman sadan kasvin viljelmällä asia hoituu hyvinkin yhden päivän aikana, mutta jos liikumme keskisuuren ja suuren hankkeen välimaastossa niin noston jälkeinen puhdistus voi muodostua työvaiheena rasittavaksi pullonkauluaksi. Miten siis selvitä tuosta ekologisesti holvaamatta kuutioittain vettä ja miten tehdä se tehokkaasti ja kasvia vahingoittamatta ja suuresti sressaamatta?

Kun puhumme suuresta hankkeesta niin on kyse yli neljäntuhannen kasvin noin kahden viikon sisään ajoittuvasta sadonkorjuusta. Eli puhumme vaiheesta jolloin korjataan eri kasvuryhmät järjestyksessä: Marmoripurppurat, Rocambolet, Raitapurppurat ja Posliinit. Turbaanit, Artisokat, Aasian purppurat ja Lasipurppurat valmistuvat korjuukelpoisiksi noin viikkoa ennen kuin kovaniskojen edellä mainittu paljon viljelty nelikko, ja niitä oloissamme tuskin kukaan viljelee ja tullee viljelemään samassa määrin kuin noita satoisia ja hyvin laadukkaita lajikkeita. Jokainen kasvattaja löytää asiaan ratkaisun ja mikä on hyväksi toiselle ei sitä ole koskaan toiselle. Jonkun saa raivon valtaan toisen tapa käyttää koneita, ja toisen mielestä taas toisen tapa on ärsyttävää nysväämistä. Pitää kuitenkin muistaa että kaikella mitä teemme on vaikutus kasvin hyvinvointiin ja lopulta myös makuun. Kynsilaukka jota käsitellään korjuun jälkeen on nimittäin vielä elossa ja se on tunteva organismi.

Kynsilaukan kuivaus muodostuu oloissamme kaksivaiheiseksi menetelmäksi sillä meillä ei ole kuivia ja lämpimiä kesäöitä heinä-elokuussa kuukauden ajan. Tämän vaiheen mekanisoiminen on tietysti mahdollista vaikkapa asiaa varten rakennetun tai kunnostetun lämpöpuhaltimen sisältävän ulkorakennuksen avulla. Menetelmä ei ole kovin ekologinen ja keinotekoisuus ei tunnu mitenkään järkevältä. Jollakin voi tietysti olla tuollainen rakennus valmiina ha kotikutoinen keino sen energian tuottamiseen joka tarvitaan puhaltimeen. Tärkeintä ei kuitenkaan tässä ole laitteet ja niillä leikkiminen sillä niillä kasville voidaan aiheuttaa vielä suurempi stressi kuin luulemmekaan. Moni henkilö, erityisesti mieshenkilö, joka ei ole saanut lapsena tarpeeksi leikkikaluja voi pilata satonsa päästämällä meissä jokaisessa asuvan Pelle Pelottoman irti. Kynsilaukka vaatii nimittäin vähintään kolmen viikon toipumisen siitä kun se hyvin väkivaltaisesti revitään maasta. Ihanteellisinta olisi tietenkin jos se saisi kuivata puhdistuksen ja parin  päälimmäisen lehden poistamisen jälkeen kokonaisena kasvina kuivassa ja tasalämpöisessä tilassa parin kuukauden ajan. Silloin kaikki olisi syyskuun puoliväliin tultaessa helppoa. Juuret voisi leikata yhdellä liikkeellä ja raapin voisi eroittaa varresta toisella, sitten ehkä vielä yksi wrapperi pois ja siinäpä olisi tuote jonka voisi lähettää minne päin maailmaa tahansa ison Venäjänmaan mahtimiesten ruokapöydistä maailman arvostetuimmille keittiömestareille. Harjantuntut kynsilaukan kasvattaja käsittelisi minuutissa 5-6 tuollaista kasvia ja tunnissa noin 300. Samaan aikaan voi sivistää itseään vaikkapa kuuntelemalla radioita tai äänitallenteeksi luettua maailmankirjallisuutta.

Terminä saattokuivatus tarkoittaa sitä että kasvi saa rauhassa toipua siitä järkyttävästä kokemuksesta mikä maasta nyhtäminen on. Monelle on muodostunut hyvin havahduttavaksi kokemukseksi tulla tietämään se miten massiivinen kynsilaukan juuristo on. Jos kasvi on parhaimmillaan 140 senttiä korkea kukkavarsineen ja painaa noston jälkeen jopa 350 grammaa niin tuossa vaiheessa siitä on jäänyt maahan valtava juuristo joka ulottuu jopa yli 60 sentin syvyyteen. Kasvin massasta jää maahan lajikkeesta riippuen jopa 20-30-prosenttia. Jos kasvista on vielä poistettu kukkavarsi 10 päivää ennen nostoa voimme vain kuvitella millainen stressi sillä on. Stressiä lisää  myös se jos kasvin annetaan virua suorassa auringonpaisteessa noston jälkeen tuntitolkulla. Kasvin kokemaa  stressiä pitää pystyä lieventämään kaikilla mahdollisilla keinoilla. Rauhoittavan musiikin soittaminen saattokuivatuksen aikana on suositeltavaa. Hitaat kappaleet ja puupuhaltimet lienevät parasta mitä saattokuivatuksessa oleva kynsilaukka voi kaivata. Joitain viitteitä on olemassa meiltä ja muualta siitä että saattokuivatuksessa oleva kynsilaukka pitäisi aivan erityisesti Antonín Dvorákin yhdeksännen sinfonian toisesta liikunnosta.

Kynsilaukan kaltainen kasvi ajattelee koko ajan sitä miten se voisi jatkaa elämää seuraavassa kasvukierrossa. Vielä tässäkin vaiheessa se koettaa kasvattaa varastoyksikkönsä sisältämien kynsien kokoa. Kynsilaukan kasvattaja tietysti voi saada tästä kaikista suurimman hyödyn lisägrammojen myötä. Niinpä ei ole aivan yksi ja sama miten saattokuivatus tehdään. Tämän vaiheen aikana kynsilaukat roikkuvat luonnonmukaisella materiaalilla solmituissa nipuissa useita metrejä lattiatason yläpuolella kuivassa ja lämpimähkössä tilassa jossa ilmavirtaus läy leppeänä. Kaiken kaikkiaan saattokuivatuksen aikana kasvi toipuu minkä kykenee ihmisen sille aiheuttamasta stressistä ja valmistautuu tulevaan kasvukiertoon ennen vaipumistaan luonnolliseen lepotilaansa. Hyvä saattokuivatuksen jälkeen lopullisella hieman suuremmassa lämpötilassa tehdyllä loppukuivauksella ei ehkä enää ole kovin paljon kielteistä vaikutusta jo valmiseen varastoyksikköön. Kyse on vain hieman nopeutetusta loppukäsittelystä. Huolellisesti tehtyjen kuivausvaiheiden jälkeen raapissa voi olla jopa 6-7 täysin ehjää wrapperia ja kynnet ovat kolhiintumattomia. Tässä vielä varsin hyvä tulkinta em tsekkiläisen sinfonian toisesta liikunnosta.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.