Kuu takanojassa ja juuret kasvaa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem V Kalendas Decembres

Sitä joka heitti planeettamme radalleen ja sopivasti kallelleen pitää kiittämän vuodenajoista, ja myös siitä että voimme kasvattaa tuntemamme kaltaista kynsilaukkaa. Nimittäin jos kivipallomme kaikkine lisukkeineen olisi vaaterissa näkisimme että jokainen päivä lähinnä samanlainen ja vaihtelua emme näkisi lainkaan. Päiväntasaajalla kärsittäisiin aina kuumasta ja omilla leveysasteillamme näkisimme aina pelkästään talven. Elämä olisi äärimmäisen tylsä juttu ja talvikynsilaukkaa ei todellakaan voisi viljellä missään olosuhteissa. Vuodenaikojen vaihtelu johtuu napojen kaltevuudesta ja siitä johtuu myös se että varsinaisina talvikuukausina joiksi marraskuukin pitää laskea kuu on takanojassa. Vaaterissa se on tietysti kevätpäiväntasauksen aikana ja parhaimmassa etunojassa juhannuksen koittaessa. Kuun takanojan huomaa parhaiten ennen täyttäkuuta.

Jään muodostus pohjoisella napa-alueella ei nyt ole mitenkään tavanomaista jos asiaa  katsotaan puhtaasti tilastojen ja käppyröiden näkökulmasta käsin. Jos tarkastelemme jääpeitteen laajuutta osoittavaa käyrää niin se kertoo sen että juuri nyt olemme jäljessä vuodesta 2012. Beringin salmesta pääsisi pujahtamaan reilun matkaa napamerelle, ja varmasti ravustusalukset ovat olleet töissä riskirajoilla suuren saaliin toivossa. Voi olla että tulee toinen talvi peräjälkeen kun Huippuvuorten suurimpaan taajamaan Longyearbyeniin päästään purjehtimaan läpi talven. Kaikesta huolimatta pohjoinen puhuu, mutta ehkä tänä talvena hieman leppeämmin.

Tänään oli aika tarkastella kynsien juurtumista vähän isommassa kaavassa. Yhdeksän eri lajiketta oli tarkkailun alaisina. Kahdeksassa näistä varsinainen juurten kasvu oli lähtenyt liikkeelle. Yhdeksännessäkin kannassa oli havaittavissa ilmiselviä muutoksia. Tsekinmaan tulokkaat ovat olleet varsinaisia mallioppilaita mutta mikään ei tietenkään pysty kilpailemaan vikkelien Turbaanien kanssa. Turbaani on kaikessa ensimmäinen. Ensimmäisenä se tekee juuret, ensimmäisenä se sprouttaa ja ensimmäisenä se myös aina tuleentuu. Turbaanien kirjastopenkin ykkösenä, paalupaikalla, on tietenkin sprouttikuningas Sumsikil. Lajikkeelle odotellaan ensi vuodeksi uutta ja parempaa kasvua. Juuri tämän turbaanin versot kärsivät viime keväänä kovasti yöpakkasista ja hieman huolimattomasti tehdystä suojauksesta. Nyt on maassa kuitenkin kahdeksan isoa kynttä ja jos tänäkin kesänä saadaan kukkavarsia niin on aika uudistaa kanta ja katsoa mikä lajikkeen kasvupotentiaali oloissamme lopulta on. Sumsikil ei välttämättä koskaan tee yli 50-grammaisia raapeja mutta paikkansa se on ansainnut kirjastopenkistön ensimmäisen kasvuryhmän ensimmäisenä tunnisteena. Kysehän on myös monimuotoisuuden vaalimisesta. Itse lajikkeen maussa ei ole mitään vikaa.

Sumsikil oli alun perin vain eräs lajike itämailta ja aivan toisella nimellä tunnettu. Sen piti olla myös letitettävä kynsilaukka ja mukamas jonkin sortin artisokka. Se on kutienkin hyvin selkeästi paljastunut hyvin arvoitukselliseksi Turbaaniksi. Näyttää siltä että se voi jäädä vielä moneksi vuodeksi kirjastopenkkiin sillä sellaiset saman kasvuryhmän klassikot kuin Red Janice ja etenkin Dushanbe näyttävät tuottavan heti alkuunsa isompia raapeja. Mutta kevään nopein sprouttaaja on aina kevään nopein sprouttaaja ja ensimmäiset viikot se saa aina nauttia erityistä ihailua. Ehkä tulevina vuosina latvaklooneista tuotettu uusi kanta nostaa sen suurempiin tuotantolukuihin. Ja kun moninaisuutta todellakin halutaan vaalia niin kyse ei lopulta ole kiloista ja grammoista. Suuri kansa on siis tyytyväisenä katteiden alla ja muutenkin talven rauha tuntuu päivä päivältä syväälisemmältä. Tähän sopii hyvin katalonialainen joulusävelmä El noi de la Mare itsensä Andres Segovian soittamana.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.