Ei mikään ruma ankanpoikanen — mutaatioiden jäljillä.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem VI Nonas Octobres

Kirjassaan "Growing Great Garlic" Ron L. Engeland puhui siitä kuinka jokainen kynsi tulisi "tarkastaa huolella" mahdollisten mutaatioiden varalta. Hän sanoo asian hyvin ytimekkäästi: "suurin osa mutaatioista ja uusista lajikkeista on syöty." Hän itse on aivan uuden kynsilaukka-lajikkeen "Russian redstreakin" isä. Hän löysi kerran poikkeuksellisen kynnen yhdestä Punaisen venäläisen raapista. Aikana jolloin Engeland löysi tämän uuden lajikkeen oli Filareella istutettavien kynsien lukumäärä paljon pienempi kuin nykypäivänä uusien omistajien aikana. Mutta olihan 40000 kynttä jo melkoinen määrä. Käytännössä raapeja piti hajoittaa 6000-7000 kappaletta. Tunnissa harjaantunut henkilö rikko ja lajittelee niitä tunnissa 150 kappaletta. Tuossa yhteydessä pitäisi pystyä löytämään poikkeukselliset yksilöt. Kahdeksan tunnin urakka on siis 1200 raapia. Kun farmilla piti vielä pystyä tekemään kaikki muutkin työt niin varmasti siellä tehtiin pyöreitä päiviä. Tuossa uuden lajikkeen löytymisessä on ollut enemmänkin kyse varmasti sattumasta.

Nykyhetkestä asiaa tarkasteltaessa siitä tekee vielä erikoisemman se, että Punainen venäläinen on Rocambole ja nykyään tunnettu "Russian redstreak" luokitellaan Aasian purppuroiden kasvuryhmään. Joka tuntee vähääkään kynsilaukan taksonomiaa ja genetiikkaa huomaa kyllä että parsimoni-vektorit ovat ihan solmussa ja ne ovat lähteneet suorastaan villiin tanssiin tämän nimenomaisen tapauksen suhteen.

Tämän kirjoituksen taustalla on se että De Re Allii Sativin koeviljelmällä huomattiin viikonlopun aikana että lasipurppuroiden kasvuryhmän Early Purple-lajikkeen lisäysmateriaalin joukossa on varsin erikoisen näköinen raapi. Se ei ole mikään ruma ankanpoikanen sinänsä, päinvastoin se on oikkeuksellisen kaunis yksilö kaikissa suhteissa, mutta se herättää kummastusta. Se ei missään tapauksessa ole lasipurppura vaan voi olla ihan hyvin Aasian purppura-takauma. Lasipurppurathan ovat saaneet alkunsa Aasian purppura-ryhmästä. Kyseisessä paikassa  ei ole koskaan kasvanut kynsilaukkaa joten kyse ei ole mistään ”viljelyjäännöksestä.” Luontevin selitys olisi vain huolimattomuus. Mutta niin paljon lasipurppurat eroavat tästä yksilöstä että huomion olisi pitänyt herätä jo vuosi sitten.

——————————————————————————————————-
Ekskurssi. Aasian purppura.

 Luodessaan vanhalla Filareen tilalla 1990-luvun alussa kynsilaukkojen luokitusta Ron L. Engeland teki sen pelkästään morfologisten tunnisteiden perusteella. Hän päätteli Purple Stripe-ryhmän (Raitapurppura), Marbled Purple Stripe-ryhmän (Marmoripurppura) ja Glazed Purple Stripe-ryhmän olevan lähisukulaisia. Ensimmäiset geneettiset kynsilaukkaa koskevat tutkimukset osoittivat kuitenkin sen että Lasipurppurat ovat Aasialaisten kasvuryhmästä eriytynyt muutaman lajikkeen sisältävä ryhmä. Aasialainen on geneettisesti varsin lähellä aitoja Raitapurppuroita ja marmoripurppuroita vaikka sillä on eräs hyvin erikoinen morfologinen piirre. Sen kukintokotelo on pitkulainen ja aasialaiset tuottavat yleensä vain 4-5 isoa latvakloonia.

——————————————————————————————

Tämän jälkeen De Re Allii Sativi sitten käyttää systemaattisesti termiä Aasian purppura. Mutta keskitytäänpäs nyt tähän "outoon eläjään" jonka löydämme otsikkokuvasta.  Lisäysmateriaali ei taatusti ole sekoittunut viime vuonna eikä myöskään tänä vuonna. Tietysti asiassa on aina yksi suuri mutta...  Joka tapauksessa tuon oudon eläjän kynnet laitetaan Aasian purppuroiden osastoon kirjastopenkissä. Se mihin huomio kiinnitetään vuoden 2018 kasvustossa tämän projektin suhteen on kasvutapa ja aivan erityisesti kukinto. Ja ettei tulisi pettymystä niin on hyvä lähteä liikkeelle kahden prosentin oletuksesta.

Kuinkahan paljon tällaisia mahdollisia "mutaatioita" jää todellakin huomaamatta? Olisikohan kyse jopa siitä että mutaatioita on jopa keskimäärin yksi kappale kymmentätuhatta kynttä kohden ellei enemmänkin. Silti mahdollisista mutaatioista vain äärimmäisen harva on johtanut uuden lajikkeen syntyyn. Herää vielä sekin kysymys että montakohan kynttä Engeland aikoinaan otti erityistarkkailun alaiseksi. Russian redstreak on kuitenkin ainoa ja ainutlaatuinen lajike jonka eräs henkilö on todellakin löytänyt.

Jokaisen kynnen tutkiminen perinpohjaisesti on mahdotonta jos kysymyksessä on iso viljelmä. Sellainen työskentely onnistuu vain pienen mittakaavan viljelyssä ja jopa mittakaavassa 4000-7000 kynttä liikutaan jo äärirajoilla. Vaikka kynsien tarkkailun osaisi yksi henkilöä niin toiselta se ei onnistu. Toisaalta voi miettiä koko homman mielekkyyttä sillä lajikkeita riittää jo nyt vaikka kuinka paljon ja niiden yksityiskohtainen tunteminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Nykyistenkin lajikkeiden tunteminen vie ”yhden ihmisiän.” De Re Allii Sativi keskittyy nyt muukalaisten etsintään. Tähän sopinee kaikille vaikkapa tämä laulu.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.