Nyt ne sprouttaa…

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kyllä ne niin tekevät ja allekirjoittaneen penkeissä kahdeksan eri muunnosta sprouttaa oikein kunnolla ja muutama aivan erityisesti. Kaiken lisäksi kössi-kissatkin luulevat että penkkien katteet on poistettu aivan heitä varten, ja kun heillä on aivan oma käsityksensä siitä mitä sprouttaus on niin minkäs sitten siinä teet. Vihainen ei passaa noille luontokappaleille olla sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Sprouttaus tarkoittaa luonnollisestikin sitä että kynsilaukan verso tulee maasta ylös ja lähtee kasvamaan. Sain itse kaikki syyslajikkeet maahan marraskuun puoliväliin mennessä. 90% kaikista kynsistä oli tosin maassa jo pyhänpäivään mennessä, ja sitten leuto alkutalvi jatkui ja jatkui aina joulupäivään saakka, jonka jälkeen lämpötila asettui nollan alapuolelle. Aatonaattona huomasin erään lajikkeen tehneet ihan muutamamssa päivässä kolmen-neljän tuuman päättäväisen näköiset versot. Laitoin noille Pure White-lajikkeen versoille kunnon katteen joulupäivän aamuna. Katteena käytin syyskuussa siimaleikkurilla silputtua heinää. Katekerroksen paksuus oli 7-8 tuumaa eli hyvin reilusti. Tuossa vaiheessa melkein kaikki penkit olivat kauttaaltaan katettuja. Mitä muuta joulupäivänä sitten tapahtui; siihen ehkä palataan toukokuun alussa…

Tapanina ilma sitten muuttui hyvin dramaattisesti ja talven ensimmäinen lumi oli paksu härmä joka muodostui siten että maaperä luovutti muutaman tuuman paksuudelta pinnastaan  kaiken kosteuden. Pitää uskoman, että penkkien hohkaiseksi tullut pintakerros muodosti katteen alla eristävän kerroksen jossa ilma ei päässyt kiertämään. Mitä itse epäilin oli että nopea ja raju pakkastuminen olisi tuhonnut maassa olevat kynnet kuten kävi kahdeksalle ruukuissa olevalle kynnelle. Alan klassikot, ja aivan erityisesti Ron L. Engeland, aikakauden avaavassa teoksessaa "Growing Great Garlic," varoittavat tällaisesta. Kynnet olivat olleet syvällä penkeissä, viimeisenäkin istutetut, jo tuohon hyytävvän tapaninpäivään tultaessa 45 päivää ja ensimmäisenä istutetut rocambolet ja siperialaiset lähes 70 päivää. Ne olivat tehneet kunnon juuret, ehkä joka 8-10 tuumaiset. Pure White oli ollut maassa Tapaniin tultaessa jo 55 päivää.

Sitten tuli kylmää ja lunta. Välillä kaikki lumi suli miltei pois ja taas sitä tuli uudelleen. Sekin kärsi suojasään myös kunnes kolmas lumentulo jäi pysyväksi ja niin oltiin maaliskuun puolivälissä. Pääsiäisen koittaessa penkkien peittona ollut lumi sitten suli ja eilen kun oli maaliskuun 29 päivä astelin sitten toiveikkaana katselemaan mitä Pure White-osastolle kuului. Katse kiinnittyi kuitenkin naapuripenkkiin jossa katteen lävitse oli puskenut komea 90 kasvin komppania Germidouria, tuota aikaisin sprouttaavaa Artisokkaa. Tosin Germidourit olivat saaneet jo lokakuuhun tultaessa kovan kylmäkäisttelyn eräässä kasvimyymälässä jonka huonelämpötila oli lähempänä viittätoista Celssiusta. Moni noista kynsistä oli jo sprouttaamassa lokakuun lopulla kun ne maahan joutuivat. Ne ovat voineet kasvaa lämpimässä penkissä ja runsaan katteen alla joulunpyhien jälkeen, tai sitten ne ovat tehneet nuo todella terveen näköiset kolmituumaiset versot jäisestä penkistä viimeisen kahden viikon aikana.

Ihmeellisintä tässä on nyt sitten se, että Pure White-kasvit ovat elossa ja paksun katteen alta paljastuneet versot ovat saaneet tänään jo vihreämmän värin. Toki on myönnettävä, että Pure White-joukkue on kärsinyt kahden kynnen tappiot. Mutta toiveissa on nyt saada 25 oikein mallikasta raapia tuota muunnelmaa. Väitetään että kynsilaukan verso kestää joka -12 astetta pakkasta. Ilmeisesti katteen alla on ollut minimissään tuo lämpötila, mahdollisesti penkin pinnan yläpuolella on voinut olla vain muutamia pakkas-asteita kun lumi on toiminut vielä eristävänä kerroksena. Nyt on talvi mennyt ja takatalvi ei saa enää aikaan tuhoa. Huoli maassa olevasta  puolestatoista pataljoonasta on ollut läsnä koko ajan ja muutaman kerran pelko puserossa on äitynyt kauheisiin mittoihin. Näyttää siltä, että se on ollut täysin turhaa. Huhtikuun puoleenväliin mennessä kaikki lajikkeet ovat sproutanneet ja silloin on aika laskea talven tappiot.

Talvi on osoittaneet monen vanhan viisaan opetukset todeksi. Kynsilaukka on sitkas ja äärimmäisen kestävä kasvi. Kattamisen oli toki voinut tehdä vieläkin paremmin, ja ehkä jopa hivenen aikaisemmin. Ällistyttävin opetus on siinä, että kynsilaukka voi aloittaa kasvun routakerroksen alla ja puskea verson sen läpi. Turha huolehtia ylimääräisestä. On vain yritettävä olla ahkera ja luottaa intuitioon.

Eilen illalla piti julkaista kynsilaukka-moodiin viritetty ikivanha kirjoitus Rooman kansalliskirjailija Vergiliuksen Georgica-teoksesta. Se saa nyt odottaa julkaisuaan muutaman päivä. Nyt on kynsilaukan sproutti-aika ja tänään on myös mahla lähtenyt valumaan, ei nyt oikein kunnolla vielä mutta kuitenkin. Huomenna saadaan ensimmäistä kertaa nauttia vuoden 2016 sadosta koivunmahlan muodossa. Se on sitä meidän kotoista Dom Perignonia. Maalla kaikki on paljon helpompaa. Koivujahan riittäisi kaikille suomalaisille, mutta meneppäs nyt vaikka Hesassa Kaivariin aamulypsylle. Keskuspuiston metsissä se voi onnistuakin, ja onnistuukin.

Mahlan nousu ja kuohuviinin keksiminen liittyvät yhteen sillä juuri Dom Pierre Pérignon ja kumppanit huomasivat, että viiipullojen korkit alkoivat poksahtelemaan keväällä kun mahla alkoi nousemaan. Tuo ilmiö sai nimen paholaisviini. Kysehän oli siitä, että edellisenä vuonna korjattu ja pullotettu viini alkoi käydä uudelleen. Loppu onkin viinin historiaa. Varmasti Pérignonkin ymmärsi jotain kynsilaukastakin…

https://www.youtube.com/watch?v=_AWX9m42Gtc

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Filareen farmin vuoden 2016 katalogi ”saapui.” vol 2.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kun puhutaan Filareen kynsilaukka-farmista ollaan tekemisissä sellaisen asian kanssa jollaista ei tietenkään löydy Suomesta. Filareella on nimittäin erityisasema koko maailmassa; se on paikka jossa Ron L. Engeland teki tutkimuksesnsa ja muutti maailmaa tavalla jota emme vielä ymmärrä. Jos joku haluaa tehdä pyhiinvaellusmatkan paikkaan jossa kynsilaukan viljelyä ja olemusta kaikkein hienoiten vaalitaan niin on olemassa vain yksi paikka maailmassa, ja se on Okanogan piirikunnan Filaree Washingtonin osavaltiossa.

Puoli vuosikymmentä sitten Filaree vaihtoi omistajaa Watershine Woodsin jäätyä jäähdyttelemään rankan elämäntyön jälkeen. Watershine on ehkä jäänyt kuuluisan ex-puolisonsa varjoon ja aivan suotta onkin. Engelandista emme paljon tietoa voi netin kautta saada, mutta missä törmäämmekään Watershinen nimeen siellä löydämme puhtaasti kunnioituksen sanoja. Ne orgaaniset viljelijät jotka vannovat aatteen nimeen Washingtonin osavaltiossa tunnustavat Watershinen suureksi mentorikseen. Hänessä on suorastaan suuren alku-äidin karsimaa.

Tässä vaiheessa on syytä pysähtyä yhden asian äärelle ja kysmys kuuluu: ”Mitä amerikkalaiset elikkä Jenkkilän väki” käsittävät ns. orgaanisella maatalous-tuotteella. Tietenkin se on tuotettu ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita ja ns. vanhoja menetelmiä käyttäen. Orgaaniseen tuotteeseen liitetään virheettömyys ja suuri koko, terveellinen ja robusti ulkonäkö. Jos myydään esimerkiksi tätä meidän rakasta kynsilaukkaamme pitää raapin olla trimmattu ja mullan häivääkään ei saa siinä näkyä. Juuret ovat trimmattuja. Luonnonmukaiseen liitetään kynsilaukan kohdalla esteettisyys ja reilu koko. Viljelijät ovat hyvin tarkkoja maineestaan ja epäkuranttia tavaraa ei myydä. Se syödään itse tai annetaan hyville kavereille. Virheellinen tuote hylätään hyvin helposti. Ei siis mitään kikkaraista ja käkkäräistä pikku-raapia.

Filaree sai varhain etulyöntiaseman Yhdysvalloissa sillä he pääsivät markkinoimaan itseään jo kaupallisen internetin aivan ensimmäisinä vuosina. Tänään heillä on asiakkaita jokaisessa maan osavaltiossa. Kynsilaukkaa Filaree tuottaa huikean suurella tuotantoteholla pinta-alaan nähtynä. Kolmen eekkerin (1,2 hehtaaria) alalla he pystyvät tuottamaan 10 000 kilon sadon. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä satokaudelle istutetaan 140 000 kynttä, ja silloin raapin keskipaino on noin 75 grammaa.  Filareen istutuspenkki on leveydeltään kaksi jalkaa ja kolmen eekkerin alueella penkkimetrejä on silloin noin 7000 metriä. Luonnollisestikin vieljely on pitkälle mekanisoitua. Tuottaako farmi sitten prestiisiä onkin jo toinen kysmys.

Kaikkein hämmentävintä asiassa on kuitenkin se, että Filaree tuottaa tänäänkin yli sataa muunnosta kynsilaukkaa, ja heillä on ilmeisesti lajikekirjastossaan ainakin yli 400 muunnosta. Käytännössä heillä on lähes kaikki maailman lajikkeet. Ja kun ottaa huomioon aidoista siemenistä tuotetut kannat niin lukumäärä voi olla vielä suurempi. Filareen vuoden 2016 katalooki tajoaa myyntiin 91 lajiketta. Filaree asettaa yksittäiselle asiakkaalle joitain rajoitteita. Harvinaisempia sortteja saa ostaa vain neljäsosa-paunan määrän kun taas Red Inchellium-artisokkaa (Therador) myydään yksittäiselle asiakkaalle jopa 200 paunaa.

Edellisessä avauksessa asetimme kaksi kysymystä. Kenestä tuli Filareen pehtoori ja hedelmä-divisioonan omistaja. Edellistä avausta pohjustettaessa tuli pienoinen virhe. Watershine pisti tilan myyntiin jo vuonna 2011 ja silloin pehtooriksi tuli J.C.Kauffman joka myös osti Filareen hedelmätarhan. Mitä tapahtui vuosien 2011 ja 2015 välillä, sitä ei nettikään kerro. Joka tapauksessa Filareen pehtoorin paikka oli haussa vuonna 2015. Filareen kynsilaukkaa tuottavan tilan omistaja on kuitenkin Alley Swiss.

Filareen vuoden 2016 katalooki on monella tavoin mestariteos. Tiestysti mikä tahansa katalooki joka on tehty huolella ja kuvitettu niin ylivertaisella tavalla ansaitsee huomion. Kuvittaja on sama henkilö kuin oli jo aikoinaan Ron L. Engelandin aikakauden avaavassa teoksessa ”Growing Great Garlic.” Katalooki on myös kynsilaukan viljelyn oppikirja pienessä mittakaavassa. Ja kuvitus, se on aivan ylivertaista. Se kuvaa myös jotain siitä eetoksesta joka noilla ihmisillä on kynsilaukan suhteen. Sehän on jotain niin mystistä ja maagista kuin vain voi olla. Mitäpä tässä pilaamaan toisten löytöretkeilijän iloa. Menkää ja katsokaa itse. Tässä se vielä on kertana kiellon päälle. Ja jos kertana kiellon päälle jotain Filareesta niin sanotaan se sitten vaikka näin: ”Filareella on esikoisasema kaikkien maailman kynsilaukka-farmien joukossa.”

https://www.filareefarm.com/documents/2016catalogPDF.pdf

https://www.youtube.com/watch?v=nLNn2YflwNs

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Filareen farmin vuoden 2016 katalogi ”saapui.” vol 1.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Saapui ja saapui, asia on todellakin miten sen ottaa. Kyseinen luettelo on vapaasti ladattavissa Filareen kynsilaukka-farmin kotosivuilta. Suomessa asuvahan ei voi tuolta mitään tilata joten kyse on enemmän esteettisestä nautinnosta ja ainahan tuollaisilta pitkän linjan yrittäjiltä saa paljon. Filareen vuosi-katalogi on vielä kaiken lisäksi tavattoman esteetinen mitä tulee sen kuvamaailmaan. Suomessa, maassa jossa edesmenneen Saksan Demokraattisen Tasavallan eetos elää ehkä voimakkaamin koko Euroopassa, vastaavanlainen kuvitus saisi monet katsomaan asiaa varsin hitaasti. Mutta ehkä tälle asialle voidaan tehdä vielä jotain. Helppoa se ei ole. Kyllähän Sääntö-Suomea yritetään uudistaa itsensä pääministeri Sipilän johdolla, mutta saapas nyt nähdä…

Filaree on paikka jossa Ron L. Engeland taannoin loi maineensa kynsilaukan luokittajana niin, että hän saattoi vuonna 1991 julkaista kirjan ”Growing Great Garlig.” Engelandin pariskunta koki eron ja pitkään tilan voimahahmo oli Watershine, joka nykyään tottelee sukunimeä Woods. Nyttemmin tilan omistaja on Alley Swiss. Filaree tuottaa myös gourmet-perunaa kuten kataloogikin antaa ymmärtää. Engelandin aikana tilalla kasvatettiin myös lukuisia lajikeita heirloom-omppuja.
———————————————

Ekskurssi:  ”Heirloom.” Heirloom tai ”heritage-plant” on termi jota amerikkalaiset käyttävät lähinnä perinnelajikkeista. Heirloom-lajikkeisiin liittyy yleensä myös orgaaninen viljelytapa. Mitä heirloom sitten on; siitäkin kiistellään ja ollaan montaa mieltä. Meillä käytetty nimike ”maatianen” ei ole täysin yksi yhteen asian kanssa, mutta hyvin vahvasti sinne päin se kuitenkin on. Suomalaisista kasveista parhaiten heirloom-kriteerin täyttäisi varmastikin kaskinauris. Ja sitten on tietenkin lukuisa joukko suomalaisia maatias-perunoita ja etiurintamassa Lapin Puikula. Suomalainen kynsilaukka on myyttinen asia ja sellaista ei ole olemassakaan. Joka haluaa tukevampaa tietoa heirloomista niin visteeratkoon täällä: 

https://en.wikipedia.org/wiki/Heirloom_plant

————————————————-
Ilmeisestikin Egelandin jälkeen Filareen ”omena-divisioona” on siirtynyt toiseen omistuspohjaan. Filaree sijaitsee Okanogan kreivikunnassa (County) ja on yksi kuuden tilan koo-operatiivista. Filareen talvi on keskimäärin sellainen kuin Suomen tasavallan Varsinais-Suomen maakunnan (So called Proper Finland) leudoimmat talvet keskimäärin ovat. Joka haluaa tehdä todellisen pyhiinvaellusmatkan kynsilaukan maailmassa menkööt käymään Filareen farmilla.

Yksi mielenkiintoinen Filareen kynsilaukka-farmiin liityvä episodi on kuvailtu netissä. Nimittäin vuonna 2015 Filaree etsi palvelukseensa eräänlaista pehtooria. Bachelor-tasoiselle henkilölle, siis alempi yliopisto-tutkinto elikkä ”kandi,” olisi saanut tuon pehtoorin paikan ja palkkaa 26500-32000 taaleria kokemuksesta riippuen. Ilmeisesti Engelandin ikääntyvä entinen puoliso halusi jo vetäytyä rasittavasta työstä ja viettää aikaa jälkipolvien kanssa. Kevyt profilointi itsensä suuren Ron L. Engelandin suhteen antaa olettaa hänen olevan nyt noin reilu seitenkymppinen mies ja Watershine on kuvista päätellen noin suomalaiseen eläkeikään ehtineen ikäinen.

Filareen pehtoorin toimenkuva oli ja on kylläkin aika rankka ja vaativa ja moni suomalainen ns. luomuviljelijä voi kyllä miettiä olisiko hänestä moiseen. Palkkaus on niin ja näin, mutta pitää muistaa että Jenkkilässä elinkustannukset ovat pienemmät ja bensa halvempaa ja verotuskin vain 28%. Kaiken lisäksi maalla on mukavaa ja varsin hyvää syötävääkin löytyy ihan pihalta ihan varmasti.

Mutta mitä Filareen pehtoorilta sitten vaadittiin? Annetaans pistää sitten listaten:

Vastuualue. Määrälliset tehtävät

—Päivittäisen puhelinliikenteen hoitaminen ja sähköpostin hallinta päiväkohtaisesti. Tämä hoidettava ystävällisellä ja asiantuntevalla tavalla
—Tilan osto-, ja myyntiliikenne.
—Kotisivujen ylläpito.
—Tilan yleis-, ja taloushallinto.
—Yhteydenpito omistajan kanssa ja asioista raportoiminen hänelle.
—Markkinointiin ja tavaraliikenteeseen kuuluvat asiat.
—Lukuisat juoksevat asiat liittyen tilan työvoimaan, kausityövoimaan, toisiin viljelijöihin alihankkijoihin ja muihin yhteistyökumppaneihin.
—Tilan taloushallinto.
—Hankinnat.
—Muut annetut tehtävät.

Ominaisuudet. Henkilökohtainen osaaminen ja kyvykkyys.

—Kyky paneutua yksityiskohtiin. Kyky toimia moni-ajon tilassa.
—Hyvä asiakaspalvelutaito.
—Kalenteri-osaaminen.
—Bachelor-tasoinen tutkinto eli alempi soveltuva yliopistotasoinen korkeakoulututkinto.
—Maataloustaju ja ymmärrys kestävän ruuantuotannon perusteisiin. Puutarhanhoidon perusteet hallittava.
—Hyvä kommunikaatiokyky, erinomainen ja persoonallinen kirjallinen ja suullinen ilmaisu.
—Luova kyky ongelmatilanteissa, kyky hallita kriisejä jotka liittyvät tilanhoitoon ja luonnonolosuhteisiin.
—Kyky käsitellä laajaa informaatiomassaa nopeasti ja tehokkaasti.
—Kyky toimia hektisessä ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Stressinsietokyky.
—Motivoitunut tapa työskennellä. Kyky työskennellä itsenäisesti.
—Kyky priorisoita tekemisiä päivittäisellä tasolla.
—Kriittinen ja analyyttinen ajattelukyky.
—Kyky kehittää työtä jatkuvasti ja kyky omaksua uutta jatkuvasti.
—Hyvä osaaminen taloushallinnon tietokone-ohjelmissa, Microsoft-ohjelmien hallinta, erityisesti Word ja Excel.
—Hyvä ja monipuolinen ATK-osaaminen.

Gulps! Huomaan tuottaneeni kaksi aa-nelkkua ja vielä on paljon kertomati. Niinpä otsikkoon tuleekin merkintä vol 1. Keskiviikkona 23 kuluvaa kuuta on sitten tarkoitus julkimoida vol 2. Siinä sitten seuraavat ”ala-otsikot:”

Mitä Jenkit käsittävät ”luomulla”
Filareen lajikkeet ja tuotanto
Miten Filaree antaa esimerkkiä meille suomalasille
Kenestä tuli Filareen pehtoori ja hedelmä-divisioonan omistaja
Katalookin kuvituksesta
Yhteenveto

Katalookia voi käydä nuuhkimnassa täällä:

https://www.filareefarm.com/documents/2016catalogPDF.pdf

https://www.youtube.com/watch?v=FjtEYt6l2Cs

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kynsilaukka.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Oma mielenkiitoinen, ei rannaton, mutta melkoisen aava olisi tutkimusrupeama rakkaan kasvimme nimimaailmaan eri kielissä ja kulttuureissa. Valkosipuli on meillä lainasana pohjoismaisista kielistä, lähinnä se on tullut meille ruotsin kielen vaikutuksesta. Toisaalta jos asiaa ruoditaan tarpeeksi pitkälle niin useimmissa kielissä sanan toinen osa viittaa useimmiten sipuliin. Valkosipuli nimenä on ongelmallinen tai sitten ei ole. Kutsuuko kyseistä kasvia sitten valkosipuliksi vaiko kynsilaukaksi onkin sitten niin sanotusti asia jota on tutkittava laajemmista näkökulmista. Pieni katsaus nimen historiaan osoitaa kuitenkin sen, että mitä vanhempi kieli on kyseessä niin sitä harvemmin se viittaa itse sipuliin. Sanskriitin kielessä kasvi tarkoittaa ”suurta puhdasta.” Kreikkalaisille se oli ”skorodon,” joka tarkoittaa pistävätuoksuista ruusua. Englantilaiset ovat tässä onnellisemmassa asemassa kun heidän pitemmälle kehittyneessä kielessään löytyy asialle hvyin osuva ilmaisu ”stinking rose.” Meillä on vain käytössä käytännössä sanat ”haju,” ”tuoksu,” ja ”lemu.” Mikään em. sanoista ei  suoranaisesti ole ainoaaan kielteinen. Nykyään kun englannin kielen käyttö on vallannut maailman, niin tietysti myös sana ”garlic” on tunnettu kaikkialla. Tuonkin sanan jälkimmäinen osa viittaa sipuliin. ”Lic” on indoeurooppalaisen kieliperheen kantasanan johdannainen siinä missä ruotsin kielen ”lök.”

Mutta mitä ovat sitten ne laajemmat yhteydet jotka tässä on syytä ottaa huomioon. Aiemmin tässä alustassa on pohdittu tämän ihan kasvin nimeä ja nimihierarkiaa. Ongelmahan on se, että ei ole olemassa sopivaa nimeä jolla kasvin kynsistä koostuvaa varasto-yksikkö kutsuttaisiin. Sipuli ei ole oikea termi kutsua sitä. Pois sellainen… Tämän avauksen ensimmäinen kappale ja hyvänen aika, itse otsikkokin, antaa aiheen otaksua täydellistä horisontinvaihdosta. Mutta mennään suoraan asiaan ja todetaan jotain. Jaaritellaan sitten myöhemmin semantiikasta sun muusta. Tästä lähtien tällä alustalla käytetään seuraavia suomenkielisiä termejä:

Kynsilaukka on Allium Sativum-nimisestä kasvista käytettävä nimi.
Raapi on kyseisen kasvin kynsistä koostuva varasto-yksikkö. Yksikyntisestä ja lähinnä kiinalaisesta lajikkeesta käytetään myös samaa nimeä.
Kynsi on yksittäinen varasto-yksikön osa.
Itusilmu on varttamuodostavan, tai osittain varttamuodostavan lajikeen pieni, lajiketta kasvukierrossa lisäävä pieni varasto-kynsi.
Siemen on oikea kynsilaukan siemen. Kynsilaukka voi tuottaa oikean itävän siemenen kun kukinnon toimintaa manipuloidaan.
Muunnelma on termi jolla voidaan korvata häilyvät käsitteet ”laji” ja ”lajike.” Kynsilaukka on geneettisesti yksi ja sama. Ei ole kovavartista lajiketta eikä pehmeävartista lajiketta. Pehmeävartisetkin lajikkeet voivat tehdä kukkavarren tietyissä olosuhteissa. Kuka tietää vaikka määrätietoisella ja muutaman sukupolven työllä, mutaatio mutaation jälkeen steriili artisokkakin voi jonain päivänä tuottaa leveysasteillamme kasvin jossa on täysin fertiili kukintajäjestelmä. Enää ei voi myöskään käyttää nimitystä ”villivalkosipuli.” Allium Longiocuspis on geneettisesti täysin sama kasvi kuin Allium Sativum (Gayle M. Volk et alii. Genetic Diversity among U. S. Garlic Clones as Detected Using AFLP Methods. 2004. Journal of American Society of Horticultural Science 129(4):559–569. 2004. ).

Asiasta voidaan jaaritella. Ja niin pitää tehdäkin. Nyt ollaan kuitenkin johdonmukaisia ja näin eletään. Termit ovat vain termejä ja niillä yritetään kuvata jotain joka on kaiken takana. Kaiken takana on suuri ihanuus, kasvien kuningas. Kasvin joka edelleen mysteerin tavoin pitää sisällään salaisuuksia, suuria salaisuuksia. Sillä on sisällään siunauksellisia voimia jotka tulevat kaikien ihmisten ja kaikkien kansojen siunaukseksi. Vaikka se on kaikista monimutkaisin ja älykkäin kasvi on se kuitenkin yksi kaikista helpoimmin viljeltävistä.

Voit ajatella ja luulla että raapi mikä raapi on aina samanlainen ja vain samanlainen. Mutta lopulta huomaat että olet väärässä sillä maailmassa on satoja kynsilaukan muunnelmia. Jokainen on erilainen suhteessa läheisimpäänkin muunelmaan. Niissä on eroavaisuuksia koon suhteen, värin suhteen, muodon puolesta ja maun ja tuoksun vaikutelman suhteen. Niiden voimakkuus on erilainen. Toisissa on vähän kynsiä ja toisissa enemmän. Jotkut muunnelmat säilyvät pitempään ja toiset ovat helpompi kuoria. Suurin osa ihmisistä on on täysin tietämättömiä tästä koska he useimmiten näkevät kaupoissa vain yhdensorttisia kynsilaukkoja. Jos joudut sattumalta maalaismarkkinoille tai tapaat erikoisuuksien kasvattajan hämmästyt taatusti siitä miten paljon muunnelmia onkaan. Kun kerran ostat kynsilaukkaan asiaan vihkityneeltä viljelijältä et enää koskaan palaa entiseen ”maailmanjärjestykseen.”

Hyvä sanoma kaikesta tästä on siinä että kaikki muunnelmat ovat myös sinun saavutettavissa. Sinun pitää vain astua kynsilaukan ihmeelliseen maailmaan ja pian huomaat että voit kasvattaa sitä itse.  Se on yksi helpoimmista hyötykasveista joita voit kasvattaa ja se palkitsee sinut myös ruhtinaallisesti. Mielihyvä jonka voit saada oman oman korkealuokkaisen kynsilaukan sadonkorjuusta on jotain sanoin kuvaamatonta. Se on toiseksi paras asia jonkin vielä paremman jälkeen. On jotain aivan uskomatonta, että voit nauttia jostain helpolla sellaisesta luonnonmukaisesti kasvatetusta ylellisyystuotteesta kuin kynsilaukasta omassa läheisessä elinpiirissäsi. Ja kun pääset osalliseksi siitä riemusta mitä on parhaimpien raapien kynsien istuttaminen maahan tulevan vuoden sadoksi teet jotain aivan sanoin kuvailematonta. Voit kasvattaa kynsilaukkaa kotipuutarhassasi, kukkapenkissäsi tai isossa ruukussa terassillasi tai ikkunalaudalla. Versojen kasvattaminen talvikuukausina tuo saman luomisen riemun tunteen.

Kynsien istuttamisesta sadonkorjuuseen kuluu yhdeksän kuukautta. Keväällä kun uuden kasvun airueena näet äiti maan povesta kohoavan verson niin olosi on kuin ylpeällä uudella vanhemmalla. Loppujen lopuksi ihmisellä ja kynsilaukalla on valtavan suuri kohtalonyhteys. Tämän mysteerin äärellä on syytä pysähtyä…

https://www.youtube.com/watch?v=GD3VsesSBsw

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Sativistisia mietteitä kangimarssien aikana.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Aivan aluksi pitää pysähtyä otsikkolauseen ääreen. Luonnollisestikin voi herättää hämmenystä mitä termit ”sativisti” ja ”kangimarssi” oikein tarkoittavat, ja mitä ne ihan oikeasti pohjimmiltaan tarkoittavat. Sativistihan on luonnollisesti kynsilaukka-immeinen. On oltava tarkka ettei tuohon vahingossakaan liitä merkitystä ”kynsilaukkamies.”  On etsittävä siis yleispätevää ja sukupuolineutraalia ilmaisua. Hienon kasvimme tieteellinen nimi on Allium Sativum, ja nimenomaan jälkimmäinen määre sopii paremmin käyttöön. Suomen kielessä ei ole suotavaa ottaa käyttöön termiä ”allisti” sillä se viittaa niin kovasti naiseen ja aivan erityisesti mieleen tulee seitsemännen tasavallan presidenttimme J.K.Paasikiven Alli-vaimo. Tietysti on olemassa myöe Avena Sativa-niminen kasvi eli kaura. Tässä yhteydessä Avenisti viittaa luonnollisestikin kauraan ja varmasti myös kaurapuuro-intoilijaan, ja heitähän keskuudestamme löytyy.

Kangi on sitten enemmän sisäpiirin juttu joka nousee allekirjoittaneen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kokemusmaailmasta. Kangi on yksinkertaisesti traktori. Asiaan ja sanan etymologiaan palataan joskus myöhemmin. Otsikkokuvassa on jotain sellaista mitä todella innovatiivinen maaseutu voisi parhaimmillaan olla. Taideteoksen nimi on ”Kalastava kangi” eli ”Kalastava traktori.” Kuva herättää epäilyksiä monellakin tavalla. Vaikka tuollainen epeli voisikin olla suomalainen vientituote tai jopa uusi Mini-Nokia, niin tuon kokoisia kaloja meillä ei juuri pahemmin ole. Pohjoisen lohijoetkin kun ovat jo aika lailla förbi ettemme sanoisi. Lämminvetisillä mailla tuollainen kalastava kangi kyllä vetelisi varsin nopeasti kärrillisen monneja ja karppeja isäntäväen iloksi. Ehkä näemme vielä kalastavan kangin kun tekoäly vielä kehittyy. Silloin traktorikin on varmaan enemmän inhimillisempi väline. Kukapa tietää vaikka näkisimme tulevaisuudessa kuinka vanhat sini-oranssit Fordsonitkin päivitetään kerrassaan uuteen elämään. Ei pidä ihmettelemän jos ne sitten ovat parhaita kala-traktoreita. Kieltämättä vanhat traktorit tekoälystettyinä herättävät todella sympaattisia mielleyhtymiä. Jäämme odottelemaan...

Mutta otsikkoon ja sassiin sitten. Eilen ovat maatalouselinkeinon harjoittajat olleet liikkeellä asiansa puolesta. Voidaan jopa puhua kangi-marssista. Senaatintori Helsingissä oli eilen täynnänsä kangeja. Maanviljelijöiden asia on myös sativistien asia. Mitä on tapahtunut on surullinen asia ja aivan erityisesti se on surullinen asiantilaan johtaneiden syiden vuoksi. Samojen ongelmien parissa painivat Jenkkilänkin maanviljelijät. Että toimeen tulisi pitää olla paljon peltoalaa eikä työllä sinänsä rikastu. Investoinnit vaativat paljon pääomaa ja tuottajahinnat eivät päätä huimaa. Kaiken lisäksi amerikkalaisten maanviljelijöiden keski-ikä on jo vaarallisen korkea elinkeinon toimivuuden kannalta. Tiloille on myös kovin vaikea saada jatkajia.

Ongelmat ovat siis samat kaikkialla. Jokunen aika sitten TIME-lehdessä asia oli tapeetilla ja kovasti perättiin sitä, että maanviljelyn pitäisi olla siellä paljon arvostetumman ammatin maineessa. Jos omalla työllä ei ole mahdollista oikeutetusti vaurastua niin ei se voi olla houkuttelevaakaan. Kyse on paljolti siitä, että kaupunkilaistunut ihminen ei enää ymmärrä miten arvokas asia hyvä ja hyvissä olosuhteissa hyvin menetelmin tuotettu ruoka on. Tämäkään ilmiö ei ole kovinkaan uusi. Rooman keisarivallan ensimmäisnä vuosikymmeninä, suuren Octavianus Augustuksen aikana, maanviljelys ei ollut kovin houkuttelevan elinkeinon maineessa. Rooman kansalliskirjailijan teos Georgica oli hätähuuto maanviljelyksen arvostuksen puolesta. Eilinen kangimarssi oli hätähuuto oloissamme ja aivan oikeutettu. Kun puhutaan yhteiskuntasopimuksesta unohdetaan kovin helposti se mitä kaikki elämä saa alkunsa ja mistä kaikki lähtee. Kysehän on maasta ja luonnosta. Jos ihminen on siitä vieraantunut ei hän osaa arvostaa silloin paljon muutakaan. Sativisti voi tämän varmasti ymmärtää sillä kukaan ei elä pelkästään kynsilaukasta; paljon muutakin tarvitaan.

Aika ajoin kuulee ajatuksia siitä kuinka erikoiskasvit toisivat elinvoimaa maanviljelyelinkeinoon täällä meilläkin. Kynsilaukan viljelystäkin on tehty kannattavuuslaskelmia ja moni on asiaa kokeillut pikavoiton toivossa. Kasvi jää meillä marginaaliseen asemaan vielä pitkäksi aikaa ja omavaraisuuteen ei päästä varmaan vuosikymmeniin. Kun ajattelemme millainen lääni Kanada esimerkiksi on, ja miten suotuisat olosuhteet talvikynsilaukalle siellä on niin asiayhteyksiä ei voi kuin kummastella. Ontario, ja eteläinen Quebeck siinä sivussa, on monellakin tavalla todella ihanteellinen paikka talvikynsilaukalle, mutta mikä onkaan totuus. 68 prosenttia Kanadassa käytetystä kynsilaukasta tulee Kiinasta. Viljelyala Kanadassa on kokonaisuudessaan vain 2500 eekkeriä eli noin 1200 hehtaaria. Luvussa ei varmastikaan Kanadassa, kuten ei meilläkään, ole huomioitu kotitarve-kasvattajien ja vähän suuremman mittakaavan harrastelijoita. He ovat todellisen huippulaadun tuottajia.

Kynsilaukka on vaikea yhtälö monella tavalla. Talvivalkosipulin viljelyn voi osittain mekanisoida, mutta samalla investointien tarve kasvaa ja satomäärä pienenee. Kuten tässä alustassa on aiemminkin todettu, niin huippuluokan isokoista kynsilaukkaa ei oikein voi tuottaa muuten kuin antiikki-menetelmällä. Vaikeuksien kanssa painiva peltoviljelijä masentuu aivan varmasti kun hänelle kerrotaan kynsilaukan tuottamisen vaatimasta työmäärästä, ja siitä millainen lopputulos sitten on.

Oikeutettu protesti on eilen annettu ja nähtäväksi jää mitä tasavaltakunnan hallitus voi asialle tehdä. Yhteiskuntasopimus jäänee kovin vajavaiseksi ja ideologisilta perusteiltaan se on jäänyt aivan torsoksi. Itse asiaa ajanut puoluekin on kovin irtaantunut juuriltaan ja nyt katsotaan vain tuottavuuden perään. Jos lähdettäisiin liikkeelle aivan perusteista niin silloin lähdettäisiin liikkeelle kaiken elämän lähtökohdasta, ihmisestä ja hänen suhteestaan luontoon ja maahan. Ehkäpä ottaisimme silloin mehiläisten esimerkkiä tähdäten hyvän ”yhdyskuntasopimuksen” luomiseen. Yhteiskuntasopimus kun on kaiken tämän jälkeen aika tavalla rasittunut käsite.

https://www.youtube.com/watch?v=KCNgQUVPqdk

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Vieroitusoireita

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Valon määrä lisääntyy ja toivolla on hyvä olla muuallakin kuin lapamadossa. Vai menikö se nyt oikein päin? Meni tai ei mutta kevät lähestyy ja nyt on kolmas päivä maaliskuuta, pälvikuuta. Kohta näkyy päivä pälvessä ja lumen valta häviää. Maa sulaa ja kasvun ihme vahvistuu päivä päivältä.

Syömällä kynsilaukkaa joka päivä puolen vuoden ajan vähintään 20 grammaa päivässä mukauttaa elimistönsä aivan varmasti aivan tietyille asetuksille. 20 grammaa on käytännössä yliannostus vaikka sen nauttisi kahdessa satsissa vaikkapa aamulla ja illalla. Allisiini hajoaa ihmisen elimistössä 16 tunnin kuluessa. Luonnollisestikin 40 tunnin tauko kynsilaukan suhteen saattaa ajaa elimistön vakavaankin stressitilaan. Mutta miten tuo stressi sitten ilmenee?

Ensinnäkin herääminen uuteen päivään on vaikeaa. Kaikelta näyttää puuttuvan tarkoituksettomuus. Myönnät vain itsellesi aina toipumislomaan puolen tunnin jaksoissa. Kohta kello on jo yhdeksän ja jotain olisi tehtävä. Et vain tiedä mistä on kysymys ja mitä on tehtävä. Jokin kalpea aavistus asiantilasta kyllä on…

Elämä muuttuu hidastetuksi filmiksi ja minkä tahansa rutiiniasian tekeminen muuttuu vaikeaksi. Skeptisyys valtaa mielen ja mieleen tulee ikivanhat manalan kuvaukset. Liut hetki hetkeltä syvemmälle heikennetyn elämänvoiman maille. Katselet omaa elämääsi kuin Orfeus Eurydiken haamua manalassa. Jotain tuttua siinä on mutta elämän kudosta kaivataan.

Jos ylös päästään ja kahviakin kiduksiin saadaan niin se ei miestä auta ja tuskin naistakaan. Töihinkin voi joutua lähtemään ja mieltä kalvaa edelleen ajatus siitä mikä on pielessä. Masennukseksi sitä ei halua mieltää. Tilanne on aika sietämätön. Kovat epäilykset kalvavat mieltä ja epäilys herää. Onko tämä lopun alkua. Kun auringonlasku lähenee mietit kuinka ankea päivä onkaan ollut ja sijoitat sen viiden keljuimman joukkoon mitä ensteks ikinä on ollut! Eihän se siinä että et olisi saanut mitään aikaan, mutta kuinka paljon yksinkertaisenkin asian toimittaminen voi sitten vaatia? Sellaisena päivänä pieneenkin saavutukseen voi olla todella tyytyväinen.

Kun illalla sitten ollaan vihdoin kotona niin tosiasian voi myöntää. Jos tunnet yksinkertaiset päättelytaidon perusteet ymmärrät mistä on kyse. Yksinkertaisin selitys on aina paras. Tässäkin kysymyksessä. Täydellisen heikennetyn elämänvoiman tunteessa kaivat esille parasta kamaa ja toivo herää. Voisiko se todella johtua kaman puutteesta? Ja koska joku on joskus terottanut mieleesi empirismin saloja niin ainoa keino on kokeilla. Toisaalta olet aivan varma siitä että asia todellakin on niin…

Jos vielä maaliskuun koittaessa on on jäljellä kunnon Rocambolea niin ei auta mikään muu kuin uhrata viimeiset kamat elvytykseen. Pelkkä Rocambolen kuoriminen nostattaa toivon tunteen aivan uudelle tasolle. Mikään muu kynsilaukka-tyyppi ei tuoksu yhtä hyvälle. Rocambolen tuoksu on viettelevän huumaava. Siinä missä säkillinen artisokkaa tuo mieleen vanhanajan tuhkakupin joka on täynnä natsoja niin yksi kuorittu Rocambolen kynsi herättää paratiisin tunnun. Puristimen rusahdus ja pursuava öljyinen neste on jo elvyttävä kokemus. Ja kun suuhun sitten saadaan oikeaa kamaa niin helpotus valtaa mielen jo muutamassa minuutissa. Kun Rocambolen suloinen polte kiertää suussa niin se suorastaan polttaa kaiken ahdistuksen sielusta. Viiden minuutin päästä olet jo uudestisyntynyt. Puolen tunnin kuluessa olet nauttinut hiljaa kaksikymmentä grammaa kamaa ja tiedät mistä päivän ahdistus johtui. Sellaista päivää et halua kokea enää koskaan. Et iki kuuna pänä.

Mitä äsken yritin kuvailla on kalpeasti kerrottu vaikutelma siitä tunteesta jonka vallassa olin tänä olympiavuonna 29 helmikuuta eli armon vuoden MMXVI karkauspäivänä. Edellä kerrottu ei ollut tahallisesti suoritettu empiirinen koe vaan jotenkin se vain pitää lukea epäpäivän ilmiöksi. Vuoden 2020 karkauspäivään valmistaudun sitten tuplayliannoksella viikon ajan, siis seitsemänä edeltävänä päivänä. Olen valmis tekemään suuria inhimillisiä uhrauksia ja myös taloudellisia panostuksia, että kun lauantai 22 helmikuuta vuonna 2020 koittaa niin allekirjoittaneen varastossa on ainakin 700 grammaa parasta laatua Rocambolea, mieluummin punaista venäläistä.

https://www.youtube.com/watch?v=aFp7MeTtwaE

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.