Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
De Re Allii Sativi — Kuudes tuotantokausi
Sandberg: Suuria raapeja metsästin aikoinaan minäkin.
Vihannes kostaja: Vai sellainen tuhlari-poikako ollut oot sinäkin!?
Sandberg: Menneet on menneitä haittaa ei, ei. Raihnaiset raapit ne sellaiseen lumon vei.
Vihannes kostaja: Raapi vasten raapia, purp-purp. Siinä sitä jotakin on.
Duetto oopperasta Vihannes kostajan paluu. I näytöksen johdantosanat ja Oopperan motto..
Sandberg ja Vihannes Kostaja jäänevät pohtimaan rumien raapien arvoitusta keskenään, ja ehkä joskus saamme luettavaksemme koko libreton. Mutta asiaan jos kohta Aasiaankin. Satokauden 2020 ilmiö isoja raapeja tuottavilla lajikkeilla oli monikyntisyys. Toki tuplia, triploja ja suurempiakin monstereita on nähty aiemminkin tässä maailmassa, mutta ei siinä määrin kuin nyt. Monet lajikkeet tuottivat isoja raapeja. Suurin Isovenäläinen IGOR painoi 182 grammaa. Sandbergin siperialainen tuotti kymmenen yli 140-grammaista suurimman ollessa 178 grammaa. Jättiläisten joukosta, ja nyt puhutaan yli 120 gramman raapeista, ei pääsääntöisesti löydy virheetöntä yksilöä jos kriteerinä on kaunismuotoinen raapi tasakokoisine repeämättömine kynsineen. Yhtä kaikki voidaan todeta mahtipontisen lakonisesti kuuluvalla äänellä: RAAPI ON RISKINÄ RUMA.
Vaan mikä onkaan homman nimi? Miksi joidenkin lajikkeiden raapit kasvavat niin suuriksi että kynsien kuoret repeävät ja jälki on mitä se on? Olisiko pohjimmiltaan kyse vain ihmisen ahneudesta? Jospa palaamme tuokioksi alkuhämärään ja aikaan jolloin ihminen ei vielä ollut domestikoinut kynsilaukkaa. Tarkalla sijainnilla ei väliä mutta jossain siellä Keski-Idässä karuilla ja soraisilla aronrinteillä kynsilaukka eli elämäänsä lisääntyen ja levittäytyen hitaasti mutta varmasti. Sen ensimmäinen lisääntymisstrategia oli tuottaa latvaklooneja, ja kasvi saattoi olla tyyten jos se pääsi eteenpäin muutaman kymmenen metriä vuodessa. Maan alla karuissa oloissa ponnistelivat raapit viettäen omaa elämäänsä ja häviten kilpailun heinäkasveille ja aron kukille. Kynsilaukka on, vaikka asia on saattanut jäädä ymmärryksen hämärään, ihmisen jalostama ja vaalima kasvi; 180-grammaisia Isoja venäläisiä ei luonnosta löydy. Otetaanpa nyt vielä verrannoksi ihminen ja se tapa jolla hän on jalostanut eläimiä. On lihakarja-rotuja joilla on tupla-lihakset jalostuksen tuloksena. Omalla tavalla kauheinta on erään rodun, Belgiansinisen, kohtalo.
Niin… keisarinleikkauksella maailmaan ja kaikki ihmisen pohjattoman lihanhimon vuoksi.
Kaksoislihakkuus… tulee mieleen kaksoiskyntisyys. Isoissa raapeissa on todella erikoisen muotoisia kynsiä. Tänä vuonna isoja tuplia, triploja ja monstereita syntyi lajikkeista jotka olivat vasta toista vuotta ns. uutena kantana maassa. Ne oli tuotettu klooneista jotka kypsyivät syksyllä 2017 ja tuottivat yksösiä syksyllä 2018. Yksöset menivät maahan luonnollisestikin syksyllä 2018 ja tuottivat varsin isoja raapeja syksyllä 2019. Syiksi voisi kuvitella jonkin seuraavista, mutta tässä pohdinnassa on vain kyse De Re Allii Sativin koeviljelmästä Sandbergilla.
I Erikoisen lämmin talvi on vaikuttanut asian. Fertiilien lehtien tyvissä olevat hankasilmut ovat ohjelmoituneet jotenkin oudosti viime talven aikana tai sitten vaikutusta oli jo kuumalla kesällä 2019. Ongelmaa esiintyi runsaimmin usealla Rocambole-lajikkeilla ja yhdellä marmoripurppuralla.
II Maa oli ylilannoitettu.
III Lajikkeilla jotka tuottivat paljon tupla-, tai triplakynsiä ja myös monstereita on tuplakromosimisto.
Mutta onko tarpeen lainkaan kasvattaa suuria raapeja? Jospa tässä vaiheessa ottaisi tosissaan Vihannes Kostajan ystävällisen, jos kohta syyllistävän vihjailevan ooppera-repliikin ”Vai sellainen tuhlari-poikako ollut oot sinäkin” tosissaan. Ja sitten kysymme luterilaisittain kuin katekismuksessa ikään ”mitä se tarkoittaa?” Nimittäin ennen vanhaan kun sotaa käytiin konventionaalisesti oli humaanilla tykistö-kenraalillakin sellainen periaate että ei saanut ampua liian suurta, ylisuurta tuliannosta vihollisen asemiin. Ylisuurten raapien ilmaantumisessa kyse voi olla ylilannoittamisesta. Mutta sekään ei toisaalta ole kattava selitys ongelmaan joka voidaan todellakin kiteyttää sanoihin: RAAPI ON RISKINÄ RUMA.
Asia ei ratkea yhdellä mietintäkierroksella. Ajatus juoksee vinhaa vauhtia ja eräs vanha humoriski laulu saa uudet sanat…
Oon köyhä ruikuli mä vaan
kun viimä kesänä kato on käynyt viljelmän tienoilla
Meni raapimiehen maine sen siliän tien
kun tuplakynnet riehaaantui
Ja home alkaa ahdistella miestä hilpeää
kun wrapperit on hajonneet
Eihän se molous synti oo
mutta kyllä se hatuttaa
Kun Isotryssät rispaantuu
onhan se mahtava, onhan se suuri
vaan sen raapi on riskinä truma
Iso ryssä on tuplana rujo, röhjömä
sen raapi on riskinä ruma
Missä Rokkiksen kuoret ne halkee
siinä Möpötsi vielä on valkee.
Ei tähän muuta sitten kuin vielä Mikko Alatalo ja muuan laulu.
