7. joulukuuta 2016

Raapi.

De Re Allii Sativi on kirjoituksissaan käyttänyt systemaattisesti sanaa kynsilaukka. Mikael Agricolan ajoista saakka sitä käytettiin Vanhassa Suomessa kunnes eräs v-kirjaimella alkava sana on sen paljolti korvannut. Kynsilaukan kynsi on tietenkin kynsi ja yhtä järjestelmällisesti kuin sanaa kynsilaukka on käytetty myös sanaa raapi kun on puhuttu kasvin maanalisesta kynsien muodostamasta varasto-yksiköstä. Kyse ei kieli poskella tehdystä uuden merkityksen antamisesta sanalle raapi. Raapi on kieliopillisesti verbin ”raapia” aktiivin indikatiivin perfektin kolmannen persoonan muoto. Siis vaikkapa sanaa voidaan käyttää näin ”mies raapi karvaista ja kutiavaa säärtään.”

De Re Allii Sativi on selvitellyt sanan kynsilaukka vastineita eri kielissä. Työ on pahasti kesken, mutta tutkimustuloksia pyritään välittämään aina kun edistystä tapahtuu. Varsin pitkällä ollaan venäjänkielisen merkityksen suhteen ja asia liittyy otsikon sanaan, siis raapiin. Translitteroituna eli äänteen mukaisesti latinalaisiin aakkosiin kirjoitettuna kynsilaukka venäjäksi on ”tšesnok.” Jos se halutaan lausua oikein niin keskivokaali e tummuu hieman ja se pitää lausua iinä. Keskiverto-venäläinen ei asiaa juuri mieti ja se on vain ”tsisnok.” Syntyperäinen venäläinen ei myöskään pahemmin tunne sanan alkuperää, etymologiaa. Sanan alkuperä on todella mielenkiintoinen. Muinaisessa kantaslaavissa se on muodossa ”tsesnoka” ja sillä on merkitykset: ”raapia,” ”kynsiä,” ”hangata” tai "kyhnyttää." Muoto "tsesti" tarkoitti kantaslaavissa ”pilkottua,” ”halkaistua,” ”paloiteltua,” ”revittyä,” ”raastettua,” tai kappaleiksi ”pirstottua.” Kun sitten tuo sanallinen yhteys on tullut ilmeisesti jo hyvin kauan sitten yhdistettyä siihen minkä me tunnemme kynsilaukkana niin ”tšesnok” tarkoittaa yksinkertaisesti sipulia joka on hajoitettu. Kyseessä on siis raapittu sipuli ja suomenkielinen vastine sille on yksinkertaisesti ”raapi.” Sana on ainutlaatuinen ja tavallinen sipuli on venäjän kielellä ”luk” eikä mikään ”belyi luk.” Kun venäläinen sanoo sanan ”tšesnok” niin hän tajuaa jotain hyvää ja nimenomaan kynsilaukan ja raapin. Itsessään raapi on sama asia kuin kasvin nimi, siis mitä raapimaisin raapi.

Ensimmäisen kerran sana vilahtaa De Re Allii Sativin teksteissä ennen kuin sanan venäjänkielisen sanan ”tšesnok” alkuperä tuli selvitettyä. Asiahan näyttää mainiolta yhteensattumalta ja on varmaan omiaan parantamaan kahden kansan välejä ja tiettyä kohtalonyhteyttä varsin oivalla tavalla. Venäjälle saamme muutenkin olla hyvin suuressa kiitollisuudenvelassa mitä kynsilaukkaan tulee. Asia joka pitäisi selvittää on siinä, miten paljon venäläiset eri kasvien maatiaskantojen vaalijat ovat tunteneet kynsilaukan moninaisuuden. Ja tässä puhutaan sellaisesta henkilöstä kuin Ivan Michurin. Michurin tuli tunnetuksi siitä, että hän pystyi valinnan ja jalostuksen myötä sopeuttamaan monia hedelmäpuita pohjoisiin oloihin. Ilmeisesti hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä  sopeutustyötä kynsilaukan suhteen koska sitä on kasvatettu pohjoisissa oloissa jo pitkään. Ehkä asia sitten vain jäi vähemmälle huomiolle.

Venäläisille kynsilaukka on ollut hyvin tärkeä kasvi ja 1900-luvun suurissa sodissa sitä käytettiin lääkkeenä ja termi ”Russian penicillin” eli venäläinen penisilliini on hyvin tunnettu maailmalla. Kynsilaukan lääkinnälliset ominaisuudet tunnettiin jo muinaisten roomalaisten ajoilta aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Puristettua kynsilaukkaa käytettiin ehkäisemään haavojen tulehduksia. Kaikkien tuntema Louis Pasteur osoitti varhaisissa tutkimuksissaan sen, että kynsilaukka voi tappaa bakteereja. Vuonna 1916 Britannian hallitus esitti yleisen vetoomuksen kynsilaukan kasvatuksen puolesta sota-ajan tarpeiden vuoksi. Ja kun antibiootteja ei ollut Neuvostoliitossa ei ollut käytännössä juuri lainkaan antibiootteja Suuren isänmaallisen sodan aikana niin mihinkäs muuhun sitä sitten turvauduttiin kuin kynsilaukkaan. Haavoittuneita sotilaita hoidettiin jälleen ikivanhalla menetelmällä. Tänään voimme uskoa siihen, että kynsilaukka nousee jälleen arvoon arvaamattomaan kun antibiootiten teho hiipuu.

Nyt itsenäisyyspäivän iltana De Re Allii Sativin ajanlaskun käydessä Almatyn aikaa ja blogin kello on jo seitsemännen päivän puolella on aika avata yksi suomalainen raapi. Kyseessä on raitapurppura jonka lajimääritely on vielä kesken. Raitapurppuraksi se on sikäli erikoinen että siinä ei ole wrappereissa lähes yhtään purppuraa. Kasvutapa ja kaikki morfologiset määrittäjät tekevät siitä kuitenkin aidon purpparin. Katsotaanpas mitä autuaiden kynsilaukka-maiden kasvatilla Elena Petrovna Fischerillä on sanottavana meille näin joulun lähestyessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.