Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Kalendis Iuniis
Sandbergin viljelmälle oli saapunut erikoislähetyksenä hyvin erikoinen kynsilaukka. Raapeja oli iso kahdenkymmenenviiden kilon säkki. Lähetys oli saapunut jotain hyvin kaukaa. Puhuttiin jopa ennen tuntemattomasta transilvaanialaisesta jättiläiskasvuisesta posliinista. Raapit olivat lähes puolen löpsin eli puolen paunan (200 grammaa) painoisia ja kynsistä kasvatettavan lajikkeen kukinnot keikkuivat lähes kahdeksan jalan korkeudessa. Sandberg luotti rauhalliseen kotimaahansa ja jätti säkin jo pimeän syksyn iltana vanhan viljamakasiinin laariin, veti kiduksiinsa sukkana pari saksalaista Finkbräu-ykköstä ja yömyssyksi neljännen veroluokan Kota-Kolan ja kuunteli rauhoittavaa musiikkia Tidal-palvelusta. Oloon ja tilanteeseen mies oli kovin tyytyväinen. Aamulla kun sitten lähti lajittelemaan lähetystä ei hän kauhukseen enää löytänyt säkkiä.
Alkoi kuumeinen jäljitys. Kuka oli varastanut lajikkeen ja minne nuo kaikki 800 jättiläiskokoista kynttä oli istutettu? Huhu kertoi että kateelliset savolaiset hevosmiehet olivat ryöstäneet arvokkaan lähetyksen ja vieneet saaliin omille maillensa. Nyt oli aika kostaa ylimieliseksi koetulle Sandbergille joka oli vuosikaudet mukamas vinoillut heille. Sandberg laittoi kuitenkin asiamiehensä liikkeelle ja farmin sotahuoneessa alkoi tiukka satelliittikuvien seuranta. Lokakuun öiden aikana monien vaiheiden jälkeen päästiin jäljille. Tuo uusi kynsilaukka joka oli saanut jo koodinimen ”Mörkö.” Nyt se oli istuetttu rajamaille erään vanhan metsähautuumaan liepeille. Mutta Sandbergin asiamiehillä oli keskinäistä kaunaa ja tapahtumat alkoivat vyörymään merkilliseen tapaan. Melor Druganovits, tuo uskollinen venäläinen, Torsångin Pehtoori Kumikaula-Engström ja luihu kanadalainen Irtopää-Wilson saivat aikaan paljon hämminkiä ennen kuin jo juurineet kynnet pääsivät takaisin isäntänsä luokse. Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Jäämme odottelemaan trilogian toista osaa! Yhden viljelmän lajikkeen voisi todellakin nimetä uudelleen suuren jääkiekkokevään 2019 kunniaksi. Mutta mikä se olisi. Suurikokoisin ja suuren liikesalaisuuden IGOR ei tietenkään tule kysymykseen eikä millekään Posliinien kasvuryhmän klassikkolle voi antaa uutta nimeä. Armenialainen; Barettas Sunshine; Music; Zemo; Yampolskij ja Georgian Chrystal saavat pitää jalot nimensä. Muitakin lajikkeita on vaikea nimeät uudelleen.
Mutta kun asiaa hieman miettii niin yksi luonteva ratkaisu asiaan kyllä on ja se osoittautuu perusteluineenkin ainoaksi oikeaksi. Marmopripurppura jota on jo parin vuoden ajan kutsuttu nimellä Sandbergin Siperialainen saa nyt uuden nimen ja se on yksinkertaisesti ”Mörkö.” Kyseessähän on morfologisesti aivan sama kynsilaukka mikä tunnetaan myös nimellä ”Kodaver.” Se ei ole missään tapuksessa sama lajike kuin Bogatyr, Petrovski, Duganskij Mestnyj eikä myöskään sama kuin Sinij Tsvetok. Eikä se myöskään ole missään tapauksessa sama lajike kuin ns. ”Oikea Siperialainen.”
Parhaimmillaan nyt Mörkö-nimen saanut Sandbergin Siperialainen on tuottanut useita yli 100-grammaisia raapeja. Se on jäänyt aina Supertähti-statuksesta nauttivan IGOR-rocambolen varjoon vaikka on maultaan monien mielestä paljon parempi, siis hyvin kursailematon ja tyylipuhdas Marmoripurppura.
Aurinkoinen vuodenbaika on loittanut, mutta ei pidä intoilla liikoja. On aika soittaa Sommaren är kort.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.