Siperian lakeus on suuri

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

Idibus Maiis

Niin se on ja paljon sinne mahtuu myöskin kynsilaukkaa. Mutta mikä on sitten se Siperia? Siperia on valtaisa alue jos ajatellaan pelkästään etäisyyksiä. Ural-vuorten länsirinteellä sijaitsevasta Permistä on matkaa Baikal-järven eteläpään Irkutskiin noin 4000 kilometriä. Kyseessä on sama etäisyys kuin on Espanjan Madridilla ja Venäjän Moskovalla. Kun lähdetään liikkeelle Permistä junalla niin ennen Irkutskia pitää ylittää monta isoa jokea. Makalla kuljetaan monen ison kaupungin läpi. Siperian rata kulkee itse asiassa varsin ”etelässä.” Isot kaupungit, Jekaterinburg, Tjumen, Omsk, Novosibirsk, Tomsk Krasnojarsk ja Irkutsk sijaitsevat karkeasti ottaen kaikki samalla korkeudella kuin Hampuri ja Gdansk joihin meidän on varsin helppo ottaa vertailukohta. Elikkä lääniä ja lakeutta löytyy.

Edellinen toimii tavallaan johdantona kysymykseen ”mikä on sitten ns. siperialainen” kynsilaukka. Aivan aluksi on sanottava että on aivan mielivaltaista nimittää kahta siperiasrta peräisin olevaa kantaa nimillä Novosibirsk ja Irkutsk. Voidaan vain kuvitella kuinka monta eri paikallista kantaa löytyy sen radan varresta joka todellakin lähtee Permistä kulkee Irkutskiin. Sitten pitää muistaa että rata jatkuu pohjoisen tekevän mutkan myötä Tyynenmeren rannalle. Kun suurta Siperiaa asutettiin niin venäläiset tulivt aina uusille alueille kunen heidän valtansa ulottui Tyynellemerelle asti ja myöhemmin Alaskaan saakka. Kaliforniassakin heidän vaikutuksensa näkyy nimistössä. Russian River ei pituudellaan ja vuolaudellaan voi kilpailla Ob-Irtysin, Jenisein ja Lenan kanssa, mutta joki se on sekin. Venäjän Kalifornian kauppakomppania vaikutti alueella ja kynsilaukka on tullut Kaliforniaan myös pohjoista reittä venäläisten myötä. Niin sanottu ”Oikea Siperialainen” lienee ja onkin tätä perua.

De Re Allii Sativin koeviljelmällä kasvaa tällä hetkellä useampikin lajike joihin voidaan liittää jokin siperialainen määre. Ensimmäistä talvea viljelmällä viihtyy myös edellä mainittu ns. oikea siperialainen joka on hyvin hienopiirteinen marmoripurppura. Kaksi muuta on nimetty ison kaupungin tai sen lähialueen mukaan. Kyseessä ovat marmoripurppura Novosibirsk ja Rocambole-ryhmään lopullisesti luokiteltu Irkutsk. Kolmatta vuotta kasvatuksessa on myös kynsien väritykseltään kovin erikoinen siperialainen lasipurppura. Mutta maailma on pieni. Kyseisen lajikkeen kynnet ovat aivan samanlaiset kuin Tsekinmaalta saatu Trubac. Tämä kesä näyttää onko se morfologisilta piirteiltään sama lajike?

Tässä voisi jaaritella vaikka kuinka pitkään joten onkin pistettävä kehiin roomalaiset ja tehtävä väiteketju:

I Olisi aivan järjetöntä väittää että Siperian lakeudella kasvaisi vain kolme eri lajiketta. 



II Tietysti käytännöllinen venäläinen on etsinyt varmoja ja ankarissa olosuhteissa viihtyviä lajikkeita.

III Ottaen huomioon iso alueen joka alkaa Uralin itärinteitä ja jatkuu aina Tyynenmeren rannikolle voidaan olettaa että viidestä tai kuudesta eri lajikkeesta on syntynyt tuhansia erilaisia paikallisia muunnelmia. Voidaan olettaa että noiden paikallisten muunnelmisen joukosta löytyy muutama uusi lajike.

IV Venäläiset osaavat nauttia kynsilaukasta ja he eivät mitä ilmeisimmin lajikkeiden nimityksillä stressaa.

V Venäläisistä kannattaa ottaa oppia mitä tulee kohtaa IV.

Kesä 2019 on käsillä ja havaintoja tehdään päivittäin. Yksi kauden projekteista on saada vähän sekoa marmoripurppuroiden ”sukulaisuussuhteista.” Sitten onkin juhlavaa ottaa niistä kuivatuksen jälkeen luokkakuva. Otsikkokuvassa sitten se ”Oikea Siperialainen.” Loppuun Keisarin hymni.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.