Filareen katalooki vm. 2019 on saapunut.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

Kalendis Martiis

Itse asiassa se saapui jo viikko sitten ja vaikka sisällön suhteen ei aina mitään edes pieniä liikuntoja tapahdu, niin kansi on aina yhtä uniikki kuin ennenkin. Illustraattorina on tietenkin Jim Anderson. Kannessa on viime vuonna edesmenneen Filareen pitkäaikaisen työntekijän Filaree Featherin kuva piirroksena. Hieno kunnianosoitus kertakaikkiaan.

Kysehän on siis paikasta josta voidaan sanoa että se todellakin kaikkien kynsilaukka-farmien esikoinen. Vuosituotanto on noin 10 tonnia ja yhteistyökumppanit päälle. Paikka on juuri se missä aikoinaan Ron L. Engeland loi nykyaikaisen kasvuryhmä-luokituksen. Engelandista harva nykyään mitään tietää, mutta farmilla on edelleenkin aivan oma gloriansa. Toki on muitakin paikkoja jossa kasvatetaan kynsilaukkaa yhtä suurella menestyksellä ja yhtä laadukkaasti, mutta Filaree on aina Filaree.

Tänä vuonna katalookissa, hinnastosta puhuminen on vähän tökeröä, on kaikkiaan esitelty yhteensä 114 eri lajiketta kymmenestä eri kasvuryhmästä. Runsalukuisimmin on edustettuna Artisokkien kasvuryhmä ja vähiten lajikkeita on Lasipurppuroiden ryhmässä. Koska De Re Allii Sativin  koeviljelmällä alkaa olla jo hyvinkin kattava lajivalikoima voi pientä vertailua tehdä sen suhteen mikä lajikevalikoimien vastaavuus. Vastaavuus on kovin pieni jos katsotaan asiaa pelkästään täysin vastaavan nimen perusteella. Päädytään niinkin pienee lukuun kuin 21. Filareen valikoimassa ei ole yhtään ns. uutta lajiketta eli aitojen siemeniän kautta syntynyttä kantaa. Ja kun voidaan olettaa että varsinaisia vanhoja lajikkeita ei kuitenkaan ole enempää kuin 240 niin vastaavuus liikkuu jossain lukemassa 50. Missä De Re Allii Sativin koeviljelmä eroaa lajikekirjoltaan eniten Filareen valikoimasta ovat Turbaanien, Artisokkien ja Silverskinien kasvuryhmä.

Tarkkasilmäinen lukija löytää katalookista paljon informaatiota. Filareella on neljä päälajiketta jotka ovat Raitapurppuroiden kasvuryhmän Chesnok Red, Artisokka Inchelium Red, Silverskin Silver White ja tietenkin hyvin korkealle arvostettu Rocambole Spanish Roja. Näillä neljällä lajikkeella on 200 löpsin eli noin 90 kilon myyntilimiitti per asiakas kun se joidenkin lajikkeiden kohdalla on vain 1/4 löpsiä eli reilut sata grammaa, käytännössä kaksi raapia. 90 kiloa vaatii lajikkeesta riippuen 50-65 juoksupenkkimetriä. Nykyinen Filareen on noin 160 000 kynttä ja se vaatii noin 7 kilometriä penkkejä. Liikutaan siis todella suuressa mittakaavassa kun puhutaan käsityövaltaisesta viljelmästä. Viljelyalaa pitääkin olla sillä Filareella on vuosittain 2000 asiakasta kaikkialla Yhdysvalloissa, ei ainoastaan ”Lower 48.” Hinnoitteluperiaate on selkeä; Artisokat ja Silverskinit maksavat 18,50 taaleria per löpsi ja muut 22 taaleria. Kilohinnoiksi muutettuna lukemat ovat sopivasti pyöristettyinä 40,00 ja 47,50.

Mutta elämä ei ole Filareellakaan koskaan pelkkää kynsilaukkaa. Eikä se ole koskaan sitä pelkästään ollutkaan. Kynsilaukka tuli voimallisemmin kuvioihin vasta 1960-luvulla ja tilalla viljeltiin ”muinaisina aikoina” etupäässä omenia ja muita hedelmiä. Tänään Filareen vanha hedelmätarha on muiden omistuksessa, mutta tilalla tuotetaan lisäystarpeiksi parsanjuurakoita, harvinaisia perunalaatuja, shalottisipuleja ja bataatteja. Bataattikaan ei ole pelkkä bataatti vaan Filareen myyntivalikoimista löytyy kovastikin ominaisuuksiltaan. vaihtelevat Beauregard, Purple profusion, Red Japanese ja Carolina Ruby.

Mutta millainen olisi Suomen Filaree? Vastaavanlainen farmi siis. Tietenkin vastaavan kokoinen lajike-valikoima kynsilaukkaa myytäväksi lisäystarkoitukseen ja muita kasveja. Parsanjuurakoiden tuotanto on työlästä eikä bataatti kasva oikein hyvin Suomessa. Toki jotkin bataatti-lajikkeet kasvavat varsin hyvin meilläkin jos olosuhteet ja kasvupaikka luodaan ihanteellisiksi. Sopivia kakkos ja kolmoskasveja voi lähteä etsimään ja niitä varmaan löytyy. Filareen volyymistä kynsilaukka muodostaa tietenkin leijonanosan, mutta moninaisuus on aina hyvä nostaa kunniaan.

Loppuun vielä pieni ekskurssi ”Löpsi.”

————————————————————

Löpsi eli pauna. Kyseessä on avoirdupuis-pauna on 453 grammaa joka jakaantuu kuuteentoista unssiin (28,34 grammaa.). Lyhenne jota käytetään paunasta siellä missä paunoista puhutaan on lbs. Lbs on tietenkin monikko ja kantasana on lb. Lb on lyhenne latinan sanasta Libra joka tietenkin tarkoittaa vaakaa. Roomalaisilla oli ilmaisu libra pondo joka tarkoitti ”naulan painoinen.” Paunan alkuperä juontuu tuon sanaparin jälkimmäisestä sanasta pondo. Nyt herääkin kysymys siitä mikä on löpsi? Löpsi on tietenkin suomalaisen ja lähinnä kuvitteellisen amerikkaan muuttavan savolaisen amerikansuomalainen sanaväännös. Pertti Virtarannan toimittama Amerikansuomen sanakirja on kovin kivaa luettavaa, mutta sanaa löpsi emme sieltä löydä.

—————————————————————

Ehkä tämä kappale on ollut joskus tämän julkaisun esihistoriassa loppulauluna. Jos on ollut niin voi se kyllä olla uudestaankin. Garlic song Andrew Rousen esittämänä.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.