Joko kohta on sprouttikuu?

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

ante diem VIII Kalendas Martias

Onpa kulunut jo aikaa helmikuun Kalendis-päivästä. Niin meni Nonis ja Iduskin, mutta ei sitä aina tekstiä tule. Nyt sitten tulee senkin edestä ja kohtahan on jo maaliskuun Kalendis.

Pohjoinen on puhunut tänä talvena enemmän kuin pitkään aikaan. Pohjoisen napaseudun jääpeite on kattavan näköinen, mutta toki paksuudessa hävitään. Meri on tänäkin vuonna auki Longyearbyeeniin saakka. Vanhassa Suomessa lumi on peittänyt kynsilaukkapenkin jo marraskuun lopulta ja suojaisia päiviä ei juuri nähty ennen helmikuun alkua. Varsin suuri oli hämmästys viimä viikonloppuna kun ainakin yhdellä viljelmällä kun 8-9 tuuman paksun lumipeitteen alla penkit olivatkin aivan sulat. Lumi satoi marraskuun lopulla ilmavan olkikatteen päälle ja se teki heti eristävän kerroksen. Siinäpä varmaan selitys asiaan. Nyt jos kaikki menee kuten toivotaan on luvassa varsin aikaienn sprouttaus. Useimmat lajikkeet ovat pinnalla jo huhtikuun ensimmäisenä päivänä.

Näinä aikoina odotus kasvaa ja päivä päivältä uuden kasvun ihme on lähempänä. Nyt kun penkit ainakin siellä missä kattaminen on onnistunut tapahtuu jo kasvua. Vaikka lumi heijastaakin auringovalon vielä varsin tehokkaasti pois reagoivat uudet kasvit korkeammalle ehtivään auringonkehrään siitä huolimatta. Lähipäivinä on luvassa lämpenevää säätä eikä ole mitenkään mahdotonta etteikö maaliskuun toinen puolisko voisi tuoda versoja pinnalle.

Mihinkään keväänedistämiseen ei ole syytä ryhtyä. Penkkien kuoriminen lumipeitteestä ei tule kysmykseenkään. Kaiken pitää olla niin naturellia kuin mahdollista. Mitä korkeintaan voidaan tehdä, ja mitä pitääkin tehdä on soittaa  aurinkoisena päivänä vielä hankisen peiton alla nukkkuvalle kansalle hyvää ja inspiroivaa musiikkia. Mitä voidaan myöskin tehdä on pitää kavereille kunnon herätyssaarna. Ehkä julkaisemme tällaisen herätyssaarna viikon päästä jolloin on Kalendis Martiis, maaliskuun ensimmäinen päivä. Sellainen piristää itseäkin aivan varmasti ja luo uskoa tulevaan.

Mutta mitä olisi keväinen musiikki jo heränneille mutta vähän fundeeraaville kynsilaukoille jota voisi käydä soittamaan? Seuraavassa pieni De Re Allii Sativin koeviljemän näkökulmasta laadittu lista pienine kommentteineen:

I  Kde domov můj.  Viljemällä on useita tsekinmaalta saatuja lajikkeita joista tietysti kynsilukuisin on Havran. Tämä laulu on syytä olla soittolistan alussa ja lopussa. ”Missä on kotini? Vesi kohisee niittyjen halki, metsät humisevat kallioiden päällä, puutarhassa kevään kukat loistavat, maanpäällinen paratiisi! Tšekin maa, minun kotini! Näin on! Havrania ei pidä suututtaa…

II ”Von guten mächten.” Maailma tarvitsee toivoa ja tämä laulu kieltämättä voi selalsita antaa. Jumalastakaan ei puhuta tässä kovin häiritsevällä tavalla.

III ”Lapin jenkka.”  Tänä vuonna mukavan kokoinen joukko kynsiä useammasta lajikkeesta matkaa Lappiiin ja vieläpä Napapiirin pohjoispuolelle. Kaikein lisäksi uusi tsekkiläinen lajike Jovan pitää kotouttaa oloihimme. Kaikkihan tietävät että Lapin jenkka alkaa sanoin ”Jo vain tuntee ken Lappiin on kulkeutunut…” Tiedä vaikka tästä Rocambole-kasvuryhmään ja hienohelmoihin kuuluvasta Jovanista tulisi  lappilaisten suuresti suosima lajike. Jovan — Jo vain — Kyllä vaan…

IV Ludvig van Beethovenin I sinfonia kokonaisuudessaan. Pienen lämmittelyn jälkeen pitää päästä jo vähän reippaampaan menoon. Ja tässähän sitä totisesti on.

V Eli Diablo te mandó a Laredo.  Viljelmällä kasvaa tänä vuonna enemmän eteläisiä lajikkeita kuin koskaan ja varsinkin Kreolien kasvuryhmän lajikkeet  kaipaavat espanjankielistä menoa ja tämä Baccaran versio enemmän englanninkielellä tunnetummaksi tulleesta laulusta ”The Devil send You to Laredo” sopii tähän oikein hyvin.

VI Uralin pihlaja  ja tietenkin Tapio Rautavaaran esittämänä. Huomattava osa viljelmän lajikkeista on venäläisperäisiä. Rocambolet Igorin johdolla ja venäläisperäiset marmoripurppurat ovat kyllä ansainneet hieman slaavilaista kaihoa. Laulussa on myös muistutus syksystä.

VII Milles Colombes, totta kait! Ranskalaiset Artisokkien kasvuryhmään kuuluvat lajikkeet kaipaavat rohkaisua ja onhan kavussa myös varsin suuri joukko latvaklooneja  lastentarha-osastolla.

VIII Alan Parsons projectin Eye in the sky.  Vähän rauhoittavaa mutta rytmittävää loppua kohden.

IX Ja loppuun vielä kohta I uudelleen. Mutta eri versiona tietenkin.

Otsikkokuvassa ruukku johon laitettiin parisen viikkoa sitten kasvamaan isoja jo sproutanneita Rocambole-ryhmän Karpaatialaisen latvaklooneja. Häytyy näemmä viiä vähän viileämpään paikkaan ja pistää olkea. Filareen hinnastokin on saapunut kaukaa merten takaa. Siitä puhumme varmasti viimeistään maaliskuun Nonis-päivän kirjoituksessa.

Tässähän net tärkeimmät. Ja että vielä loppumusiikkia. Kevättä enteilevä laulu on tietenkin Doris Dayn esittämä Que Sera, Sera. Niin, koeviljelmällä on kuuden vuoden aikana löytynyt montakin mutaatiota. Mitä tulee, se tulee ja niinhän se on nähtävä. Mutta eniwei tässä Que Sera, Sera ja lisätään se vielä em. listalle ja toivotaan ja uskotaan että mutaatiot ja epigenetaatiot kuten ”Humpgrid,” ”Torchido,” ”Tourbillon du Nord,” ”Killarney Creole” ja ”Ornazok” kasvavat ja vahvistuvat kukin lajikkeensa mukaan. Ai niin, se Que Sera, Sera. https://www.youtube.com/watch?v=SdhAfMor9BM

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.