Filareen katalooki vm. 2019 on saapunut.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

Kalendis Martiis

Itse asiassa se saapui jo viikko sitten ja vaikka sisällön suhteen ei aina mitään edes pieniä liikuntoja tapahdu, niin kansi on aina yhtä uniikki kuin ennenkin. Illustraattorina on tietenkin Jim Anderson. Kannessa on viime vuonna edesmenneen Filareen pitkäaikaisen työntekijän Filaree Featherin kuva piirroksena. Hieno kunnianosoitus kertakaikkiaan.

Kysehän on siis paikasta josta voidaan sanoa että se todellakin kaikkien kynsilaukka-farmien esikoinen. Vuosituotanto on noin 10 tonnia ja yhteistyökumppanit päälle. Paikka on juuri se missä aikoinaan Ron L. Engeland loi nykyaikaisen kasvuryhmä-luokituksen. Engelandista harva nykyään mitään tietää, mutta farmilla on edelleenkin aivan oma gloriansa. Toki on muitakin paikkoja jossa kasvatetaan kynsilaukkaa yhtä suurella menestyksellä ja yhtä laadukkaasti, mutta Filaree on aina Filaree.

Tänä vuonna katalookissa, hinnastosta puhuminen on vähän tökeröä, on kaikkiaan esitelty yhteensä 114 eri lajiketta kymmenestä eri kasvuryhmästä. Runsalukuisimmin on edustettuna Artisokkien kasvuryhmä ja vähiten lajikkeita on Lasipurppuroiden ryhmässä. Koska De Re Allii Sativin  koeviljelmällä alkaa olla jo hyvinkin kattava lajivalikoima voi pientä vertailua tehdä sen suhteen mikä lajikevalikoimien vastaavuus. Vastaavuus on kovin pieni jos katsotaan asiaa pelkästään täysin vastaavan nimen perusteella. Päädytään niinkin pienee lukuun kuin 21. Filareen valikoimassa ei ole yhtään ns. uutta lajiketta eli aitojen siemeniän kautta syntynyttä kantaa. Ja kun voidaan olettaa että varsinaisia vanhoja lajikkeita ei kuitenkaan ole enempää kuin 240 niin vastaavuus liikkuu jossain lukemassa 50. Missä De Re Allii Sativin koeviljelmä eroaa lajikekirjoltaan eniten Filareen valikoimasta ovat Turbaanien, Artisokkien ja Silverskinien kasvuryhmä.

Tarkkasilmäinen lukija löytää katalookista paljon informaatiota. Filareella on neljä päälajiketta jotka ovat Raitapurppuroiden kasvuryhmän Chesnok Red, Artisokka Inchelium Red, Silverskin Silver White ja tietenkin hyvin korkealle arvostettu Rocambole Spanish Roja. Näillä neljällä lajikkeella on 200 löpsin eli noin 90 kilon myyntilimiitti per asiakas kun se joidenkin lajikkeiden kohdalla on vain 1/4 löpsiä eli reilut sata grammaa, käytännössä kaksi raapia. 90 kiloa vaatii lajikkeesta riippuen 50-65 juoksupenkkimetriä. Nykyinen Filareen on noin 160 000 kynttä ja se vaatii noin 7 kilometriä penkkejä. Liikutaan siis todella suuressa mittakaavassa kun puhutaan käsityövaltaisesta viljelmästä. Viljelyalaa pitääkin olla sillä Filareella on vuosittain 2000 asiakasta kaikkialla Yhdysvalloissa, ei ainoastaan ”Lower 48.” Hinnoitteluperiaate on selkeä; Artisokat ja Silverskinit maksavat 18,50 taaleria per löpsi ja muut 22 taaleria. Kilohinnoiksi muutettuna lukemat ovat sopivasti pyöristettyinä 40,00 ja 47,50.

Mutta elämä ei ole Filareellakaan koskaan pelkkää kynsilaukkaa. Eikä se ole koskaan sitä pelkästään ollutkaan. Kynsilaukka tuli voimallisemmin kuvioihin vasta 1960-luvulla ja tilalla viljeltiin ”muinaisina aikoina” etupäässä omenia ja muita hedelmiä. Tänään Filareen vanha hedelmätarha on muiden omistuksessa, mutta tilalla tuotetaan lisäystarpeiksi parsanjuurakoita, harvinaisia perunalaatuja, shalottisipuleja ja bataatteja. Bataattikaan ei ole pelkkä bataatti vaan Filareen myyntivalikoimista löytyy kovastikin ominaisuuksiltaan. vaihtelevat Beauregard, Purple profusion, Red Japanese ja Carolina Ruby.

Mutta millainen olisi Suomen Filaree? Vastaavanlainen farmi siis. Tietenkin vastaavan kokoinen lajike-valikoima kynsilaukkaa myytäväksi lisäystarkoitukseen ja muita kasveja. Parsanjuurakoiden tuotanto on työlästä eikä bataatti kasva oikein hyvin Suomessa. Toki jotkin bataatti-lajikkeet kasvavat varsin hyvin meilläkin jos olosuhteet ja kasvupaikka luodaan ihanteellisiksi. Sopivia kakkos ja kolmoskasveja voi lähteä etsimään ja niitä varmaan löytyy. Filareen volyymistä kynsilaukka muodostaa tietenkin leijonanosan, mutta moninaisuus on aina hyvä nostaa kunniaan.

Loppuun vielä pieni ekskurssi ”Löpsi.”

————————————————————

Löpsi eli pauna. Kyseessä on avoirdupuis-pauna on 453 grammaa joka jakaantuu kuuteentoista unssiin (28,34 grammaa.). Lyhenne jota käytetään paunasta siellä missä paunoista puhutaan on lbs. Lbs on tietenkin monikko ja kantasana on lb. Lb on lyhenne latinan sanasta Libra joka tietenkin tarkoittaa vaakaa. Roomalaisilla oli ilmaisu libra pondo joka tarkoitti ”naulan painoinen.” Paunan alkuperä juontuu tuon sanaparin jälkimmäisestä sanasta pondo. Nyt herääkin kysymys siitä mikä on löpsi? Löpsi on tietenkin suomalaisen ja lähinnä kuvitteellisen amerikkaan muuttavan savolaisen amerikansuomalainen sanaväännös. Pertti Virtarannan toimittama Amerikansuomen sanakirja on kovin kivaa luettavaa, mutta sanaa löpsi emme sieltä löydä.

—————————————————————

Ehkä tämä kappale on ollut joskus tämän julkaisun esihistoriassa loppulauluna. Jos on ollut niin voi se kyllä olla uudestaankin. Garlic song Andrew Rousen esittämänä.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Joko kohta on sprouttikuu?

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

ante diem VIII Kalendas Martias

Onpa kulunut jo aikaa helmikuun Kalendis-päivästä. Niin meni Nonis ja Iduskin, mutta ei sitä aina tekstiä tule. Nyt sitten tulee senkin edestä ja kohtahan on jo maaliskuun Kalendis.

Pohjoinen on puhunut tänä talvena enemmän kuin pitkään aikaan. Pohjoisen napaseudun jääpeite on kattavan näköinen, mutta toki paksuudessa hävitään. Meri on tänäkin vuonna auki Longyearbyeeniin saakka. Vanhassa Suomessa lumi on peittänyt kynsilaukkapenkin jo marraskuun lopulta ja suojaisia päiviä ei juuri nähty ennen helmikuun alkua. Varsin suuri oli hämmästys viimä viikonloppuna kun ainakin yhdellä viljelmällä kun 8-9 tuuman paksun lumipeitteen alla penkit olivatkin aivan sulat. Lumi satoi marraskuun lopulla ilmavan olkikatteen päälle ja se teki heti eristävän kerroksen. Siinäpä varmaan selitys asiaan. Nyt jos kaikki menee kuten toivotaan on luvassa varsin aikaienn sprouttaus. Useimmat lajikkeet ovat pinnalla jo huhtikuun ensimmäisenä päivänä.

Näinä aikoina odotus kasvaa ja päivä päivältä uuden kasvun ihme on lähempänä. Nyt kun penkit ainakin siellä missä kattaminen on onnistunut tapahtuu jo kasvua. Vaikka lumi heijastaakin auringovalon vielä varsin tehokkaasti pois reagoivat uudet kasvit korkeammalle ehtivään auringonkehrään siitä huolimatta. Lähipäivinä on luvassa lämpenevää säätä eikä ole mitenkään mahdotonta etteikö maaliskuun toinen puolisko voisi tuoda versoja pinnalle.

Mihinkään keväänedistämiseen ei ole syytä ryhtyä. Penkkien kuoriminen lumipeitteestä ei tule kysmykseenkään. Kaiken pitää olla niin naturellia kuin mahdollista. Mitä korkeintaan voidaan tehdä, ja mitä pitääkin tehdä on soittaa  aurinkoisena päivänä vielä hankisen peiton alla nukkkuvalle kansalle hyvää ja inspiroivaa musiikkia. Mitä voidaan myöskin tehdä on pitää kavereille kunnon herätyssaarna. Ehkä julkaisemme tällaisen herätyssaarna viikon päästä jolloin on Kalendis Martiis, maaliskuun ensimmäinen päivä. Sellainen piristää itseäkin aivan varmasti ja luo uskoa tulevaan.

Mutta mitä olisi keväinen musiikki jo heränneille mutta vähän fundeeraaville kynsilaukoille jota voisi käydä soittamaan? Seuraavassa pieni De Re Allii Sativin koeviljemän näkökulmasta laadittu lista pienine kommentteineen:

I  Kde domov můj.  Viljemällä on useita tsekinmaalta saatuja lajikkeita joista tietysti kynsilukuisin on Havran. Tämä laulu on syytä olla soittolistan alussa ja lopussa. ”Missä on kotini? Vesi kohisee niittyjen halki, metsät humisevat kallioiden päällä, puutarhassa kevään kukat loistavat, maanpäällinen paratiisi! Tšekin maa, minun kotini! Näin on! Havrania ei pidä suututtaa…

II ”Von guten mächten.” Maailma tarvitsee toivoa ja tämä laulu kieltämättä voi selalsita antaa. Jumalastakaan ei puhuta tässä kovin häiritsevällä tavalla.

III ”Lapin jenkka.”  Tänä vuonna mukavan kokoinen joukko kynsiä useammasta lajikkeesta matkaa Lappiiin ja vieläpä Napapiirin pohjoispuolelle. Kaikein lisäksi uusi tsekkiläinen lajike Jovan pitää kotouttaa oloihimme. Kaikkihan tietävät että Lapin jenkka alkaa sanoin ”Jo vain tuntee ken Lappiin on kulkeutunut…” Tiedä vaikka tästä Rocambole-kasvuryhmään ja hienohelmoihin kuuluvasta Jovanista tulisi  lappilaisten suuresti suosima lajike. Jovan — Jo vain — Kyllä vaan…

IV Ludvig van Beethovenin I sinfonia kokonaisuudessaan. Pienen lämmittelyn jälkeen pitää päästä jo vähän reippaampaan menoon. Ja tässähän sitä totisesti on.

V Eli Diablo te mandó a Laredo.  Viljelmällä kasvaa tänä vuonna enemmän eteläisiä lajikkeita kuin koskaan ja varsinkin Kreolien kasvuryhmän lajikkeet  kaipaavat espanjankielistä menoa ja tämä Baccaran versio enemmän englanninkielellä tunnetummaksi tulleesta laulusta ”The Devil send You to Laredo” sopii tähän oikein hyvin.

VI Uralin pihlaja  ja tietenkin Tapio Rautavaaran esittämänä. Huomattava osa viljelmän lajikkeista on venäläisperäisiä. Rocambolet Igorin johdolla ja venäläisperäiset marmoripurppurat ovat kyllä ansainneet hieman slaavilaista kaihoa. Laulussa on myös muistutus syksystä.

VII Milles Colombes, totta kait! Ranskalaiset Artisokkien kasvuryhmään kuuluvat lajikkeet kaipaavat rohkaisua ja onhan kavussa myös varsin suuri joukko latvaklooneja  lastentarha-osastolla.

VIII Alan Parsons projectin Eye in the sky.  Vähän rauhoittavaa mutta rytmittävää loppua kohden.

IX Ja loppuun vielä kohta I uudelleen. Mutta eri versiona tietenkin.

Otsikkokuvassa ruukku johon laitettiin parisen viikkoa sitten kasvamaan isoja jo sproutanneita Rocambole-ryhmän Karpaatialaisen latvaklooneja. Häytyy näemmä viiä vähän viileämpään paikkaan ja pistää olkea. Filareen hinnastokin on saapunut kaukaa merten takaa. Siitä puhumme varmasti viimeistään maaliskuun Nonis-päivän kirjoituksessa.

Tässähän net tärkeimmät. Ja että vielä loppumusiikkia. Kevättä enteilevä laulu on tietenkin Doris Dayn esittämä Que Sera, Sera. Niin, koeviljelmällä on kuuden vuoden aikana löytynyt montakin mutaatiota. Mitä tulee, se tulee ja niinhän se on nähtävä. Mutta eniwei tässä Que Sera, Sera ja lisätään se vielä em. listalle ja toivotaan ja uskotaan että mutaatiot ja epigenetaatiot kuten ”Humpgrid,” ”Torchido,” ”Tourbillon du Nord,” ”Killarney Creole” ja ”Ornazok” kasvavat ja vahvistuvat kukin lajikkeensa mukaan. Ai niin, se Que Sera, Sera. https://www.youtube.com/watch?v=SdhAfMor9BM

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.