Kirjastopenkkejä rakentaessa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kalendis Novembribus

Päätoimittajan omalla äänellä, tasavaltalaisella tyylillä ja roomalaisella soinnilla.

Tänä vuonna ei ole pidetty kiiretttä eikä nytkään ole niin tarkoitus. Aivan aluksi katsotaan mitä tapahtuu planeettamme katolla. Näyttää olevan 1,25 miljoonaa neliökilometriä jäätä hukassa noin ihan vaatimattomasti katsoen. Tapanani on sanoa kaiken maailman ennustelijoille paikkakunnallani, että ”minä päätän koska täällä tulee talvi!” Puheenparressa on tietysti suurin osa leikkimielisyyttä, mutta ei niin paljon pilaa ettei totta toinen puoli. Jos ei ole mahdollisuus päättää asiasta niin silloin voi luonnonilmiöitä tarkastelemalla sovittaa omat tekemisensä syskyn rytmiin. Nythän pitäisi olla jo vähän kylmän puoleista ja luntakin maassa. Lokakuussa rikottiin kansallinen kuukauden lämpöennätys, ja ihan hyvältä näyttää nytkin jos sellaista odottelee marraskuussa. Aikaa on siis vielä ainakin Vanhassa Suomessa pistää kavereita multiin ja rakentaa vaikkapa lajikekirjastoa.

Olemme vuosien mittaan, näin voidaan sanoa koska kohta tulee tälle blogille ikää jo kolme vuotta, puhuneet lajikekirjastosta. Jonkin verran kiinnostus eri lajikkeisiin onkin kasvanut ja monen lajikevalikoima on monipuolistumaan päin. De Re Allii Sativin koeviljelmän lajikevalikoima ei kasva lukumääräisesti niin kovin paljon koska aika monta lajiketta on todennettu samoiksi. Uusista lajikkeista tietysti odotetuin tulokas oli ns. ”Oikea Siperialainen.” Täytyy sanoa että siinä on varsin siro kaveri. Todella suuri ilo on nyt nähdä posliinien kasvavan vuosi vuodelta suuremmiksi. Barettas Sunshine näyttää todella lupaavalta ja maahan menee muiden muassa yksi 22-grammainen kynsi. Siitä voi odottaa jopa 90-grammaista neljän kynnen aitoa posliini-raapia.

Ei uusien lukijoiden ilmaantumisen johdosta vaan ihan periaatteellisista syistä kerrattava se mitä lajike-kirjastolla tarkoitetaan. Nimi kirjasto tulee ensinnäkin ymmärtää aivan pohjimmiltaan kirjosta eli moninaisuudesta. Kynsilaukka-lajikkeita on suuri määrä kuten kaikki varmasti tietävät, vanhoja ja uusia lajikkeita. Vanhoilla lajikkeilla tarkoitamme tietenkin niitä lajikkeita jotka ovat olleet olemassa aivan näihin päiviin saakka eri nimillä tunnettuina. Uusilla lajikkeilla tarkoitamme niitä lajikeita joita on syntynyt kukintojen manipuloinnin seurauksena.

Kynsilaukat jaetaan Ron. L. Engelandin skeeman mukaisesti useaan kasvuryhmään. Tärkeämpää kuin tietää tarkka lajikkeiden lukumäärä on tiedostaa se, että on olemassa lukuisa kasvuryhmiä. Kasvuryhmien sijaa voisi puhua paremminkin kynsilaukan haploryhmistä eli geneettisistä suurtyypeistä joiden tunnistaminen on varsin helppoa. Haploryhmiä joihin kuuluu enemmän kuin yksi lajike on laskutavasta riippuen 16-18. Tämän vuoden havaintojen perusteella voi jo varsin rohkeasti sanoa, että esimerkiksi ns. Posliinien kasvuryhmä sisältänee kaksi erilaista haploryhmää. Engelandin skeema on varsin helppo omaksua, mutta Pohjois-Amerikan ulkopuolella vain innokkaimmat harrastajat ovat niin tehneet. Mutta mitä hyötyä isommasta lajike-valikoimasta on harrastajille? On otettava käyttöön roomalaiset. Asia voidaan ilmaista pääkohdittain näin:

I Kirjaston avulla näemme kynsilaukka-kasvin moninaisuuden. Suomi on vielä Rocambole-maa mikä on tietysti ihan hyvä asia, mutta tietyllä tavalla ”synti, suuri, surkea.”

II Kirjasto on silmänilo ja jokainen voi olla pieni kuraattori eli kasvivalikoiman hoitaja. Kirjaston hallinta parantaa aivan varmasti elämänhallintaa ja aivojen toimintaa.

III Kasvi näkee muissa lajikkeissa tovereitaan ja tuntee solidaarisuutta. Rocamboleillakin pitää olla oikeus nähdä lajitovereitaan ja tässä on suomalaisilla parannuksen paikka. Vihannes Kostajan suositus on että jokaisella kynsilaukka-harrastajalla on vähintään 6 lajiketta kolmesta eri kasvuryhmästä. Jokainen voi kerrata sen kuka Vihannes Kostaja oikein on tästä linkistä. 

IV Kasvin yksitoikkoinen elämä loppuu ja se saa uusia vaikutteita. Parhaassa tapauksessa saadaan nähdä merkillisiä ja vielä merkillisimpiä mutaatioita. Tapahtuu epigeneettisiä imitaatioita ja jopa geenihyppyjä.

V Kasvien kasvattaja ja hyödyntäjä oppii vähitellen käyttämään erilaisia kynsilaukkoja eri tarkoitukseen.

Kirjastoa perustettaessa olisi aivan alusta lähtien hankittava ainakin kaksi lajiketta jokaisesta  kasvuryhmästä. Kirjaston jonka tunnistemäärä lähentelee kahtasataa hoitaminen vaatii paljon aikaa, mutta aidon kirjaston voi rakentaa helostikin. Kasvuryhmät on tässä listattu tuleentumisjärjestyksessä. Lajikkeita on varsin helposti saatavilla olevia.

Turbaanit:  Dushanbene, Truden, Humpgrid.

Lasipurppurat: Early Purple, Vekan/Unikat, Kolkja Glazer

Aasian purppurat: Wonha, Alkor, Pyongchang

Kreolit: Burgundi, Rosso di Sulmona

Artisokat: Therador/Anton, Germidour, Vessalico

Marmoripurppurat: Havran, Siperialainen

Raitapurppurat: Shvelisi, Slavin, Kolkjan purppura

Rocambolet: Iso venäläinen, Saksan punainen, Tantal, Karpaatialainen

Posliinit:  Music, Havel, Barettas Sunshine

Silverskinit: Garcia, Gayant, Tutor

Outokaiset: Bjetin

Edellä on lueteltu 28 eri lajiketta. Niitä kaikkia ei ole toki tarpeen hankkia, mutta pieni ehdottomuus on kutienkin kaksi lajiketta per kasvuryhmä. Kreolit on tietenkin ryhmä joka ei meidän oloissamme ja juuri Salpausselän pohjoispuolella varmasti kovinkaan hyvin kasva. Jonkun huomio voi aiheesta kääntyä Rosso di Sulmonan sijoittamiseen Kreoleiden joukkoon. Näin on vain pitänyt tehdä koska morfologia näin sen sanelee. Varmasti lajike mukautuu vielä paremmin oloihimme ja kun kynsien lähtökoko vielä kasvaa niin selviytymis-prosenttikin nousee nykyisestä. Viime syksynä istutetuista yli kaksi-grammaisista kynsistä vain kuusi kymmenestä selvisi talven yli. Pitkässä juoksussa Killarney Redin tuottama mutaatio josta edellisessä avauksessa jo käytimme nimeä Killarney Creole. Mutaatio on saanut nyt uuden nimen. Palaamme siihen joskus myöhemmin. Vielä on oltava varovainen ja katsottava mitä ne 72 kynttä tuovat tullessaan.

Perinteisesti Pyhäinpäivään tultaessa voidaan sanoa että Lasipurppuroiden kausi alkaa olla lopuillaan. Kaikki De Re Allii Satin koeviljelmän kasvatuksessa olevat lasipurppurat korjattiin ja kuivattiin samaan tahtiin ja nyt pitää sanoa että eräs kanta on osoittanut varsin hyvää kestävyyttä. Ei merkkiäkään dehydraatiosta. Kyseinen kanta on Kolkja Glazer. Otsikkokuvassa kuitenkin uusi lajike, kovin kauniin värinen Ederose eli Eedenin ruusu.

Lasista puheenollen…. Hmmm. On aika päästää irti Blondie ja Debbie Harry. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.