Kirjastopenkkejä rakentaessa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kalendis Novembribus

Päätoimittajan omalla äänellä, tasavaltalaisella tyylillä ja roomalaisella soinnilla.

Tänä vuonna ei ole pidetty kiiretttä eikä nytkään ole niin tarkoitus. Aivan aluksi katsotaan mitä tapahtuu planeettamme katolla. Näyttää olevan 1,25 miljoonaa neliökilometriä jäätä hukassa noin ihan vaatimattomasti katsoen. Tapanani on sanoa kaiken maailman ennustelijoille paikkakunnallani, että ”minä päätän koska täällä tulee talvi!” Puheenparressa on tietysti suurin osa leikkimielisyyttä, mutta ei niin paljon pilaa ettei totta toinen puoli. Jos ei ole mahdollisuus päättää asiasta niin silloin voi luonnonilmiöitä tarkastelemalla sovittaa omat tekemisensä syskyn rytmiin. Nythän pitäisi olla jo vähän kylmän puoleista ja luntakin maassa. Lokakuussa rikottiin kansallinen kuukauden lämpöennätys, ja ihan hyvältä näyttää nytkin jos sellaista odottelee marraskuussa. Aikaa on siis vielä ainakin Vanhassa Suomessa pistää kavereita multiin ja rakentaa vaikkapa lajikekirjastoa.

Olemme vuosien mittaan, näin voidaan sanoa koska kohta tulee tälle blogille ikää jo kolme vuotta, puhuneet lajikekirjastosta. Jonkin verran kiinnostus eri lajikkeisiin onkin kasvanut ja monen lajikevalikoima on monipuolistumaan päin. De Re Allii Sativin koeviljelmän lajikevalikoima ei kasva lukumääräisesti niin kovin paljon koska aika monta lajiketta on todennettu samoiksi. Uusista lajikkeista tietysti odotetuin tulokas oli ns. ”Oikea Siperialainen.” Täytyy sanoa että siinä on varsin siro kaveri. Todella suuri ilo on nyt nähdä posliinien kasvavan vuosi vuodelta suuremmiksi. Barettas Sunshine näyttää todella lupaavalta ja maahan menee muiden muassa yksi 22-grammainen kynsi. Siitä voi odottaa jopa 90-grammaista neljän kynnen aitoa posliini-raapia.

Ei uusien lukijoiden ilmaantumisen johdosta vaan ihan periaatteellisista syistä kerrattava se mitä lajike-kirjastolla tarkoitetaan. Nimi kirjasto tulee ensinnäkin ymmärtää aivan pohjimmiltaan kirjosta eli moninaisuudesta. Kynsilaukka-lajikkeita on suuri määrä kuten kaikki varmasti tietävät, vanhoja ja uusia lajikkeita. Vanhoilla lajikkeilla tarkoitamme tietenkin niitä lajikkeita jotka ovat olleet olemassa aivan näihin päiviin saakka eri nimillä tunnettuina. Uusilla lajikkeilla tarkoitamme niitä lajikeita joita on syntynyt kukintojen manipuloinnin seurauksena.

Kynsilaukat jaetaan Ron. L. Engelandin skeeman mukaisesti useaan kasvuryhmään. Tärkeämpää kuin tietää tarkka lajikkeiden lukumäärä on tiedostaa se, että on olemassa lukuisa kasvuryhmiä. Kasvuryhmien sijaa voisi puhua paremminkin kynsilaukan haploryhmistä eli geneettisistä suurtyypeistä joiden tunnistaminen on varsin helppoa. Haploryhmiä joihin kuuluu enemmän kuin yksi lajike on laskutavasta riippuen 16-18. Tämän vuoden havaintojen perusteella voi jo varsin rohkeasti sanoa, että esimerkiksi ns. Posliinien kasvuryhmä sisältänee kaksi erilaista haploryhmää. Engelandin skeema on varsin helppo omaksua, mutta Pohjois-Amerikan ulkopuolella vain innokkaimmat harrastajat ovat niin tehneet. Mutta mitä hyötyä isommasta lajike-valikoimasta on harrastajille? On otettava käyttöön roomalaiset. Asia voidaan ilmaista pääkohdittain näin:

I Kirjaston avulla näemme kynsilaukka-kasvin moninaisuuden. Suomi on vielä Rocambole-maa mikä on tietysti ihan hyvä asia, mutta tietyllä tavalla ”synti, suuri, surkea.”

II Kirjasto on silmänilo ja jokainen voi olla pieni kuraattori eli kasvivalikoiman hoitaja. Kirjaston hallinta parantaa aivan varmasti elämänhallintaa ja aivojen toimintaa.

III Kasvi näkee muissa lajikkeissa tovereitaan ja tuntee solidaarisuutta. Rocamboleillakin pitää olla oikeus nähdä lajitovereitaan ja tässä on suomalaisilla parannuksen paikka. Vihannes Kostajan suositus on että jokaisella kynsilaukka-harrastajalla on vähintään 6 lajiketta kolmesta eri kasvuryhmästä. Jokainen voi kerrata sen kuka Vihannes Kostaja oikein on tästä linkistä. 

IV Kasvin yksitoikkoinen elämä loppuu ja se saa uusia vaikutteita. Parhaassa tapauksessa saadaan nähdä merkillisiä ja vielä merkillisimpiä mutaatioita. Tapahtuu epigeneettisiä imitaatioita ja jopa geenihyppyjä.

V Kasvien kasvattaja ja hyödyntäjä oppii vähitellen käyttämään erilaisia kynsilaukkoja eri tarkoitukseen.

Kirjastoa perustettaessa olisi aivan alusta lähtien hankittava ainakin kaksi lajiketta jokaisesta  kasvuryhmästä. Kirjaston jonka tunnistemäärä lähentelee kahtasataa hoitaminen vaatii paljon aikaa, mutta aidon kirjaston voi rakentaa helostikin. Kasvuryhmät on tässä listattu tuleentumisjärjestyksessä. Lajikkeita on varsin helposti saatavilla olevia.

Turbaanit:  Dushanbene, Truden, Humpgrid.

Lasipurppurat: Early Purple, Vekan/Unikat, Kolkja Glazer

Aasian purppurat: Wonha, Alkor, Pyongchang

Kreolit: Burgundi, Rosso di Sulmona

Artisokat: Therador/Anton, Germidour, Vessalico

Marmoripurppurat: Havran, Siperialainen

Raitapurppurat: Shvelisi, Slavin, Kolkjan purppura

Rocambolet: Iso venäläinen, Saksan punainen, Tantal, Karpaatialainen

Posliinit:  Music, Havel, Barettas Sunshine

Silverskinit: Garcia, Gayant, Tutor

Outokaiset: Bjetin

Edellä on lueteltu 28 eri lajiketta. Niitä kaikkia ei ole toki tarpeen hankkia, mutta pieni ehdottomuus on kutienkin kaksi lajiketta per kasvuryhmä. Kreolit on tietenkin ryhmä joka ei meidän oloissamme ja juuri Salpausselän pohjoispuolella varmasti kovinkaan hyvin kasva. Jonkun huomio voi aiheesta kääntyä Rosso di Sulmonan sijoittamiseen Kreoleiden joukkoon. Näin on vain pitänyt tehdä koska morfologia näin sen sanelee. Varmasti lajike mukautuu vielä paremmin oloihimme ja kun kynsien lähtökoko vielä kasvaa niin selviytymis-prosenttikin nousee nykyisestä. Viime syksynä istutetuista yli kaksi-grammaisista kynsistä vain kuusi kymmenestä selvisi talven yli. Pitkässä juoksussa Killarney Redin tuottama mutaatio josta edellisessä avauksessa jo käytimme nimeä Killarney Creole. Mutaatio on saanut nyt uuden nimen. Palaamme siihen joskus myöhemmin. Vielä on oltava varovainen ja katsottava mitä ne 72 kynttä tuovat tullessaan.

Perinteisesti Pyhäinpäivään tultaessa voidaan sanoa että Lasipurppuroiden kausi alkaa olla lopuillaan. Kaikki De Re Allii Satin koeviljelmän kasvatuksessa olevat lasipurppurat korjattiin ja kuivattiin samaan tahtiin ja nyt pitää sanoa että eräs kanta on osoittanut varsin hyvää kestävyyttä. Ei merkkiäkään dehydraatiosta. Kyseinen kanta on Kolkja Glazer. Otsikkokuvassa kuitenkin uusi lajike, kovin kauniin värinen Ederose eli Eedenin ruusu.

Lasista puheenollen…. Hmmm. On aika päästää irti Blondie ja Debbie Harry. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Killarney Creole — Pieni mutaatioraportti

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

 

 

Idibus Octobribus

On aihetta epäillä että De Re Allii Sativin koeviljelmällä on ilmaantunut mutaatio. Kysymyksessä on Rocambole-kasvuryhmään kuuluvan Killarney Red-lajikkeen joukosta tehdyt löydökset.  Killarney Red tuli De Re Allii Sativin koeviljelmälle marraskuun alkupäivinä 2016 Keski-Eurooppalaiselta alan harrastajalta. Raapit olivat pieniä kuten kynnetkin ja latvaklooneista kasvatettuja. Amerikkalaisten kynsilaukka-harrastajien keskuudessa vallitsee konsensus siitä että Killarney Red on idaholainen Spanish Rojan mukauma. Yleisesti ollaan myös sitä mieltä että Killarney Red on nykyään elinvoimaisempi kanta ja se tuottaa suurempia raapeja. Tämä kuva on otettu muutama päivä Pyhäinpäivän jälkeen marraskuussa 2016.

Niinpä jäätiin odottelemaan kesää 2017 ja kannan vahvistumista, kynsien kasvua ja uuden robustimman lisäysmateriaalin istuttamista. Lokakuussa 2017 oltiin tässä tilanteessa jossa voitiin olla varsin tyytyväisiä. Silloin ei ollut havaittavissa mitään erikoista. Kesän mittaan kukkavarret tulivat leikatuksi sillä tavoiteltiinhan isompia raapeja. Mitään erikoista ei havaittu vaikka siihen olisi jälkikäteen ajateltuna ollut aihetta suuressakin määrin. Nyt kun asiaa tarkastellaan myöhemmin valokuvien pohjalta niin voidaan havaita että mutatoitumista on havaittavissa useissa raapeissa jo tuolloin. Tämä ilmiö näkyy lituskaisina kynsiä ja lievästi kreolimaisena raapinmuodostuksena.

Syksyllä 2017 oltiin siis tässä tilanteessa. 

Mutta useimmissa raapeissa onkin syksyllä 2018 pulleita kreolimaisia ulkokynsiä.
Kaikkien korjattujen Killarney Red-yksilöiden joukossa on vain yksi normaalisti, lähes kaikkien lajin morfologisten ominaispiirteiden mukaisesti kasvanut kasvi. Kasvi jonka raapi on toiseksi alimmaisena. Se näyttää siltä miltä oikean Hienohelma-Rocambolen tulee näyttääkin. Oikealla tavalla kasvanut hienohelmojen kasvuryhmään kuuluva Killrney Red oh hyvin feminiinen kynsilaukka. Kaunis ja hienopiirteinen ja ennen kaikkea tulinen ja makea, piirre joka jäljittelemättömästi löytyy vain seuraavien Rocambole lajikkeiden, aitojen hienohelmojen mausta: Spanish Roja, Killarney Red, Tristan, Tantal, Stanik, Karpaatialainen, Dutch Rocambole, Taupe Brown ja mahdollisesti muutama muu. Raapin pohjaan tuo pyöreyttä se että kauniin paketin sisällä olevat kynnet muistuttavat enemmän Raitapurppuroiden kynsiä. Siitä pohjan pyöreys eli hienohelmaisuus.

Tässä kuvassa kaikista kreolimaisimmin raapin muodostanut yksilö.

Vuoden 2018 sadonkorjuussa nostettujen yksilöiden joukossa oli vain yksi normaali lajikkeelle Killarney Red ominainen raapi. Se on näistä kahdesta alempi.

Kaikki Killarney Red-yksilöt jätettiin leikkaamatta kesällä 2018. Useimmat eivät tuottaneet lainkaan kukintoa tai edes kukkavartta. Seuraavassa kuvassa lähinnä normaaleimmat kukkavarret  vuoden 2018 yksilöistä.

 

Kun etsitään vahvistusta sille onko kyseessä mutaatio ei katsota pelkästään morfologisiin perusteisiin vaan tutkitaan myös makua. Seuraavassa kuvassa kolmenlaisia kynsiä kolmesta eri raapista. Vasemmalla Killarney Red-lajikkeen kynsi sellaisena miltä sen pitäisi näyttää. Keskellä kynsi raapista joka muistuttaa normaalia vähän pulleampaa Killarney Red-raapia, mutta joka on jollain tavalla erilainen. Oikealla kynsi täysin kreolimaisesta raapista. Vasemmanpuoleisen kynnen maku on se mitä tältä hienohelmalta pitää odottaakin. Suussa tanssii makeus ja tuli. Kynnestä saadun puristeen "oktaaniluku" oli ainakin 101. Keskimmäinen kynsi oli kuivahko ja vähemmän sokeripitoinen kuin vasemmanpuoleinen. Oikeanpuoleinen kynsi poikkesi maultaan kahdesta edellisestä. Siinä oli enemmän tulisuutta kuin vasemmanpuoleisessa, mutta myös todella paljon makeutta. Tosin sanoen se ei voinut kilpailla hienostuneisuudessa lähinnä oikean Killarney Redin kanssa, mutta on jollakin tavalla hyvin ainutlaatuinen ja ehkä jotain "Uutta auringon alla.”

 Tässä vielä lopuksi ainoan lähinnä normaalin yksilön kynsi. Se on aivan juuri sellainen kuin Rocambole hienohelman kynnen kuuluu ollakin. Se muistuttaa enemmän Raitapurppuroiden kynsiä kuin kahden muun Rocambole kasvuryhmän alajoukon "Paksukaisten" (Mm. Iso venäläinen, Ljubasha ja Punainen venäläinen.) ja "Ryhdikkäiden" (Saksan punainen, Marino ja muutama muu.) vastaavia.

Tässäpä tiivistetysti kaikki mitä voidaan sanoa asiasta jolle voimme varovasti antaa jo nimen ”Killarney Creole.” Morfologiset tekijät ja maussa tapahtunut muuntuminen tukisivat kyllä väitettä siitä että kyseessä on mutaatio. Lajiketta testataan tulevina vuosina muissakin kasvuympäristöissä lähinnä Salpausselän etelä-puolella ja siitä vähän pohjoiseen. Toiveena olisi että myös näin pohjoisessa kuin Vanha Suomi ja sen naapurimaakunnissa voitaisiin kasvattaa jotain joka voisi olla lähinnä aito kreoli-tyyppinen kynsilaukka. Lähinnä normaalin Killarney Redin kynnet pääsevät kirjastopenkiin mutta muiden mutatoituneiden raapien kynsistä 72 kappaletta laitettiin aivan erityisen hyvään penkkiin ja kaikkein aurikoisimmalle paikalle. Pari uutta yksilöä on tilattu myös eräältä varsin suuren kokoelman omistavalta henkilöltä Keski-Euroopasta. Kesän 2018 latvakloonit menevät pieniin turveruukkuihin ilman kylmäkäsittelyä helmikuun toisella puoliskolla.

Julkaisen tämän väliraportin talven mittaan englanninkieleisenä jotta alan harrastajat lähinnä Pohjois-Amerikassa saavat hieman ihmeteltävää. Sitten onkin loppumusiikin aika. Viime päivien uusi tuttavuus musiikki-maailmassa on Yael Naïm. Hänen kappaleistaan muutama onkin jo päässyt De Re Allii Sativin päätoimittajan TIDAL-soittolistalle. Tämä divotska osaa yhdistää kivasti orienttilaista sointia ja aitoa kletzmeriä. Ei varsinaisesti mikään mutaatio mutta vaikutteita on saatu monlta tahoilta ja crossing-overia on tapahtunut. Kappalessa New Soul ei ole niin paljon orienttilaisia saundeja ja Kletzmeriä kuin hänen uusimmissa lauluissaan, mutta tämä kappale sopii hyvin jos pitää löytää jokin laulua Killarney Creole-nimiselle ja mahdollisesti mahdolliselle uudelle kynsilaukalle.

Siis Yael Naïm ja New Soul.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

On aika istuttaa. Spanish Rojan ja mutaatioiden parissa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Nonis Octobribus

Niin on ja huomenna lisää. Siis lokakuuta vai istutusta. No molempia tietenkin. Tässä vaiheessa De Re Allii Sativin koeviljelmällä ja Sandbergin farmilla on saatu maahan vasta kaikista parhaimman maannoksen omaavat prestiisi-penkit ja erikoishuomion saavat istutukset. Tänä vuonna panostettiin latvakloonien istutuksiin  ja mm. Havranin latvaklooneja meni maahan 650 kappaletta. Tänään oli myös aika puuhastella kahden mahdollisen mutaation Ornak—Ornazok—Oliverin ja Killarney Creolen kanssa.

Otsikkokuvassa on pitkän projektin vaiheessa oleva Spanish Roja joka lähtee nyt neljänteen kasvukiertoon. Kynsiä ei vieläkään saada maahan kuin 27 kappaletta. Muutama uskollinen yhteistyökumppani on saanut muutaman kynnen De Re Allii Sativin YYA-ohjelmassa. Sen verran päätoimittajassa asuu pieni neukku ja Kekkosenkin aika on muistissa että on luontevaa puhua vanhan ajan termeillä. Tosin YYA on nyt muodossa Ystävyys — Yhteistyö — Anteliaisuus. Mutta takaisin Spanish Rojaan. Tosiaankin vain 27 kynttä kirjastopenkin 8 kynttä tietysti mukaan lukien. Kovin hitaasti lajike kaavaa kokoa, mutta täytyy ottaa huomioon yksi asia. sen jälkeen kun lajike saapui koeviljelmälle kovin kaukaa pakotettiin se kolmeen kasvukiertoon ensimmäisen 25 kuukauden aikana. Nyt sillä on mahdollisuus pitkän ja stressittömän  saattokuivauksen jälkeen onnelliseen ja kiireettömään syksyyn ja talveen. Kirjastopenkkiin menee 16 latvakloonia ja saman helmikuulla pieniin turveruukkuihin 32. Jospa elokuu 2019 näkisi sitten jo 50-grammaisen raapin. Tänä vuonna toimituksessa ei Spanish Rojaa maistettu, mutta ensi vuonna on tarkoitus pitää ensimmäinen kunnollinen kynsilaukka-tastinki jossa on mukana mm. Spanish Roja.

Sitten niihin mutaatioihin. Päätoimittajan tsekkiläinen ystävä oli kovin varovainen asian suhteen mutta jätti pienen takaportin sille, että kyse voi olla hyvinkin onnellisesta asiasta eli uudesta lajikkeesta. Tietysti kannattaisi olla optimista ja uskoa mutaation mahdollisuuteen. Jotakin on kuitenkin tapahtunut ja muutokset ovat niin suuria että ehkä ei ole pelkästään kyse pelkästään epigenetiikasta. De Re Allii Sativin varsinaisissa kirjoituksissa on puhuttu asiasta ja myös Facebookin kynsilaukka-nimisestä kasvista kertovassa ryhmässä. Mutta otetaan asia tässä puheeksi vielä tiivistetysti.

Ornak—Ornazok—Oliver. Posliinien kasvuryhmän lajikkeessa Ornak on tapahtunut yksi mahdollinen mutaatio jonka alkuperä juontaa yhteen vuonna 2015 istutusten sadon kynteen. Vuoden 2016 Ornak-sadon joukossa oli yksi hyvin erikoinen raapi jossa oli muiden normaalien kynsien lisäksi yksi todella suurikokoinen ja muista poikkeava kynsi. Kyseisen raapin kaikki kynnet laitettiin tietysti maahan ja tuloksena oli 8 lähinnä normaalia Ornak-kasvia ja yksi kovin erikoisesti kasvanut raapi eli tuon ison kynnen jälkeläinen. Syksyllä 2017 eli vuosi sitten tuon kasvin 8 kynttä laitettiin maahan ja satona oli tänä vuonna saman verran kovin erikoisesti kasvaneita yksilöitä. Tietysti ne olivat lähinnä samanlaisia kaikilta morfologisilta tekijöiltään. Mutta kokonaisuus oli todella erikoinen. Kasvin maanpäällinen osa oli edelleenkin kuin hiukan Posliini vaikka raapit olivat kuin Silverskinejä. Kukkavartta tämä mahdollinen uusi lajike ei tehnyt. Että kovaniska muuttu pehmytniskaksi on enemmän kuin epigenetiikkaa. Maahan meni nyt 41 kynttä ja mitä parhaimpaan maannokseen. Joukossa oli monta isoa kynttä. Kynsipusseja raapeissa oli neljä. Tästä mutaatioista kirjoitettiin ensimmäisen kerran elokuun Kalendae-päivänä tässä avauksessa.

Killarney Creole. Tämä onkin sitten tosi kummallinen tapaus. Itse asiassa paljon kummallisempi kuin äsköinen, tai miten sen nyt ottaa. Mutaatio on tapahtunut nyt sadonkorjuuseen saatetun kasvukauden aikana, mutta se on ollut menossa mahdollisesti jo ennen kuin tämä lajike saapui De Re Allii Sativin koeviljemälle. Killarney Creole on nyt työhypoteesi sillä vasta ensi vuonna voimme sanoa jotain lähinnä varmempaa. Mutta pistetään nyt roomalaisiksi.

I Syksyllä 2016 viljelmälle saapui muutama pieni Killarney Red-raapi. Killarney Red on sama lajike kuin Spanish Roja. Kynnet olivat varsin pieniä eikä niissä näkynyt mitään merkillistä.

II Syksyllä 2017 maahan menneiden kynsien joukossa näyttää jälkeenpäin tarkasteltuna olevan jotain erikoista. Maahan meni 40 kynttä joiden joukossa hävikki oli melko suuri. Tämän vuoden sadonkorjuussa nähtiin jotain todella merkillistä. Yhtä raapia lukuun ottamatta kaikki muut olivat muodostuneet kovin erikoisesti.

III Johtopäätökset olivat hämmentäviä. Rocambole Killarney Red oli muuntunut Kreoliksi. Tämä voitiin todentaa morfologisin perustein ja myös maistin varaisesti.

IV Jos mutaatio on totta niin se on alkanut jo ennen syksyn 2016 istutuksia Keski-Eurooppalaisen harrastajan viljelmällä.

Facebook-ryhmän keskusteluja on mahdotonta linkittää tänne ja kirjoituksella alkaa olla jo pituutta. Jatkamme viimeistään Iduksena eli 15 päivä kuluvaa asiasta eli tapauksesta Killarney Creole. Asia vaatii nimittäin vähän lisää pohdintaa.

Musiikki-kappale Arrival on tietenkin Ulvaeus-Andersson tuotantoa. Tänään päätoimittajan päässä kävi pieni kuhina ja ehkä on olemassa jopa hypoteesi mistä varsin tunnetusta ruotsalaisesta ja perinteisestä musiikkikappaleesta Arrival voisi olla muunnelma. Mutta tutkimukset jatkuvat. Tässä Arrival Oldfieldin käsittelyssä. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.