Plinius vanhemman oppeja kynsilaukasta.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kalendis Novembribus

Tämä kirjoitus piti julkaiseman vasta joulukuulla. Se valmistui tänään pienen vaivan jälkeen ja kun parempaakaan ei ole vielä tarjolla niin tulkoot se julkimoiduksi tänään ja nyt talven saadessa yhä enemmän valtaa myös täällä Vanhassa Suomessa De Re Allii Sativin koevliljemän seutuvilla.

Kyse on vuonna 79 kuolleen roomalaisen kirjailijan Gaius Plinius Secunduksen massiivisen teoksen Naturalis historian yhdeksännentoista kirjan kolmannestakymmenennestäneljännestä luvusta jossa hän käsittelee kynsilaukkaa. Käännös on tehty uusimmasta erittäin laadukkaasta englanninkielisestä käännöksestä. Tosin joissain kohden on tarkasteltu myös alkuperäistä latinankielistä sana-asua. Käännöksessä on pyritty tasavaltalaisen ihanteen mukaiseen niukkaan ja asialliseen tyyliin välttäen oloissamme lainasanoja aina kun se on mahdollista. Muutamassa kohden on vapaa käännös ollut tarpeellinen asioiden ymmärtämisen vuoksi. Kohdassa jossa puhutaan alum-nimisestä kasvista oli näin pakko menetellä. Pitää ottaa huomioon että antiikin luonnontieteilijä kirjoitti paljolti myös toisten puheiden perusteella; kaiken kattavaan empirismiin eli havainnointiin ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Niinpä kuvaus alumin siemeniä syövistä ja pökertyvistä linnuista tulee ehkä ymmärretyksi tältä pohjalta.

Plinius vanhemman kuvaus kynsilaukasta on ilmeikäs enkä ryhdy kommentoimaan tekstiä puhki-poikki vaan jätän suomenkielisille lukijoille aikaa ja mahdollisuuksia miettiä asiayhteyksiä. Luonteva ja turvallinen paikka esittää kommenttejan ja huomioita on vaikkapa Facebook-ryhmä ”Valkosipuli.” Seuraavat sanat ja termit kaipaavat kuitenkin pienen selvennyksen:

Ulpicum. Vaikka asiasta hiemen vielä kiistellään niin ulpicum tarkoittanee asiayhteyksistä johtaen Plinius vanhemman kuvauksessa mitä todennäköisimmin elefantti-valkosipulia.

Taivaanrata on käännös sanalle conjunction ja vastine meillä käytetylle sanalle konjunktio. Taivaanradalla tarkoitetaan tässä sitä tasoa jolla aurinko nähdään vuodenajasta riippuen taivaalla auringonnousun ja auringonlaskun välisenä aikana.

Compitalia ja Saturnalia. Tässä kohden on epämääräistä. Onko kyseessä Plinius vanhemman tekemä virhe? Sitä on epäiltävä. Compitalia siinä merkityksessä joka tunnetaan sijoittui aivan tammikuun alkuun. Saturnalia taas on Saturnuksen juhla joka alkoi December-kuun seitsemäntenätoista päivänä. On mahdollista että myöhemmässä käsikirjoituksia kopioitaessa on saatunut virhe. Luontevaa olisi ajatella että Plinius olisi tarkoittanut tässä kohden pikemminkin Caristia-juhlaa jota vietettiin helmikuun kahdeskymmenes toinen päivä. Molempiin juhliin liittyy lar-jumaluuksien palvonta. Kynsilaukkaa voitiin siis tämän tulkinnan perusteella istuttaa helmikuun loppupuolelta joulukuun puoliväliin saakka (Tätä kohtaa on muutettu 01.11.2017).


Naturalis historia 19:34

”Kynsilaukan uskotaan olevan käyttökelpoista moniin lääkkeisiin, varsikin niihin joita käytetään maalla. Se rakentuu hyvin ohuista kuorista jotka ovat erillisiä kerroksia sisältäen useita ytimiä joilla on omat päällyksensä. Siinä on tulinen maku ja mitä enemmän ytimiä onkaan sitä tulisempi se on. Kynsilaukka kuten sipulit yleensä tuottavat päällekäyvän tuoksun hengityksessä, tosin kun se kypsennetään ei se tuota tuoksua. Eri lajien erot johtuvat ajasta jonka ne tarvitsevat tuleentuakseen — aikaisimmat valmistuvat kuudessakymmenessä päivässä, ja myös koko on luokittaja.

Ulpicum kuuluu myös tähän joukkoon, kasvi jota sanotaan kreikkalaisten keskuudessa kyproslaiseksi kynsilaukaksi, tai joidenkin mukaan antiscrodoniksi. Maaseutuväestön ruokavaliossa sitä arvostetaan suuresti, erityisesti Afrikassa. Se on massiivisempi kuin kynsilaukka. Kun se silputaan öljyn ja etikan sekaan turpoaa se vaahtomaiseksi hämmästyttävän suuresti.

Jotkut sanovat että ulpicumia ja kynsilaukkaa ei pidä istuttaa tasaiselle maalle, ja he neuvovat asettelemaan ne pienille kumpareille kolmen jalan välein pieninä linnakkeina. Kasvien välien tulee olla neljä tuumaa ja heti kun kolme lehteä on ilmaantunut kasvusto pitää kuokkia. Mitä useammin kuokitaan sitä suuremmaksi ne kasvavat. Kun ne alkavat tuleentua niiden varret painuvat maahan ja peittävät sen; tämä estää niitä tekemästä liian reheviä lehtiä. Kylmemmässä paikassa ne kannattaa istuttaa mieluummin keväällä kuin syksyllä. Lisäksi kaikkien näiden kasvien kanssa, jotta estettäisiin niiden epämiellyttävä tuoksu, neuvotaan istuttamaan ne kun kuu on horisontin alapuolella ja korjaamaan ne kun se on taivaanradalla. Kreikkalainen kirjailija Menandros manitsee että ne jotka syövät kynsilaukkaa ottamatta huomioon näitä varotoimenpiteitä voivat estää tuoksun syömällä sen jälkeen kuumilla hiilillä paahdettua punajuurta. Jotkut ovat sitä mieltä että paras aika niin kynsilaukan kuin ulpicuminkin istuttamiselle on Compitalian ja Saturnalian välillä.

Kynsilaukkaa voidaan kasvattaa myös siemenestä, mutta se on hidas menetelmä; raapi kasvaa vain sipulin kokoiseksi ensimmäisenä vuonna ja jakautuu kynsiin toisena vuonna ja saavuttaa täyden kasvun kolmantena vuonna. Jotkut ovat sitä mieltä että tämä kynsilaukan laji on laatuaan hienompi. Sitä ei saa päästää tekemään siemeniä ja varsi pitää kääntää nurin jotta sen kasvu edistyisi, ja se tuottaisi suuremman kokoisen raapin.

Jos kynsilaukan ja sipulin haluaa säilyvän pitempään niitä tulisi liottaa lämpimässä suolavedessä. Tämä saa ne kestämään pitempään ja säilymään käyttökelpoisena, vaikkakin 
niiden itävyys huonenee. Jotkut tyytyvät roikottamaan niitä palavien hiilien päällä ajatellen näin että tämä olisi tarkoituksenmukaisen hyvä keino estää niiden itäminen; onhan tunnettua että kynsilaukka ja sipulit itävät kun ne on otettu maasta ja kasvatettuaan pienet varret ne kuihtuvat pois. Jotkut henkilöt sanovat myös kynsilaukan säilyvän parhaiten jos se pidetään akanoiden seassa.

On myös toisentyyppinen kynsilaukka joka kasvaa itsestään pelloilla ja tunnetaan nimellä ”alum”. Kun sen siemeniä on ensin saatu kerättyä lintujen tekemien tuhojen jälkeen ja kun tämä kasvi on hajonnut maahan ne ensi keitetään jotta ne eivät itäisi.  Heti kun linnut ovat syöneet sitä tulevat ne niin huumaantuneiksi että ne saadaan kiinni käsin, ja jos ne jäävät aloilleen hetkeksikään niin ne nukahtavat nopeasti. On myös luonnonvarainen kynsilaukka jota ​​kutsutaan karhunlaukaksi; sillä on samanlainen haju ja hyvin pieni raapi ja suuret lehdet.”

https://www.youtube.com/watch?v=qxqJF_7RCkE

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Calixtus MMXVII

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem III Idus Octobres

Tasavaltalaisella tyylillä.

Näinä päivinä istutetaan kynsilaukan kynnet tulevan sadon saamiseksi. Calixtus sattuu tänä vuonna October-kuun toiseen lauantaihin. Nykyajan suomalaiset eivät enää juuri ajantiedosta perusta ja Calixtus ei paljoa sano. Calixtus ei ole ollut Suomessa ollut mitenkään merkittävä päivä. Vanha kansa mainitsi oikeastaan vain, että: ”Klutus on talvipäivä, Tiburtus on suvipäivä.” Sanottiin: ”Minä verran on Klutuksena lehtiä puussa, sen verran on Tiburtuksena (14.4) lunta maassa.”


Kynsilaukan kasvattajalle ja pienimuotoiselle viljelijälle ajantieto ja vanhojen tapojen muistelu on antoisaa. Hämmästyttävällä tavalla näet käsitteet talvipäivä ja kesäpäivä voidaan nivouttaa suurenmoisen kynsilaukka-kasvin viljelyyn. Jos vielä käytämme kesäpäivän sijasta sanaa kevätpäivä ja luomme siihen tärkeän määrittäjän niin olemme hyvillä jäljillä. Tiburtuksen voimme unohtaa sillä kynsilaukan kasvukierron osalta sprouttaus on tapahtunut suotuisimmilla kasvuvyöhykkeillä jo aiemmin jos viljellään turbaaneja. Mars-kuun eli maaliskuun eli sulamakuun vastine Calixtukselle olisi tietenkin tuon kuun neljästoista päivä ja se on Matildan päivä. Yllättävää kyllä nimi Matilda on varsin sotainen ja sopisi muutoin Mars-kuun ilmeeseen jos asiaa roomalaiselta kannalta tarkastellaan. Sanotaanhan näet: ”Matilda on naisen etunimi. Vanhempi muoto nimestä on Mathilda. Nimen kantana on saksan kielen Mathilde, joka tarkoittaa "mahtavaa taistelijatarta".

Että lokakuun puolivälin tietämä ja neljästoista päivä kytketään kynsilaukan viljelykiertoon ja siinä samassa ajatellaan vastinpäivää viiden kuukauden kuluttua siitä sopii hyvin asiaan. Jos kynsilaukan viljelyä katsotaan suurena operaationa oli kyse sitten muutamasta kynnestä tai kymmenen tonnin tuotantoon tähtäävästä hankkeesta johon tarvitaan noin 144 000 kynttä lokakuun puoliväli on aika jolloin kynsien tulisi olla maassa tai hanke vakavasti tekeillä. Viisi kuukautta tästä eteenpäin on aika jolloin talvi on voitettu suotuisilla alueilla Suomenkin olosuhteissa ja voidaan katsoa kohden tulevaa satoa.

Jollain tavalla ja enemmän kuin viitteellisellä tavalla kynsilaukan viljely ja roomalainen talven vietto kytkeytyvät toisiinsa. Roomalaiset eivät harjoittaneet sotatointa talvipäivän jälkeen ja silloin vetäydyttiin talvileiriin. Tällöin sotilaat ryhtyivät talvi-urakkaansa joka usein oli tienrakennusta tai muuta rakentamiseen liittyvää urakointia. Miekat otettiin esiin vasta maaliskuulla ja lähdettiin hoitamaan monesti kesken jäänyt sotatoimi levänneenä ja virkistäytyneeä loppuun saakka. Sotahommat lopetettiin lokakuun puolivälin koittaessa vaikka voitto olisi ollut jo käden ulottuvilla. Sodan Jumala Mars vietti talvea ja niin piti hänen palvojiensakin viettää.

Kun kynnet ovat maassa ja penkit katettuina ei asialle voi enää paljoa tehdä. Turha murehtiminen pitää lopettaa. On aika keskittää oma harrastaminen muille aloille. Pienen mittakaavan harrastaja voi todellakin jäädä odottelemaan tulevan kevään luomisvoimaa, mutta suuremman mittaluokan harrastaja ja viljelijä joutuu tekemään töitä lepokaudellakin. Asioiden hahmottaminen on tärkeää ja siitä kertominen on velvollisuus niille jotka aloittelevat asian parissa.

Pitää muistaa että kynsilaukka on hyvin viisas kasvi jonka ihminen voi saada kumppanikseen ja tehdä sen kanssa molempia hyödyttävän liiton. Että kasvi tuottaa korkealaatuisen ja suuren sadon vaatii se kasvattajaltaan paljon aikaa ja asiantuntemusta. Jos ihminen häviäisi maapallolta niin kaikista eniten kärsisi kynsilaukka. Enää se ei olisi kasvien kuningas sillä tavalla ja siihen määrään saakka johon ihminen on sen nostanut. Se olisi jälleen marginaalinen kasvi aron rinteillä.

Nyt on aika istuttaa varmoin miettein ja odotuksin. Viiden kuukauden päästä talven valta voi murentua ja näemme spouttauksen ensimmäisen aallon. Yhdekäsn kuukauden kuluttua saamme käydä korjaamaan uutta satoa. Elämä on kiertokulkua ja olemme siinä mukana halusimme tai emme.

Tähän loppuun vielä pieni kappale mainosta Rooma-sarjasta ja aivan sen alusta: https://www.youtube.com/watch?v=yrQpjToEgxk

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Raapeja kynsiessä

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Nonis Octobribus

Todellakin on jo kahdeksannen kuun puolenkuun päivä jos katsotaan vanhaa roomalaista kalenteria. Mutta jos katsotaan taivaalle niin on täysikuu. Hyvin harvoin sattuu enää siten nonis ja idus sattuvat yhteen kuun liikkeiden kanssa. Ja kun katsomme mitä taivaan satelliitit meille kertovat niin näemme että käyrä on aavistuksen verran nuukahtamassa. Siis se käyrä joka kertoon miten pohjoiset jäät olla ja elelevät. Joka tapauksessa lokakuukin on jo ensimmäisessä neljänneksessään. On kynsilaukan istutuksen aika jo Salpausselän eteläpuolellakin, on siis aika kynsiä raapeja.

Siis kyse on kynsien iroittamisesta raapeista. Ja kyse ei ole pelkästään irroittamisesta vaan myös sopivan kokoisten kynsien valitsemisesta lisäystä varten. Mitä syksyllä tehdään sillä on nimittäin vaikutusta siihen mitä seuraavan sadonkorjuun aikana maasta saadaan. Nyt on pitkästä aikaa käytettävä roomalasia:

I Kaikista ihanteellisen koko kovavartisten lajikkeiden lisäyskynsille on noin 10 grammaa. Suomessa harvempi kasvattaa aidon kasvutavan posliineja, siis sellaisia posliinien kasvuryhmän lajikkeita jotka tekevät vain neljä ja joskus viisi kynttä. Satagrammainen Music tarkoittaisi neljää kahdenkymmenen viiden gramman kynttä. Sellaisen maahan laittaminen ei välttämättä ole kansantaloudellista haaskausta, mutta  jos sen voi jotenkin välttää niin suotavaa se on. Aitojen posliinien kasvattaminen on kynsilaukan tuotannossa kaikista haastavinta. Pitäisi koko ajan tuottaa latvaklooneista uutta sinkku-kantaa joista saadaan lopulta noin 50-55 gramman painoisia raapeja seuraavan vuoden satagrammaisia varten. Aina joutuu aitoja posliineja viljellessään laittamaan neljäsosan sadosta lisäykseen.

II On hyvä jos lisäysmateriaali punnitaan ennen istutusta. Kun kynnet on erotettu raapeista niin koko määrä punnitaan ja grammamäärä jaetaan kynsien lukumäärällä. Seuraavan vuoden sadonkorjuun ja kaman käsittelyn jälkeen punnitaan sitten kaikki kuivat raapit ja tehdään laskutoimitus. Sadon määrä grammoissa jaetaan lisäysmateriaalin määrän grammoilla ja näin saadaan tuotantosuhde. Jos korjattiin vaikka marmoripurppura Siperialaista 18 256 grammaa ja lisäymateriaalia siihen tarvittiin 2644 grammaa niin tuotantosuhde on 1:6,90. Tuotantosuhde 1: 6,90 on erinomainen mutta jopa 1:8 on mahdollinen. Kaikki lähtee oikeankokoisista ja terveistä kynsistä.

III Myytti joka puhuu isoista kynsistä johtaa harhaan. De Re Allii Sativin koeviljelmällä on istutuskauden alettua käsitelty ensimmäisen vuorokauden aikana super-prestiisiä varten tuleva aines. Super-prestiisinä kasvatetaan kahta marmoripurppura-lajiketta. Toinen on tietenkin Siperialainen ja toinen uusi tulokas Tsekinmaalta eli Havran. Tietyllä harjaantumaton kasvattaja voi riemuita isosta kynnestä mutta tuleekin laittaneeksi maahan tupla-, tai triplakynsiä. Niiden ilmaantuminen on aina merkki kannan vanhentumisesta ja alkavasta ehtymisestä. Että saatiin 2545 grammaa ensiluokkaisia Siperialaisen kynsiä istutuksen tarvittiin raakamateriaalina kolme kiloa. Alle seitsemän gramman kynsiä saatiin 270 grammaa. Reilut 150 grammaa jäi sitten laariin wrappereita, kanta-paloja ja kukkavarren ala-osia. Kolmen kilon satsi tuotti 288 kynttä joista 244 pääsee superprestiisi-penkkin. 40 kynttä keskipainoltaan 6.13 grammaa pääsee johonkin otolliseen maahan vasta aloittelevan harrastajan penkkiin. Vain 4 kynttä luokiteltiin tupla-, ja triplakynsiksi. Multikynsien prosentuaalinen osuus on 1,38. Havranin suhteen todetaan että lisäysmateriaaliksi otettiin korin päältä kolme kiloa ja kynsiä oli tuossa määrässä kaikkiaan 332. Tupla ja triplakuynsiä oli 14 kappaletta. Multikynsien prosentuaalinen osuus oli 4,21. Havran kaipaa välitöntä kannan uudistamista latvakloonien kautta uusissa olosuhteissa Vanhassa Suomessa.

IV Tarkka tilastointi ja havaintojen raportointi ei ole tarpeen pienimuotoiselle omatarvekasvattajalle. Havaintoja on kuitenkin jossakin tehtävä.

On aika kätkeä maahan kynsiä ja jäädä odottelemaan. Vielä ei soiteta Kielon jähyväisiä mutta enviwei tämä. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Ei mikään ruma ankanpoikanen — mutaatioiden jäljillä.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem VI Nonas Octobres

Kirjassaan "Growing Great Garlic" Ron L. Engeland puhui siitä kuinka jokainen kynsi tulisi "tarkastaa huolella" mahdollisten mutaatioiden varalta. Hän sanoo asian hyvin ytimekkäästi: "suurin osa mutaatioista ja uusista lajikkeista on syöty." Hän itse on aivan uuden kynsilaukka-lajikkeen "Russian redstreakin" isä. Hän löysi kerran poikkeuksellisen kynnen yhdestä Punaisen venäläisen raapista. Aikana jolloin Engeland löysi tämän uuden lajikkeen oli Filareella istutettavien kynsien lukumäärä paljon pienempi kuin nykypäivänä uusien omistajien aikana. Mutta olihan 40000 kynttä jo melkoinen määrä. Käytännössä raapeja piti hajoittaa 6000-7000 kappaletta. Tunnissa harjaantunut henkilö rikko ja lajittelee niitä tunnissa 150 kappaletta. Tuossa yhteydessä pitäisi pystyä löytämään poikkeukselliset yksilöt. Kahdeksan tunnin urakka on siis 1200 raapia. Kun farmilla piti vielä pystyä tekemään kaikki muutkin työt niin varmasti siellä tehtiin pyöreitä päiviä. Tuossa uuden lajikkeen löytymisessä on ollut enemmänkin kyse varmasti sattumasta.

Nykyhetkestä asiaa tarkasteltaessa siitä tekee vielä erikoisemman se, että Punainen venäläinen on Rocambole ja nykyään tunnettu "Russian redstreak" luokitellaan Aasian purppuroiden kasvuryhmään. Joka tuntee vähääkään kynsilaukan taksonomiaa ja genetiikkaa huomaa kyllä että parsimoni-vektorit ovat ihan solmussa ja ne ovat lähteneet suorastaan villiin tanssiin tämän nimenomaisen tapauksen suhteen.

Tämän kirjoituksen taustalla on se että De Re Allii Sativin koeviljelmällä huomattiin viikonlopun aikana että lasipurppuroiden kasvuryhmän Early Purple-lajikkeen lisäysmateriaalin joukossa on varsin erikoisen näköinen raapi. Se ei ole mikään ruma ankanpoikanen sinänsä, päinvastoin se on oikkeuksellisen kaunis yksilö kaikissa suhteissa, mutta se herättää kummastusta. Se ei missään tapauksessa ole lasipurppura vaan voi olla ihan hyvin Aasian purppura-takauma. Lasipurppurathan ovat saaneet alkunsa Aasian purppura-ryhmästä. Kyseisessä paikassa  ei ole koskaan kasvanut kynsilaukkaa joten kyse ei ole mistään ”viljelyjäännöksestä.” Luontevin selitys olisi vain huolimattomuus. Mutta niin paljon lasipurppurat eroavat tästä yksilöstä että huomion olisi pitänyt herätä jo vuosi sitten.

——————————————————————————————————-
Ekskurssi. Aasian purppura.

 Luodessaan vanhalla Filareen tilalla 1990-luvun alussa kynsilaukkojen luokitusta Ron L. Engeland teki sen pelkästään morfologisten tunnisteiden perusteella. Hän päätteli Purple Stripe-ryhmän (Raitapurppura), Marbled Purple Stripe-ryhmän (Marmoripurppura) ja Glazed Purple Stripe-ryhmän olevan lähisukulaisia. Ensimmäiset geneettiset kynsilaukkaa koskevat tutkimukset osoittivat kuitenkin sen että Lasipurppurat ovat Aasialaisten kasvuryhmästä eriytynyt muutaman lajikkeen sisältävä ryhmä. Aasialainen on geneettisesti varsin lähellä aitoja Raitapurppuroita ja marmoripurppuroita vaikka sillä on eräs hyvin erikoinen morfologinen piirre. Sen kukintokotelo on pitkulainen ja aasialaiset tuottavat yleensä vain 4-5 isoa latvakloonia.

——————————————————————————————

Tämän jälkeen De Re Allii Sativi sitten käyttää systemaattisesti termiä Aasian purppura. Mutta keskitytäänpäs nyt tähän "outoon eläjään" jonka löydämme otsikkokuvasta.  Lisäysmateriaali ei taatusti ole sekoittunut viime vuonna eikä myöskään tänä vuonna. Tietysti asiassa on aina yksi suuri mutta...  Joka tapauksessa tuon oudon eläjän kynnet laitetaan Aasian purppuroiden osastoon kirjastopenkissä. Se mihin huomio kiinnitetään vuoden 2018 kasvustossa tämän projektin suhteen on kasvutapa ja aivan erityisesti kukinto. Ja ettei tulisi pettymystä niin on hyvä lähteä liikkeelle kahden prosentin oletuksesta.

Kuinkahan paljon tällaisia mahdollisia "mutaatioita" jää todellakin huomaamatta? Olisikohan kyse jopa siitä että mutaatioita on jopa keskimäärin yksi kappale kymmentätuhatta kynttä kohden ellei enemmänkin. Silti mahdollisista mutaatioista vain äärimmäisen harva on johtanut uuden lajikkeen syntyyn. Herää vielä sekin kysymys että montakohan kynttä Engeland aikoinaan otti erityistarkkailun alaiseksi. Russian redstreak on kuitenkin ainoa ja ainutlaatuinen lajike jonka eräs henkilö on todellakin löytänyt.

Jokaisen kynnen tutkiminen perinpohjaisesti on mahdotonta jos kysymyksessä on iso viljelmä. Sellainen työskentely onnistuu vain pienen mittakaavan viljelyssä ja jopa mittakaavassa 4000-7000 kynttä liikutaan jo äärirajoilla. Vaikka kynsien tarkkailun osaisi yksi henkilöä niin toiselta se ei onnistu. Toisaalta voi miettiä koko homman mielekkyyttä sillä lajikkeita riittää jo nyt vaikka kuinka paljon ja niiden yksityiskohtainen tunteminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Nykyistenkin lajikkeiden tunteminen vie ”yhden ihmisiän.” De Re Allii Sativi keskittyy nyt muukalaisten etsintään. Tähän sopinee kaikille vaikkapa tämä laulu.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kynsilaukka-tasting.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kalendis octobribus

Aluksi on tietenkin ihan paikallaan katsoa miten pohjoinen puhuu ja puhuuhan se. Koillisväylä on vielä auki mutta ei varmaankaan enää monta viikkoa. Kynsilaukan istutus on alkanut pohjoisimmissa maakunnissa mutta vanhimmassa läänissä voi vielä odotella parikin viikkoa. Mikään ei anna olettaa että vuoden 2012 kaltainen aikainen talventulo olisi nyt edessä. Toisaalta se ei ole ihmisen päätettävissä vaikka antroposeenin aikaa elämmekin. Näin ainakin monet väittävät.

—————————————————————————————————————-
Ekskurssi ”Antroposeeni.”

Antroposeeni on vielä epävirallinen, mutta jo joidenkin tieteilijöiden käyttämä nimitys meneillään olevasta geologisesta aikakaudesta. Hyvin yleisluontosesti sanottuna antroposeeni on holoseenin, nykyisin vielä jatkuvan jääkausien välisen lämpimän kauden jatkumona oleva aikakausi. Sen katsotaan alkaneen teollistumisen myötä 1800- tai 1900-luvulla. Perusteluiksi antroposeenisen epookin käyttöönotolle on esitetty sitä, että ihmisen toiminnasta johtuvia muutoksia luonnossa on niin paljon ja osa niistä on geologian keinoin havaittavissa, että uudelle geologiselle aikakaudelle on tarvetta.
——————————————————-

Holoseenin aikana ihminen on domestikoinut kynsilaukan ja tämä liittojen liitto saa varmasti seuraavien sukupolvien aikana uusia ulottuvuuksia. Tulemme näkemään kuinka penisiliinit ja muut lääkkeet menettävät tehonsa. Silloin nousee arvoon arvaamattomaan myös kynsilaukka. Tulemme näkemään myös monenlaista hifistelyä joka littyy asiaan ja se ei suinkaan ole mitenkään huono asia. Kaiken kaikkiaan voitaneen ennustaen sanoa että antroposeenin aikana kynsilaukka nousee ihmiskunnan tärkeimmäksi kasviksi ja oma Suomemmekin voi nousta vielä jopa todella laadukkaan kynsilaukan suurvallaksi.

Hifistelyyn kuuluu myös kynsilaukan maistelu ja siihen tavitaankin jo sitten vähän erilaisia lajikkeita eri kasvuryhmistä. Siihen ei riitä se että jokainen tuo nyyttärimäisesi tastinkeihin omaa, itsekasvatettua Alexandraa vaan kunnon maistiaisiin tarvitaan kamaa ainakin kuudesta eri kasvuryhmästä. Tulee mieleen tässä vanha vitsi jonka voi kertoa nykyään jo varsin huolettomasti: ”Oli kaksi naapuria ja toinen sanoi toiselle että ”Pidänpäs huomenna kunnon seksi-orgiat!” Toinen oli tietysti kovasti kiinnostunut ja halusi tietää ketä oli kutsuttu. Toinen vastasi hänelle: ”No näillä näkymillä ei ole tulossa ketään muita kuin sinun vaimosi.” Tarina ei kerro miten tuossa sitten loppujen lopuksi kävi. Saattoi olla kovin yksipuolista eniwei jos asiaa katsoo pelkästään asiana ottamatta sen enempää kantaa moraali-kysymyksiin.

Alexandrakin on tietysti tervetullut teistinkeihin jos siitä vain käytetään sen oikeaa nimitystä ”Iso venäläinen.” Kun lajiketietous kasvaa ja on jo olemassa harrastajia jotka kasvattavat kahtakymmentä lajiketta niin viimeistään silloin on aika pitää teistinki. Ehdoton minimivaatimus on kahdeksan kasvuryhmää; raitapurppura; marmoripurppura; rocambole; posliini; artisokka; turbaani, posliini ja silverskin. Jokaisesta noista pitää olla vähintään yksi edustaja.

De Re Allii SatIviin toimituksessa on maisteltu kymmeniä kynsilaukkoja ja viimeisin niistä oli Hienohelmojen alaryhmään kuuluva Killarney Red. Juuri Killarney Redin maistiaiset täydellä kokoonpanolla ovat kirvoittaneet tämäN avauksen. Asiasta päätettiin kertoa ja miettiä myös sitä millaiset kynsilaukka-teistingit voisivat sitten olla?

Tarvitaan siis noin 15-20 eri lajiketta vähintään seitsemästä kasvuryhmästä. Isännän velvollisuus on hankkia riittävän hyvä varustus mikä voi tarkoittaa jopa kymmentä puristinta. Lisäksi tarvitaan paljon pieniä lautasia, veitsiä ja lusikoita.

Mutta miten teistinki suoritetaan? De re allii sativin toimitus on tullut siihen tulokseen että parhaiten maistamienn sujuu ohuen, rapean ja maultaan neutraalin näkkileivän päältä jossa on ohut kerros vähäsuolaista kevytlevitettä. Voileipäkeksikin käy, mutta huomaavainen isäntä varaa teistinkiin runsaasti gluteenitonta näkkäriä. Annoksen kynsilaukkaa voi imaista suitsait-helposti suuhunsa näkkärinpalalta joka on päällystetty kevytlevitteellä. Palanen näkkäriä rasvoineen neutralisoi suun ja kynsilaukka ei mene päähän kuten viini joten sylkyämpäriä ei tarvita kuten kymmenien eri viinien viiniteistinkeissä. Vaikka olisit maistanut viittäkymmentä kynsilaukkaa voit mennä auton rattiin aivan huoleti.

Tietysti juomatkin kuuluvat olennaisena osana kynsilaukka-teistinkeihin. Luonnollisesti hyvä perus-lager on hyvä valinta suun neutralisoimiseen eri lajikeiden välillä. Gepardi-vahvuinen vaalea olut on siis paras valinta jos ei sitten tyydy veteen. Viini on pieninäkin annoksina vähän huono vaihtoehto sillä jo pienikin nousuhumala vie makuaistilta parhaan terän. Sanotaanko että jo onnistuu killistelemään yhden pienen tölkin gepardia kanssa viidentoista eri kynsilaukka-sortin maistias-kierroksella on hyvinkin kohtuullinen ihminen. Hyvä ykkösolutkin riittää tarkoitukseen, ja käänteisosmoosi-mentelmällä valmistettu alkoholiton olut.

Jos De Re Allii Sativin toimitus pystyisi nyt kutsumaan kynsilaukka-teistinkeihin uskollisia lukijoitaan niin maisteltavien lista olisi seuraava:

Rocambolet:  Killarney Red, Bjetin ja Ljubasha
Raitapurppurat: Belarus, Kolkjan purppura, Verchaja Mcara ja Shvelisi.
Marmoripurppurat: Siperialainen, Havran ja Alexander Tjetanov.
Lasipurppurat: Early Purple, Unikat ja ”Siberian Glazer”
Artisokat: Messidor, Anton ja Therador.
Turbaanit: Casablanca, Red Janice ja Dushanbe.
Posliinit: Dukat, ”Avvakum,” Georgian Chrystal, Havel ja Orzava Landrache II.
Silverskin: Ihan mikä vaan.
Määrittelemättömät: Lata.


Ehkä lähivuosina, ehkä lähivuosina. Ehkä jo syksyllä 2019…

Tähän sopii hyvin Beatlesin ”A Day in The Life…”

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.