Mielenkiintoinen juttu.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem IV Idus Februarias

Niin on ja milenkiintoisemmaksi käy mitä enemmän sitä katsoo. Kyse on siis siitä miten tätä kasvien kuningasta nimitetään ns. Euroopan alueella. Ja nimissähän löytyy. Kartta on paljon puhuva ja sen pohjalta voisi kirjoittaa vaikka parisataa-sivuisen kirjan. Mutta jos nyt sentään tyytyisimme yhden aa-nelosen pituiseen helmikuiseen pohdintaa idus-päivää odotellessa. Monesti olemme katselleet miten maapalleroisemme yläkerran jääpeite jakselee. Kait se siellä pysyy vaikka joka päivä ei niin tarkkaan syynäisikään.

Pääsääntöisesti kartta seuraa suutien kieliperheiden levinnäisyyksiä. Mutta kummajaisiakin ja etymologisesti tunnistamattomia nimityksiäkin löytyy. Sellaisia ovat ilman muuta baskien ”Baratxuri” ja bretagnelaisten ”Kignen” ovat todellakin merkillisiä kummajaisia. Samaan sarjaa mahtuu kurdien ”Sir” ja Kaukasuksen kansojen samakantaiset nimitykset Niori, Nury ja Lacci. Kovin mielenkiitoista on kuitenkin se, että kreikankielen ja armenian kielen kynsilaukkaa tarkoittava sana on samaa kantaa, siis ”skorodon” ja ”sxtor.” Joka tapauksessa molemmat muodot ovat ikivanhoja ja juontunevat ns. proto-armenialaiseen kieliryhmään. Niin, proto-armenialaiseen, jos sellaista on ollut koskaan olemassakaan.

Romanian kielen ”Usturoi” tulee latinan kielestä kuten useimpien romaanisten kielten Allium-johdannaisetkin. Kaikista kartalla olevista nimituyksistä se on kuitenkin ainoa joka juontuu teonsanasta. Ustulare on siis latinaa ja tarkoittaa ”polttavaa.” Mutta vallan viehättävä on myös unkarin ”Foghagyma.” Foghagyma siis tarkoittaa hammassipulia. Vaikea sanoa kun ei ole varsinainen kielitieteilijä mutta voi olla että muinaise madjaarit keksivät tuo nimityksen siitä kun maasta kasvoi hammasmaisia sproutinalkuja. Maasta tulevaa kynsilaukkaa nimitetään monessakin paikassa ”lohikäärmeen hampaaksi.” Mene ja tiedä. Ja onhan kynsilaukan kynsi toisaalta ihan kuin petoeläimen hammas.

Entäpäs sitten oma nimityksemme ”kynsilaukka.” Agricolan aikana kasvista käytettiin siis todellakin vielä viljalti nimitystä kynsilaukka. Nykyään suomen kielessä siitä käytetään jotain aivan muuta nimeä jonka lausumista De Re Allii Sativi pyrkii välttämään viimeiseen asti. Viro on tässä suhteessa puhdas maa ja puhtaan maan koulukunta. Äänis-järven liepeillä suomensukuisten kansojen rippeet tuntevat vielä nimityksen Künz’lauk. Kynsilaukka on toisaalta mielenkiintoinen yhdistelmä. Etummainen osa sanasta juontaa alkunsa tietenkin kanta-suomalaisesta kynttä tarkoittavasta sanakannasta ”künci” ja toinen puolisko laukka juontaa kanta-germaaniseen sanaan ”laukaz.” Sanana Kynsilaukka muodostuu samalla tavalla kuin brittein saarilla garlic-sanue. Garlic kaikkine muotoineen on kahden kieliperheen kahdesta sanasta muodostunut sana.

Kiehtovin nimitys kynsilaukalle on kuitenkin puolet Euroopan pinta-alasta kattava slaavilaisten kielten edelleen varsin yhtenäistä kirjoitus-, ja äänneasua kantava ilmaisu Tsesnok - Tsasnyk - Czosnek - Tsesnek - Cesnak - Tsesan - Tsesnakas - Tseshnjak - Tsesen. Kynsilaukka tunnetaan pinta-alan mukaisesti puolessa Euroopassa raapina, raapimalla avattavana sipulina. Nimitykseen raapi ja sen merkitykseen venäjän kielessä ja kaikissa slaavilaisissa kielissä paneuduttiin tässä avauksessa. Raapista ei liene ole suoranaista laulua venäjäksi, mutta onhan sentään Uralin pihlajasta.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.