Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Kun Microsoftin johtaja Bill Gates joskus 1990-luvun alussa puhui ensi kertaa ”Tiedon valtateistä” ei hän varmastikaan tiennyt miltä maailma todellakin näyttäisi pari vuosikymmentä myöhemmin. Tiedon välittämisestä, sen yhdistelemisestä ja tuottamisesta yleensä on tullut jokamiesoikeus. Yksi merkittävä ja peruuttamaton muutos on siinä, että perinteiset tietosanakirjat ovat kokeneet perikadon. Enää koskaan ei julkaista uutta painettua versiota Encyklopedia Britannicasta. Maailma on nyt Wikipedia-maailma ja perinteisessä mielessä tietosankakirjatoimittajia ei enää ole. Aina on puhuttu paljon lähdekritiikistä eli siitä, miten tietoa pitäisi pystyä arvioimaan ja punnitsemaan. Wikipedia on täynnä loistavia artikkeleita, ihan kuranttia tavaraa, mutta sieltä on myös paljon varsin kehnojakin hakusanoja. Meille rakkaasta kynsilaukasta on olemassa artikkeli jonka nimi on ”Valkosipuli.” Lähdemme nyt tarkastelemaan sitä millainen artikkeli oikein on kyseessä.
Suomalainen valkosipulia käsittelevän Wiki-artikkelin rakenne on seuraava:
”Johdanto”
”Yleistä”
Käyttö rohtona
Muu käyttö
Viljely
Tapahtumat
Johdantokappale puhuu niitä näitä hyvin lyhyeen. Kasvin historiasta on muutama ylimalkainen maininta. Mitään suoranaisesti virheellistä tietonatoa kappaleesta ei löydä. Seuraavaksi artikkelissa ryhdytään puhumaan kasvista yleisluontoisesti ja siinä liikutaan kantavalla maaperällä kunnes viimeisessä lausessa pudotaan hyiseen avantoon: ”Nykyisin valkosipuli on yksinomaan viljelyskasvi, eikä sitä esiinny luonnonvaraisena.” Näinhän asia ei missäänt tapauksessa ole. Ensinnäkin ns. ”villivalkosipuli” eli Allium longicuspis on geneettisesti täysin sama kasvi kuin Allium Sativum. Kynsilaukka kasvaa edelleenkin luonnonvaraisena Neuvostoliiton entisten eteläisten tasavaltojen alueella. Jotkut nykyisistä viljellyistä kynsilaukka-muunnoksista on kerätty esim. Uzbekistanin alueelta. Tällaisia muunnoksia ovat mm. ”Uzbekistan” ja ”Pskem.” Jotkut joskus ihmisen viljelemät muunnokset ovat palautuneet kasvin takaisin alkupeäiseen kasvumuotoon, aron kasviksi. Suomalainen Wiki-artikkeli paljastuu siis jo ensilauseiden jälkeen aikansa eläneeksi. Se ei vastaa sitä tietämystä mikä kynsilaukasta on maailmalla saatavissa.
Kun artikkeli lähtee puhumaan kynsialukan käytöstä ravintona ei siinä sanota varsinaisesti mitään väärää tai harhaanjohtavaa. Kynsilaukan käyttö säilykkeissä on kuitenkin maailma josta on saatavailla monenlaista tutkittuakin tietoa. Muutama ärsyttävä klisee on kuitenkin mahtunut mukaan. Että kynsilaukan aromit saataisiin rehokkaimmin käyttöön puristamalla lehdet murskaksi veitsen lappeella ei oikein puolla paikkaansa. Allisiinin muodostumisen kannalta puristin on kakista paras väline. Kynteen syntyneiden vihreiden osien poistaminen ennen murskaamista on toinen aika pölkkypäinen vaatimus: "Maku tulee esiin puhtaimmillaan ja raikkaimmillaan, kun mahdolliset vihreät osat poistetaan.” No makuvärkkinsä kullakin…
Artikkeli on painottunut puhumaan paljon kynsilaukan rohdoskäytöstä. Lähestymistapa on tietyssä mielessä aika ongelmallinen. Jos otamme mittapuuksi Ted Jordan Meredithin suuren aikakauden avaavan teoksen ”The Complete Book f Garlic — A Guide for Gardeners, Growers, and Serious Cooks” ohjenuoran niin ymmärrämme mistä on kyse. Ongelma ei ole sinänsä siinä, että koululääketieteen edustajien, joilla on monessakin suhteessa lainsäädännön tuki terveyteen liittyvissä asioissa, silmille hypittäisiin ja kynsilaukka julistettaisiin kaikki vaivat poistavaksi ihmerohdoksi, vaan asiallisen ja nöyrän lähestymistavan puutteessa. Asian edistämiselle, minkään asian edistämiselle, ei ole hyväksi liian suorasukainen ja ehdottoman varma lähestymistapa. Jordan esimerkiksi ottaa huomioon sen, että kynsilaukan terveysvaikutuksista puhuminen on kiistanalainen asia, ja aina pitäisi kuitenkin keskustella asioita lääkärin kanssa.
Amerikkalaisen lähestymistavan ymmärtää hyvin. Neuvon ja kehotteen raja on häilyvä ja maassa jota lakimiehet hallitsevat pitää asioista puhua varsin neutraaliin sävyyn. Tässä suhteessa suomalainen kynsilaukkaa koskeva Wiki-artikkeli pitäisi kokonaan kirjoittaa uudelleen. Asiat esitetään nyt aivan liian varmana tietona. Kaiken lisäksi artikkelin viitteistö tässä kohden on aika ontto. Parempiakin olisi olemassa. Kun puhutaan näkökulmasta niin pelkästään muuttamalla artikkelin kerrontaa livauttamalla sinne muutamaan otteeseen sanat ”uskotaan” ja ”väitetään” oltaisiin varmemmalla ja ennen kaikkea uskottavammalla pohjalla. Nyt artikkeli painottuu muyös liiaksi rohdoskäyttöä esittelevään alajaksoon. Tässä kohden näemme parhaalla mahdollisella tavalla eron vanhan tietokirja-artikkelin ja jokamies-periaatteella toimitetun Wiki-artikkelin eron.
Wiki-artikkelin tiedonannot kynsilaukan viljelystä ansaitsevat muutaman ruotaisun. Pääsääntöisesti artikkeli ei anna mitään sinänsä haitallista ja kauhean väärää tietoa. Artikkelin kirjoittaja on kylläkin jäänyt valistuneisuudessaan jonnekin viimä vuosituhannelle. Tarkastelemme nyt vielä kolmea erillistä lausetta:
I ”Valkosipulista on olemassa erilaisia jalostuksen tuloksena muovautuneita kantoja.”
Ettei asia olisi paremminkin niin, että kynsilaukka, ollen maailman älykkäin kasvi, mukautuu olosuhteisiin ja ihminen yrittää päästä sen juonista perille minkä pystyy ja kykenee.
II ”Suomalaisia valkosipulikantoja on kymmenkunta; niistä tunnetuimpia ovat Melinin ja Kiskon kannat.”
Suomessa viljellään melkein kaikkiin kasvuryhmiin kuuluvia kynsilaukan muunnoksia. Ja kun tässä puhutaan viljelystä niin tarkoitetaan kaikenlaista kasvatusta, hyvin pienen mittakaavan puutarhaviljelijöistä aina hehtaariluokan hankkeisiin. Harvalla kynsilaukan ystävällä kasvaa kuitenkaan enempää kuin 10 muunnosta. Allekirjoittaneen arvio on, että maailmalla viljeltävistä tunnetuista noin viidestäsadasta muunnoksesta kasvaa meillä tällä hetkellä noin 80. Edustettuna tuskin ovat oikeat ja hienoimmat Kreolit. Rocambole-kasvuryhmään kuuluva Iso venäläinen joka tunnetaan meillä yleisimmin nimellä Alexandra on varmastikin edustettuna sadoissa, ellei peräti tuhansissa puutarhoissa. Käytännössä itusilmukierron läpi kulkenut kasvi on sinänsä oma kantansa. Puhe Melinin ja Kiskon kannoista voidaan sinänsä lopettaa.
III ”Valkosipuli ei kykene tuottamaan itävää siementä.”
Kyllä muuten pystyy ja asiaan palataan suhteellisen perusteellisesti kunhan vuodenkierto etenee syyskuukausiin.
Jos suomalaista valkosipulia käsittelevää Wiki-artikkelia vertaa vaikkapa muihin vastaaviin muilla kielillä osoittautuu se varsin pintapuoliseksi. Uudestaanhan se pitäisi kirjoittaa. Toisaalta ei Wikipedia saa olla kaiken mittapuu ja määrä. Etsivä löytää tietonsa mistä parhaiten löytää ja katsoo. Totuus on tässäkin voittava viimein kunhan vain olemme kärsivällisiä.
https://www.youtube.com/watch?v=hnzHtm1jhL4
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
I kyllä tätäkin kasvia on jalostettu ihmisen toimesta.
VastaaPoistaII itusilmussa ei ole mitään uutta geneettisesti, virukset ei yleensä leviä niiden kautta vaikka emokasvissa niitä olisikin. Eivät siis missään nimessä uusi kanta. Toisinaan englanniksi käytetään ilmaisua "aerial clone"
Mellinin ja Kiskon kannat on kyllä sinänsä omat kantansa. Ei niistä puhumista pidä lopettaa, päin vastoin, jos niistä puhutaan enemmän ehkä niiden historiasta saadaan jotain tärkeää selville.
Niinhän sitä luulisi. Jalostamista kyllä on se, että seurataan kasvissa ilmeneviä muutoksia, mutta montako muutosta ihminen on saanut aikaan kynsilaukan perimään? Aivan varmasti kynsilaukka on jalostanut ihmistä enemmän kuin ihminen kynsilaukkaa. Kasvin monimuotoisuuden selvittämiselle on vasta luotu pohja. Kysehän on varmasti siitä, että on tapahtunu vuosituhansien saatossa sarja mutaatioita joiden seuraksena kynsilaukan eri "haploryhmät" ovt syntyneet. Sitä on mahdotonta sanoa missä vaiheessa viimeiset suvullisen lisääntymisen kautta luonnossa tapahtuneet uusien muunnosten syntymiset ovat tapahtuneet. Nyt kun kynsilaukka on mm. Yhdysvalloissa saatu lisääntymään suvullisesti eli on saatu tuotettua miljoonia oikeita itäviä siemeniä syntyy uusia muunnoksia ja kasvin moninaisuus kasvaa edelleen.
VastaaPoistaUusia muunnoksia on syntynyt todistettavasti myös kynsistä ja itusilmuista. Filareen tilalla syntyi kokonaan uusi lajike 1990-luvun alussa kun Ison venäläisen yhdessä kynnessä havaittiin mutaatio. Nykyään tuon mutaation jälkeläiset tunnetaan muunnoksena nimeltään Russian Redstreak. Uusia muunnoksia syntyy koko ajan mutta ne valitettavasti syödään. Hyvin harva, hyvin harva viljelijä osaa tunnistaa potentiaalisen mutaation. itusilmuissa voi olla myös geneetisesti jotain uutta.
Itusilmuista saatu uusi kanta ei suinkaan ole virukseton. Jos maahan laitetussa kynnessä on virus niin se kyllä leviää koko kasviin, itusilmut mukaan lukien. Tiettyjen homeiden esiintyminen saadaan kyllä tällä tavalla rajoittumaan. Home ei välttämättä jaksa kiivetä kukkavareen huipulla olevaan kukintoon ja itusilmuihin. Ainoastaan oikeasta siemenestä kasvatettu kasvi on vapaa viruksista.
Melinin ja Kiskon kantojen historia ei varmastikaan ole mitenkään suurta. Tuo Melinin ja Kiskon kanta on yksi suuri klisee joka kulkee kirjoituksissa ja puheissa. Kyseisten kantojen raapit tunnistaa varmasti aika helposti. Sama muunnos voidaan tuntea ympäri maailmaa lukuisilla eri nimillä.
Se että syntyy uusi muunnos mutaation seurauksena ja sitä viljellään edelleen ei ole vielä mitään jalostamista. Itusilmuissa on uutta vain jos mutaatio kohdistuu niihin.
VastaaPoistaKasvilla joka on lähes tyystin hävittänyt kykynsä lisääntyä suvullisesti jalostustyötä voidaan tehdä käytännössä kahdella tavalla. Aiheuttamalla mutaatiota esim säteilyn avulla tai nykyaikaisella geenimanipulaatiolla. Kummassakin on omat suuret ongelmansa.
Valkosipulin suvullisen lisääntymiskyvyn palauttaminen avaisi mahdollisuuden toden teolla jalostaa kasvia. Yksinomaan jalostuksen keinoin vesimeloonistakin on saatu muutamassa sadassa vuodessa nykyinen suuri ja maukas lopputulos. Lähtökohtahan oli halkasijaltaan puolen tuuman ikävänmakuinen rikkalasvin hedelmä.
Kiskon ja Mellinin kannat on tärkeän osa suomalaista valkosipulin viljelyn historiaa. Ei niitä ole mitään syytä väheksyä. Päinvastoin mikäli suvullista lisääntymistä saadaan edistettyä juuri näiden kantojen geenien arvo on mittaamaton.
Pah, pah ja vielä kerran pah, sanoi Sepe Susi. Samanlaista historiaa on tehty sadoissa ja taas sadoissa puutarhoissa Suomessa. Melinin ja Kiskon kannat ovat yksi ja suuri klisee. Joku on vain vuodesta toiseen viljellyt samaa muunnosta ja ollut sinänsä kärsivällinen eikä ole sekoittanut raapeja keskenään. Melinin ja Kiskon kannat ovat jotakin joille löyttyy jokaisesta maasta geneettisesti samanlainen vastine. Kasvupaikka ja maaperä on toki muovannut noita muunnoksia vuosikymmenten mittaan.
VastaaPoistaKynsilaukan suvullisen lisääntymisen palauttaminen on tosiasia ja mahdollista Suomessakin. Pitää vain ihmettelemän mitä tuolla sitten saadaan lopulta hyötyä. Kynsilaukan eri muunnoksista voidaan viljellä Suomessa varmaankin yli kolmeasataa.
Kaiken kaikkiaan ollaan varsin surkeassa tilanteessa jso viljelijä ei tiedä edes mihin kasvuryhmään hänen muunnoksensa kuuluu. Kaikkihan osaavat keittää pontikkaa, mutta viskin valmistus onkin sitten jo vähän vaativampi asia, samoin konjamiinin ja rommin.
Suomessa ollaan pudottu jo kauan sitten siitä "kelkasta" joka valkosipulista tietää. Vapaasti saatavissa olevaa USA tietoa ei haeta eikä näköjään uskota. Tuo jalostaminen on ollut niin sanottua luonnonvalinnan kautta tapahtuvaa toimintaa, jossa hidas mukautuminen parantaa lajikkeen sopeutumista meidän ilmastoon. Kasvimaalla parhaimmin mesetyneet yksilöt on valittu jatkojalostukseen. Meillä olevia vanhoja valkosipulinkantoja niin jostakin ne on meille tuotu, eikä niiden sukulaisuutta ole tutkittu geeniteknikan avulla. Eli onko sama sipulikanta vain eri nimillä kuten luulen olevan.
VastaaPoistaViime kesänä sain valkosipulin kukkimaan oikein kukin mutta kesän kylmyys hidasti kasvamista siten, ettei pölytystä kerinnyt tapahtumaan eikä oikeita siemeniä saanut. Se olisi sitä jalostamista muulla tavoin kuin saman yksilön jakamista.
Mitä muutoin Suomenkieliseen Wiki-aineistoon tulee niin se on pitkälti 1980 luvun tiedoilla rakennettua ja sellaista kuin sen tekijä on sinne laittanut. Se on Wiki-aineiston heikkous, mutu tietoa liikaa joukossa. Jos itsellä elinpäiviä riittää niin se on 10 vuoden ponnistelu saada luutuneet käsitykset valkosipulista muutettua tätä päivää vastaavaksi.
Kiitos Kalevi kommentista jälleen kerran...
VastaaPoistaNäin se on! Meillä on pääsääntöisesti pudottu kelkasta ja eletään pysähtyneisyyden ajassa. Tietoa on vapaasti saatavilla netistä ja hyvän peruspaketin (Ted Jordanin Kynsilaukkakirja ja Engelandin teos "Growing Great Garlic" vuodelta 1992.) saa Amazonilta noin 70 euron kustannuksilla. luettu on viimä talvikaudella. Yritän minäkin tänä kesänä saada jotkin lajikkeet kukkimaan ja sitä kautta tuottamaan siemeniä.
Kyllä tässä menee aika tavalla aikaa käsitysten muuttamiseen. Kyllä nämä meidänkin "Melinit" ja "Kiskot" laitetaan ruotuun elikkä kasvuryhmä ja muunnoksen tyyppi, nimi ja alkuperäkin saadaan "selvitettyä" vielä ihan silmäpelillä ja morfologisilla määrityksillä.
Wiki-artikkelia en lähde härkkimään. Tällä alustalla on julkimoitu jo 30 avausta ja lisää on tuleman.