Rocambolet lykkäävät vartta, mutta koska ne leikataan?

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Niin lykkäävät ja Ison venäläisen kohdalla muutamat kasvit tekevät jo ensimmäisen kiehkuran.  Edellä ollaan kaikkea toiveunia ja ennustuksia. Kysehän on suomalaisissa puutarhoissa viihtyvästä talvikynsilaukan aateliin kuuluvasta kasvuryhmästä. Kyse on kynsilaukasta joka mehukkuuden, voimakkuuden ja flavorin perusteella tunnustetaan kaikista arvostetuimmaksi kynsilaukaksi.

Rocambolea sanotaan kylläkin huonosti säilyväksi muunnokseksi joka pitäsi syödä jo syksyllä. Vai pitääkö? Oikein hoidettuna, käsiteltynä ja varastoituna siitä on iloa korjuukuukaudesta ainakin seuraavan kevään huhtikuulle. Rocambolen kukkavarren leikkaamisesta kertoili jo Ron L. Engeland vuonna 1991, siis täysin neljännesvuosisata sitten,  kirjassaan Growing Great Garlig.  Mitä Engeland ja muut maailman viisaat sanovat pitää tietysti suhteuttaa omiin olosuhteisiin ja omaan kokemukseen. Rocambolen voi leikata tai olla leikkaamatta neljällä eri tavalla. Jokainen menettely jättää raapiin jälkensä ja säilyvyys voi olla eripituinen.

I Kukkavarret nyppäistään pois heti kun ne ilmestyvät tai viimeistään kun ensimmäinen kiehkura on valmis.

II Kukkavarret nyppäistään pois kun kaksi kierrosta on täynnä ja muutama päivä päälle.

III Kukkavarret nyppäistään pois kun Rocambole on tanssinsa tanssinut eli silloin kun kukkavarsi on suoristunut ja alkaa muuttua puumaiseksi.

IV Kukkavarret jätetään leikkaamatta.

Ensimmäinen menettely tuottaa tietenkin kasvattajan pöytään syötäviä kukkavarsia, ja jos viljelmät ovat suurempia niin kiehkuroita voi kyllä antaa kavereillekin. Jos niitä on oikein paljon niin sitten ne menevät kyllä kuumille kiville kun vain vähän nähdään vaivaa ja markkinoidaan. Kun varsi nyppäistään pois jo ensimmäisen kiehkuran jälkeen niin silloin raapi kasvaa todella suureksi ja voidaan Ison venäläisen kohdalla ylittää helposti 150 gramman koko. Ehkä voidaan kolkutella jopa  kahdensadan gramman ”haamurajaakin.” Kukkavarren kasvattaminen loppuunsa vie kasvuvoimaa ja kun se poistetaan varhaisessa vaiheessa niin silloin raapin kynnet kasvavat suuremmiksi. Tuleentuminen on sitten saatava tapahtumaan oikeaan aikaan, ja sadonkorjuu on tehtävä siten että raapin ympärille saadaan lopussa kaksi tai jopa kolme virheetöntä wrapperia. Säilyvyyden kanssa onkin sitten ongelmia. Kuukausi sadonkorjuusta nämä superraapit ovat luovutuskunnossa ja kärsivällinen odottaa täyttä kyspsymistä vielä toisen kuukauden. Kynnet on syötävä kuitenkin viimeistään Pyhäinpäivään tultaessa. Kenelle raapit annetaan, sille on tähdennettävä juuri tätä ajankohtaa.

Toinen ja kolmas menettelytapa takaavat kohtuullisen kokoiset raapit. Ne säilyvät raapit hyvässä kunnossa jopa joulu-tammikuulle saakka. Jos maa on hyvä voidaan saada satagrammaisia yksilöitä varsin helposti. Näistä raapeista saadaan ehkä paras lisäysmateriaali syksyksi. Kolmas menettely on ehkä paras jos haluaa optimoida raapin koon ja säilyvyyden. Taitavalla viljelijällä on tammikuulla vielä varastossaan säkillinen kolmannen menettelytavan Rocambolea. Ja niistä voi kovin tuskainen ja puutteenalainen Rocambolen ystävä maksaa hyvän hinnan; sanotaan tuommoiset 50 euroa kilolta ja ehkä enemmänkin. Sellaista kamaa tullaan noutamaan satojenkin kilometrien päästä.

Neljäs menettely takaa Rocambolelle pitkän säilyvyysajan. Näistä kasveista saadaan myös itusilmuja. Kokonainen neljännen menettelytavan kuivattu ja kokonainen Rocambole-kasvi on herättää varastossa suurta kunnioutusta. Ne ovat niitä raapeja jotka säilyvät syömäkunnossa kevääseen saakka. Mutta kuinka on koon laita? Kaikki voi mennä päälaelleen, ja kysymys on ennen kaikkea maasta josssa Rocambole kasvaa. Jos se on saanut osan oikein hyvästä maasta, niin ei ole mahdotonta nähdä kasvia jossa on 150-grammainen raapi, kypsät ja suuret itusilmut ja monta virheetöntä wrapperia. Siis vielä pääsiäisen aikana voidaan aukaista kaikin puolin virheetön raapi jossa on kuusi 25-grammaista kynttä. Sellaisiakin on nähty ja viimeksi viime syssä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kyse on varmasti siitä miten kasvin hormonit toimivat ja vaikuttavat. Miten Rocambole lopulta ”ajattelee,” siitä emme ehkä koskaan pääse kyllin perille. Että kasvi säilyy kokonaisena mahdollisimman pitkään, sillä on merkitystä. Kaikkein paras ratkaisu on varmasti harjoittaa kaikkia neljää menettelytapaa Rocambole-kasvuryhmän suhteen. Suuret raapit ovat elämän suola ja niiden tuottamisella saa kieltämättä kunniaa. Mutta kaikkia neljää sorttia tarvitaan jo koto-oloissakin.

https://www.youtube.com/watch?v=7erMvROCaSM&list=RD7erMvROCaSM

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.