Nimistä ja tavoista nimittää lajikkeita

Tänään on Henrikin päivä ja vanhoille suomalaisille se merkitsi talven selän taittumista. Vanhoja suomalaisia on toki joukossamme edelleenkin jos mittana pidetään vanhojen aikojen, vanhojen sukupolvien ja vanhojen tapojen muistamista. Muistella toki voi sitä, miten talven selän taittumista juhlistettiin, mutta ei ehkä pidä lähteä paukuttelemaan nuijalla naapureiden nurkkia ja ovenpieliä. Leuto sää on vallannut eteläisimmän Suomen ja jos näin jatketaan ei ole mahdotonta etteivätkö aikaiset Turbaanit lähtisi jo sprouttamaan helmikuun lopulla. 

Paljon olisi kirjoitettavaa ja kun katselee syksyn istutusluetteloa ja oman viljelytoiminnan uutta alkua tulee välillä ihmeteltyä kuinka kotoutettuja lajikkeita, johonkin kasvuryhmään nimettyjä tunnisteita ja uusia lajikkeita onkaan tullut nimettyä. Kaiken kaikkiaan luettelosta löytyy kaksitoista lajiketta jotka on nimetty vuosina 2017-2022. 

Lajikkeen nimeämisessä on haluttu muistaa sen emälajikkeen alkuperämaata. Kolme lajiketta on saanut nimen ulkonäköön liittyvistä huomioista ja yksi mielikuvasta. Jokaisella on nimen suhteen oma tarinansa. Seuraavassa lyhyesti jokaisesta lajikkeesta jotain olennaista.

Torchido. Nimi ”Torchido” on espanjaa ja tarkoittaa soihtua. Kyse on ensimmäisestä havaitusta, muuntuneesta kasvutavasta. Havainto ajoittuu vuoteen 2016 ja nimeäminen tehtiin seuraavana vuonna. Vuonna 2016 istutin keväällä noin 300 S-ryhmän tuotevalikoimaan kuuluneen Morado de los Pedroneras-lajikkeen kynttä. Kynnet versoivat hyvin mutta syksyyn selvisi vain parikymmentä kasvia. Syysistutuksessa valikoitiin pieni joukko suurimpia kynsiä joista yksi tuotti muista poikkeavan kasvin. Se oli jättiläismäinen yksilö ja muoto toi mieleen palavan soihdun. Morado de los Pedroneras on kreoli. 09.07.2017 otettu kuva on tämän kirjoituksen otsikkokuvana. Vuosien mittaan kuvaa on oppinut katsomaan paremmin ja se kertookin paljon. Kukkavarren muoto on kreolimainen. Talvi 2019-2020 tuhosi monta kantaa ja niiden joukossa oli myös Torchido. Nyt vuonna 2018 maakuntiin lähetetyn kannat edustajat ovat palanneet takaisin kokoelmaan.

Humpgrid. Humpgrid on kasvutapaansa muuttanut artinen ja ensimmäinen todiste Ron L. Engelandin ns. Turbaani-oletuksen oikeellisuudesta. Engeland teki havaintonsa Washingtonin osavaltiossa lähellä Kanadan rajaa samalla leveysasteella millä Euroopassa sijaitsee Tsekinmaan pääkaupunki Praha. Oletus oli se että jotkin artisten kasvuryhmän lajikkeet voivat voivat ottaa Turbaanien kasvumoodin. Noilla sanoilla Engeland ei tosin ilmiötä kuvannut mutta siitähän on kyse. Yksi latitude-aste on 111.1 kilometriä joten Auran pappila sijaitsee yli tuhat kilometriä pohjoisempana kuin Engelandin ns. vanha Filaree. Pohjoisella ulottuvuudella Engeland varmasti tarkoitti jotain joka on jonkin verran pohjoisempana kuin vaikkapa Pohjois-Kalifornia. Humpgridin emälajike oli Artisten kasvuryhmän Casablanca. Pehmytniska oli muuttunut kukkavarren tuottavaksi kasviksi ja latvakloonit tuottivat uusia kasveja joiden kasvutapa oli sama. Humpgridin raapi on paljolti samanlainen kuin ns. aitojen Turbaanien vastaavat. Nimi viittaa Casablanca-elokuvan tähtinäyttelijöiden Humphrey Bogartin ja Ingrid Bergmanin etunimiin. Emälajikkeen raapit  hankittiin Plantagen-liikkeen valikoimista juuri Casablanca-nimellä. Kyse oli paljon radikaalimmasta asiasta mistä oli kyse Torchidon suhteen ja Humpgrid oli vasta alkusoittoa mitä nähtäisiin tulevina vuosina.

Cielavas. Vuonna 2017 sain tunnistettavaksi latvialaisperäisen lajikkeen. Se osoittautui turbaaniksi ja hyvin aikaiseksi lajikkeeksi. Myöhemmin kun sitä vertaili Humpgridiin oli kasvutavan samankaltaisuus huomattava. Viherosaltaan se eroaa Humpgridista siinä että lehdet lerpsaavat ja väri on jonkin verran hailakamman vihreä. Raapi pakkautuu löysemmin ja maku on selvästi polttavampi. Nimi Cielavas on latvian kieltä ja tarkoittaa västäräkkiä. Missä muut ovat kasvussaan vasta puolivälissä mitä viherosaan tulee on Cielavas jo omissa korkeuksissaan. Se on eloisa ja kaunis katseltava ja tuntuu kuin se visertäisi kuin västäräkki lappalaiselle jossain Vanhan Sompion mailla ”kesä tulee, on kiire, paljon töitä, kesä tulee”.

Sinij Tsvetok. Eräs venäläisperäinen marmoriini äityi komeaan ja robustiin kasvutapaan. Pääsääntöisesti se kuuluu samaan marmoriinijoukkoon johon kuuluvat mm. Sandbergin siperialainen ja Kodaver ja lukuisat muut eri nimikkeillä tunnetut kannat. Kattava DNA-analyysi tuskin tekisi niiden välillä juuri eroa. Se on kuitenkin selvästi eri lajike kuin hienostunut Bogatyr. Syksyllä 2018 lajikkeesta tuotettiin paljon latvaklooneja ja muutama kasvi tuotti kauniita selkeän sinisiä latvakukintoja lilaisen sijaan. Sinij Tsvetok on venäjää ja tarkoittaa tietenkin ”sinistä kukkaa”. Tässä kohden oltiin siis uskollisia lajikkeen alkuperäismaan kielelle. Olisihan lajikkeen toki voinut nimetä vaikka ”Sinikoksi” mutta se olisi ollut kieltämäti varsin koomista.

Tourbillon du Nord. Tourbillon du Nord on ollut Sandbergin koeviljelmän ”ruma ankanpoikanen”. Syksyllä 2015 hankin muistaakseni Exotic Gardenin valikoimasta Thermidrome-nimisen lajikkeen jonka tarina näytti loppuvan lyhyeen. Kanta kituutteli miten kuten vuoteen 2017 kunnes se teki kukkavarren ja teki kasveja tuottavia latvaklooneja. Vuoden 2018 yksilöt olivat jo aidon Turbaanin oloisia ja kanta sai nimen ”Tourbillon du Nord.” Thermidrome oli ranskalainen kanta ja nimi viittaa pyörteeseen. Uuden lajikkeen kasvutapa on pysynyt kovavartisena mutta jotain erikoista oli vuoden 2022 sadossa. Kausi 2022-2023 näyttää sitten mihin ollaan menossa. 

Sandbergin Messidorin jälkeläisiin kuuluvat Chataigne du Nord, Sandys Glazer, Sameroc ja The Glory of Sandberg. Kyse on yhden vuonna 2015 hankitun Messidor-raapin neljästä eri kannasta. Sandbergin Messidorin tarina on varsin hämmentävä ja siitä on kirjoitettu tässä blogissa useasti.  Kaikki huipentui kesällä 2019, kun edellisenä syksynä olin istuttanut jo kasvutapaansa muuttaneen lajikkeen 36 kynttä yhdeksään riviin puolentoista metrin jaksoon. Haave oli aikanaan saada pysyvään tuotantoon vakaan kasvutavan artinen mutta asia ei ollut enää omissa käsissä. Kesän aikana oli ihmettelemistä vaikka muille jakaa ja sadonkorjuun jälkeen oli nimettävä neljä uutta kantaa joiden kasvutapa on sen jälkeen pysynyt vakiona.

Chataigne du Nord. Lukumäärältään joukosta noin puolet oli marmoriinin kaltaisia pääasiallinen määrittely-morfeemin ollessa kynnen muoto. Kynnet olivat sadonkorjuun jälkeen kastanjan värisiä ja siitä juontuikin nimi. Lopputulema nimikysymyksessä oli se että yksi näistä nelosista nimettäisiin ranskalaisesti. Pohjolan kastanja on kasvuvoimainen lajike ja tätä muunnosta kutsuin aluksi myös työnimellä marmoriini. Sittemmin koko kasvuryhmä johon se kaikilta osin muoto-tunnisteiden osalta kuuluu on saanut nimen marmoriini.

Sandys Glazer. Kuivattujen kasvien joukosta oli eroteltavissa useita selkeästi lasikkaisiin viittaavia yksilöitä jo ennen raapien avaamista. Kovin suuria ne eivät olleet ja vasta syksyllä 2022 maahan saatiin kynsiä joista voi odottaa saatavan jopa 60-grammaisia kuivattuja raapeja. Joku voisi perätä suomenkielisiä nimiä mutta kun kyseessä on kynsilaukka ja tuottajan isyysoikeus ja mitään kasvimaistraattia ei ole niin eipä ole tarve kuunnella kenenkään äpätystä. Ja ainahan pitää ajatella myös mahdollista tulevaa kansainvälistä levitystäkin. Sandbergin lasikas olisi kyllä käypä nimi ja ruotsinnoksena Sandys glaslila vielä parempi mutta se on Sandys Glazer ja sillä raapi.

Sameroc. Yksi nelosista oli jo alusta alkaen selkeä perspuoli Rokale. Nimi Sameroc tulee sanoista ”Sandbergin Messidor Rocambole" eikä sillä tietenkään ole mitään tekemistä rokkaavan saamelaisen kanssa. Sameroc on jo tuottanut muutaman sadan gramman rajaa tavoittelevan raapin.

The Glory of Sandberg. Hämmästys oli suuri kun aluksi lasikkaiksi luokiteltujen kasvien joukossa olikin yksi aivan selkeä Posliini. Tiedä sitten oliko kyse tuottajan haltioitumisesta mutta tuon yksilön neljä kynttä tuntuivat hohtavan aivan erityisessä valossa. Tuli mieleen parsalajike ”Mary Washington” jota olen aina virheellisesti kutsunut nimellä The Glory of Washington. Kunniaa tai ei niin tänään uusi Posliini-lajike kasvaa varsin ylväästi. Tietysti kauneus on aina katsojan silmissä.

Kamala. Turbaani Kamala on sama lajike kuin maailmalla nimellä Lotus tunnettu lajike. Lotus viittaa Lotus-kasviin (Nelumbo nucifera) ja Kamala on tunnettu naisen nimi. Nimen etymologiasta kiinnostunut tulee huomaamaan että kaikki johtaa lopulta sanskritin kieleen ja helakanpunaiseen. Pitää myöntää se, että kun Kamala Harris tuli valituksi Yhdysvaltojen varaapresidentiksi vaikutti kyllä kannan nimeämiseen.

Vrag. Lajike on alkuperin Kroatiasta ja tuli Pappilan farmille jo vuonna 2016 tsekkiläisen Martin Smetanan kokoelmasta. Kahden viimeisen kasvukauden ajan lajikkeen kasvutapa on ollut vakio. Vrag on kroatiaa ja tarkoittaa paholaista. Alunperin tämä kanta oli nimetty sen löytöpaikan Velica Gorizan mukaan. Velica Gorizan kavutapa muuttui vuosien mittaan ja sen raapi muistuttaa paljon hyvin epämääräistä Marinoa. Vragin viherosa on enemmän Lasikkaiden kaltainen. Velica Gorizan kaupungin vaakunassa olevan eläimen voi kyllä väljällä mielikuvituksella tunnistaa jonkin sortin paholaiseksi mutta kysessä on kuitenkin härkä (Bik). Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut ja kyllähä Vrag on kaikissa suhteissa parempi kuin Bik.

Minerva. Toinen lajike jonka nimi on johdettu jonkin kaupungin vaakunasta ja siinä olevasta informaatiosta on Minerva. Kyse on romanialaisen Clujin alueelta tulevasta kannasta joka on ilmiselvä lasikas. Minerva on roomalainen jumalatar ja sen löydämme Clujin vaakunasta. Varmasti Clujin alueelta löytäisimme luonnollisesti muihinkin kasvuryhmiin kuuluvia lajikkeita. Tässä kirjoituksessa kerrottiin mielenkiintoisimmat tähän asti sattuneet asiat noin pintapuolisesti ja lähinnä se miten uudet lajikkeet on nimetty.

Otsikkokuvassa Torcido heinäkuussa 2017. Sandbergin Messidorin kasvutapaa ihmeteltiin jo tässä keskikesällä 2019 tuotetussa elokuvassa ”The Secrets of Sandberg”.

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.