Sembikiya ja takumi. Hinnoista, laadusta ja julkisuudesta.

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Suomessa ole ei sellaista kasvisten ja hedelmien tuottamisen kulttuuria kuin perinteikkäässä Japanissa. Kuvaukset Sembikiya-tuotteista ovat havahduttavia. Varmasti Sembikiya-kulttuurille olisi tilauksensa meilläkin ja voin omasta puolestani sanoa, että olen joskus viime vuosina myynyt yksittäisiä kynsilaukan raapeja jopa hintaan 12 euroa kappale. Kyseessä ovat olleet noin 80-110-grammaiset yksilöt useista eri kasvuryhmistä.

Sembikiya-tuotteesta ollaan valmiita maksamaan suuria summia. Puolen kilon meloni voi ketjun kaupassa maksaa jopa 80 dollaria. On ravintoloita, joissa voi omaan tahtiin ja oman seremoniansa mukaan nauttia luksustuotteita. Kyse ei sinänsä ole hienostelusta ja snobismista vaan jostain muusta. Kyseessä on tietysti kulinaristinen kokemus johon yhdistyvät estetiikka ja kauneusarvot. Maksaessaan korkean hinnan tuotteesta he ymmärtävät sen suuren vaivan jonka kasviksen tai hedelmän tuottaminen on vaatinut.

Sembikiyan tapaiselle kulttuurille on meilläkin tilauksensa. Keskustelu kynsilaukan hinnoista ja se ilmoittamisesta tangeeraa yllättävän paljonkin edellä kuvattua. Niin paljon kuin on erilaisia kynsilaukkoja on varmasti myös erilaisia kasvattajia ja tuottajia. Jos joku haluaa pitää tuotteen hinnan hänen ja asiakkaan välisenä asiana voi niin tehdä. Jos rajoituksia tulee niin voin kokemuksesta sanoa ”hyvä tavara ei mainosta kaipaa.” Vääräleukainen pervo toteaisi tähän tietenkin; ”Tottahan tuo, muuten ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon.”

Ja jos haluamme perspektiiviä, niin katsokaamme viinimaailmaa. Kuka tahansa voi meilläkin tehdä oikeista rypäleistä oikeaa punaviinia mutta Chateau Lafittea siitä et millään ilveellä saa. Saat olla aikamoinen shamaani jos onnistut nyhtämään suomalaisesta kotiviinipullosta 500 euroa! Suomessa kasvatetusta kynsilaukasta voit pyytää 120 euroa kilolta ja maksajia löytyy ihan varmasti, eikä kyse suinkaan ole Helsingin ja Turun Kokoomus-rouvista.

Kiinnostus kynsilaukkaan varmasti nostaa esiin monenlaisia kasvattajia. Oma missioni on ollut innostaa ja varustaa omatarve/lähipiiri-kasvattajia ja Indie-tyyppisiä pienen mittakaavan viljelijöitä. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä että kunnon tavaraa ei voi tuottaa suuressa mittakaavassa. Kriteerit ovat erilaisia ja niin on käsitys myös siitä mikä on orgaanista. Suomalaiset koneita käyttävät luomuviljelijät ovat melkoisia fakiireja kun antavat laskea pelloilleen antibiootteja ja hormonien kyllästämää lietelantaa. Ja sitten yhdessä sormen napsautuksessa tuosta aineesta tuleekin puhdasta ellei peräti pyhää. Tuon lannoiteliemen ovat tuottaneet useimmiten elikot jotka näkevät kauniin sinitaivaan vain astellessaan lyhyen matkan tuotantovankilastaan nykyajan karjavankkureihin.

Usein kuullaan vedottavan siihen, että on tämä ainakin parempaa kuin kiinalaisten tuottama. Mene ja tiedä! Yli 5000 kasvin viljelmä on aina epäilyttävä. Maan muokkauksessa kuluu fossiilisia polttoaineita. Kasvinsuojeluaineita on isoimmilla viljelmillä pakko käyttää. Koneellinen sadonkorjuu ruhjoo raapeja ja pikakuivatus on raakalaismainen menetelmä. Kaikki em. vaikuttaa makuun ja ulkonäköön ja varmasti myös tuottajan maineeseen.

Ehkäpä otamme kehiin toisenkin japanilaisen käsitteen. Sen sisältö ei välttämättä ole niin vieras kun ajattelemme vaikkapa niinkin lämminhenkistä henkilöä kuin juhlamokkamies/nainen. Heinäkuulla soitin eräälle juhlamokkamiehelle, suurelle suutarimestarille, ja kyselin kunnon saappaiden hintaa. Hän lähti liikkeelle perusteista: ensin mitataan jalka ja sen ulottuvuudet ja tehdään lestit (todellakin molemmat jalat). Valmistusprosessi kestää kahdeksan viikkoa sisältäen noin sata työvaihetta. Hinta 1800 euroa. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Palaan asiaan joulun alla. Hän otti numeron ylös ja sanoi että toimitusjonot ovat vuoden mittaisia. Varmasti Suomesta löytyy takumia, käsityöläistaitoa, jota voidaan verrata japanilaiseen käsityöläiskulttuuriin. Jo haluaisin esitellä jollekin japanilaiselle vieraalleni jonkun suomalaisen käsityöläisen jolle takumi jotain merkitsee niin varmasti valinta olisi joku juhlamokkamies/nainen.

Hinnat voivat olla julkisia, mutta olisi suotavaa kertoa miten tavara on tuotettua. Minä sitoudun tähän: DOGMA 2018.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.