Sembikiya ja takumi. Hinnoista, laadusta ja julkisuudesta.

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Suomessa ole ei sellaista kasvisten ja hedelmien tuottamisen kulttuuria kuin perinteikkäässä Japanissa. Kuvaukset Sembikiya-tuotteista ovat havahduttavia. Varmasti Sembikiya-kulttuurille olisi tilauksensa meilläkin ja voin omasta puolestani sanoa, että olen joskus viime vuosina myynyt yksittäisiä kynsilaukan raapeja jopa hintaan 12 euroa kappale. Kyseessä ovat olleet noin 80-110-grammaiset yksilöt useista eri kasvuryhmistä.

Sembikiya-tuotteesta ollaan valmiita maksamaan suuria summia. Puolen kilon meloni voi ketjun kaupassa maksaa jopa 80 dollaria. On ravintoloita, joissa voi omaan tahtiin ja oman seremoniansa mukaan nauttia luksustuotteita. Kyse ei sinänsä ole hienostelusta ja snobismista vaan jostain muusta. Kyseessä on tietysti kulinaristinen kokemus johon yhdistyvät estetiikka ja kauneusarvot. Maksaessaan korkean hinnan tuotteesta he ymmärtävät sen suuren vaivan jonka kasviksen tai hedelmän tuottaminen on vaatinut.

Sembikiyan tapaiselle kulttuurille on meilläkin tilauksensa. Keskustelu kynsilaukan hinnoista ja se ilmoittamisesta tangeeraa yllättävän paljonkin edellä kuvattua. Niin paljon kuin on erilaisia kynsilaukkoja on varmasti myös erilaisia kasvattajia ja tuottajia. Jos joku haluaa pitää tuotteen hinnan hänen ja asiakkaan välisenä asiana voi niin tehdä. Jos rajoituksia tulee niin voin kokemuksesta sanoa ”hyvä tavara ei mainosta kaipaa.” Vääräleukainen pervo toteaisi tähän tietenkin; ”Tottahan tuo, muuten ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon.”

Ja jos haluamme perspektiiviä, niin katsokaamme viinimaailmaa. Kuka tahansa voi meilläkin tehdä oikeista rypäleistä oikeaa punaviinia mutta Chateau Lafittea siitä et millään ilveellä saa. Saat olla aikamoinen shamaani jos onnistut nyhtämään suomalaisesta kotiviinipullosta 500 euroa! Suomessa kasvatetusta kynsilaukasta voit pyytää 120 euroa kilolta ja maksajia löytyy ihan varmasti, eikä kyse suinkaan ole Helsingin ja Turun Kokoomus-rouvista.

Kiinnostus kynsilaukkaan varmasti nostaa esiin monenlaisia kasvattajia. Oma missioni on ollut innostaa ja varustaa omatarve/lähipiiri-kasvattajia ja Indie-tyyppisiä pienen mittakaavan viljelijöitä. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä että kunnon tavaraa ei voi tuottaa suuressa mittakaavassa. Kriteerit ovat erilaisia ja niin on käsitys myös siitä mikä on orgaanista. Suomalaiset koneita käyttävät luomuviljelijät ovat melkoisia fakiireja kun antavat laskea pelloilleen antibiootteja ja hormonien kyllästämää lietelantaa. Ja sitten yhdessä sormen napsautuksessa tuosta aineesta tuleekin puhdasta ellei peräti pyhää. Tuon lannoiteliemen ovat tuottaneet useimmiten elikot jotka näkevät kauniin sinitaivaan vain astellessaan lyhyen matkan tuotantovankilastaan nykyajan karjavankkureihin.

Usein kuullaan vedottavan siihen, että on tämä ainakin parempaa kuin kiinalaisten tuottama. Mene ja tiedä! Yli 5000 kasvin viljelmä on aina epäilyttävä. Maan muokkauksessa kuluu fossiilisia polttoaineita. Kasvinsuojeluaineita on isoimmilla viljelmillä pakko käyttää. Koneellinen sadonkorjuu ruhjoo raapeja ja pikakuivatus on raakalaismainen menetelmä. Kaikki em. vaikuttaa makuun ja ulkonäköön ja varmasti myös tuottajan maineeseen.

Ehkäpä otamme kehiin toisenkin japanilaisen käsitteen. Sen sisältö ei välttämättä ole niin vieras kun ajattelemme vaikkapa niinkin lämminhenkistä henkilöä kuin juhlamokkamies/nainen. Heinäkuulla soitin eräälle juhlamokkamiehelle, suurelle suutarimestarille, ja kyselin kunnon saappaiden hintaa. Hän lähti liikkeelle perusteista: ensin mitataan jalka ja sen ulottuvuudet ja tehdään lestit (todellakin molemmat jalat). Valmistusprosessi kestää kahdeksan viikkoa sisältäen noin sata työvaihetta. Hinta 1800 euroa. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Palaan asiaan joulun alla. Hän otti numeron ylös ja sanoi että toimitusjonot ovat vuoden mittaisia. Varmasti Suomesta löytyy takumia, käsityöläistaitoa, jota voidaan verrata japanilaiseen käsityöläiskulttuuriin. Jo haluaisin esitellä jollekin japanilaiselle vieraalleni jonkun suomalaisen käsityöläisen jolle takumi jotain merkitsee niin varmasti valinta olisi joku juhlamokkamies/nainen.

Hinnat voivat olla julkisia, mutta olisi suotavaa kertoa miten tavara on tuotettua. Minä sitoudun tähän: DOGMA 2018.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

Lyhyesti mutaatioista…

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Uuden aikakauden avaavassa kirjassaan ”Growing Great Garlic” Ron L. Engeland puhui mutaatioista. Hänen mukaansa niitä tapahtuu koko ajan, mutta niille käy yleensä huonosti. Ne yksinkertaisesti syödään pois. Parhaimmillaan Engeland kasvatti yli kahtasataa lajiketta, ja nyt puhutaan siis ns. Vanhan Filareen ajasta. Engeland käyttää sana strain puhuessaan eri kynsilaukoista ja ihan tarkoituksella; sanaa variety hän ei käytä. Selasin aina niin asioita selventävää ”Websteriä” ja eri merkityksiä. Luulen kyllä ymmärtäväni miksi Engeland valitsee mieluummin sanan ”strain.” Etymologia ja hiustenhalonta kiinnostaa kyllä vanhaa Vanhan testamentin pääaine-opiskelijaa, joka aikoinaan tavaili Ben Siran hepreankielisiä versioita ja teki kreikankielestä retroversioita ja pohti kolonien kuormittumista mutta nyt on päästävä eteenpäin. Käytämme toistaiseksi sanaa lajike emmekä sanaa kanta. Muutoin tässä menee ikää ja vähän terveyttäkin ja joudun ottamaan virkavapautta asian tutkimiseksi. Siispä asiaan!

Olen löytänyt kahdeksan kasvukierron aikana kymmenkunta ilmiötä eri lajikkeiden joukosta joista käyttäisin nimeä mutaatio. Lajikevalikoima oli suurimmillaan noin 150. Nyt puhutaan 130 lajikkeen joukosta, joka saa viitisentoista uutta lajiketta lokakuulla ja kannanpalautuksia tulee suomalaisilta kasvattajilta saman verran. Lämmin talvi 2019-2020 kohteli kaltoin koeviljelmääni varsinkin Artisten osalta.

Suuren lajikejoukon keskuudessa on nähty pehmytniskojen muuntumista kovaniskoiksi lähinnä tavalla jota jo Engeland ounasteli. Kyse tuossa Engelandin turbaani-hypoteesissa oli siitä että jotkut Artiset eli Artisokkien kasvuryhmän lajikkeet ottaisivat Turbaanin kasvumoodin pohjoisemmissa kasvuolosuhteissa. Näin on tapahtunutkin. Kyse on lähinnä Turbaanien toisesta kasvutavasta. Lisäksi yksi kreoli on muuttunut hyvin vaikeasti määriteltäväksi kovaniskaksi. Kaikista erikoisin mutaatioketju on ns. Sandbergin Messidorin muuntuminen neljäksi eri kovaniskaksi. Yksi Posliini on tuottanut pehmytniskan. 

Näyttää myös siltä että Spanish Rojan idaholaisen muunnelman Killarney Redin kasvutapa on hyvin epävakaa pohjoisissa olosuhteissa. Mitä Spanish Rojasta sen kulkiessa pohjoista kohden aina Kaliforniasta Kanadan rajamaille tiedetään, antaisi aiheen epäillä sen suhteen ns. kreoli-alkuperää. Sandbergin Messidorin kanta-lajike oli Artisokka Messidor. Kreoli-hypoteesi Spanish Rojan suhteen ei ole siis mitenkään kaukaa haettu. Pehmytniskat voivat muuttua kovaniskoiksi. Osa vuonna 2016 haltuuni tulleesta Killarney Red-kannasta otti ilmiselvän kreolien kasvutavan. 

Mutta onko sopassa myös muita lusikoita? Vuonna 2013 aloitin yhdellä lajikkeella ja seuraavana vuonna päästiin kolmeen. 2015 lajikkeita oli jo 29 ja seuraava vuonna noin 90. Vuodesta 2016 ollaan liikuttu lukemissa 130-170. Eri tunnisteita on ollut käytännössä parhaimmillaan 200. Kahdeksan vuoden aikana istutettujen kynsien kokonaismäärä on ollut noin 27 000. Selkeitä kasvutavan muutoksia on ollut lukuisia. Kyse on tietysti siitä mihin vedämme rajan. Engelandin toiminnan jäljiltä ei ole varsinaisesti kuin yksi ”pysyvää kaupallista merkitystä” saanut mutaatio. Kyse on lajikkeesta Russian Redstrake. Kaikki tuon lajikkeen edustajat ovat yhden Filareella kasvaneen poikkeavalta näyttäneen Punaisen venäläisen kynnen jälkeläisiä. Russian Redstrake on luokiteltu Aasialaisten kasvuryhmään kuuluvaksi lajikkeeksi ja mitä tulee kaupallisuuteen, niin liikutaan kuitenkin harrastelijoiden ja itsenäisten kasvattajien suosimassa erikoisuudessa. 

Itsenäisten kasvattajien ja harrastelijoiden lajikkeiksi jäänevät myös Sandbergin omat lajikkeet ja se on tarkoituskin. Satoisuudessaan ja koossaan Rokaleen tavoin kasvava Sameroc ja lähinnä marmoriini Chataigne du Nord voivat kilpailla Isojen venäläisten, Punaisten venäläisten ja isoimpien Marmoriinien kanssa. Tourbillon du Nord on ryhdikäs Turbaani ja Humpgrid on aikainen mutta näyttää siltä että se ei pysty kilpailemaan näyttävyydessä sitä filmaattisemman ja aikaisemman Cielavasin kanssa. Sandbergin Messidorin lasikas-linjan Sandys Glazer on lupaava ja ehkä ensi vuonna saadaan jo kokoakin. Neljäs muunnos eli Posliini sai nimen The Glory of Sandberg ja sen mahdollisen kunniakkuuden näemme vasta parin vuoden päästä. Torcido miettii ollako vai eikö olla. Se jäänee erikoisuudeksi ja on ansainnut oman puolimetrisensä aikojen loppuun saakka. Marinon kasvutapa lienee ainutlaatuinen ja se näyttää pitävän sen eri puolilla Suomea. Vragin raapi muistuttaa paljon Marinoa mutta kasvin maanpäällinen osa on hyvin vaikeaa määritellä mihinkään ryhmään kuuluvaksi. Vrag päihittänee raapien koossa Marinon ja makukin on samaa luokkaa. Sumsikil II lienee jopa aikaisempi kuin muut aikaisimmat turbaanit. Vuonna 2017 Sumsikil I oli valmis korjuuseen jo juhannusaatona ja raapit olivat 40-grammaisia.

Mitä kaikella edellisellä tahdon sanoa ja mikä on selitys lukuisiin mutaatioihin? Näyttäisihän siltä että elinkelpoisia uusia lajikkeita on syntynyt kymmenkunta. Se tarkoittaisi yhtä mutaatiota noin kolmeatuhatta kynttä kohden. Lähtisin liikkeelle seuraavasta:

I  Pohjoiset kasvuolosuhteet saavat aikaan vipinää kynsilaukan genomissa jossa on 13,2 miljardia emäsparia kuten kiinalaiset ovat selvittäneet. 13,2 miljardia on neljä kertaa enemmän kuin ihmisellä. Mutaatioita ilmenee vähemmälläkin määrällä emäspareja.

II Kun lajikkeita on niinkin paljon kuin 150 varsin pienellä alueella, niin pidän mahdollisena, että kasvit kommunikoivat keskenään ja ovat jonkinlainen elävä morfinen verkosto.

III Ilmiötä selittävät kohdat II ja III.

IV On jokin muu asia joka selittää kaiken.

V Asiassa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Engeland löysi varmaankin lukuisia mutaatioita ja vähintään yhtä paljon ja samassa suhteessa kuin Sandberg. Jälkimmäinen pystyi todistamaan edellisen Turbaani-hypoteesin toimivaksi, ja pohjoiset kasvuolot ovat luoneet enemmän uusia lajikkeita ja kasvutapoja joista tulee itsenäisten kasvattajien ja harrastajien suosimia lajikkeita.

VI Jokainen voi löytää aivan samalla tavalla uusia kasvutapoja ja lajikkeita kuin minäkin. Ne vain pitää löytää. Jokainen istutettava kynsi on ”skannattava” kuten myös jokainen kasvi. Jokainen joka kasvattaa kynsilaukkaa voi löytää siitä jotain josta voidaan käyttää nimeä IKIGAI. 

VII Sinä et luo mutaatioita, voit vain löytää ne. 

Seuraavassa kirjoituksessa pohdimme mitä IKIGAI mahtaa tarkoittaa ja mitä se voisi olla kynsilaukan kasvatuksessa.

Vuoden 2019 juhannuksen julkaistiin tämä De Re Allii Sativi-elokuva jossa liikutaan aika tavalla tämän kirjoituksen aihepiirissä. Hmmm… olisiko se mahdollista? No ei vainen. Mutta tässähän se; juhannusviikon ja aaton tunnelmia vuonna 2019: Summer Solstice at Sandbergs 2019.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.