Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Mitallisista syistä otsikosta jäi jotain pois; sen olisi kuulunut tietenkin lukea ”Kumpi ompi parempi, marmoriini vai rokale!
Käytämme tässä kirjoituksessa, ja muutenkin, kielen kannalta dynaamisia ja suuekonomisia ilmauksia. Marmoriineilla tarkoitamme lajikeryhmää jota kutsutaan myös marmoripurppuroiksi (Alkujaan englanniksi Marbled Purple Stripes). Rokale on sama asia kuin Rocambole.
Yleensä DRAS-kirjoituksessa on lopussa jotain musiikkia mutta jotta saisimme tämän kirjoituksen asian vakavuuden oikeaan mittasuhteeseensa ihan alusta alkaen niin on parasta kuunnella tämä Reino Helismaan nerokas kappale ”Kumpi ompi parempi.”
Alexandra-kysymyksessä olemme siirtyneet niin sanotusti totuuskomission aikaan. Pitkäänkin vain Alexandraa kasvattanut, ellei peräti viljellytkin, voi nyt kysyä mitäs tämä nyt sitten onkaan? Mutta ei hätää… Periaatteessa kaikki Alexandra-nimen alla kasvatetut kynsilaukat ovat kelvollista tavaraa.
Alexandra-totuuskomission työlista on vallan pitkä ja sitä voidaan lähestyä myös toimituksellisesta näkökulmasta pienin siivuin. Tehtävä on laaja ja tässä kirjoituksessa keskitymme yhteen sivujuonteeseen. Suurin osa A-nimikkeen alla kasvatetuista lajikkeista on marmoriineja ja rokaleita. Irrottaudumme varsinaisesta Alexandra-kysymyksen puinnista ja kysymme otsikon mukaisesti ”kumpi ompi parempi, marmoriini vai rokale?” Kysymys on lopulta vain kahden kasvuryhmän ominaisuuksista. Lähdemme seuraavista kysymyksistä.
Viljelyvarmuus ja kannan säilyvyys
Satoisuus ja raapin koko
Säilyvyys
Maku
Käytettävyys
Eleganssi
Lähdemme siis kuuden erän otteluun ja lopuksi vielä mitalitaistelu; yhdestä täysosumasta voitto.
1 erä. Viljelyvarmuus ja kannan säilyvyys. Monet rokaleet ovat sopeutuneet oloihimme hyvin vai onko kyse ollenkaan sopeutumisesta? Suomi ja siinä sivussa Ruotsin ja Norjan käsittävä niemimaa on vain yksi Aasian jättiläismantereen niemimaa. Jos Suomessa syntyisi aitoja siemeniä tuottavien lajikkeiden kautta uusi lajike niin sen voisi nimetä aivan hyvin Länsi-Siperialaiseksi. Venäläiset rokaleet pärjäävät meillä hyvin, mutta on kuitenkin luultavaa että siperialaiset marmoriinit menestyvät paremmin Lapin korkeudella.
Kun puhutaan kannan säilyvyydestä tullaan monikyntisyyden ongelmaan. Rokaleet lähtevät tuottamaan tupla-, ja triplakyntissä yksilöitä uudistetussakin kannassa jo viimeistään neljännen kasvukierron aikana. Makuun tämä ominaisuus ei sen kummemmin vaikuta mutta joskus neljää istutuskelpoista kynttä varten joutuu avaamaan kolmekin raapia. Marmoriineilla tätä tekijää ei esiinny kovinkaaan paljon. Rokaleita on uudistettava koko ajan latvaklooneista mutta mikrolisäyskin on toki mahdollista.
Pisteet:
Marmoriini 2 — Rokale 1. Tilanne ekan erän jälkeen 2-1.
2 erä. Satoisuus ja raapin koko. Tietenkin rokale voittaa marmoriinin kun puhutaan sadon absoluuttisesta koosta. Iso venäläinen tuottaa todennäköisesti suurimmat raapit tässä kasvuryhmässä. Tosin sellainen lajike kuin Montana Giant on vielä kokeilematon suure oloissamme. Viime vuoden suurin yksilö DRAS-koeviljelmällä, siis Ison venäläisen IGOR-kanta tuotti 182-grammaisen yksilön. Tänä vuonna odotetaan 200-gramman haamurajan rikkoutumista. Lopullinen punnitus tehdään ennen elokuun loppua. Kyse on riihikuivastaa yksilöstä jossa on 6 täysin ehjää wrapperia. Raapi on parturoitu neljän millin sängelle ja varsi on trimmattu tuuman pituiseksi. Sadan gramman riihikuivassa tuotteessa on keskimäärin 93 grammaa täyttä tavaraa ja 7 grammaa kuorta, kantaa ja parransänkeä. Isoja raapeja ne tuottavat, mutta rokale on riskinä ruma.
Pisteet:
Marmoriini 0 — Rokale 2. Tilanne toisen erän jälkeen 2-3.
3 erä. Säilyvyys. Elintarvikkeiden säilyvyys on ollut yksi ihmiskunnan iäisyysongelmista. Roomalaiset säilyttivät kynsilaukkaa kuivien akanoiden joukossa ja jopa savustuskäsittelivät sitä. Sadon kuivaaminen ja säilyttäminen ei ole kenellekään ongelma. Tavara säilyy kelvollisena seuraavaan kevääseen mutta jokaisella kasvuryhmällä on omat ominaisuutensa. Kynsilaukkaa voidaan verrata perustellusti viineihin. Aasian purppurat ja lasipurppurat tulevat elinkaarensa huippuun nopeasti. Hyvinkin säilytetty lasipurppura on nähnyt parhaat hetkensä jo pyhänpäivään mennessä. Vaikka joku sanoisin että hänen rokaleensa ovat kunnossa vielä pääsiäisenä, niin joku toinen voisi olla ihan eri mieltä maistelun jälkeen.
Missä marmoriinit ovat tasaista joukkokuntaa löytyy rokaleiden joukosta sen sijaan vaihtelua. Saksan punainen ohuinen wrappewreineen ja keraamisine kuorineen ei säily kovin hyvin vuodenvaihdetta pitemmälle. Punainen venäläinen on ehkä parempi säilyvyyden kannalta kuin Iso venäläinen. Näennäisesti hyvin säilynyt rokale voi olla pääsiäisenkin aikaan vielä kova ja kynsien kasvuaihe ei viherrä mutta kuivamista on jo tapahtunut. Säilyvyyden kannalta marmoriinit ovat paljon parempia mutta toki lajikekohtaisiakin eroja on. Vaikka Havrania (Hyvin varmasti sama lajike kuin Petrovski) on kehuttu paljon niin se ei ole mikään hyvä säilyjä.
Säilyvyyden kannalta tärkeintä on tietenkin oikea ajoitus sadonkorjuussa ja kuivatus .
Pystykuivatus onkin sitten oma lukunsa.
Pisteet:
Marmoriinit 2 — Rokaleet 0. Tilanne kolmannen erän jälkeen 4-3.
4 erä. Maku. Makua päästään arvioimaan vasta jos saatavailla on riittävästi eri kasvuryhmien lajikkeita hyvin kuivattuna. Maistelunäkökulman suhteen marmoriinit ja rokaleet ovat samalla viivalla vain talvikuukausina. Kun puhutaan kypsyydestä niin rokaleet ovat tietysti valmiimpia aikaisemmin kuin marmoriinit. Missä lasikkaat ovat elo-syyskuun kynsilaukkoja niin rokale-aika koittaa lokakuulla. Marmoriinit tulevat kehiin marraskuussaa ja raitiset ovat täyttä tavaraa vasta joulukuulla. Pääsääntöisesti rokaleita on pidetty vahvemman makuisina kuin marmoriineja, mutta kyse on monesti vääränlaisesta kuivatuksen ja auringonvalon turmiollisesta vaikutuksesta.
Siperialaiset marmoriinit voittavat rokaleet selvästi mitä tulee allisiini-pitoisuuksiin. Marmoriinit eivät juuri häviä tässä suhteessa paljoa edes posliineille. Makuvivahteita, yrttisyyttä ja vihanneksellisuutta löytää marmoriineista enemmän kuin Rokaleista. Missä uuret rokaleet, Iso venäläinen, Punainen venäläinen, Saksan punainen ja muut ovat lähinnä maustamatonta viljaväkiviinaa on Marmoriini Havran sitten Subrovkaa, maarianheinällä maustettua viinaa. Moni on saanut Rokaleista väärän kuvan syötyään pelkästää suurikokoisia lajikkeita suurina. Iso venäläinenkin on parhaimillaan 80-grammaisena.
Pisteet:
Marmoriinit 2 — Rokaleet 0. Tilanne toisen erän jälkeen 6-3.
5. erä. Käytettävyys. Rokaleet ovat kiitollisia kynsialukkoja useimpien mielestä. Jos etsii voimakasta makua eikä halua hifistellä niin rokale on hyvä perjantai-pullo kansantislettä eli kosyymiä. Marmoriinit ovat sitten väriviinoja eli ylämaan vesiä, ranskanviinoja ja Karibian henkäyksiä. Lopulta kysytään mitä pitää arvostaa? Jos halutaan sauteerata kynsilaukkaa niin tässä tapauksessa marmoriinit ovat paras vaihtoehto ja nimenomaan siperialaiset. Otetaanpa tähän lainaus vuoden 2016 kirjoituksesta:
”Ruuanlaitossa Siperialainen on yksi parhaista, ellei peräti paras ja monikäyttöisin kaikista kynsilaukoista. Se on yksi parhaiten karamellisoituvista lajikkeista ja tuo makuvivahde saavutetaan nopeasti. Siihen riittää vain 20 sekunnin sauteeraus kuumalla pannulla voissa. Ns. Maillard-reaktio tapahtuu pannulla todella nopeasti; sokeri sitoutuu proteiinien aminohappoihin tuottaen glykosyyliamiinia. Uudelleenjärjestäytyminen tapahtuu myös nopeasti ja glykosyyliamiini muuttuu vakaammaksi ketoamiinimolekyyliksi. Ketoamiini tekee maun ja värin toffeeseen ja paistettuun sipuliin ja se on myös "paahtoleivän maku." Maillard-reaktio tapahtuu 140-asteen lämpötilassa. Hienostuneempi tapa kynsilaukkavoille on yksinkertaisesti sekoittaa pilkottu tai puristettu ja sauteerattu siperialainen voihin ja nauttia se lämpimänä. Uuniperunoiden kanssa yhdistelmä on hyvin viettelevän tuoksuinen ja maku on sellainen, että jälkiruokaa ei jää todellakaan jää kaipaamaan. Sanomattakin on selvää että Siperialainen on oiva joulu-kynsilaukka.”
Pisteet:
Marmoriini 2 — Rokale 1. Tilanne toisen erän jälkeen 8-4.
6. erä. Eleganssi. Liikutaan jos varsin vaikeasti tulkittavassa todellisuudessa ja kyse on joidenkin lajikkeiden tuomasta lisäarvosta.
Pisteet:
Marmoriiniit 1 — Rokaleet 1. Tilanne kuuden erän jälkeen 9-5.
Mitalitaistelu.
Vaikka marmoriinit näyttävät olevan ylivoimaisia kun katsotaan kokonaisuutta ja niillä on joukoissaan kynsilaukkojen velho eli Havran, niin mitalitaisteluun Rokaleilla on varaa tuoda kehään vielä Karpaatialainen. Se on hyvin vähän perseilevä puolalainen kaunotar jonka kynnet ovat parhaiten hoidetut. Maultaan se on eleganssein ja saa ryhmätoverinsa Spanish Rojan ja Killarney Redin tuntumaan vulgääreiltä. Kypsän Karpaatialaisen rakenne on rakeisen rapea ja suorastaan rasvainen. Tuli ja sokeri tanssivat suussa ainutlaatuisella tavalla. Karpaatialainen on kuitenkin hyvin hankala kasvatettava kokeneellekin harrastajalle.
Marmoriinit voittavat rokaleet vaikka rokaleiden jokeri, Karpaatialainen, tuo taisteluun merkittävän panoksensa.
Mutta kilpakentiltä kuuluu kummia! Outokaisten joukkueen keskuudessa kohotetaan profiilia ja heillä on muutama lähes Karpaatialaisen kaltainen lajike ja valmennusleiriltä ja Komsomol-osastolta kuuluu vallan kumia. Marino on ottanut johtajan roolin ja kannustaa muita lajikkeita kohentamaan kuntoa, ulkonäköä ja etsimään hinkakua. Ehkä näemme marmoriinien ja outokaisten ottelun vuonna 2024 Pariisin XXXIII Olympiadin kisojen jälkeen.
Lopuksi vielä jotain Alexandra-kysymyksen tiimoilta. Niin… Alexandra-nimikkeen alla on kaupattu kolmen kasvuryhmän lajikkeita. Kenenkään ei ole pakko tunnistuttaa kasvuryhmiä eikä edes kovasti murehtia asiaa. Joka toimittaa tavaraa muille voisi kyllä tehdä asia eteen jotain. Oman kantansa voi nimetä perseily-nyanssit ja Marmoriini/Rokale-erottelun unohtaen miten parhaaksi näkee. Koska kyse on Aasian ja suuren Venäjän lahjasta meille suomalaisille niin tässä valikoima kovin ilmeikkäitä venäläisiä naisten ja miesten nimiä mitä ensimmäiseksi mieleen tulee:
Miehet: Arman; Artyom; Boris; Burian; Cheslav; Daniil; Dmitry; Fedor; Gavril; Hedeon; Jasha; Kirill; Maxim; Nikita; Orel; Petrov; Rurik; Sergei; Vasili ja Yakov.
Naiset: Alina; Anya; Czarina; Darya; Devora; Evgenia; Inessa; Katyuska; Lara; Lyudmila; Marisha; Mila; Nesha; Oksana; Sinovia; Theodosia ja Viveka.
Kunnia heille joille se kuuluu: Uralin pihlaja.
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
