Kalendis Iuniis
On siis seitsemännen kuun Kalendis. Mutta aluksi katse maapallon katolle. Jäätilanne on se mikä se on ja vieläkään ei päästä purjehtimaan Koillisväylää rikkomatta jäätä. Pohjoisen napaseudun jääpeitto on saman suuruinen juuri tähän aikaan kuin se oli vuonna 2012. Mitä tähän sanomme. Inarin-järvi laulun sanoen mukaillen”heinajalla sen sulaa jää.”Siis koillisväylän.
Mutta onpas on aikaan eletty. Eilen kun lämmitin ulkosaunan niin sitten saunomisen lomassa kiinnittyi katse kohti ison tammen varjossa kasvavaan Pihajasmikkeeseen (Philadelphus coronarius). Hämmästyksekseni se oli jo kukassa. Yleensä se ei kuki aikasintaan kuin 9. heinäkuuta eli Jasminin päivänä. Se on todennäköisesti avannut ensimmäiset nuppunsa jo torstaina 27.06. eli kaksi viikkoa normaalia aikaisemmin. Olen asunut residenssissäni kohta 15 vuotta ja voin sanoa, että kovin on aikaista. Noin enhän minä kapinoi. Oksia maljakkoon ja tuoksua tupaan.
Mutta tuonkaan suhteen eivät ole vuodet veljeksiä ja jotain erikoista on nyt ilmassa. Nyt skeipit ovat olleet toden teolla kasvussa vasta Juhannuksen jälkeen kun taas vuonna 2016 skeippiaika oli huipussaan keskikesän juhlaa edeltäneellä viikolla. Ja silloin Jasmike kukki suurin piirtein oikeaan aikaan eli heinäkuun yhdeksännen tiimoilla ja korkeintaan pari päivää tuosta etuajassa.
Mutta skeipit ovat tänä vuonna oikein mehukkaita ja yhden lajikkeen skeipit täytyy nnostaa korkeaan arvoon ja aivan erityiseen maininnan kohteeksi. Kyseessä on outokaisten eli ”unqualified” ryhmään kuuluva tsekkiläinen lajike Bjetin joka teki tänä kesänä kyllä kaikien aikojen skeipit. Siitä ei pääse yli eikä ympäri eikä muutenkaan. Hämmästyttävintä oli skeipin varren pituus. Ylipäänsä skeipeistä löytyi tänä kesänä kovin herneinen maku. Sellainen niissää on varmaan ennekin ollut ja mitä tästä voidan sanoa niin tuskin kyseessä on sen kummempi asia kuin se että eri aikoina makuvärkkimme ovat virittyneet eri tavalla. Monelle olen skeippejä taas tänä kesä maistattanut. Jotkut löysivät hernettä ja jotkut pelkkää skeippiä ja kynsilaukkaa. Omakohtaisesti sanoen ja De Re Allii Sativin koekeittön puolesta on ilo esitellä uusi tapa käyttää skeippejä, sii valmistaa niistä halpa, helppo, maukas maailmanluokan herkku jonka äärellä Parman EU-ruokaviraston tirehtöörit kylmenevät.
Höyrystetyt skeipit parsa-kukkakaalilla.
—riittävä määrä skeippejä
—tarpeeksi parsakaalta
—tarpeellinen määrä kukkakaalta
em. emneet höyrystetään puhtaassa vedessä ja nautitaan voin, parmesaanin ja kardemummalla terästetyn mustapippurirouheen kanssa.
Mustapippurin voi terästää siis kardemummalla ja sopiva annostelusuhde on se että puoleen teelusikalliseen rouhittua mustapippuria sekoitetaan veitsenkärjellinen jauhettua kardemummaa. Kardemumma tuo tähän sydänsuven herkkuun aivan orienttilaisen ellei peräti intialaisen maun.
Koeviljelmällä on tehyt paljon havaintoja ja niistä kerromme myöhemmin. Tänään siis tällainen bagatello mutta ehkä jo muutaman päivän päästä enemmän. Kesä on kepeimmillään ja siihen käy hyvin tämä kappale.
On siis seitsemännen kuun Kalendis. Mutta aluksi katse maapallon katolle. Jäätilanne on se mikä se on ja vieläkään ei päästä purjehtimaan Koillisväylää rikkomatta jäätä. Pohjoisen napaseudun jääpeitto on saman suuruinen juuri tähän aikaan kuin se oli vuonna 2012. Mitä tähän sanomme. Inarin-järvi laulun sanoen mukaillen”heinajalla sen sulaa jää.”Siis koillisväylän.
Mutta onpas on aikaan eletty. Eilen kun lämmitin ulkosaunan niin sitten saunomisen lomassa kiinnittyi katse kohti ison tammen varjossa kasvavaan Pihajasmikkeeseen (Philadelphus coronarius). Hämmästyksekseni se oli jo kukassa. Yleensä se ei kuki aikasintaan kuin 9. heinäkuuta eli Jasminin päivänä. Se on todennäköisesti avannut ensimmäiset nuppunsa jo torstaina 27.06. eli kaksi viikkoa normaalia aikaisemmin. Olen asunut residenssissäni kohta 15 vuotta ja voin sanoa, että kovin on aikaista. Noin enhän minä kapinoi. Oksia maljakkoon ja tuoksua tupaan.
Mutta tuonkaan suhteen eivät ole vuodet veljeksiä ja jotain erikoista on nyt ilmassa. Nyt skeipit ovat olleet toden teolla kasvussa vasta Juhannuksen jälkeen kun taas vuonna 2016 skeippiaika oli huipussaan keskikesän juhlaa edeltäneellä viikolla. Ja silloin Jasmike kukki suurin piirtein oikeaan aikaan eli heinäkuun yhdeksännen tiimoilla ja korkeintaan pari päivää tuosta etuajassa.
Mutta skeipit ovat tänä vuonna oikein mehukkaita ja yhden lajikkeen skeipit täytyy nnostaa korkeaan arvoon ja aivan erityiseen maininnan kohteeksi. Kyseessä on outokaisten eli ”unqualified” ryhmään kuuluva tsekkiläinen lajike Bjetin joka teki tänä kesänä kyllä kaikien aikojen skeipit. Siitä ei pääse yli eikä ympäri eikä muutenkaan. Hämmästyttävintä oli skeipin varren pituus. Ylipäänsä skeipeistä löytyi tänä kesänä kovin herneinen maku. Sellainen niissää on varmaan ennekin ollut ja mitä tästä voidan sanoa niin tuskin kyseessä on sen kummempi asia kuin se että eri aikoina makuvärkkimme ovat virittyneet eri tavalla. Monelle olen skeippejä taas tänä kesä maistattanut. Jotkut löysivät hernettä ja jotkut pelkkää skeippiä ja kynsilaukkaa. Omakohtaisesti sanoen ja De Re Allii Sativin koekeittön puolesta on ilo esitellä uusi tapa käyttää skeippejä, sii valmistaa niistä halpa, helppo, maukas maailmanluokan herkku jonka äärellä Parman EU-ruokaviraston tirehtöörit kylmenevät.
Höyrystetyt skeipit parsa-kukkakaalilla.
—riittävä määrä skeippejä
—tarpeeksi parsakaalta
—tarpeellinen määrä kukkakaalta
em. emneet höyrystetään puhtaassa vedessä ja nautitaan voin, parmesaanin ja kardemummalla terästetyn mustapippurirouheen kanssa.
Mustapippurin voi terästää siis kardemummalla ja sopiva annostelusuhde on se että puoleen teelusikalliseen rouhittua mustapippuria sekoitetaan veitsenkärjellinen jauhettua kardemummaa. Kardemumma tuo tähän sydänsuven herkkuun aivan orienttilaisen ellei peräti intialaisen maun.
Koeviljelmällä on tehyt paljon havaintoja ja niistä kerromme myöhemmin. Tänään siis tällainen bagatello mutta ehkä jo muutaman päivän päästä enemmän. Kesä on kepeimmillään ja siihen käy hyvin tämä kappale.
