Kynsilaukan viljelystä — Ulkoiset laatutekijät.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Nonis Ianuariis

Lyhyt johdanto kolmeen tulevaan kirjoitukseen.

Maan antimet ovat moninaiset ja yksi erikoislaatuisimmista lahjoista mitä ihmiskunta on sattumalta saanut ehkä suurenmoisin on kynsilaukka. Ihminen on sitä paljon jalostanut ja tosiasia onkin että jos tämä kasvi jää ilman hoitoa häviää se pikku hiljaa muiden kasvien sekaan ja taantuu. Kynsilaukkaa ei voida viljellä miten sattuu ja missä sattuu ja niinpä on pohdittava sen viljelyä ja kaikkea siihen liittyvää. Käymme nyt tarkastelemaan asiaa kolmiosaisessa kirjoitussarjassamme jonka osat ovat seuraavat:

I Kynsilaukan viljelystä — Ulkoiset laatutekijät
II Kynsilaukan viljelystä — Sisäiset laatutekijät
III Kynsilaukan viljelystä — Kasvuryhmistä ja lajikkeista

Ulkoisilla laatutekijöillä tarkoitamme lähinnä kasvuolosuhteita ja ilmastollisia tekijöitä. Sisäiset laatutekijät liittyvät sitten lähinnä viljelymenetelmiiin. Kolmannessa tarkastelussa pohdimme kynsilaukka kokonaisuudessaan eri kasvurhmien ja lajikkeiden kautta. Luonnollisestikin tarkastelu tehty vahvasti Suomi-näkökulmasta. Lähtökohtana on myös käsityövaltainen viljelytapa.

Kynsilaukan viljelystä — Ulkoiset laatutekijät

Ilmasto. Ilmasto on sidoksissa tietenkin kasvualueen sijaintiin. Ihanteellisen kasvupaikan etsinnässä kasvuryhmäkohtaiset erot ovat huomattavia, mutta kokemus on osoittanut että kynsilaukan kirjosta menetetään heikkokasvuisuutena huomattava määrä jo kun tullaan liki viidettäkymmenettä leveyspiiriä. Sitä pohjoisemmassa Kreolien kasvuryhmältä ei voida odottaa kovin merkittävää kasvua ja monet Artisokkien kasvuryhmän edustajat vaativat varsin pitkän sopeutumisajan uusissa olosuhteissa. Toisaalta monet aidon kukkavarren tekevät lajikkeet viihtyvät hyvin jopa Suomen Lapin korkeudella. Kylmä talvi ei muodosta rajoituksia jos viljelymenetelmät ovat hallinnassa. Kynsilaukka on kotosin arojen alarinteiltä Keski-Aasiasta. Kirgisian talvi voi olla hyytävämpi kuin Suomessa. Sanotaan vielä uudelleen; Suomessa ei voida kaikista kuuminpinakaan kesinä odottaa Kreolien kasvuryhmän edustajilta kovin hyvää kasvua, ja jotkin Artisokka-tyypit vaativat myös lämpimämmän ilmaston.

———————————————————————————————————

Ekskurssi: Virheellinen käsitys kasvuhäiriöstä

Joissain yhteyksissä, lähinnä Kalevi Tikan kirjassa, puhutaan virheellisesti kasvuhäiriöistä jolloin varteen tulisi monesti ryppäällinen isoja klooneja. Nämä latvakoonit eivät kuitenkaan synny noin vain ilman kylmetessä ja taas lämmetessä kasvukauden aikana. Isojen kloonien muodostuminen kasvin varsiin on lajiominaisuus ja kyse on kasvin sisimmän lehden ominaisuudesta jonka muodostumiseen ja virittymiseen vaikuttaa kylläkin kylmä ilmasto, kaikki on siis tapahtunut jo ennen kasvukautta. Lajikeet jotka tuottavat isoja varsiklooneja tuottavat niitä yhtä lailla etelässäkin. Esimekiksi Artisokka Germidour voi tuottaa isoja varsiklooneja. Jos yhdestä Germidour-raapista laitetaan maahan kaikki sen kynnet, vaikkapa 11 kynttä niin kaikkiin seuraavan vuoden kasveihin ei tule varsiklooneja. Kavuhäiriö-oletusta ei myöskään puolla se, että esimerkiksi isoja varsikklooneja etelässä tuottava Artisokka Messidor on ainakin De Re Allii Sativin koeviljelmällä tuottanut kannan joka ei tee lainkaan varsiklooneja. Tämä lajike tunnetaan nyt nimellä Sandbergin Messidor. Nykyisessä epigenetiikassaan Sandbergin Messidor tuottaa isoja ja tasakokoisia raapeja jotka ovat huomattavan symmetrisiä sisältäen 5-7 tasakokoista rocambolemaista kynttä.

—————————————————————————— ——————————

Suomen ilmasto-olot eivät ole luonnollisestikaan yhtäläiset. Paras kasvualue on ilman muuta suotuisan kasvun vyöhyke joka kattaa Ahvenanmaan ja Turun saariston, Vanhan Suomen ja sen pienen osan Satakunnasta joka jää Salpausselän etelä-puolelle. Hankoniemen alue on tietyin varauksin luettava myös tähän.  Vaihtelu kasvukauden pituudessa on muutaman päivän jos otetaan huomioon vaikkapa Turun liepeiden ja Säkylän seutu. Ahvenanmaa ja Turun saaristo voidaan luokitella viiden pisteen alueiksi ja muut neljän pisteen alueiksi.

Muu osa Suomesta joka jää Salpausselän eteläpuolelle on käytännössä lähes yhtä hyvää kasvualuetta puhtaasti ilmaston kannalta kannalta kuin em. alue pl. Ahvenanmaa ja Turun saaristo. Salpausselän  pohjoispuolella edetään miinus nelosesta aina kakkoseen. Kakkosen rajan voidaan pitää napapiiriä. Oulussa ollaan Alaskan Fairbanksin korkeudella jossa kynsilaukan viljely on vielä mahdollista tiettyjen lajikkeiden osalta. Kokemus on osoittanut että esimerkiksi Kajaanissa voidaan viljellä kaikkein kasvuryhmien edustajia hyvällä menestyksellä jos sisäiset laatutekijät ovat kunnossa. Napapiirin pohjoispuolen olosuhteista ei ole vielä kovin paljoa tietoa. Golf-viraan ansioista moni sellainen asia on mahdollinen täällä mikä ei ole mahdollinen Alaskassa.

Tuottaakseen hyvän kokoisia raapeja tarvitsee kynsilaukka Suomessa lajikkeesta riippuen 95-120 päivää lumesta ja roudasta vapaata päivää. Hyvänä kokona voidaan pitää minimissään viittäkymmentä grammaa.

Normaaleina vuosina sademäärät ovat riittäviä jotta kasvit saavat tarpeeksi vettä. Kynsilaukan kannalta ratkaiseva kuukausi  parhailla kasvualaueilla on toukokuu. Jos huhtikuu on ollut riittävän lämmin ja toukokuussa on aurinkoa ja sopivasti sadetta, niin aivan kuun lopussa voidaan nähdä komeita kolmen jalan ylittäviä kasvustoja joissa kukkavarret ovat jo tuloillaan.

Kuiva ja lämmin jakso heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun on kovin harvinainen oloissamme. Sellainen tulee osaksemme ehkä kerran tai pari vuosikymmenessä. Tällainen jakso mahdollistaa pitkän peruskuivauksen jota olemme jo tottuneet nimittämään saattokuivaukseksi. Tällainen jakso tarkoittaa tilannetta jossa kuivatus voidaan tehdä ulkovarastossa auringolta suojattuna.

Kokonaisuutena ilmasto muodostaa perustekijän jolle emme voi mitään. Viljelyvuotta voi rasittaa kylmä kevät ja sateinen ja kolea kesä. Lämmin kevät ei takaa suotuisaa kesää. Huonoimpanakin säävuonna taitava viljelijä voi kuitenkin saada varsin hvyä ja laadukkaan sadon. Kuumana kesänä keinokastelu voi olla välttämätöntä.

Maaperä. Kaikista ihanteellisin viljelypaikka on ilman muuta hiekkainen pelto tai etelään viettävä loiva harjunrinne. Soille perustetut viljelymaat ovat oikein rikastettuina oivia paikkoja kynsilaukan viljelylle. Savinen maaperä ei ole este viljelylle, mutta se tekee siitä haasteellisemman.

Hiekkainen kasvualusta on helppo muokata ja rikastaa orgaanisella aineksella. Puhtaasti hiekkaisen pellon rikastamiseen viljelykuntoiseksi tarvitaan varsin vähän orgaanista ainesta. Tosin kynsilaukan ollessa humuksen hävittäjänä aivan ensiluokkainen kasvi tulee ihanteellisinkin maaperä rikastaa aina uudelleen. Kuutiota kohden puhdasta hiekkamaata tarvitaan 0,1 kuutiota orgaanista ja korkealaatuista eloperäistä ainesta tuotantokerrokseen jonka syvyytenä tulisi pitää 30 senttiä. Tämä tarkoittaa havainnollistettuna sitä että kolmen metrin pituiselle ja metrin levyiselle pläntille tarvitaan kymmenen ämpärillistä rikasta multaa. Kynsilkaukka tekee hyvässä ja ilmavassa maassa jopa 70 sentin syvyyteen ulottuvat juuret. Ravinteita se etsii siis hyvin syvältä.

Savinen maaperä tekee sadonkorjuusta työlään erityisesti sateisena kesänä ja saviselle maalle ei voida antaa kovin korkeita laatupisteitä. Hiekkamultaiselle kasvualustalle voidaan antaa kolme laatupistettä ja saviselle vain yksi. Suomen oloissa hiekkaisia peltoja voi löytää moneltakin alueelta. Salpausselän eteläpuolisilla alueilla on montakin seutua joista voidaan löytää hyvin laadukkaita kasvatusalustoja. Vanhassa Suomessa ja Eteläisessä Satakunnassa tällaisen isomman seudun muodostaa alue joka jatkuu Oripään korkeudelta Säkylänharjulle ja länsi-itäsuunnassa noin 30 kilolmetrin verran itään Pyhäjärveltä.

Pohjavesi. Pohjavesi muodostuu tärkeäksi ulkoiseksi laatutekijäksi. Viljelmää voidaan melko harvoin perustaa hiekkamaille joen varteen ja jokivesi ei ole nykyisen maataloustuotannon vallitessa mitenkään hyvää kasteluvettä Allium-sukuisille kasveille. Jokien vesissä on runsaasti ravinteita ja ne väkevöittävät kasvupaikan maavettä vaikeuttaen kasvien ravinnonottoa. Allium-sukuisten kasvien juuret menevät käytännössä tukkoon.

Missä pohjavesi on korkealla ja helposti hyödynnettävissä voidaan minimoida helposti kuivan kesän ongelmat. Parhaimmillaan voidaan toimia alueilla joissa pystytään hyödyntämään arteesista kaivoa yksinkertaisesti laittamalla parimetrinen purki maahan jolloin vesi tulee sieltä omalla paineellaan.

Lopuksi on pienen mielikuvitusmatkan ja vertailun paikka. Herää kysymys kuinka hyvän luokituksen kasvupaikan voimme löytää Suomen oloista. Unohdamme Kreolit ja kaikista krantuimmat Artisokat ja menemme asiaan.

Ilmaston perustekijät: riittävän kylmä talvi, mutta parhaimmillaan erinomainen kesä. 1-5 luokituspistettä.

Ilmastollinen bonustekijä: kuiva ja lämmin jakso heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. 0-1 luokituspiste.

Maaperä: hiekkamulta ihannemaaperänä ja savinen maa heikoimpana vaihtoehtona.
1-3 luokituspistettä.

Pohjavesi: hyvät pohjavesivarannot. 1 luokituspiste.

Otamme verrokiksi kynsilaukkafarmin josta olemme puhuneet täällä paljon. Kyse on tietysti Filareen farmista Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltion Okanoganin piirikunnassa ja Omakin taajamassa. Eurooppaa ajatelellen Filaree sijaitsee Prahan korkudella.

Ilmaston perustekijät ovat luokkaa 4 pistettä. Filaree sijaitsee Kaskadivuorten aluskukkuloilla  noin 300 metriä merenpinnan alapuolella. Kesä on aina ihanteellinen mutta talvi huomattavasti heikompi kuin Suomessa jos hyvänä talvena pidetään kylmyyttä ja lumirikkautta.

Ilmastollinen bonustekijä toteutuu joka vuosi eli siitä 1 piste.

Maaperä on aivan ihanteellinen hiekkamaa josta täydet 3 pistettä.

Pohjavesi. Filareen tuotanto on täysin kaukaa tuotavan keinokastelun varassa. Helposti hyödynnettävää pohjavettä ei ole. 0 pistettä.

Filaree saa maksimissaan 8 pistettä, mutta ne se saa joka vuosi.


Otamme tähän kuvitteellisen paikan Suomessa jossa viljellään kynsilaukkaa huomattavassa mittakaavassa samoilla periaatteilla kuin Filareella.

Ilmaston perustekijät: Jokaisena vuonna vähintään 4 ja useasti jopa 5. Talvet ovat riittävän kylmiä aina jotta varsinaiseen tuotteeseen saadaan maku-, ja sisältöominaisuuksia. Raapin koko ei ole ensimmäinen kriteeri tässä tarkastelussa. Taitava viljelijä pystyy toimimaan tavalla että pistemäärä neljän mukainen sato totetuuu aina. Filareella maksimi on aina 4.

Ilmastollinen bonustekijä toteutuu keskimäärin joka kolmas vuosi.

Maaperä: kolmosen kriteerit täyttäviä paikkija löytyy aina.

Pohjavesi: hyvän pohjaveden alue yhdistettyinä edellisiin löytyy useasta paikasta.

Kahdeksan pisteen paikkoja löytyy useita ja niillä voidaan yltää vaihtelun mukaisesti kahtena vuonna kolmesta vähintään 8,5 pisteen tasoon. Kahtena vuonna kymmenestä jopa täydet 10 pistettä ovat mahdollisia. Vuonna 2018 olisi ollut mahdollista yltää usealla paikkakunnalla yhdeksän pisteen tasoon ja tietyillä alueilla täyteen kymppiin.

Mutta muistutetaanpas vielä yhdestä asiasta. Kreolit eivät ainakaan vielä kasva täällä kovin hyvin ja artisokkien ryhmästä voimme unohtaa aika monta puhumattakaan sitten aivan eteläisimmistä lajikkeista. Otsikkokuvassa päätoimittaja joskus kauan sitten arktisen maatilan maisemissa Suomi-neidon suupielessä. Maatila toimi myös eräänlaisena koeviljelmänä kiitos piiriagronomi Miettisen kiinnostuksen.

Loppuun musiikiksi vaikka tämä. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.