Nukkuu suuri kansa katteen alla. Helmimietteitä.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

Kalendis Februariis

Ajatukset ovat tulevassa kesässä ja seuraavassa sadossa. Talven tulo sujui kuten pitikin jos sen oli pakko tulla. Maa jäähtyi ja melkeinpä esi yrittämältä tullut maan vaalea vortex onkin pysyvä. Hyvän katteen alla herkimmätkin lajikkeet saivat laskeutua hyviseen talvilepoon rauhalliseen tahtiin. De Re Allii Sativin koeviljelmällä on rauhallista ja kuraattorinkin mieli on kevyt ja luottavainen. On aika katsella tulevaa. Helmikuu on tullut ja kohta valon määrä lisääntyy ja jos Vanhan Suomen mailla puhaltaa leppeä föhn-tuuli maaliskuulla niin lumikerroin väistyy nopeastin kuten aina ennenkin on tehnyt. Ehkä huhtikuun ensimmäisenä päivänä sitten jo voi sproutatakkin. Jäämme odottelemaan. Talvi on toivoa ja unelmia täynnä ja paljon odotuksia on ilmassa. On aika kirjata niistä muutama.

Spanish Roja. Nyt tämä suurten odotusten kuningatar on saanut olla ensimmäisen kerran normaalissa kasvukierrossa. Ensimmäisen 23 kuukauden aikana  koeviljelmällä se pakotettiin kolmeen kasvukiertoon. Nyt odotetaan ensimmäistä kertaa yli 50 gramman raapeja. Ei ole syytä epäillä etteikö lajike kotiudu oloihimme kuten pitääkin. Alkuperäisen ”Espanjan kuninkaan lahjan” jälkeläisten lisäksi latvaklooneista on luotu uusi kanta joka paljon herättää odotuksia.

Oikea Siperialainen. Elikkä marmoripurppura joka on lajike joka on peräsiin Yhdysvaltain maatalouministeriön geenipankin yksilöistä. Maahan menneet kynnet olivat olemukseltaan hienostuneita ja siroja ja muistuttivat jossain määrin Purple Stripes-tyyppisiä kynsilukkoja. Uusi kanta syntyy myös syksyllä maahan menneistä latvaklooneista.

Jovan. Arvoituksellinen tsekkiläinen Rocabole-ryhmän edustaja joka ei ole missään tapauskessa Spanish Roja, mutta varmasti kuuluu hienohelmojen alaryhmään. Kynsien punertava sävy jäi mietityttämään. Jovania voisi markkinoita lappilaisille. Onhan se melkein sama asia kuin Jovain.

Karpaatialainen. Nyt on ilmassa suuria odotuksia ja lajiketta päästää jakamaan ympärimaakuntaa ja Suomenniemeä. Karpaatialainen on todella herkullinen lajike jonka öljyisyys on itse asiassa rasvaisuutta. Kynnestä tehty puriste tiukuu rasvaa ja on hyvin miellyttävän makuinen. Tulisuudessa se jää jälkeen Spanish Rojasta, mutta siinä on jotain josta puhutaan vielä ja taajaan.

Killarney Creole. Tämä lajike on koeviljelmällä syntynyt mutaatio. Kyse on idaholaisen Spanish Rojan mukaumassa tapahtuneesta merkillisestä muutoksesta. Kun Rocambole muuntuu kreolin kaltaiseksi kynsilaukaksi ja makukin on todella hienostunut on vain todettava nöyrin mielien että jotakin on todella tapahunut. Vielä nöyremmällä mielellä on odotettava sitä mitä kesä tuo tullessaan. Maassa on 41 kynttä ja jokainen niistä voi tuottaa vielä eriytyneemmän yksilön. Paljon syyniä on tarpeen.

Ornazok-Oliver. Lajike joka mitä ilmeisimmin on kynsilaukka-maailman omalaatuisimpia mutaatiota. Yhden kynnen jälkeläisiä meni maahan 41 kappaletta. Kyse on Posliinien kasvuryhmän edustaja Ornakin jälkeläisistä. Lajike muistuttaa ulkoasultaan paljon Silverskinejä, mutta kasvuvaressa on enemmän kovavartisen piirteitä. Kukkavartta lajike ei tehnyt ainakaan vuonna 2018. 41 kasvia takaavat sen, että tutkittavaa löytyy. Projekti kannattaa vaikka isoja raapeja ei tuloksena vielä moneen vuoteen olisikaan. Jos Ornazok-Oliver on todellakin se mitä epäillään niin yhä vähemmän on perusteita jaottelulle kovaniska-pehmytniska. Jos muutos voi tapahtua näin päin niin suuri huomio on kiinnitettävä myös varsinaisiin Silverskineihin. Nähdäänkö lähivuosina mutaatioita muuttumattomina pidettyjen Silveskinien joukossa.

Tourbillon du Nord. Kaikki on nyt kiinni yhden raapin jälkeläisistä. Onko alunperin Artisokkien kasvuryhmään kuuluvan Thermidrome-lajikkeen muutos pysyvä. Onko nyt syntynyt uusi Turbaani? Lajikkeen väritys oli kaunis ja silmiä hivelevä. Sitä piti kädessään kuin kultakimpaletta. Se oli suuri ihme. toivosi että sen kohtalo ei olsi sama kuin kaksi kesää kukoistaneen niin ikään artisokka-muuntujan eli Sumsikilin, puhtaimman valkoisen kynsilaukan.

Monet ajatuksen heräävät kun katsookin istutuslistaa ja kirjaston kokoonpanoa. Kuraattorin mieli on hieman levoton, mutta kynnet tietävät mitä ovat tekemässä. Päivä päivältä auringon kehrä käy korkeammalla taivaanrata kiipistellessä täältä päin katsellessa ylöspäin. Tuokoot kesä 2019 mukansa mitä tuokoot, otamme sen vastaan ilolla ja vain iloisin mielin. Vaikkapa näin. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kynsilaukan viljelystä — Sisäiset laatutekijät.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

Idibus Ianuariis

Korkealla tyylillä — expressis verbis


MMXIX-vuosi on viides kalenterivuosi jona De Re Allii Sativi-blogi ilmestyy. Tämän vuoden joulukuussa päästään neljään täyteen vuoteen elikkä ensimmäinen olympiadi tulee täyteen. Tietysti on luonnollista että samoista asioista on kirjoitettu useammankin kerran näkökulmasta jos toisestakin. Mutta niinhän asiat itsessäänkin saavat näkökulmia ja menemme aina ikään kuin vain syvempään näkyyn kerta kerran jälkeen. Kynsilaukan viljelystäkin on paljon puhuttu. Tänään ianuarius kuun kalendae-päivänä on tarkoitus paneutua siihen mitä ovat ns. sisäiset laatutekijät.

Edellisessä kirjoituksessa puhuimme ulkoisista laatutekijöistä joilla tarkoitimme lähinnä maantieteelliseen kasvupaikaan, maaperään ja pohjavesi-tekijään liittyviä asioita. Sisäiset laatutekijät tarkoittavat lähinnä viljelymenetelmiä ja tuotteen käsittelyyn liittyviä asioita. Kun puhumme viljelystä puhumme asiasta joka johtaa ensisijaisesti valmiiseen kasvin varastoyksikköön eli raapiin. Toisaalta korkeatasoiseen päätuotteeseen tähtäävän viljelyn ohessa syntyy monipuolisuuden ollessa ohjenuoransa kolmenlaista muuta satoa, kynsilaukan kevätversoja, kynsilaukan kukkavarsia ja viherkynsilaukkaa. Sisäisiä laatutekijöitä tarkasteltaessa jätämme kokonaan pois viljelyn teknisen osan joka sisältää kasvin kasvuun vaikuttavien aineosasten luetteloinnin. Samoin ei tämän kaltaisen tarkastelun ja yhteenvedon puitteissa ole tarpeen puhua kasvinsuojelusta. Niihin viitataan ylimalkaisesti koska kuka tahansa voi hankkia tietoa näistä asioista kirjoista ja lähinnä vieraskielisten internet-julkaisujen avulla. Pääpaino on viljelyn toteuttamisessa, sadonkorjuussa ja tavaran käsittelyssä siihen saakka kun se tulee luovutuskelpoiseksi.

Mutta mitä nyt sanomme; kuinka lähdemme käsittelemään asiaa. Tuokaamme aivan aluksi tarkasteluun valmis tuote johon voidaan tähdätä. Sellaisiakin on olemassa ja aivan korkealaatuisinta kynsilaukkaa on todellakin mahdollista tuottaa. Korkeatasoisin tuote on kasvatettu optimoiduissa oloissa ja maku on siinä tasapainossa. Tuote ei ole kitkerän makuinen, mutta kuitenkin siinä on selkeän voimakas maku josta löytyy makeuttakin jos kesä on ollu kasvuolosuhteiltaan lämmin. Valmis tuote on täysin kuiva ja siinä on lajikkeesta riipuen 4-6 täysin ehjää wrapperia. Kavuryhmäkohtaiset vaatimukset on aina otettu huomioon viljelyssä ja raapien käsittelyssä. Koko ei sinänsä ole ensimmäinen määrittäjä, mutta jos joku onnistuu kasvattamaan suuria raapeja hyvään lopputulokseen päässen on kyse aina mestariluokan saavutuksesta. Lähtökohta on se, että korkeatasoista tuotetta on käytännössä mahdotonta tuottaa ilman perusteellisesti koneellistetulla tuotantotavalla. Artistisella tuotteella on aina kysyntää ja siitä saa kasvattaja myös oikeudenmukaisen korvauksen. Orgaanisen viljelyn keinoin ja käsityömenetelmällä tuotettu kynsilaukka vaatii paljon työvoimaa ja kyse on aina kannattavuudesta.

Käsityö kaiken lähtökohtana

Viljelyn sisäisiä laatutekijöitä voidaan lähestyä yhdestä asiasta ja se on lyhyesti sanottuna käsityötaito. Kyse on aivan ensimmäiseksi käsityötaidosta joka opitaan pitkän ajan kuluessa ja mitä suurempaa viljely-skaalaa käsitellään, niin sitä enemmän aikaa hankkeeseen kuluu. Kun työmenetelmä perustuu käsityöhön joutuu yhtä kasvia käsittelemään jopa 7-8 kertaa ennen kuin se on tuotteena valmis. Yksittäisiä työvaiheita voisi kuvata seuraavalla tavalla jotta eri käsittelyvaiheet hahmottuvat selkeästi: kynsien erottelu ja tarkastaminen ennen istutusta; varsinainen istutus; kukkavarren poistaminen; kasvin nostaminen maasta; saattokuivatukseen valmistaminen; varren leikkaaminen; loppukuivatukseen laittaminen ja trimmaus. Tässä kohden listattuina ovat vain yksittäistä kasvia koskevat toimenpiteet. Koko viljelmän hoito on oma lukunsa ja siihen kuuluu monia työvaiheita aina maaperän valmistelemisesta kasvatuskauden yksittäisiin työvaiheisiin joita ovat penkkien valmistaminen, istutuksen viimeisteleminen, talvikatteen laittaminen, kasvukauden aikainen keinokastelu, kasvukauden aikaiset kitkemiset ja tuhohyönteisten mekaaninen torjunta. Viljelmän tarkkailu ja havainnointi vievät myös runsaasti aikaa ja vaativat erityishuomion.

Kasvualustan orgaaninen valmistelu voi viedä jopa kolme vuotta ei vaiheineen. Jos viljely tapahtuu yhtenäisellä alueella on vaatimustasosta riippuen on varsinaisen vuotuisen viljelyalan lisäksi valmistelussa tai muilla kasveilla jopa nelinkertainen määrä pinta-alaa. Viljelmän koko on optimissaan noin 1,2 hehtaaria jos käytetään sellaista standardia jossa aarin alueella kasvatetaan 1200 kasvia. Tällaisen viljelmän hoito vaatii itsessään jo runsaasti palkattua työvoimaa.

Kun lähdetään liikkeelle pienemmästä skaalasta on työmenetelmä opittavissa. Kokemus on osoittanut että työ todellakin opettaa tekijäänsä. Skaalan kasvattaminen on hidasta ja kaikki on tehtävä harkitusti. Viljelmän koon tuplaaminen vuosittain ei ole mahdollista ellei kyseessä ole jo viljelijä jolla on aikaisempi kokemus. Pitkäjänteisyys luo viljelijälle uskottavuutta ja uskottavuus vaatii pitkäjänteisyyttä.

Viljelymenetelmän suhteen voi tietysti tehdä kompromisseja tiettyyn rajaan saakka, mutta tuloksena on aina laadun huononeminen asteittain. Koneet eivät ole hellävaraisia käsiä ja yhdenkin kynnen kolhiintuminen pilaa koko raapin.

Käsityövaltaista viljelymenetelmää on kuvattu kirjoituksessa nimeltä DOGMA 2018 ja siihen pääsee tästä linkistä. https://derealliisativi.blogspot.com/2018/07/dogma-2018-pieni-lisatarkastelu.html

Kasvin tuntemus on oma lukunsa ja aivan oman kirjoituksen aih. Lopetetaanpa tähän tällä erää.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kynsilaukan viljelystä — Ulkoiset laatutekijät.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Nonis Ianuariis

Lyhyt johdanto kolmeen tulevaan kirjoitukseen.

Maan antimet ovat moninaiset ja yksi erikoislaatuisimmista lahjoista mitä ihmiskunta on sattumalta saanut ehkä suurenmoisin on kynsilaukka. Ihminen on sitä paljon jalostanut ja tosiasia onkin että jos tämä kasvi jää ilman hoitoa häviää se pikku hiljaa muiden kasvien sekaan ja taantuu. Kynsilaukkaa ei voida viljellä miten sattuu ja missä sattuu ja niinpä on pohdittava sen viljelyä ja kaikkea siihen liittyvää. Käymme nyt tarkastelemaan asiaa kolmiosaisessa kirjoitussarjassamme jonka osat ovat seuraavat:

I Kynsilaukan viljelystä — Ulkoiset laatutekijät
II Kynsilaukan viljelystä — Sisäiset laatutekijät
III Kynsilaukan viljelystä — Kasvuryhmistä ja lajikkeista

Ulkoisilla laatutekijöillä tarkoitamme lähinnä kasvuolosuhteita ja ilmastollisia tekijöitä. Sisäiset laatutekijät liittyvät sitten lähinnä viljelymenetelmiiin. Kolmannessa tarkastelussa pohdimme kynsilaukka kokonaisuudessaan eri kasvurhmien ja lajikkeiden kautta. Luonnollisestikin tarkastelu tehty vahvasti Suomi-näkökulmasta. Lähtökohtana on myös käsityövaltainen viljelytapa.

Kynsilaukan viljelystä — Ulkoiset laatutekijät

Ilmasto. Ilmasto on sidoksissa tietenkin kasvualueen sijaintiin. Ihanteellisen kasvupaikan etsinnässä kasvuryhmäkohtaiset erot ovat huomattavia, mutta kokemus on osoittanut että kynsilaukan kirjosta menetetään heikkokasvuisuutena huomattava määrä jo kun tullaan liki viidettäkymmenettä leveyspiiriä. Sitä pohjoisemmassa Kreolien kasvuryhmältä ei voida odottaa kovin merkittävää kasvua ja monet Artisokkien kasvuryhmän edustajat vaativat varsin pitkän sopeutumisajan uusissa olosuhteissa. Toisaalta monet aidon kukkavarren tekevät lajikkeet viihtyvät hyvin jopa Suomen Lapin korkeudella. Kylmä talvi ei muodosta rajoituksia jos viljelymenetelmät ovat hallinnassa. Kynsilaukka on kotosin arojen alarinteiltä Keski-Aasiasta. Kirgisian talvi voi olla hyytävämpi kuin Suomessa. Sanotaan vielä uudelleen; Suomessa ei voida kaikista kuuminpinakaan kesinä odottaa Kreolien kasvuryhmän edustajilta kovin hyvää kasvua, ja jotkin Artisokka-tyypit vaativat myös lämpimämmän ilmaston.

———————————————————————————————————

Ekskurssi: Virheellinen käsitys kasvuhäiriöstä

Joissain yhteyksissä, lähinnä Kalevi Tikan kirjassa, puhutaan virheellisesti kasvuhäiriöistä jolloin varteen tulisi monesti ryppäällinen isoja klooneja. Nämä latvakoonit eivät kuitenkaan synny noin vain ilman kylmetessä ja taas lämmetessä kasvukauden aikana. Isojen kloonien muodostuminen kasvin varsiin on lajiominaisuus ja kyse on kasvin sisimmän lehden ominaisuudesta jonka muodostumiseen ja virittymiseen vaikuttaa kylläkin kylmä ilmasto, kaikki on siis tapahtunut jo ennen kasvukautta. Lajikeet jotka tuottavat isoja varsiklooneja tuottavat niitä yhtä lailla etelässäkin. Esimekiksi Artisokka Germidour voi tuottaa isoja varsiklooneja. Jos yhdestä Germidour-raapista laitetaan maahan kaikki sen kynnet, vaikkapa 11 kynttä niin kaikkiin seuraavan vuoden kasveihin ei tule varsiklooneja. Kavuhäiriö-oletusta ei myöskään puolla se, että esimerkiksi isoja varsikklooneja etelässä tuottava Artisokka Messidor on ainakin De Re Allii Sativin koeviljelmällä tuottanut kannan joka ei tee lainkaan varsiklooneja. Tämä lajike tunnetaan nyt nimellä Sandbergin Messidor. Nykyisessä epigenetiikassaan Sandbergin Messidor tuottaa isoja ja tasakokoisia raapeja jotka ovat huomattavan symmetrisiä sisältäen 5-7 tasakokoista rocambolemaista kynttä.

—————————————————————————— ——————————

Suomen ilmasto-olot eivät ole luonnollisestikaan yhtäläiset. Paras kasvualue on ilman muuta suotuisan kasvun vyöhyke joka kattaa Ahvenanmaan ja Turun saariston, Vanhan Suomen ja sen pienen osan Satakunnasta joka jää Salpausselän etelä-puolelle. Hankoniemen alue on tietyin varauksin luettava myös tähän.  Vaihtelu kasvukauden pituudessa on muutaman päivän jos otetaan huomioon vaikkapa Turun liepeiden ja Säkylän seutu. Ahvenanmaa ja Turun saaristo voidaan luokitella viiden pisteen alueiksi ja muut neljän pisteen alueiksi.

Muu osa Suomesta joka jää Salpausselän eteläpuolelle on käytännössä lähes yhtä hyvää kasvualuetta puhtaasti ilmaston kannalta kannalta kuin em. alue pl. Ahvenanmaa ja Turun saaristo. Salpausselän  pohjoispuolella edetään miinus nelosesta aina kakkoseen. Kakkosen rajan voidaan pitää napapiiriä. Oulussa ollaan Alaskan Fairbanksin korkeudella jossa kynsilaukan viljely on vielä mahdollista tiettyjen lajikkeiden osalta. Kokemus on osoittanut että esimerkiksi Kajaanissa voidaan viljellä kaikkein kasvuryhmien edustajia hyvällä menestyksellä jos sisäiset laatutekijät ovat kunnossa. Napapiirin pohjoispuolen olosuhteista ei ole vielä kovin paljoa tietoa. Golf-viraan ansioista moni sellainen asia on mahdollinen täällä mikä ei ole mahdollinen Alaskassa.

Tuottaakseen hyvän kokoisia raapeja tarvitsee kynsilaukka Suomessa lajikkeesta riippuen 95-120 päivää lumesta ja roudasta vapaata päivää. Hyvänä kokona voidaan pitää minimissään viittäkymmentä grammaa.

Normaaleina vuosina sademäärät ovat riittäviä jotta kasvit saavat tarpeeksi vettä. Kynsilaukan kannalta ratkaiseva kuukausi  parhailla kasvualaueilla on toukokuu. Jos huhtikuu on ollut riittävän lämmin ja toukokuussa on aurinkoa ja sopivasti sadetta, niin aivan kuun lopussa voidaan nähdä komeita kolmen jalan ylittäviä kasvustoja joissa kukkavarret ovat jo tuloillaan.

Kuiva ja lämmin jakso heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun on kovin harvinainen oloissamme. Sellainen tulee osaksemme ehkä kerran tai pari vuosikymmenessä. Tällainen jakso mahdollistaa pitkän peruskuivauksen jota olemme jo tottuneet nimittämään saattokuivaukseksi. Tällainen jakso tarkoittaa tilannetta jossa kuivatus voidaan tehdä ulkovarastossa auringolta suojattuna.

Kokonaisuutena ilmasto muodostaa perustekijän jolle emme voi mitään. Viljelyvuotta voi rasittaa kylmä kevät ja sateinen ja kolea kesä. Lämmin kevät ei takaa suotuisaa kesää. Huonoimpanakin säävuonna taitava viljelijä voi kuitenkin saada varsin hvyä ja laadukkaan sadon. Kuumana kesänä keinokastelu voi olla välttämätöntä.

Maaperä. Kaikista ihanteellisin viljelypaikka on ilman muuta hiekkainen pelto tai etelään viettävä loiva harjunrinne. Soille perustetut viljelymaat ovat oikein rikastettuina oivia paikkoja kynsilaukan viljelylle. Savinen maaperä ei ole este viljelylle, mutta se tekee siitä haasteellisemman.

Hiekkainen kasvualusta on helppo muokata ja rikastaa orgaanisella aineksella. Puhtaasti hiekkaisen pellon rikastamiseen viljelykuntoiseksi tarvitaan varsin vähän orgaanista ainesta. Tosin kynsilaukan ollessa humuksen hävittäjänä aivan ensiluokkainen kasvi tulee ihanteellisinkin maaperä rikastaa aina uudelleen. Kuutiota kohden puhdasta hiekkamaata tarvitaan 0,1 kuutiota orgaanista ja korkealaatuista eloperäistä ainesta tuotantokerrokseen jonka syvyytenä tulisi pitää 30 senttiä. Tämä tarkoittaa havainnollistettuna sitä että kolmen metrin pituiselle ja metrin levyiselle pläntille tarvitaan kymmenen ämpärillistä rikasta multaa. Kynsilkaukka tekee hyvässä ja ilmavassa maassa jopa 70 sentin syvyyteen ulottuvat juuret. Ravinteita se etsii siis hyvin syvältä.

Savinen maaperä tekee sadonkorjuusta työlään erityisesti sateisena kesänä ja saviselle maalle ei voida antaa kovin korkeita laatupisteitä. Hiekkamultaiselle kasvualustalle voidaan antaa kolme laatupistettä ja saviselle vain yksi. Suomen oloissa hiekkaisia peltoja voi löytää moneltakin alueelta. Salpausselän eteläpuolisilla alueilla on montakin seutua joista voidaan löytää hyvin laadukkaita kasvatusalustoja. Vanhassa Suomessa ja Eteläisessä Satakunnassa tällaisen isomman seudun muodostaa alue joka jatkuu Oripään korkeudelta Säkylänharjulle ja länsi-itäsuunnassa noin 30 kilolmetrin verran itään Pyhäjärveltä.

Pohjavesi. Pohjavesi muodostuu tärkeäksi ulkoiseksi laatutekijäksi. Viljelmää voidaan melko harvoin perustaa hiekkamaille joen varteen ja jokivesi ei ole nykyisen maataloustuotannon vallitessa mitenkään hyvää kasteluvettä Allium-sukuisille kasveille. Jokien vesissä on runsaasti ravinteita ja ne väkevöittävät kasvupaikan maavettä vaikeuttaen kasvien ravinnonottoa. Allium-sukuisten kasvien juuret menevät käytännössä tukkoon.

Missä pohjavesi on korkealla ja helposti hyödynnettävissä voidaan minimoida helposti kuivan kesän ongelmat. Parhaimmillaan voidaan toimia alueilla joissa pystytään hyödyntämään arteesista kaivoa yksinkertaisesti laittamalla parimetrinen purki maahan jolloin vesi tulee sieltä omalla paineellaan.

Lopuksi on pienen mielikuvitusmatkan ja vertailun paikka. Herää kysymys kuinka hyvän luokituksen kasvupaikan voimme löytää Suomen oloista. Unohdamme Kreolit ja kaikista krantuimmat Artisokat ja menemme asiaan.

Ilmaston perustekijät: riittävän kylmä talvi, mutta parhaimmillaan erinomainen kesä. 1-5 luokituspistettä.

Ilmastollinen bonustekijä: kuiva ja lämmin jakso heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. 0-1 luokituspiste.

Maaperä: hiekkamulta ihannemaaperänä ja savinen maa heikoimpana vaihtoehtona.
1-3 luokituspistettä.

Pohjavesi: hyvät pohjavesivarannot. 1 luokituspiste.

Otamme verrokiksi kynsilaukkafarmin josta olemme puhuneet täällä paljon. Kyse on tietysti Filareen farmista Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltion Okanoganin piirikunnassa ja Omakin taajamassa. Eurooppaa ajatelellen Filaree sijaitsee Prahan korkudella.

Ilmaston perustekijät ovat luokkaa 4 pistettä. Filaree sijaitsee Kaskadivuorten aluskukkuloilla  noin 300 metriä merenpinnan alapuolella. Kesä on aina ihanteellinen mutta talvi huomattavasti heikompi kuin Suomessa jos hyvänä talvena pidetään kylmyyttä ja lumirikkautta.

Ilmastollinen bonustekijä toteutuu joka vuosi eli siitä 1 piste.

Maaperä on aivan ihanteellinen hiekkamaa josta täydet 3 pistettä.

Pohjavesi. Filareen tuotanto on täysin kaukaa tuotavan keinokastelun varassa. Helposti hyödynnettävää pohjavettä ei ole. 0 pistettä.

Filaree saa maksimissaan 8 pistettä, mutta ne se saa joka vuosi.


Otamme tähän kuvitteellisen paikan Suomessa jossa viljellään kynsilaukkaa huomattavassa mittakaavassa samoilla periaatteilla kuin Filareella.

Ilmaston perustekijät: Jokaisena vuonna vähintään 4 ja useasti jopa 5. Talvet ovat riittävän kylmiä aina jotta varsinaiseen tuotteeseen saadaan maku-, ja sisältöominaisuuksia. Raapin koko ei ole ensimmäinen kriteeri tässä tarkastelussa. Taitava viljelijä pystyy toimimaan tavalla että pistemäärä neljän mukainen sato totetuuu aina. Filareella maksimi on aina 4.

Ilmastollinen bonustekijä toteutuu keskimäärin joka kolmas vuosi.

Maaperä: kolmosen kriteerit täyttäviä paikkija löytyy aina.

Pohjavesi: hyvän pohjaveden alue yhdistettyinä edellisiin löytyy useasta paikasta.

Kahdeksan pisteen paikkoja löytyy useita ja niillä voidaan yltää vaihtelun mukaisesti kahtena vuonna kolmesta vähintään 8,5 pisteen tasoon. Kahtena vuonna kymmenestä jopa täydet 10 pistettä ovat mahdollisia. Vuonna 2018 olisi ollut mahdollista yltää usealla paikkakunnalla yhdeksän pisteen tasoon ja tietyillä alueilla täyteen kymppiin.

Mutta muistutetaanpas vielä yhdestä asiasta. Kreolit eivät ainakaan vielä kasva täällä kovin hyvin ja artisokkien ryhmästä voimme unohtaa aika monta puhumattakaan sitten aivan eteläisimmistä lajikkeista. Otsikkokuvassa päätoimittaja joskus kauan sitten arktisen maatilan maisemissa Suomi-neidon suupielessä. Maatila toimi myös eräänlaisena koeviljelmänä kiitos piiriagronomi Miettisen kiinnostuksen.

Loppuun musiikiksi vaikka tämä. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Että ollaanpas kärsivällisiä!

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kalendis Ianuariis anno MMXIX

On uuden vuoden ensimmäinen päivä, on Ianuaariuskuun ensimmäinen päivä. Kalendeerisissa asioissa voi viivähtää vaikka kuinka ja tutkia ajantietoa ja muuta. Tänään riittänee lyhyt toteamus ja että tuleehan se kevät ja varsin pian tuleekin. Mitä on kuvassa ja millaisella aikataululla onkin sitten eri asia. Kynsilaukan kasvattajalla ei huolta, maassa olevat kynnet ovat saaneet kylmää jo sen verran mitä kohtuudella vaaditaan. Vielä olisi asioita selvitettävänä ja yksi niistä olisi tutkia sitä mitä tapahtuu kahden sisemmän lehden aihiossa talven mittaan ja miten kylmä ilma tai vähemmän kylmä ilma tähän vaikuttaa.

Jos saisimme nähdä jotain mitä voisi verrata Toscanan kevääseen niin olisihan se jotain mistä muistella kun vuodet vierivät, ellei sellaisesta tule sitten aivan jokavuotista. Viime vuosina ensimmäiset lajikkeet ovat sproutanneet jo maaliskuun puolivälissä. Jos ei nähdä kovin vaikeaa talvea niin sellaista saamme odottaa tänäkin vuonna. Katseet kiinnittyvät tietysti Turbaanien kasvuryhmän lajikkeisiin, mutta aina ei tiedä kuka tulee ja yllättää. Varovaisesti arvoiden Vanhan Suomen horisontissa De Re Alli Sativin koeviljelmällä voidaan odottaa ensimmäisten lajikkeiden sprouttausta 15. maaliskuuta. Pohjoisnavan seudun jäätilanne ei ole tässä ratkaisevaa, mutta toki on aina oma suuri viehätys katsoa mitä sinne päin kuuluu.


Mutta mitä haasteita alkanut vuosi tuo tullessaan? Täällä on enemmän tapana tutkia ja pohdiskella ilmiöitä eikä niinkään määriä tai mahdollisia kaupallisia näköaloja. Jotain ajatuksia kuitenkin monet havainnot herättävät. Ja mitä kaikkea voikaan nähdä. Mitäpä muuta nähtäisiinkään kuin valtavaa kiirettä ja hinkua päästä tuottamaan mahdollisimman paljon tavaraa niin-, ja näin-menetelmillä. pitäisi olla kärisvällinen ja luoda perustuksia joille vasta voidaan rakentaa jotain kestävää. Vaikka tulivuoret eivät ole ajattelevia olentoja niiden käyttäytyminen on pitkäjänteistä, ja ennenkuin ne pystyvät järjestämään kunnon pamauksen voidaan tarvita jopa tuhannen vuoden valmistelut. Otetaanpas nyt tarkastelun alle vaikka Krakataun tapaus. 1883 tulivuoren korkeus oli 798 metriä merenpinnasta katsottuna. Sitten posahti ja kohta Sunda-salmessa oli 200 metriä syvä meri kohdassa jossa iso saari oli ennen sijainnut. Mutta kasvua ei voinut mikään estää ja 44 vuotta myöhemmin eli 1927 merenpinnan yläpuolella oli jo 9 metriä korkea vulkaaninen saari. Näihin aikoihin se kasvoi kasvamistaan rikkoen ja kolmensadan metrin mittapaalun kunnes nyt tämä Anak Krakatau -nimeä totteeleva tulivuori taas otti ja purkautui menettäen suurimman osan vedenylisestä massastaan. Näin voidaan sanoa, mutta itse asiassa massa valui Jaavanmeren pohjaan vain vahvistaen koko tulivuoren perustuksia. Sillä on aikaa ja kunhan nähdään näitä ns. vuosia vielä satamäärin niin uusi superposaus on kuvassa. Sitten aurinkomme näyttää taas rikkihappoaerosoli-pilvessä vihreältä tai siniseltä pallolta. Auringon ympärille ilmestyy miltei valkoinen haloilmiö, Bishopin rengas. Lisäksi nähdään normaalia näyttävämpiä auringonlaskuja. Mutta valitettavasti tämän blogin kirjoittaja ja tuskin kukaan lukijoistakaan elää nuo tarvittavat 500-800 vuotta kunnes Anak Krakatau on elänyt tarpeeksi kauan ja päässyt isänsä mittoihin ja kaikki on valmista massiiviseen kalderan pamaukseen.

Tuosta kannattaisi kaikkien ottaa opikseen ja olla kärsivällinen ja vielä kerran kärsivällinen. Inhimillisessä mittakaavassa suuren hankkeen voi kasvattaa lopullisiin mittoihin 12 vuoden aikana. Kaikki tuo tarvitaan perustusten rakentamiseen. Täällä on takavuosina puhuttu paljon Filareen farmista ja Ron L. Engelandin perinnöstä. Tätä nykyä Filareella laitetaan maahan joka syksy jopa 160 000 kynttä. Joka on seurannut Filareen Instagram-tiliä on voinut huomata kuinka he ovat muuttaneet vanhaa stadardia ja reilun kahden jalan levyiseen penkkiin laitetaankin nykyään 6 kynttä per rivi. Asian voi todentaan tänäisen kirjoituksen otsikkokuvasta joka on kuvakaappaus Filareen päivityksestä 27.10.2018. Ehkä heillä on siihen varaa, mutta aika näyttäkööt tämänkin.  De Re Allii Sativi puhuu aina käsityövaltaisen viljelyn puolesta ja mittakaavaa jossa käsitellään kynsimääriä jotka liikkuvat lukemissa 120 000+ ei rakenneta ilman perusteellista työtä. Kuka tahansa voi laittaa maahan 120 000 tai enemmän vaikka ensimmäisenä vuonna, mutta mikä onkaan jälki ja tulos ja maine? Tuskin kiinalaista tavaraa kummempaa. Tähän on hyvä päättää tänään vuoden ensimmäisenä päivänä. Ulkona ei ole hokuttelevin keli ja myrskyä odotellaan. Mieleen tulee 40 vuoden takaa vain jotenkin mieleen tämä kappale.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.