MMXVIII-vuoden suuri sproutti-paraati. Tristan, rakas lapsi.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kalendis Maiis

Tänään suoritetussa katselmuksessa voitiin todeta monta kiintoisaa asiaa. Lähes kaikki lajikkeet ovat sproutanneet. Yksi hitaimmista on lämpimän L’Aquilan maakunnan turbaanien kasvuryhmään kuuluva Rosso di Sulmona. Lajikkeella on menossa jo kolmas kasvukierto menossa oloissamme ja kehitystä nopeampaan ei ole ainakaan vielä näkyvissä. Jopa jo toisen kerran Keski-Euroopasta saatu Kreoli ”Burgundy” on kasvussa viikon verran edellä Rosso di Sulmonaa. Kreolit tosin voivat sproutata oloissamme hyvin, mutta kasvun kanssa ollaan sitten niin ja näin. Rosso di Sulmona jäänee varmastikin vain suotuisimpien kavuvyöhykkeiden lajikkeeksi ja kovinkaan suureen raapin kokoon ei tulla yltämään. Alkupeärisillä kasvualueilla se voi toki saavuttaa 80 gramman painon, tosin sen kasvumoodi on siellä erilainen. Se on nopeasti tuleentuva lajike ja sen annetaan useimmiten tuottaa myös kukkavarsi. Tänäinen havainnointi vahvistaa kauttaaltaan olettamusta että suoraan Keski-Euroopasta tuotu kovavartisten lisäysmateriaali tuottaa selkeästi nopeammin sprouttaavia kasveja kuin Suomessa tuotettu. Paljon puhutut tsekit ovat näyttäneet kasvuvoimansa jo huhtikuun puolella. Sadonkorjuuseen päästään tuossao Sotamies Sveijkin maassa jo heinäkuun alkupäivinä ja tavara on myyntikunnossa elokuun puolivälissä.

Kavuvoimaan vaikuttaa tietenkin se kuinka hyvin lisäysmateriaali on valittu. Havranin osalta valittiin peltoon meneviksi kynsiksi vain joka toinen. Kynsien keskipaino oli 9,5 grammaa ja ne otettiin raapeista joiden yhdenkään paino ei ylittänyt 75 gramman rajaa. Kanta uudistetaan niin pian kuin mahdollista uusista latvaklooneista sillä Tsekeistä saapuneessa lähetyksessä käytännössä joka toinen raapi sisälsi yhden tupla-, tai triplakynnen. Havranin osalta on saavutettu hyvin ennätyksellinen sprouttaus-prosentti. Reilun puolentoista kohortin määrästä vain yhdeksän kynttä ei ole tuottanut uutta kasvia. Lukemaan 99,04% pitää olla oikein tyyten. De Re Allii Sativin tsekkiläinen asiamies ihmetteli kovasti aikomusta kasvattaa Havrania hyötysuhteella 1:9. Hän piti käytännössä suhdetta 1:5 tavanomaisena. Yhden suhde yhdeksään on kuitenkin mahdollinen ja jopa 1:9,5. Ja tuossa on todellakin otettu tavoitteeksi että koko sadon suhdeluku on 1:9. 1:9 on aivan varmasti mahdollista ja kaikki lähtee todellakin oikeiden kynsien valinnasta.

Jos lajike-kirjastossa on päästy sellaiseen määrään eri kynsilaukkoja kuin 155 niin herää tietysti kysymys siitä onko olemassa joitain suosikkeja, lajikkeita joita käy katsomassa joka päivä? Kieltämättä sellaisia löytyy ja suurin silmäterä on tietenkin Rocambole-kasvuryhmän hienohelma Spanish Roja kaikkine sisar-kantoineen. Näistä sisar-kannoista nousee kaikista suurimman huomion kohteeksi Tsekinmaalta saapunut Tristan joka näkyy otsikkokuvassa toisen Rocambolen eli Tantalin kanssa. Mitä nyt, vuoden 2018 sprouttauksen jälkeen, voidaan sanoa Spanish Rojasta ja sen mahdollisista sisarkannoista on siinä että tälle ryhmälle on ominaista ambranruskea alkuverson väri joka muuttuu pikku hiljaa vihreään. Tämä ilmiö oli havaittavissa jo viime vuonna aidon Spanish Rojan ja sen idaholaisen muunnelman suhteen. Tristan voi edustaa maailman arvostetuimman kynsilaukan Spanish Rojan eristäytynyttä kantaa joka on voinut elää omaa elämäänsä Keski-Euroopan sydämmessä jopa tuhannen vuoden ajan.

Spanish Roja tunnetaan myös nimillä Kreikan sininen, Egyptikynsilaukka ja Vuorikynsilaukka. Amerikassa tunnetun Spanish Rojan  alkuperä on Euroopassa ja nimen ensimmäinen osa ”Spanish” viittaa siihen että sen alkuperä on Pohjois-Amerikan, lähinnä Kalifornian latinojen keskuudessa. Pohjois-Amerikkaan tämä espanjalaisperäiseksi uskottu lajike on voinut tulla jo 1600-luvulla. Varsinaiseen kuuluisuuten sen tie alkoi 1800-luvun lopussa kun sitä ryhdyttiin viljelemään Washingtonin osavaltion luoteisosissa. Morfologisesti lajikkeiden Tristan, Stanik, Red Duke ja Donja Lomnica (Kroatialaisen lokaation mukaan nimetty kanta) kynnet ovat hyvin samanlaisia muodon, pohjavärin ja ainutkaatuisen kuvioinnin suhteen eli ne ovat kuin ilmetty ”aito” Spanish Roja/Killarney Red.

Nyt se on myönnettävä. Kevät on koittanut ja sprouttaus on tapahtunut. Lyhyt ja intensiivinen kasvukausi on taas edessä mutta pian on jälleen syksy. On aika soittaa Kielon jäähyväiset ja asialla tietenkin Henry Theel. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kynsilaukka-tanssiaisia odotellessa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem XV Kalendas Maias

Aikaa ja sen kulumista voi hahmottaa monella tavalla. De Re Allii Sativin toimituksessa seurataan ahkerasti NHL-jääkiekkoilua. Tähän aikaan on menossa pudotuspelien ensimmäinen kierros ja aikaa finaaleihin on vielä kaksi kuukautta. Kun sadonkorjuu sitten elokuulla on tehty. Kun kuivauskin ja tavaraa lähtee eri puolille maata ja jonkin verran ulkomaillekin niin on käsillä uuden NHL-kauden avaus lähellä. Ja kun maahan sitten saatetaan suurin osa vuoden 2019 satoa tuottavista kynsistä ovat runkosarjan ensimmäiset pelit käsillä.

Näinä päivinä on Vanhassa Suomessa menossa sproutti-paraati ja vauhti kiihtyy päivä päivältä. Sadonkorjuu viivästyy aika tavalla ja se päässee alkamaan vasta aivan heinäkuun lopulla. Näin on vaikka kesä olisi hyvin lämmin. Kovavartiset poislukien Aasian purppurat ja Lasipurppurat tarvitsevat sprouttauksesta keskimäärin noin 105 vuorokautta ollakseen korjuukunnossa.  Hyvänä vuonna aika voi olla viikon verran lyhyempi. Ilahduksen aiheita on monia jo tässä vaiheessa ja jos tässä vaiheesssa listaisi jotain niin tässähän sitä:

I Tsekinmaalta saapuneet lajikkeet näyttävät selvinneen talvesta oikein hyvin. Artisokka Anton ja Silverskin Benactan ovat jo sproutanneet.

II Tsekkiläinen Raitapurppura Slavin selvisi talvesta vaikka lisäysmateriaalissa oli hyvin merkittäviä morfologisia muutoksia. Kasvit olivat kärsineet Tsekinmaalla kovasta kuivuudesta ennen tuleentumistaan ja kuivausaikana oli siellä kovin lämmin ilmanala. Kynsiä peittävä ohut kalvo oli rikkoutunut ja niissä oli paljon ambranvärisiä laikkuja. Kyse on ylikuivumisesta. Otsikkokuvassa Slavinin kynsiä ja raapeja.

III Tsekkiläinen marmoripurppura Havran jota on penkeissä lukumääräisesti kaikista eniten on näyttänyt jo tässä vaiheessa pelimerkit kaikille muille lajikkeille. Toki lisäysmateriaalia valittaessa penkkeihin kelpuutettiin vain kaikista parhaimmat kynnet kaunismuotoisimmista raapeista. Lisäysmateriaalin kynsien keskipaino oli 9,5 grammaa.

Kaikki näyttää kuitenkin otolliselta erästä tärkeää tapahtumaa varten. Asiasta on puhuttu täällä muutamaan otteeseen, mutta kerrotaan se vielä tässä uudelleen. Heinäkuun 27. päivä on odotettu päivä. Täysikuu on silloin klo 23.20 ja jos kaikki menee putkeen niin silloin on aivan oikeiden kynsilaukka-tanssiaisten aika. Jos tosiaankin iso kesä eli juhannuksen jälkeinen aika on lämmin ja kosteuttakin riittää niin kukkavarret voivat suoristua juuri tuonna päivänä ja kuun ollessa komeimmillaan. Ehkä kynsilaukan viljelijä voi kokea tuon muutaman kerran elämässään. Tietysi joku ajattelee nyt että eikö skeipit pidä leikata, syödä ja jalostaa? Jos viljelmällä on volyymia niin toki voi jättää leikkaamatta muutaman sata kasvia joista otetaan sitten latvakloonit ja suurin osa nostetaan kokonaisena ja ”kuivataan pystyyn.” Kukkavarsien suoristumistanssi on vavahduttava näky, ja vielä vaikuttavampi näky on jos se tapahtuu täydenkuun valossa.

Vielä pitää kertoa yhdestä havainnosta joka tehtiin talven mittaan. Pystyyn kuivattu osa viime vuoden sadosta oli todellakin maultaan kaikista parhain ja raapit ovat vieläkin moitteetto-massa kunnossa. Kannat ovat tässä vaiheessa vuotta aika tavalla täynnä pienen pientä juurenalkua, mutta juuri se tekeekin makuun aivan erityisen säväyksen. Pystyyn kuivatusta kynsilaukasta on kerrottu tässä kirjoituksessa. 

Ja niitä tanssiaisia odotellessa passaa kuunnella silloin tällöin vaikka tätä kappaletta.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.