Kalendis Aprilibus anno MMXX
Harvemmin on tuota kuvaa tullut pyöriteltyä tuohon suuntaan. Hyvä ja asiallinen lähtökohtahan on välillä kääntää ja katsella maailman menoa Ontariolaistenkin näkökulmasta. Ontario, ja nyt puhutaan Ontario-järven pohjoispuolesta, on samalla korkeudella kuin Biskajan lahti. Ontariossa on aina kunnon talvi ja niin on ollut nytkin, ainakain jos sitä vertaa meidän Vanhaan Suomeen jos kohta Suomen Uuteenmaahankin.
Oltiin Ontariossa tai ei niin nyt ei meilläkään totisesti tarvinnut kytätä sitä mikä oli aikaisimmin sproutannut kynsilaukka. Niitä oli monia joten mahdotonta olisi sanoa yhtään mitään. Joulukuussa nimittäin useat Turbaanit olivat puskeneet pinnalle. Nyt on ehkä enemmänkin tarkasteltava sitä, ja pitääkin tarkastella juuri sitä, mikä lajike on kasvussaan kaikista pisimmällä. Lajike löytyy tietenkin Turbaanien kasvuryhmästä ja se on kroatilainen Primorje. Versoilla on nyt korkeutta jo seitsemän tuumaa eli tylsässä ja ahdistavassa senttimaailmassa noin 17-18 sentiä. Nyt on jo kyseessä lajikkeen toinen yritys De Re Allii Sativin koeviljelmällä. Kolme vuotta sitten nähtiin samanlainen ryöpsähdys mutta silloin oltiin neljä viikkoa jäljessä eli nyt ollaan neljä viikkoa edellä. Kovin on aikainen kaveri ja kunhan Sumsikil II saadaan Tsekinmaalta palautetuista latvaklooneista kunnon kasvuun niin kahden vuoden päästä nähdään sitten se kumpi on aikaisempi sprouttaaja kun lähtökohta on tasaveroinen. Tasaveroinen siinä mielessä että molemmat ovat ainakin kotiutuneet ja mahaan on syksyllä 2021 tai viimeistään 2022 laittaa Vanhassa Suomessa kotoutettujen kantojen hyväkokoisia kynsiä. Jos jotain ennustaisi niin Primorje voisi olla aikaisempi sprouttaaaja, mutta Sumsikil II tuleentuisi viikkoa aikaisemmin. Kuluneina talvikuukausina ei kirjoiteltu mitään sillä koeviljelmän kuraattorilla oli kosolti muuta tekemistä aivan jossain muualla. Siitä huolimatta monia edellisen satokauden ilmiöitä ja havaintoja puntaroitiin ja mietittiin oikein toden teolla. On aika listata muutamia.
I Sandbergin Messidor tuotti vuonna 2019 kolme täysin uutta lajiketta. Syksyllä 2018 maahan laitettiin 48 hyvin tasalaatuista ja ihannekokoista kynttä. Kesän 2019 aikana kasvien joukossa oli havaittavissa vaihtelevia kasvutapoja. Sadonkorjuu yllätti monella tavalla. Tuloksena yksi vahvasti marmoripurppuroiden kasvutavan omaava lajike. Kynnet antoivat morfologisgten tunisteiden pohjalta vahvan tuomion, ja syvän kastanjanruskeiden kynsien perusteella tämä uusi lajike sai nimen Chataigne du Nord eli Pohjolan kastanja. Maahan saatiin lopulta 59 kynttä Toinen Sandbergin Messidorin jälkeläinen, uusi lajike on Lasipurppuran kasvutavan ainakin kahdessakymmenessä morfeemissa omaava Sandys Glazer. Kaikista erikoisin tapaus oli kuitenkin yksi raapi joka löytyi SM1-nipusta. Raapi on kovin pieni ja päältä jo näki että siinä oli vain 5 kynttä. Kun ensimmäinen wrapperi oli poistettu niin hämmästys oli suuri. Suurempi se oli ja aivan käsittämätön kun kaikki wrapperi oli poistettu ja kourassa oli tyylipuhdas posliini… Lajike sai nimen The Glory of Sandberg. Tätä kirjoitettaessa kaikki 5 kynttä ovat sproutanneet. Maahan riitti vielä laittaa 19 julkean suurta SM1-hybridiä jossa on paljon Rocambole-piirteita. De Re Allii Sativin kuraattorin vaisto kuitenkin sanoo sen että noiden kynsien joukosta nousee vielä jotain kovin merkillistä. Tai sitten ei nouse. Syksy 2020 on viisaampi ja kertoo paljon. Alla olevassa kuvassa suuren hämmästyksen aihe eli uusi Posliini The Glory of Sandberg.
II Sitten pitää vielä mitä todeta että venäläinen marmoripurppura Petrovski on mitä suurimmalla todennäköisyydellä sama lajike kuin Tsekinmaan kansalliskynsilaukka Havran. Raapi on kaikilta morfeemeiltaan täysin identtinen Havranin kanssa. Myös on kovin todennäköistä että Tristan ja Karpaatialainen ovat sama lajike. Lisää evidenssiä em. Lajikkeista saadaan tänä vuonna.
Mitäpä lopuksi? No sitä vaan että Fennoskandia on suuren Aasian mantereen yksi niemimaa. Tavallaan sekin on osa Eurooppaa mutta molemmat ovat tuon jättimantereen niemimaita. Olisi myös enemmän kuin perusteltua nimittää Uralin länsipuolisia alueita Länsi-Siperiaksi. Länsi-Siperiaan kuuluisi siis Varsinais-Venäjä, Suomen alue, Valkovenäjä, Ukraina Dnepr-joelle saakka ja poislukien Krimin niemimaa ja tietyin perustein myös Balttian maat… Kun katsoo otsikkokuvan karttaa niin tällaiseen ajatusjuoksuun päätyy helposti. Ja vielä kun löytyisi lajike jolle voisi antaa nimen Sandys Rose niin johan olisi. No nyt pitää tyytyä tähän. Bette Middler ja Rose.
