ante diem XVII Kalendas Octobres
Tässä kuussa ei julkimoitu Idus-päivän kirjoitusta. Se olisi ollut varsin lähellä oikeaa täydenkuun päivää joka olikin eilen. Mutta suurin piirtein olemme julkaisu-aikataulussa; näihin aikoihin kuukauden kolmas kirjoitus pitääkin tulla. Nyt aivan aluksi on pitkästä aikaa katsottava maailman katolle eli pohjoisnavan ympäristöön. Käyrä ei vielä ole nousullaan eikä kyllä laskullakaan. Enempi oli siellä sulaa vuonna 2012. Varsinaisen totuuden näemme kuun lopulla. Lähteekö käyrä nousemaan ja jos lähtee niin millä vauhdilla?
Viime aikoina on ollut havaittavissa että moni on kiinnostunut lajikkeiden tunnistamisesta. Ollaan kiinnostuneita siitä mikä oma pitkään kasvatettu lajike sitten oikein todella on? Tunnistustarve näkyy aivan erityisesti Facebookin valkosipuli-ryhmässä. Ehkäpä on aika puhua jotain kynsilaukan tunnistamisesta noin yleensä.
Lähdetäänpä liikkeelle yksinkertaisesti yhdestä väitteestä: hyvin harva lajike voidaan tunnistaa pelkästään raapin tai edes kynsiin katsomalla, mutta lajikeryhmät on loppujen lopuksi varsi helppo tunnistaa. Mutta on jotain järjestystä? Tai sanotaan että ovatko jotkut kasvuryhmät helpompi tunnistaa kuin toiset? Kokenut kasvattaja näkee kasvuryhmän yhdellä silmäyksellä, mutta sellaiselle tasolle pääseminen vaatii pitkän ajan ja varsin intensiivisen paneutumisen asiaan.
Tähän aikaan vuodesta on sadonkorjuu jo tehty ja nyt on raapeja katsominen:
Helpoin tunnistettava on tietenkin Posliini ja nimenomaan aito posliini. Kynsiä on vain neljä tai viisi ja ne näkyvät raapin muodossa. Wrapperit ovat valkoisia ja ei oe ihme että joku on ryhtynyt kutsumaan näitäkynsilaukkoja todellakin Posliineiksi. Mutta kun sitten pitäisi erottaa toisistaa vaikkapa lajikkeet Musis ja Yampolski tarvitaankin jo käytännössä jotain mistä voidaan käyttää nimitystä ”Noituus.” Aitojen posliinien geenipooli on todella pieni ja herääkin kysymys siitä mikä todella on yksittäinen lajike. Ehkä joskus tulevaisuudessa kynsilaukankin genomi kartoitetaan paremmin. Lopputulos voi olla yllättävä ja johtopäätökset…
Helppoja tunnistettavia ovat myös Artisokat ja Silverskinit. Artisokan nimihän tulee sen muodosta kun se muistuttaa tietyllä tavalla latva-artisokan kukintoa; ns. ulkokynnet laajalla kaarella. Silverskin on taas käpymäinen rakenteeltaaan ja muhkurainen.
Lasipurppuran ja Turbaanin suhteen tulee monesti ja monella usein sekaannuksia. Harjaanntunut silmä osaa erottaa nämä kaksi kasvuryhmää toisistaan raapia rikkomatta. Mutta jos se on pakko tehdä eli wrapperit täytyy poistaa niin Lasipurppuran erottaa helposti siitä että siinä on ns. ontto kupoli. Kyse on siis kynsien pakkaustavasta raapin sisällä.
Raitapurppura on helppo tunnistaa sillä sen jalo muoto on vastaansanomattoman yleispätevä kriteeri. Tiukka pakkautuminen näkyy ulospäin kaikessa. Että kynsillä on pitkät antennit näkyy sekin läpi. Raitapurppuran muoto on jotakin jonka uusi harrastakin oppii kun vain joku sen hänelle näyttää kädestä pitäen.
Sitten onkin selvitettävänä ns. marmoripurppura/rocambole-kysymys. Sanotaanko että raapin muoto marmoripurppuralla on yleensä symmetrisempi ja kynnet ovat tasakokoisempia. Mutta mitä tarkoittaa symmetrisyys? Raapin muoto päältä katsottuna on tietenkin pyöreämpi. Määräävin kriteeri on kuitenkin siinä, että Rocambolen raapi on enemmän toispuoleinen ja se näkyy myös siinä että toinen puolisko siitä on vähän tipahtanut ja suurimmat kynnet ovat aina sillä puolella. Kukkavarsi ei myöskään ole aivan raapin keskellä; tämäki tekijä antaa kuvaa ”toispuoleisuudesta.”
Sitten olisivat vielä Aasian purppurat ja Outokaiset. Harjaantunut silmä erottaa kyllä Aasian purppuran varsin helposti varsinkin jos tietää että kyse on juuri tästä kasvuryhmästä. Aasian purppuroita ei meillä kovin moni kasvata ja niitä et turuilla ja toreilla näe. Siispä ei hätää. Tämä kirjoitus olikin laadittu lähinnä pieneksi avaukseksi kysymykseen siitä miten kasvuryhmän tunnistaa helposti. Mitä onkin wrappereiden alla onkin sitten jo toinen kysymys? Mutta näillä ohjeilla pärjää jo aivan hyvin ulkona liikkuessaan ettei kukaan ny vain ala myymään esimerkiksi artisokka Messidoria Alexandrana.
Lopuksi vielä yksi huomautus ja se onkin suuri huomautus. Lajikeryhmien tunnistamisessa valmiiseen ja kuviaan raapiin katsominen on vain yksi tekijä. Raapi pitää myös lopulta avata. Ja ennen kaikkea kasvatusprosessi on tärkein asia. Tunnistamiseen liittyy kasvin tarkkaileminen sen kaikissa elinvaiheissaa. On harvoja lajikkeita jotka voi kiistatta tunnistaa pelkästään raapiin katsomalla. Otsikkokuvassa tietenkin Ison venäläisen mallikappale ja IGOR-kanta amerikkalaisella trimauksella. Jaa... sopisiko tähän Laran teema elokuvasta Tohtori Zivago? No pistetääns sopimaan.
Tässä kuussa ei julkimoitu Idus-päivän kirjoitusta. Se olisi ollut varsin lähellä oikeaa täydenkuun päivää joka olikin eilen. Mutta suurin piirtein olemme julkaisu-aikataulussa; näihin aikoihin kuukauden kolmas kirjoitus pitääkin tulla. Nyt aivan aluksi on pitkästä aikaa katsottava maailman katolle eli pohjoisnavan ympäristöön. Käyrä ei vielä ole nousullaan eikä kyllä laskullakaan. Enempi oli siellä sulaa vuonna 2012. Varsinaisen totuuden näemme kuun lopulla. Lähteekö käyrä nousemaan ja jos lähtee niin millä vauhdilla?
Viime aikoina on ollut havaittavissa että moni on kiinnostunut lajikkeiden tunnistamisesta. Ollaan kiinnostuneita siitä mikä oma pitkään kasvatettu lajike sitten oikein todella on? Tunnistustarve näkyy aivan erityisesti Facebookin valkosipuli-ryhmässä. Ehkäpä on aika puhua jotain kynsilaukan tunnistamisesta noin yleensä.
Lähdetäänpä liikkeelle yksinkertaisesti yhdestä väitteestä: hyvin harva lajike voidaan tunnistaa pelkästään raapin tai edes kynsiin katsomalla, mutta lajikeryhmät on loppujen lopuksi varsi helppo tunnistaa. Mutta on jotain järjestystä? Tai sanotaan että ovatko jotkut kasvuryhmät helpompi tunnistaa kuin toiset? Kokenut kasvattaja näkee kasvuryhmän yhdellä silmäyksellä, mutta sellaiselle tasolle pääseminen vaatii pitkän ajan ja varsin intensiivisen paneutumisen asiaan.
Tähän aikaan vuodesta on sadonkorjuu jo tehty ja nyt on raapeja katsominen:
Helpoin tunnistettava on tietenkin Posliini ja nimenomaan aito posliini. Kynsiä on vain neljä tai viisi ja ne näkyvät raapin muodossa. Wrapperit ovat valkoisia ja ei oe ihme että joku on ryhtynyt kutsumaan näitäkynsilaukkoja todellakin Posliineiksi. Mutta kun sitten pitäisi erottaa toisistaa vaikkapa lajikkeet Musis ja Yampolski tarvitaankin jo käytännössä jotain mistä voidaan käyttää nimitystä ”Noituus.” Aitojen posliinien geenipooli on todella pieni ja herääkin kysymys siitä mikä todella on yksittäinen lajike. Ehkä joskus tulevaisuudessa kynsilaukankin genomi kartoitetaan paremmin. Lopputulos voi olla yllättävä ja johtopäätökset…
Helppoja tunnistettavia ovat myös Artisokat ja Silverskinit. Artisokan nimihän tulee sen muodosta kun se muistuttaa tietyllä tavalla latva-artisokan kukintoa; ns. ulkokynnet laajalla kaarella. Silverskin on taas käpymäinen rakenteeltaaan ja muhkurainen.
Lasipurppuran ja Turbaanin suhteen tulee monesti ja monella usein sekaannuksia. Harjaanntunut silmä osaa erottaa nämä kaksi kasvuryhmää toisistaan raapia rikkomatta. Mutta jos se on pakko tehdä eli wrapperit täytyy poistaa niin Lasipurppuran erottaa helposti siitä että siinä on ns. ontto kupoli. Kyse on siis kynsien pakkaustavasta raapin sisällä.
Raitapurppura on helppo tunnistaa sillä sen jalo muoto on vastaansanomattoman yleispätevä kriteeri. Tiukka pakkautuminen näkyy ulospäin kaikessa. Että kynsillä on pitkät antennit näkyy sekin läpi. Raitapurppuran muoto on jotakin jonka uusi harrastakin oppii kun vain joku sen hänelle näyttää kädestä pitäen.
Sitten onkin selvitettävänä ns. marmoripurppura/rocambole-kysymys. Sanotaanko että raapin muoto marmoripurppuralla on yleensä symmetrisempi ja kynnet ovat tasakokoisempia. Mutta mitä tarkoittaa symmetrisyys? Raapin muoto päältä katsottuna on tietenkin pyöreämpi. Määräävin kriteeri on kuitenkin siinä, että Rocambolen raapi on enemmän toispuoleinen ja se näkyy myös siinä että toinen puolisko siitä on vähän tipahtanut ja suurimmat kynnet ovat aina sillä puolella. Kukkavarsi ei myöskään ole aivan raapin keskellä; tämäki tekijä antaa kuvaa ”toispuoleisuudesta.”
Sitten olisivat vielä Aasian purppurat ja Outokaiset. Harjaantunut silmä erottaa kyllä Aasian purppuran varsin helposti varsinkin jos tietää että kyse on juuri tästä kasvuryhmästä. Aasian purppuroita ei meillä kovin moni kasvata ja niitä et turuilla ja toreilla näe. Siispä ei hätää. Tämä kirjoitus olikin laadittu lähinnä pieneksi avaukseksi kysymykseen siitä miten kasvuryhmän tunnistaa helposti. Mitä onkin wrappereiden alla onkin sitten jo toinen kysymys? Mutta näillä ohjeilla pärjää jo aivan hyvin ulkona liikkuessaan ettei kukaan ny vain ala myymään esimerkiksi artisokka Messidoria Alexandrana.
Lopuksi vielä yksi huomautus ja se onkin suuri huomautus. Lajikeryhmien tunnistamisessa valmiiseen ja kuviaan raapiin katsominen on vain yksi tekijä. Raapi pitää myös lopulta avata. Ja ennen kaikkea kasvatusprosessi on tärkein asia. Tunnistamiseen liittyy kasvin tarkkaileminen sen kaikissa elinvaiheissaa. On harvoja lajikkeita jotka voi kiistatta tunnistaa pelkästään raapiin katsomalla. Otsikkokuvassa tietenkin Ison venäläisen mallikappale ja IGOR-kanta amerikkalaisella trimauksella. Jaa... sopisiko tähän Laran teema elokuvasta Tohtori Zivago? No pistetääns sopimaan.
