15. heinäkuuta 2019

Kynsilaukkatanssiaisten aikaan. Muutamia mietelmiä.

Idibus Iuliis

Ja jos ne sattuvat vielä täydenkuun aikaan niin mikäpäs siinä sitten olisi. Niin ei nyt tainnut tänä vuonna kyllä kuitenkaan käydä. Mutta onhan vuosia vielä tulollaan montakin ja asialle voi myös tehdä jotakin. Ihanteellisin aika olisi tietysti silloin kun täysikuu. Tällä ei ole mitään tekemistä toimituksen näkökulmasta ns. kuukalenterin kanssa ja monien muiden uskomusten, kyse on vain valaistustekniikasta jonka luonto tarjoaa. Yö tuo tapahtumaan oman hohtonsa ja varsinkin jos se sattuisi olemaan lähes trooppinen. Itse asiassa De Re Allii Sativin koeviljelmällä Ison venäläisen kanta eli IGOR on tänään ollut suoristusmitanssissaan ilman sen suurempaa numeroa. Täysikuun tarkka aika on tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 17.07.2019 klo 0:38.

Mutta mistä ilmiöstä on sitten lopulta kyse? Kovavartiset lajikkeet tekevät siis kukkavarren kuten tiedämme. Siitä kun kukkavarsi tulee esille ”viimeisenä lehtenä” kuluu lajikekohtaisesti aikaa noin 22-28 päivää, lajikkeista riippuen, siihen kun se alkaa suoristumaan. Hyvin lämpimänä vuonna aika voi olla jonkin verran lyhyempikin. Suurin osa kukkavarsista leikataan, mutta jotkut kasvattajat voivat jättää useampiakin kasveja leikkaamatta jotta saataisiin latvaklooneja. Leikkaamatta jättäminen suuremman mittakaavan viljelyssä pienentää satoa joten suurten tanssiaisten järjestäminen on jonkinlainen hyväntekeväisyys-numero. Käytännössä, parhaimman tuloksen aikaasaamiseksi, pitäisi jättää noin aarin kokoinen ala leikkaamatta sellaista lajiketta kuin esimerkiksi Rocambole Iso venäläinen ja vaikkapa sen Igor-kanta. Kovin leuhkaa olis tietenkin järjestää se Spanish Roja-lajikeella. Aarin kokoisella alallahan voi kasvattaa 1200 kasvia joten on kyse iososta hankkeesta jossa menetetään kasvia kohden jopa 30 grammaa potentiaalista painoa.

Vaatisi valan isoa menekkiä klooninipuille kohtuullisella hinnalla jos sellaiseen ryhtyisi. Toisaalta ihannekokoisia Isoja venäläisiä menee kiloon 8 kappaletta jolloin raapien keskipaino on noin 125 grammaa. Kaikista korkealuokkaisimman kynsilaukan teoreettinen hinta on 48 euroa kilolta joka tekee em. kokoisen raapin hinnaksi 6 euroa. Pienempikokoisia, jopa 70-grammaisia yksilöitä  voi myydä samalla hinnalla ja jos niitä menee kiloon 15 kappaletta niin silloin raapin hinnaksi tulee 3:20 euroa. Leikkaamaton Iso venäläinen tuottaa helposti seitsemänkymmentä-grammaisen raapin ja latvaklooninipun kaiken lisäksi. Leikkaamattoman kasvin wrapperit pysyvät maassakin ollessaan vielä ehjinä joten tässä suhteessa mitään ei menetetä. Ja jos hyvästä latvakooni-nipusta voi pyytää jopa 5 euroa niin pitää vain kysyä mikä lopulta kannattaa? Jos menekki on siis kohdallaan niin voi ryhtyä järjestelemään oikeita kynsilaukka-tanssiaisia omaksi, ystävien ja kasvienkin suureksi iloksi. Kynsilaukka-tanssiaiset ovat suuri sosiaalinen tapahtuma myös kasville itselleen, todellista lajille ominaista sosiaalista toimintaa. Se pitää kasveille suoda. Mutta tanssivasta kynsilaukasta voi toki nauttia ilman suuriakin volyymeja.

Tanssivasta kynsilaukasta on yksi verraton kuvaus. Nimittäin kirjassaan Growing Great Garlic Ron L. Engeland on kuvannut maagista kokemustaan vuonna 1988 seuraavin sanoin:

”Within about one week, the remaining flower stalks began to lose their curl and stand up straight, an event I knew should occur —but Ihadn’t been mentally prepared for the sight of an entire field of stalks rising four to five feet in the air like dancing serpents. It was impressive, and nerve wracking.”

Huomenna tämän kuun Iduksen jälkeisenä päivänä voi vielä kokea jotain mistä jo Engelan puhui. Mutta tulee vuosi jolloin intakteja IGOREITA on pellolla aarin kokoisella alalla odottamassa suuren tanssin alkamista. Otsikkokuvassa vähän pienempi IGOR-joukko. Noita kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttäviä tanssiaisiua voi ryhtyä odottelemaan vaikkapa tämän laulun tahdissa.

12. heinäkuuta 2019

Sadonkorjuun ajankohdasta.

ante diem V Idus Iulias

Tasavaltalaisella tyylillä.


Kesän lämpö on hiipunut ainakin tooistaiseksi mutta monella kynsilaukan kasvattajalla kuumottaa päässä yksi asia; milloin aloittaa sadonkorjuu? Sadonkorjuun aloittaminen on liukuva asia jos viljelyssä on useampai kasvuryhmiä ja lajikkeita. Nyrkkisäädöstönä voidaan sanoa seuraavaa:

I Sadonkorjuu aloitetaan kukkavarsien leikkauksesta. Se tehdään vielä siinä vaiheessa kun kukkavarret ovat riittävän pehmeitä. Tänä vuonna De Re Allii Sativin koeviljelmällä harjaannuttiin menetelmässä vetää kukkavarren pehmyt osa lehtivarren (Engl. ”pseudostem.”) sisältä siten että satona saadun kukkavarren kokonaispituus oli jopa 60 senttiä joillakin lajikkeilla. Kaikista mehevimmät kukkavarret tuotti mihinkään kasvuryhmään luokittlematon tsekkiläinen lajike Bjetin.

II Kun kukkavarret leikataan kannattaa kunkin lajikkeen joukkoon jättää muutama kasvi intaktina olemaan indikaattori oikealle lajikekohtaiselle sadonkorjuun hetkelle. Kun kukkavarsi on suoristunut voidaan sadonkorjuu pääsääntöisesti aloittaa kahdeksan päivän kuluttua siitä.

III Ensimmäisenä korjataan Aasian purppurat koska niiden lehdet ovat kaikista hauraimpia. Tämä näkyy jo vihreän kasvun vaiheessa. Aasian purppurat on korjattava silloin kun kasvusto on vielä vihreä. Pitää kuitenkin muistaa että parhaassakin tapauksessa kokeneinkin viljelijä tuskin saa kuivattuun raapiin enempää kuin kolme kunnollista wrapperia. Aasian purppuroiden suhteen kukkavarren leikkaamisella ei ole merkitystä raapin kokoon. Tämän lajikeryhmän suhteen lisäysmateriaalin koolla on eniten merkitystä. Kakikista isoimmat kynnet kannattaa laittaa maahan jotta kasvi saa paljon kasvuenergiaa ensikasvussaan. Viherosa on valmis jo yleensä kesäkuun alussa ja sen massa jää aina kovin pieneksi. Mitä enemmän lähtöenergiaa kynnessä on sitä suurempi on viherosa.

IV Vaikka Aasian purppurat ovat aikaisia niin yksi Lasipurppuroiden edustaja voittaa ne vuosi vuodelta mennen tullen. Kyse on lajikkeesta Early Purple. Tänä vuonna se tuli korjuukypsäksi Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain kansallispäivän tietämillä ja jopa ennen sitä. Lajike sai olla maassa kuitenkin muutaman ylimääräisen päivän. Korjattujen yksilöiden parhaimman kolmanneksen diametri oli yli 54 millimetriä. Early Purple häviää raapien painossa kasvurymä-tovereilleen, mutta on silti paras gramantuottaja jos katsotaan kasvin maanpäälisen osan massaa.

V Aasian purppuroiden ja Lasipurppuroiden aikaisimman lajikkeen ohella tuleentuvat Turbaanit. Turbaanien sadonkorjuu on jossain määrin henkimaailman asia ja oikea ajoitus löydetään vain viljelijäkokemuksen kautta. Kun Turbaaneja on vielä kolmea sorttia niin tekemistä ajoituksen kanssa on. Turbaanien lehdet ovat kuitenkin kaikista sitkaimpia Silverskinien ohella joten raapi saa rauhassa paisua. Turbaanien sadonkorjuu ei ole välttämättä heikkohermoisten puuhaa.

VI Kun kukkavarsi on suoristunut voi ryhtyä tarkkailemaan raapin kasvua ja kehitystä ellei sitä ole jo aiemmin tehnyt. Vanha hokema kun kaksi tai kolme alinta lehteä johtaa harhaan ja siihen että sato korjataan usein liian aikaisin vaikka kasvupotentiaalia olisi ollut vielä jopa 20% mitä raapin painoon tulee. Huomio tulee kiinnittää vielä vihreiden ja energiaa tuottavien lehtien lukumäärään. Kirjaimellisesti otettuna hokema ”kaksi tai kolme lehteä kuvahtaneena” voi johtaa jopa siihen että puolet kasvupotentiaalista menetetään. Ja vaikka tuottavienkin lehtien yläosat olisivat kellastuneet niin suurin osa lehdestä voi vielä yhteyttää. Kavia on tarkasteltava aina kokonaisuutena.

VII On mahdollista että joidenkin kovavartisten lajikkeiden kasvit eivät menetä raapin koossa vaikka kukkavarsi jätettäisiinkin leikkaamatta. Kyse on maan laadusta ja multavuudesta, yksinkertaisesti kasvuolosuhteista. De Re Allii Sativin annaalit tuntevat tapauksia että leikkaamaton iso venäläinen on tuottanut jopa yli 140-grammaisen raapin kuivaa painoa. Kyse oli kasvupaikasta joka oli muokattu puolen metrin syvyyteen saakka ja kohopenkillä oli korkeutta silloin 20 senttiä. Raapin säilyvyyden kannalta leikkaamattomuus olisi parasta. Em. tapauksissa kun kukkavarsi oli jätetty leikkamatta ja latvakloonit olivat täysin kehittyneitä saatiin Ison venäläisen raapeihin vielä 5-6 täysin virheetöntä wrapperia.

VIII Pehmytniskojen suhteen on katsottava kasvia myös kokonaisuutena. Pehmytniskojen kuoret ovat sitkaampia kuin kovaniskojen.

IX Tänä vuonna on opittu Silverskinien suhteen uutta mitä tulee viljelytekniikkaan ja sitä tullaan soveltamaan jo ensi vuonna. Silverskineillä on taipumus nostaa raapi ylös penkistä ja kun kasvi kokonaisuutena on herkkä kaatumaan siihen on varauduttava. Ensinnäkin Silverskinien istutusalusta tulisi olla multaisa ja hiekkapitoinen. Syksyllä kynnet on istutettava tuuman verran syvempään kuin muiden kasvuryhmien edustajat. Tämän lisäksi ei ole pahitteeksi jos Silverskin-kasvustot mullataan kesäkuun alussa. Siis kohopenkin päälle laitetaan kevyttä multahiekka-seosta jopa kymmenen sentin verran tasaiseen. Näin estetään Silverskinien kaatuminen. Kyse on aika tavalla samasta asiasta kuin perunoiden multaamisessa.

Otsikkokuvassa tietenkin pari nippua Aasian purppuroita ja lajike taitaa olla Big Japanese. Loppumusiikiksi ei löytynyt Silverskin-laulua, mutta kuitenkin jotain hopeaan liittyvää kuitenkin.

6. heinäkuuta 2019

Kynsilaukasta ja siihen liityvistä nimityksistä — Räperi.

Pridie Nonas Iulias


Räperi. Raapille ja kuorille on oltava hyvät ja ainutlaatuiset nimet. Wrapperia on täälläkin käytetty ja sana on sinänsä hyvä mutta ehkä korvattavissa. Ehkä asiaa pitäisi lähestyä onomatopoieettisesti suomen kielen lähtökohdista ja kulkea sinne minne ajatus johtaa. Samalla pitäisi löytää sana joka olisi suurin piirtein samassa linjassa kuin sanat kynsi ja raapi. Mutta mikä olisi siis ääni joka liittyisi kynsilaukam raapin kuoriin ja kuorimiseen? Kuori olisi kyllä sinänsä hyvä mutta kun on kyse ainutlaatuisesta kasvista niin sen pitäisi olla sellainen joka voidaan liittää siihen ja vain siihen. Tavallisella sipulilla on kuori ja sipulin kuoriminen aiheutta kyllä ääntä, ähinää ja pientä kyynelten aiheuttamaa tuhinaa. Kynsilaukan kuoriminen ei itketä eikä saa ketään ähisemään.

Kun kynsilaukkoja kuoritaan urakalla käy se työstä. Orgaanisella tavalla kasvatetun kynsilaukan varmastikin hauskin työvaihe on wrappereiden poistaminen ja raapin hajoittaminen. Isoilla amerikkalaisilla farmeilla tästä toiminnasta käytetään nimeä ”popping party.” Kun hajotetaan 28 000 raapia käsin joiden kynnet vaaditaan megagrossin eli 144 000 kynnen viljelmään niin työhön tarvitaan melkoinen joukko. Minä, Torsten Sandberg, De Re Allii Sativin päätoimittaja, koeviljelmän kuraattori ja julkaisija olen kalibroinut työn. Voin sanoa että harjaantunut raapihajottaja käsittelee tunnissa 240 raapia eli raapi viidessätoissa sekunnissa. Tähän kuuluu wrappereiden nysväys, kynsien erottelu ja lajittelu tarvittaviin kokoluokkiin. Samalla tarkastetaan poikkeavuudet. Kymmenessä tunnissa päästään vasta lukemaan 2400. Kolme kokenutta työläistä hajottaa kymmenessä tunnissa vasta 7200 raapia. Jokainen voi laskeskella sen kuinka paljon megagrossi vaatii aikaa. Kyllä siinä tarvitaan viihdykettä, musiikkia ja elävää musiikkiakin. Banjo saa soida ja ilmanalan täyttää sointuisa ja uuraiden käsien tuottama räpinä. Silloin tehdään sankaritekoja ja yksi oikea stahanovilainen voi noistaa muiden työtehoa huikeuksiin saakka…

Mutta hetkinen… tulikohan edellisesä kappaleessa sanotuksi jotain joka voisi olla tarvittava sana, jopa onomatopoieettinen oivallus. Räpinä… olisiko tuossa ainesta? Räpinä, räpistellä, räpistää.. ja mitä räpistellään… Wrapperia tietty joka suomen kielessä värjäytyy muotoon wräpperi. Kaksoisvee on meillä kovin keinotekoinen ja sille on käynyt kuten kreikan kielen tuplagammalle. Väitteeni on se, että jos ryhdymme käyttämään, tai kun tarpeeksi moni lähtee käyttämään sanaa wrapperi eli wräpperi niin ä-takavokaali hyvin nopeasti vaimentaa kitalaen keskiosassa syntyvän wee-äänteen eli ns kaksoisveen. Silloin jää jäljelle pelkästään muoto ”räpperi.” Mutta tarina ei pääty tähän, ei todellakaan. Sanoilla on taipumus lyhentyä ja tässä tapauksessa mahdollisia lyhentymiä olisivat muodot räpper tai räperi. Muoto räppi on jo kielessämme varattu tarkoittamaan erästä musiikin lajia eli räp-musiikkia.

Muoto räpperi voi kuitenkin oivalla tavalla lyhentyä pelkkää ”räperiin.” Olemme siis lähteneet liikkeelle onomatopoieettisesta oivalluksesta ja vaatimuksesta. Räpistä oli lähtökohta ja pelkästään omomatopoieettisena vaatimuksena räperi on hyvin pätevä sana. Se viittaa hauskalla tavalla moniin asioihin olematta kuitenkaan mitään niistä. Se tuo mieleen rap-musiikin ja ehkä kaukaisesti paperin ja eikä mitä suurimmassa määrin kreppipapperin ratina tuo mieleen sen äänen joka syntyy kun kynsilaukan kuoria avataan. Räperissä on myös mukana samat kantakonsonantit  hyvin samankaltaisesti kuin sanassa raapi: r-p ; r-p-r. Molemmat sanat päättyvät samaan vokaaliin eli ii-kirjaimeen. Kun vielä muoto räperi on p-kirjaimen osalta vain yhden konsonantin paksuinen tulee sitä seuraavaan e-vokaaliin sewa-luonnetta joka voi himmentää loppuvokaalia. Sanat ovat vahaa ja vokaalien kvantiteetit kovin selittämättömän oloisia. Aika näyttää sen kumpi muoto on kestävä, räperi vai räper. Kirjakieli vaatii muotoa räperi, mutta aika näyttää.

Mikä on lopputulema; siis mikä on lopputulema? De Re Allii Sativin toimituksessa on keskusteltu asiasta ja siitä ollaan kahta mieltä. Toisaalta räperi/räper nähdään perusteltuna mutta ehkä vähän haettuna ja keinotekoisena. Päätoimittajan ääni ratkaisee kuitenkin asian ja perusteluna on onomatopoieettinen vaatimus ja samankalaisuus sanan raapi kanssa. Ratkaisu tehdään muodon räperi eduksi vaikka tiedostetaan sen että tulevaisuudesa, ehkä jo sadan vuoden päästä, varasto-yksikköä tarkoittava sana raapi voi lyhentyä muotoon rapi. Mikä on totuus, sitä kysyi mies joka edustaa kristillisessä uskontunnustuksessa periaatteessa meitä jokaista, siis Pontius Pilatus. Minä, mies joka en ole ratsuväen upseeri, enkä mitenkään raaka mies kysyn että miten käy? Ehkä lappilaisperäinen sananparsi on juuri nyt se mihin on nyt parasta päättää: ”Piru tietää vaan ei sano."

Otsikkokuvaan ikuistettu pieni hetki toimituksen elisestä palaverista. Tuoreet Silverskinien kasvuryhmän lajikkeen Tutor kynnet ovat tavattoman hienostuneen makuisia ja erittäin sokerisia.

Ai se piru vieköön... Irwin asialle.

1. heinäkuuta 2019

Skeippipitoinen sekaporina Iuliis-kuun Kalendis-päivänä.

Kalendis Iuniis

On siis seitsemännen kuun Kalendis. Mutta aluksi katse maapallon katolle. Jäätilanne on se mikä se on ja vieläkään ei päästä purjehtimaan Koillisväylää rikkomatta jäätä. Pohjoisen napaseudun jääpeitto on saman suuruinen juuri tähän aikaan kuin se oli vuonna 2012. Mitä tähän sanomme. Inarin-järvi laulun sanoen mukaillen”heinajalla sen sulaa jää.”Siis koillisväylän.

Mutta onpas on aikaan eletty. Eilen kun lämmitin ulkosaunan niin sitten saunomisen lomassa kiinnittyi katse kohti ison tammen varjossa kasvavaan Pihajasmikkeeseen (Philadelphus coronarius). Hämmästyksekseni se oli jo kukassa. Yleensä se ei kuki aikasintaan kuin 9. heinäkuuta eli Jasminin päivänä. Se on todennäköisesti avannut ensimmäiset nuppunsa jo torstaina 27.06. eli kaksi viikkoa normaalia aikaisemmin. Olen asunut residenssissäni kohta 15 vuotta ja voin sanoa, että kovin on aikaista. Noin enhän minä kapinoi. Oksia maljakkoon ja tuoksua tupaan.

Mutta tuonkaan suhteen eivät ole vuodet veljeksiä ja jotain erikoista on nyt ilmassa. Nyt skeipit ovat olleet toden teolla kasvussa vasta Juhannuksen jälkeen kun taas vuonna 2016 skeippiaika oli huipussaan keskikesän juhlaa edeltäneellä viikolla. Ja silloin Jasmike kukki suurin piirtein oikeaan aikaan eli heinäkuun yhdeksännen tiimoilla ja korkeintaan pari päivää tuosta etuajassa.

Mutta skeipit ovat tänä vuonna oikein mehukkaita ja yhden lajikkeen skeipit täytyy nnostaa korkeaan arvoon ja aivan erityiseen maininnan kohteeksi. Kyseessä on outokaisten eli ”unqualified”  ryhmään kuuluva tsekkiläinen lajike Bjetin joka teki tänä kesänä kyllä kaikien aikojen skeipit. Siitä ei pääse yli eikä ympäri eikä muutenkaan. Hämmästyttävintä oli skeipin varren pituus. Ylipäänsä skeipeistä löytyi tänä kesänä kovin herneinen maku. Sellainen niissää on varmaan ennekin ollut ja mitä tästä voidan sanoa niin tuskin kyseessä on sen kummempi asia kuin se että eri aikoina makuvärkkimme ovat  virittyneet eri tavalla. Monelle olen skeippejä taas tänä kesä maistattanut. Jotkut löysivät hernettä ja jotkut pelkkää skeippiä ja kynsilaukkaa. Omakohtaisesti sanoen ja De Re Allii Sativin koekeittön puolesta on ilo esitellä uusi tapa käyttää skeippejä, sii valmistaa niistä halpa, helppo, maukas maailmanluokan herkku jonka äärellä Parman EU-ruokaviraston tirehtöörit kylmenevät.

Höyrystetyt skeipit parsa-kukkakaalilla.

—riittävä määrä skeippejä
—tarpeeksi parsakaalta
—tarpeellinen määrä kukkakaalta

em. emneet höyrystetään puhtaassa vedessä ja nautitaan voin, parmesaanin ja kardemummalla terästetyn mustapippurirouheen kanssa.

Mustapippurin voi terästää siis kardemummalla ja sopiva annostelusuhde on se että puoleen teelusikalliseen rouhittua mustapippuria sekoitetaan veitsenkärjellinen jauhettua kardemummaa. Kardemumma tuo tähän sydänsuven herkkuun aivan orienttilaisen ellei peräti intialaisen maun.


Koeviljelmällä on tehyt paljon havaintoja ja niistä kerromme myöhemmin. Tänään siis tällainen bagatello mutta ehkä jo muutaman päivän päästä enemmän. Kesä on kepeimmillään ja siihen käy hyvin tämä kappale.